Winter fun in January

 

                         Magi is showing Paso how to jump over a small fence

 

 

Not much snow on the field

 

There was a black bear on my yard

 

Running is fun fun fun

 

Winter face

SPL Röykän tottismestari 2014 Magi. Magi won the Championship in obedience in our GSD Club

Finnish text  between pics.  Pics By Hanna Kesseli

 

Jay ! Magi won the obedience championship of our GSD Club. Total scores 89.

This was very nice way to end her competition career. At this time of year it is supposed to be rainy and cold, but we had nice sunshine for all day, on November  1st.

There were three different classes: One for IPO,- search, or tracking GSDs. Second class was for those, who had passed BH test, or going to accomplish the test. Third class was kind of rally obedience with various tasks.

The honored judge of the first two classes was judged by Martina Matikainen - quite strict judge - except today. The third class was judged by four obedience activists from our club. So, Magi won the firs class. Second class winners were Kari (male) with Elmo ( GSD). Third class winner with four tens from all four judges  was 9-year old Nea with her GSD named Martta.

 

 

 

We got loads of prizes; two gorgeous status, Royal Canin dog food, a lot of chocolate, toys for dogs  etc. and the glory !  

The late autumn weather was sunny and almost warm. Oh, I almost forgot to mention our gourmet catering. Salmon soup ( the best ever), various cakes, biscuits, and all kinds goodies made by our delicatessen bakers.  

Maybe Magi sensed that this was her last obedience competition. Now she can just play with her boy Paso in the future. She has become quite wild at home. Always challenging her boy to play - like a puppy.

 

 

Tadaa ! Aika makea Magin kilpailu-uran päätös. SPL Röykän tottismestari 2014, pisteillä 89 !

 

Ensimmäinen päivä marraskuuta oli ihanan aurinkoinen. Alaosastomme pöydät notkuivat jälleen herkkuja, kuten yleensäkin. Kakkuja, muffinseja, pullaa, vain muutamia herkkuja mainitakseni.  Riikan lohisoppa oli juuri niin maukasta, että sitä voi hyvällä omatunnolla sanoa Suomen parhaaksi.

Röykän mestaruuksissa oli kolme luokkaa. Kolmosen suorittaneet  IPO koirat, haku-, ja jälkikoira kisasivat tottismestarin tittelistä.

Mölliluokassa kilpailivat BH:n suorittaneet, tai melkein suorittaneet koirat. Liikkeet arvosteltiin ihan - tai melkein- koesäännön mukaan . Tuomarina arvostettu Martina Matikainen.

Räkänokka-luokka oli taasen rallytoko-rata kaikkine tehtävineen.

Möllimestarintittelin pokkasivat Kari ja spu Elmo. Räkänokat voitti ylivoimaisesti kaikkien neljän tuomarin antamilla täysillä kympeillä Nea spn Martalla.

 

Tässä palkintosaalista:  Upea pysti, pronssinen kiertopalkinto vuodeksi haltuumme, motivointipatukka, suklaata, karkkeja, Royal Canin koiranmuonaa. Hyvä kun jaksoi kantaa autoon koko saaliin. Sitäpaitsi palkintoja tuli lisää, koska  Paso tuli mölliluokassa toiseksi. Kylläpä oli hauska päivä, ja päivän päätteeksi maha pullollaan herkkuja. Tähän päätettiin Magin tottisura. Magi varmaan aavistikin, ettei enää tarvitse tehdä tottiskaavioita, sillä siitä on tullut ihan pentu. Koko ajan haastamassa poikaansa leikkimään.

Magi on paras !

SPL kansallisten lajien SM-kisat - Finnish Championships for GSDs in obedience, tracking in woods, and search square

English text between pics.

