Seuraavan blogin kuvat.

Loikkeliini ja sen personal trainer

Magilla on personal trainer
Juu, totta se on, ainakin toistaiseksi. Maria Arfman suostui ottamaan meidät yksityisopetukseensa muutamaksi kerraksi. Alkajaisiksi hän halusi nähdä kuinka tulemme kentälle ja teemme seuraamisen. Kentälle tulo oli pikkasen hössötystä (kuten arvelinkin) ja seuraaminen kuulemma kontaktin ajoittaista tiputtamista.   Pyysin myös apua oli kapulan pitoon.

Sitten ruvettiin töihin. Magi piti tuoda kentän laidalle ja käskeä maahan. Matka jatkui vasta kun koiralla oli kontakti ja se keskittyi minuun patoamalla. Heilutin palloa sen kuonon edessä ja sivulla. Seuraamisessa käytettiin sitä kuono-otetta - minun käsi koiran kuonon alla - ei posken kohdalla. Tämä siksi että Magi väistää posken päällä olevaa kättä arkojen korvien vuoksi. Pallo kainalossa, askel. Pallo kainalossa 2 askelta. Pallo kainalossa 3 askelta. Palkka Zip. Pallo kainalossa yli 3 askelta - palkka askeleen päällä. Zip.

Marian mielestä koira on oppivainen, mutta minä hosun. Totta. Seuraaminen ja kapulan pito  saatiin kotiläksyksi huomista sessiota varten. Mielestäni menee nyt hyvin. Katsotaan mitä maestro sanoo. Minulla on nimittäin tähtäimenä tulevien kokeiden seuraamisosion täydet pisteet. Ei vähempää. Onneksi tuli luettua Saksanpaimenkoira-lehden artikkeli MM-kultamitalisti Tomi Alasen ja Ricon kisa-uran alkutaipaleesta. Lohduttavaa ettei mestarillakaan kaikki alussa onnistunut.

Seuraavaksi otettiin kapulan pito. Pito-otetta  vahvistettiin narupallolla. Veto pallosta naru kireällä ylöspäin (pidä), ja irrotus pallosta.  Ajattelin että mitenkähän käy sen juuri opettamani pallosta irrottamisen kanssa. Ei ongelmaa. Pysyi se kapula suussa, muttei tarpeeksi tiukalla otteella. Olin treenannut kalikan pitoa edestä. Sivulla se olikin Magin mielestä joku uusi juttu. Kapula ei siis säästynyt hampaanjäljiltä. Pito patoamisella kotiläksyiksi ja kapulasta veto. Olin tilannut narukapulan täkäläisestä lemmikkikaupasta jo aika päiviä sitten, mutta se tuli väärällä keskiosalla. Nyt kävin hakemassa kaupasta sen muovipäällysteisen. Kelpaa se suuhun ja siitä saa taistellakin. Tunnustan että olen kotona muutaman kerran unohtanut tässä pito-asiassa rauhan kautta tekemisen - se ei vielä ole iskostunut selkäytimeen. Toivottavasti olemme tehneet kotiläksyt niin hyvin että pääsemme personal trainerin ohjaukseen joskus tulevaisuudessakin.

Loikkeliini
Muuten päivät kuluvatkin hakilenkkien merkeissä. Hyppy pikkutieltämme hankeen pellolle. Wauh, Mruh, Mrrrh. Hangen tamppaus etutassuilla aivan samalla tavalla kun jääkarhu rikkoo jäätä. Muutama loikka samanlaisin äänitehostein. Tässä vaiheessa koko kylä varmasti tietää että olemnme lenkillä:).  Pupuloikkaa ja töms töms tassuilla. Sama uudelleen ja uudelleen. Koirazumbaa musiikilla (joka tosin kuulostaa enemmän heavy metallilta kuin lattarimusalta). Lopuksi kenguruloikkia pellon pituudelta. Sitten voidaan lähteä lenkille. Koska omat hartiani ovat jumissa, siirryin sauvakävelyyn. Magi juoksuvyössä ja nahkapannassa joustonarun päässä. Tilaamani short-valjaatkin tulivat, mutta ne olivat liian pienet (tilasin koon L, mutta lähettivät ämmän). Uudet saapuvat viikon kuluttua. Hyvin koirani kävelee edessä kevyellä vedolla, edes harvoin vastaantulevat autot eivät häiritse, eikä sauvojani yritetä syödä.

Ei uskoisi että tällä riehupellellä on ronkittu korvia narkoosissa muutaman kerran. Operaatiot tulevat jatkumaan, kunhan ensin saadaan patologille lähetettyjen näytteiden tulokset. Vauhtia korvat eivät ainakaan tunnu haittaavan. Hangella riehutaan niin kauan kun lunta piisaa.

.

Raakaruokinnalla ollaan menty nyt reilu kuukausi. Karvanlähtö on loppumaisillaan. Massaa on tullut selvästi lisää, ja karva kiiltää entistä enemmän. Ainoana miinuksena on satunnainen ulosteen kovuus, joka korjataan seuraavien päivien kevyemmällä lihalla ja vihannessoseella.