Pics this time by Wilma Mustonen & Anri Suutarinen

 

Kisat on käyty jo syyskuussa, mutta päivitys tule vasta nyt. Sinnehän me osallistuimme, kansallisten ässämmiin. Aika kova juttu! Röykän tiimiin kuuluivat Sirpa & Kamu (jälki), Tiina & Rasta (haku) ja Hanna & Kirppa (haku). Lisäksi seuramme jäsen Heli & Raja osallistuivat SPL:n riveissä, sillä Heli on kuulunut Röykän alaosastoon vasta tämän vuoden alusta, joten osallistumisoikeus joukkueeseen ei vielä auennut. Heli ja Raja muuten voittivat koko kilpailun upealla tuloksella 271 pistettä. Hurraa ! Aaltoja! Koko kilpailun kulku ja tulokset tulevat seuraavaan Saksanpaimenkoiora-lehteen, joten en nyt käy kaikkea läpi. Magi osuuden ainoastaan, sillä tämä on Magin blogi.

Jälkikoiria oli kaikkiaan 16, joista yksi joutui peruuttamaan kisansa. Maastoon pääsi tottispisteiden perusteella 10. Me olimme jaetulla 10 sijalla (kilpailunumerokin oli muuten 10), ja paikka maastoon aukeni. Sirpalle ja Kamulle tuli tottiksessa sen verran tipluja, että he jäivät seuraavana päivänä kentälle katsomaan hakukoirien tottelevaisuutta. Maastoon ei koirakko päässyt.

.

 

Not touching, even it looks like that in  the pic

 

Magi se vaan porskutteli Magi-tyyliin koko tottiksen. Koirani jopa yllätti pitämällä kontaktin koko suorituksen ajan, luulen.  Käännökset menivät nappiin, koira ei ennakoinut liikkeitä. Kaikki jäävät liikkeet suoritettiin OK. Nyt se luokse tulokin oli tarpeeksi tiivis. Noudot rauhallisesti mutta varmasti. Hyppyesteellä ei kosketusta, kuten ei yleensäkään. Aa-esteellä se tuli kuulemma ravilla kapulan kanssa lähelle esteen toista puolta ja huomasi että ei onnistu ilman laukka-askeleita. Sieltä se kömpi tasaisesti luovuttamaan kapulan. Kapulan luovutukset olivat kaikki korrekteja. Sitten se eteen meno: juupa. Magi menee eteen hippulat vinkuen, enkä koskaan pyydä sitä menemään maahan treeneissä. Olisi ehkä sittenkin kannattanut. Nyt tarvittiin kolmaskin käsky ennen kuin koiruli lävähti maahan. Täysin minun moka. Paikallaan makuussa se oli tapittanut piiloa, jossa olin, aivan hievahtamatta paikallaan koko ajan. Muuten kilpailujen ylituomari, SPL valvoja, ja mitä niitä muita titteleitä nyt olikaan - Vesa-Pekka "Mälli" Hirvioja - oli tiukka arvosteluissaan. Arvostan saamiamme tottispisteitä 78 todella. Magi teki minkä pystyi ja minä myös. Ihan positiivista kaiken kaikkiaan tuomarin palaute oli. Mitä nyt ne normaalit tuomareiden litaniat ja mantrat: saisi suorittaa nopeammin, saisi seurata tiiviimmin, saisi mennä istumaan nopeammin....... Samat litaniat toistuvat hieman eri vivahteilla koirien suorituksissa, olkoot ne kuinka hyviä tahansa. Tässä en puhu meidän suorituksista, vaan yleisellä tasolla. Voisiko tuota jo vihdoinkin muuttaa jotenkin ?

 

Climbing obedient as always

 

We almost did it. We attended The Finnish Championships. Our team consisted of four competing members. Sirpa & Kamu and Me & Magi had tracking   GSDs, Hanna& Kirppa were on forest search as well as Tiina & Rasta. For forest tracking there was a trial. Only 10 GSDs out of 15 were allowed to continue for next day's tracking part based on obedience points. Unfortunately the other pair failed in obedience and was left out. Me & Magi were on divided 10th place. Yay !

Magi did the obedience very well. Heeling was better than ever. The only part she needed 3 commands was going forward. Totally my fault. I never ask her to lay down on command while training. Should have done that. Out total scores were 78 from a very strict GSD judge. Otherwise Magi is very secure of obeying, she never fails any commands ( except this time one command).

Heli & Raja also belong to our GSD Club, but could not join the team this year, since Heli has been a member from the beginning of this year only. By the way they won the whole competition. Raya is forest tracking GSD. Congratulations once again. ( Me making waves and bowing here).

 

 

Returning

 

Jos nyt joku jostain kumman syystä ei ole kuullut että minusta on tullut vanha raihnainen akka, tässä kuulet. Maastoihin,  niihin ryteikköihin, soille, kivikkoihin ja ojien ylityksiin minusta ei enää ole, joten maastoja on treenannut Mia Lahti. Jälki on aina kulkenut erittäin hyvin, vaan eipä kulkenut nyt.

Esineruutua treenattiin melkoisesti etukäteen , sillä siinä ilmeni ongelmia. Nyt Magi sentään toi kaksi esinettä Mian ohjaamana. Tosin koira oli kuulemma haahuillut vietittä sinne sun tänne. Pisteet ...ööö.. mitä tulostaulussa näkyy.  Maastot olivat haastavia. Magi nosti vain yhden kepin tuoden Miaa väkisinkin tielle, jossa auto sijaitsi. Tässäkään kohti ei selitellä mitään. Ei vaan kulkenut. Alueella kuulemma asuu supiperhe, ja ilveskin majailee niillä alueilla. Koko kisasta ei siis tullut tulosta. Kokonaispisteet 150. Ei se mitään. Kukaan joukkueemme jäsenistä ei valitettavasti saanut tulosta. Otettiin kisojen jälkeen skumppaa ruohikolla " no result tiimin " lohdukkeeksi.   

 

Obedience completed

 

Search square did not go well.  Tracking part was my friend Mia's  business. I'm far too old with bad joints etc. to crawl in the forests any more. Finnish forests are kind of wild, with thick bushes, swamps, rocks hidden under moss, deep  wide ditches etc. That needs long leggs like a  reindeer or elk.

Search square was not Magi's best, only two returned objects out of three. In tracking, something happened. Magi only found one stick out of six. Tracking has always been her most secure part. Nothing to explain, since we do not know what's going inside dog's head. One thing I heard was, that there was a raccoon family living in that area and a lynx has also been seen. Who knows.

No total result from this competition.  Total scores 150. No result to any of our GSD Club's team members. We just sat afterwards and consoled ourselves on the grass by having champagne.

 

 

 

Results

 

Magi lopettaa kilpailemisen kansallisissa lajeissa, vaikka se täytti juuri vasta viisi vuotta. Koira parhaassa iässään. Minä taas en ole. Magi onkin jo siirtynyt FH-jäljelle. Ei ihan huonosti sekään mene. Ensi vuonna kilpaillaan.

 

Magi has reached everything I never even dreamed of on national level by now. I know she could change for searching, but I can't.

We have already moved on the fields to FH tracking. She will compete next year. So far so good.

 

Champagne on Tiffany after competition

SPL kansallisten SM-kisat häämöttää - We are attending in national Championships for GSDs in tracking

English text between pics as usual.

Helteitä se on pidellyt koko kesän. Sen verran lämmintä on ollut, ettei ole juurikaan treenattu. Sitäpaitsi Magin epämääräinen vasemman etujalan ontuminen palasi satunnaisena, ja päätin että nyt se asia selvitetään. Selvisihän tuo lopulta. Se pahamaineinen bicheps- ongelmahan  ( Tenosynovitis  bicheps branchii sin - siis vasemmassa etujalassa) -  se oli. Hoitona laseria, kipulääkettä ja lepoa. Vaiva on melko vaikea diagnostisoida, ja selvittäminen vaatii paitsi palpoinnin, myös juoksutuksen tasaisella, ja kaltevalla alustalla, sekä ympyrällä molempiin suuntiin. Lohjan Animagin eläinlääkäri Nina Karenko selvitti diagnoosin - jollaisesta en ollut ennen kuullutkaan. Paraneminen vaatii aikaa, kuulemma jopa 8 kuukautta. No, Magihan on tuon ajan ontunut tai ravannut joskus  hieman epäpuhtaasti muutaman askeleen silloin tällöin. Kipulääkkeellä tilanne on aina normalisoitunut. 