Kerro kommenttisi, jätä tassunjälki!

Terveluustoinen Magi

Magin virallinen dysplasialausunto:

Lonkat B/B. Kyynärnivelet 0/0. Polvet 0/0. Selkä terve.

Vuodesta 1975 minulla on ollut kolme D-lonkkaista saksanpaimenkoiraa ja yksi täysin rikkinäinen valkoinen paimenkoira. Nyt on vihdoinkin terveluustoinen koira!!!  Kannatti tutkia indeksejä. Black Chancen koirilla ne näyttivät hyviltä. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä koira on muutenkin kun lottovoitto; oppivainen, toimiva ja vielä kaiken kukkuraksi hauska tyyppi. Nythän tämä kävisi vaikka siitokseen, kunhan ensin saadaan kilpailutuloksia. Heh heh, kunhan visioin.

 

Itse kaivettu lumikokkare, ja niitähän riittää

On se kylmiä säitä pidellyt ja treenit jääneet hieman vähemmälle. Kylmästä puheenollen: kävinpä muutama viikko sitten SPL:n järjestämässä tottelevaissuus-seminaarissa Lahdessa. Oli muuten paljon kylmempää kun pakastimessa - päivälläkin - 25. Maneesissa oli hieman lämpimämpää, mutta silti sisuksetkin olivat jäässä.

Vitsit että oli hyvä seminaari. Seurasin Maria Arfmanin opetusta ja tykästyin kovasti hänen opetustyyliinsä. Monella koirakolla oli juuri niitä samoja ohjaajan aiheuttamia ongelmia kun minullakin. Ammensin itseeni opit koiran oikeasta paikasta seuraamisessa. Palasin hieman edistävän koirani kanssa takaisin ruutuun A. Seuraamista askel kerrallaan ja kainalopalkka. Nyt olen päässyt kolmeen askeleeseen ja palkka kainalosta. Magi kun edelleen tahtoo istua hieman liian edessä ja pitää sitä oikeaa tassuaan jalkapöytäni päällä. Toinen meille natsannut oppi oli pallosta irrottaminen. Eipä tarvitse enää taistella pallosta, eikä karjaista irrottamaan siitä. Näin se menee: koira vetää palkkapallosta. Minä siirryn eteen (tai sivulle) pallon naru edelleen kireällä. Löysään narusta ja sanon hiljaa irti. Toimii takuuvarmasti. Ai näin helppoa se olikin. Niin, ja palkkaus taakse! Kolmas oppi ihan kuin minua varten oli kapulan pito ja nouto. Mietiskelin kuinkahan monta erilaista ohjetta tästäkin asiasta olen saanut. Mikään niistä ei oikein toiminut. Koko jutun juoni oli siinä että koiralle laitetan kapula suuhun oikeaan paikkaan, kulmureiden taakse. Tämän voi tehdä joko sivulta tai edestä. Sitten vaan ollan hiljaa ja silitetään kuonon päältä. Ei mitään irti-käskyä, vaan pallo palkaksi. Toimii, koira ei mälvää yhtään. Tosin olemme vasta siinä vaiheessa että kapulaa ei heitetä. Alku meni hyvin, mutta sitten Magi ei halunnutkaan ottaa kapulaa suuhunsa (kaiken muun mahdollisen se kyllä pitää suussaan, myös kissanpaskat). Onneksi on viisas tytär, joka sekä kasvattaa että kouluttaa tollereita. Anninan koirat ovat kaikki noutovarmoja. Hän istui olohuoneen lattialla ja laittoi koiran suuhun kapulan. Rauhalliset kehut: näin halutaan koiran tekevän. Ei siinä muita vaihtoehtoja annettu kun avata suu ja pitää noutokapulaa siellä. Ihan samalla tavalla loppu sujui kun Maria Arftaninkin opeilla. Jokin aika sitten kävi kuitenkin niin että kapulaa ei taas millään haluttu ottaa suuhun. Kylläpäs leuat olivatkin tiukasti kiinni. Mietin että mitäs nyt? Muistin yhden kurssilla oppimani palkkauksen - haukuttamisen. Johan suu aukesi. Minä käytän vaan käskyä "tuo" koko repertuaarissa. Muutaman askeleen olen ottanut taaksepäin (luokestulossa en tietenkään tepsuttele taaksepäin) nähdäkseni tuleeko koira eteen istumaan esine hiljaa suussaan. Tulee se. Kyllä tästä nouto vielä saadaan. Sitten puuttuvatkin enää esteet ja JK ykkösen tottisosuus olisi melko kunnossa.

Lumikönttinouto

Jälkileirille olemme menossa huhtikuun puolivälissä Säkylään. Onkohan nämä lumet jo sulaneet siihen mennessä? Kisakalenteria on tullut vilkuiltua, mutta katsotaan nyt, koska on sopiva aika.

Tällainen  kuva on arkistossa päiväyksellä helmikuu 2010. Ihan samanlaisen pennun näköinen minun Magi on edelleen tässäkin 2011 kuvassa .