Ongelman aiheuttaja on takuuvarmasti Magin ja poikansa Pason riehumisleikit ja törmäilyt. Paranemista edistäisi paikallisena, rauhoituksessa pistettävä täsmäkortisoni-injektio. Mutta, mutta, doping-säännöt estivät tämän. Varoaika kortisonille on niin pitkä, että se olisi estänyt osallistumisen SPL:n kansallisten lajien SM-kisoihin syyskuun 12-14 päivinä  - siihen metsäjälkeen. Kipulääkkeenkin varoaika oli doping-sääntöjen mukaan niin pitkä (yksi kuukausi), että koirani söi lääkettä vain viisi vuorokautta.

Grass is tickling after rolling

It's been a long hot summer. Really hot here in Finland. For us 30 degrees Celsius is hot. It's hot for my Magi as well. So my GSD has only had a long summer holiday after she completed  winner class result in tracking. There has also been some health issues. Magi has been limping a little now and then. No wonder because they play, play and play  - Magi and her son Paso. Sometimes their play so hard that bumping into each other can not be prevented. That may have caused the problem, which finally was diagnosed "tenosynovitis bicheps branchii" in left front leg. This problem is quite difficult to diagnose. The vet has to have experience and good eyes in diagnosing when dog is trotting  on  different bases back and forth, and finally on the circle. This health issue can last up to eight months.  Luckily problem  was not so severe,. Treatment was painkillers and laser-treatment. The real problem was that painkillers could only be given for five days  because of the  doping instructions. For this bicheps-problem there is also very efficient treatment: cortisone-injection in light anesthesia. That could not either be given because of doping instructions. 
 Luckily Magi is fine now, and we can attend the Finnish Championships in national level , in obedience, forest tracking, and search square. She is very obedient, but performs  emotionally low. Hope that we are among the ten best, so that my friend Mia can do the tracking part, which is long and difficult. My legs are too old for long forest tracking. 

This is how Magi has been training along the summer

Next year I'm going to buy for Magi childrens swimming pool. She adores the swimming, but my small nature pool in the property had almost none water this summer. There are some small lakes around, but they are very difficult to reach on foot.

Magin suosikkiurheilu on uinti. Lammikostani hävisi jälleen kerran vesi, joten se siitä urheilusta. Ensi kesänä taidan ostaa sellaisen lasten uima-altaan, jossa koirat voivat polskutella. Juu ju, on täällä lampiakin, mutta niin hankalan matkan päässä, että minun jalkani eivät oikein kestä moista kiipeilyä enää. Tie lammelle on pelkkiä ylämäkiä, ja ihan riittävästi niitä mäkiä on takaisin tullessakin

Rolling, rolling, rolling

Magi's secret training method

Ennen SM-kisoja pidän koiraani kuin pumpulissa. Talutukset ovat varmuuden vuoksi hihnassa kävelyitä. Kaikki kolme koiraa erikseen. Ai miten niin kolme? No, Boogiewoogie, Magin toinen poika palautui Rajavartiolaitokselta virkakoiraksi sopimattomana. Boogie on muuten paras koira, joka minulla ikinä on ollut. Isänsä Disco aus der Königshöhlen oloinen, toisin kun veljensä Paso, joka on äitinsä peräkammarinpoika. Kolmen kanssa onkin ollut pikku järjestelyitä. Ensin piti puolittaa katoksellinen tarha ja ostaa lisää Jämpti-tarhaelementtejä. Sitten piti hankkia lisäportti porstuan ja olohuoneen väliseen oviaukkoon. Melkolailla tonni pamahti näihin hankintoihin. Ihanan kallista. 

Boogie on siis asunut koko elämänsä tarhassa. Koska tämä energiapakkaus lähtee tänään hyvään uuteen kotiin, sisäkoiraksi, oli minun totutettava se sisälläoloon talon porstuassa. Hyvin on mennyt. Ihan vaan sivulauseena mainitakseni: ystäväni Janiina saa Boogiesta hyvän koiran. Yleensähän emä muistaa pentunsa, jos se itse on ollut huolehtivainen ja hyvä äiti. Magi todellakin oli. Boogien se tunnisti heti häntä vimmatusti heiluen. Hyvin  kävi veljestenkin tapaaminen. Hännät viuhuivat, ja molemmat kutsuivat toisiaan heti leikkiin. Tästä kerronkin myöhemmin Wolf Magicin blogisa. 

Ollaan me kyllä treenattukin. Eteen istuminen on nyt nopeampi kuin aikoihin, mutta Magi pirskattilainen ennakoi sivulle siirtymistä. Aika äkkiä saan laskea kolmeen ennen "sivu"-käskyä. Liikkeestä istumista hiotaan nopeammaksi, muihin tottisliikkeisiin ei juurikaan enää puututa. Hyppyjä en taida ottaa lainkaan ennen kisoja, ettei vaan satu haaveria. 

Huomenna on lähtö jälkimetsään. Mia Lahti on minun luottometsäjälkikaveri. Minun huonot ja nivelrikkoset jalat eivät enää tottele ryteiköissä. Huomenna Mia  treenaa jälkeä ja minä istuskelen autossa odottamassa. Toivottavasti selviän kisoissa tottis-osuudessa kymmenen parhaan joukkoon, että Miakin saa kisata maasto-osuutensa. Metsäjäljellä on eniten osallistuneita, kaikkiaan 16, joista tulosten perusteella vain 10 selviää jatkoon. Parhaamme yritetään. Pitäkää peukkuja!

Stretching is also Magi's training method

Before the competition after two weeks, I just walk Magi on the leash, in order to avoid all accidents and injuries. Easy for my GSD. She is not limping at all. We still train only a little. The problem is now sitting in front of me. That's new, the problem I mean. She wants to move to my aside too fast. She should wait those three seconds.  

Second walk is with Paso (Magi's son), who has also a  muscle injury in his elbow. The third walk  is with Magi's other son,  Paso's brother, Boogie.  Boogie was returned to me from Finnish Border Security. He was not sharp enough for official duty. I will write more of that in Kennel Wolf Magi's blog later on. 

Anyway I had to enlarge my two GSDs pen and shelter outside with new elements, had to buy a new gate inside to the house. Gee, all that costed me a little under 1000 euros. Boogie has been living his whole life in the outside pen. He is going today in very good new home, to live with my friend Janiina. By the way: Boogie is the very best GSD I ever had. As I myself am sort of vintage, it was too difficult to keep all three dogs. 

Back to Magi's training: We just train a little without any jumps in order to avoid injuries. Hope she performs well. Please keep your finger crossed. 

Magi JK3 ! - Magi has a result in winner class tracking !

English text between pics as usual

Click the pics bigger

Jippijaijoooooo! Tavoitteet on ylitetty tsiljoonaprosentisesti. Magilla on voittajaluokan JK3 koulutustunnus! En villeimmissä unissanikaan olisi ikinä uskonut tätä tapahtuvaksi. Muistan joskus kertoneeni täällä, että tavoite Magin kanssa oli JK1 ja 90 pistettä tottiksesta. No, ne saavutettiin, ja tottiksesta kerran peräti 92. Ollaan muuten vedetty niitä 70 pisteen tottiksiakin.  Tämä on kyllä huippujuttu minulle. Magillehan käy mikä vaan, kunhan palkkana on palloleikki, tai jotain superherkkuruokaa; kuten broilerpallukoita.

Pakko se oli yrittää kun kerran oma seura SPL Röykkä järjesti kisat. Muutenhan mahdollisuus saada kisapaikka kolmoseen on melkein sama kun lottovoitto. Kyllä me treenattiinkin, niitä janoja , joilta jälki lähti 50 metristä. Alku oli todella hankalaa kun Magilla oli muistikuva viimekesäisistä peltojäljistä, joissa lähdettiin nuuskuttelemaan suoraan paalulta.

Koutsi ja Janna tekivät niitä vieraita jälkiä, joista kahdessa muksahdin niin, että kummallakin kerralla sattui polveen. En edes viitsi mainita, että ne jäljet eivät  olleet täysmittaisia 1,5 kilometrin jälkiä. Kulmia ja piikkejä niissä kyllä oli aivan tarpeeksi. Luulin että itseltäni lähtee henki. Oli pakko vedellä astmapiippua että selviäisi elävien kirjoissa takaisin autolle. Nuoret jäljentekijätytöt vaan koikkelehtivat iloisina perässäni iPadejaan ja muita vempaimia tutkiessaan - vai mitä tabletteja ne olivat. Koutsimme Hannakin kesämekossa !

Viimeinen muksahdus oli polvelle liikaa. Metsästä oli silti päästävä pois.  Sen verran kipeäksi polvi entisten vammojen lisäksi äityi, että ortopedin vastaanotto oli paikallaan. Sisäisiä ja ulkoisia ruhjeita, sanoi lääkäri, ja kirjoitti todistuksen, jossa kiellettiin urheilu ja juokseminen kuluvan kesäkuun loppuun saakka . Apua, mitäs nyt? !

Tilanteen pelasti tämä alla olevassa kuvassa poseeraava nuori, pitkäjalkainen, taitava ja iloinen Mia Lahti. Vaikka Mialla on itsellään kolme koiraa treenattavana, hän tuli avukseni. Jälkikokeessa saa maaston suorittaa toinen henkilö. Magi tunsi Mian entuudestaan, sillä olimme treenanneet talvisin yhdessä halleilla ja kesällä jälkipellolla. 

Yksi treeni ehdittiin ottaa ennen koetta. Ensimmäinen oli  pelkkä janalähtö, johon Magi ei lähtenyt, vaan kuikuili missä äiti on. Toiselle janalle jälkikoira lähti hyvin  kun menin itse piiloon. Esineruudussa Magi ei ollut oma itsensä - siis varma esineiden tuoja. Päätimme silti että näillä mennään, ja minä teen tottissuorituksen.

 Mia did the tracking part and search square. Luckily the weather was quite cold and a bit rainy.

Laitoin Magille valjaat ja lähtöpaikalla Mia otti koiran autosta. Tuomari näytti  janan paikan (minä istuskelin autossa tietty) ja sinne läks! Täydet pisteet janalta ,  tuli tuomari sanomaan. Alkoi hirmuinen jännittäminen. Nostaako Magi kepit, kuten yleensä ? Puolen tunnin kuluttua  lähdöstä               (enimmäisaika on 40 minuuttia) Mia soitti ja kysyi " tuohon autoonko kaikki kepit palautetaan , joka seisoo tiellä "?  Wuhuuu ! Siis kaikki kuusi keppiä! Jäljeltä täydet 170 pistettä ! Ei ollut helppo jälki kuulemma. Ylä- ja alamäkiä, ryteikköä ja ojien ylityksiä. Viimeinen keppi oli kuulemma juuri ennen tietä varvukon seassa, ja Magille tuotti vähän päänvaivaa sen löytäminen.

Eikun esineruutuun. Se ei mennyt kuulemma kuten Strömsössä. Vain yksi esine kolmesta vaaditusta. Tuuli oli aika kova, eikä Magi mennyt esineruudun perälle oksiston taakse. Haahuili vaan yli rajojenkin. 12 pisteen arvoinen suoritus.

Sitten olikin minun vuoro suorittaa tottisosuus. Ajattelin että jos nyt mokaan, en ikinä kehtaa näyttäytyä Mialle, joka teki upean työn Magin kanssa .

JK3 result Tracking with full 170 scores. Search square scores only 12.   These with Ma Lahti. Obedience scores 80 with me

Pic by Mia Lahti

En ehtinyt valmistella Magia  tottisosuuteen, ja se näkyi heti. Tunnetilasta ei ollut tietoakaan, koira läsähti unimoodiinsa. Koko suoritus oli sitä Magin Kassi- Alma-tyyliä. Tämä tyyppihän tekee kaiken teknisesti oikein ja suorittaa varmasti kaikki liikkeet. Tosin tuomarit aina sanovat ..." saisi olla nopeampi, saisi mennä nopeammin ja saisi luovuttaa..... plää plää " Näinhän se just meni. 

Tuomari hyväksyi lääkärintodistukseni, ja olisin saanut suorittaa juoksusta jäävät liikkeet; maahanmenon ja seisomisen, sekä hitaiden jälkeisen juoksun kävellen. Ei sisu antanut periksi, ja juoksin sellaista " ankalta toinen jalka poikki- räpellystä". Tuomari arvosti yrittämistä, mutta kaverit nauroivat. Minäkin olisin nauranut. Oli se varmaan huvittavan näköistä lyllerrystä. Ainoa liike , joka ei toiminut kuten piti, oli eteenmenon maahan-käsky. Koira meni niin lujaa että kentän reuna tuli vastaan, ja sain huutaa toisenkin käskyn ennenkuin rekku lävähti tantereeseen. Magi laskeutui niin lähelle kentän metsäreunan puuta, että minulla oli vaikeuksia mahtua puun ja koiran väliin pyytämään sitä perusasentoon.  Kyllä: alkoi armoton laihis - siis minulla. Aika paljon mokasin itse, ja loput meni Magin piikkiin. Pisteet kuitenkin 80. Jei ! Samalla paukahti kvaalaus kansallisten lajien mestaruuksiin syyskuussa. Asiasta pitää ensin keskustella Mian kanssa.

I feel happy, happy, happy. Magi wants more chicken treats.

Pic by Mia Lahti

Yay ! We got a result in winner class tracking. This was not an easy piece of cake at all. 

Competition consists of tracking part, length 1,5 kilometers. First scores come from starting line, where from the track starts at 30 to 50 meters. Next one is to complete the forest with bushes, ditches, thicker bushes, rocks covered with moss, up- and downhills with a dog lifting 6 sticks along the track. Next part is search square. Dog has to bring three different objects from 50 x 50 meters square. Third part is obedience, same as IPO3. 

We trained the starting line with Magi. At first there were some difficulties for her to understand that the track starts not here as in the field, but she has to find it from about 50 meters in 90 degrees corner. She lost the interest and was sure there was no track that far away. Then the light lit in Magi's head. She began to go straight so far that she met the track. Next part was to get someone to do the tracks about 1,5 kilometers long. 

My friend and coach both did those tracks many times with spikes and many  corners in thick forests. I thought I was going to die there. I was sweating more than a sweaty pig. Had to use asthma pipe several times. My friends (young girls) just run after me & Magi with their computers like young white tailed deer. I thumbed down twice hurting my old knee. The second falling was so severe that I had to go to an orthopedist. Nothing more severe above the older injuries. He wrote anyway a doctors certificate that I'm not allowed to exercise and  run until the end of June. 

Luckily I have a good friend Mia, who agreed ed  to help the tracking and search square. Wow, Starting line with full scores, all six sticks lifted during the difficult and thick forest tracking. Full 170 scores total. 

Search square ,which is Magi's favorite,  did not go well. Only one object out of three returned. Too windy. She did not run to the end  of 50 x 50 square at all.

The obedience part was with me. Scores 80. I did not have enough time to prepare Magi for obedience and we went to the field in a wrong state of mind. Then I knew she does the whole obedience technically right with no motivation. That's what happened. I made many mistakes by myself as well. The most difficult part was going forward. She did it so fast that she almost stumbled to a tree at the end of a field. My command "down" was needed twice. 

Anyway we have the result and also qualification for Finnish Championship in tracking held in September. 

My tracking is over. I have to admit that I'm too old for that. Lets see if I can talk Mia, The Super tracker to do the job. 

My good  girl Magi relaxing at home

Eläinlääkäri on silloin tällöin kentällä maininnut Magin lievästä ontumisesta. Sairasta koiraahan ei treenata, joten vein Magin eilen fysioterapeutille. Niina Sorvari onkin todellinen aarre. Kukaan ei koskaan ole tutkinut koiraa niin tarkasti kuin hän. Ontmista ei hänen, eikä minunkaan mielestä ollut. Kireyttä löytyi kaularangan loppupäästä, rintarangasta reilustikin, ja vielä lannerangan alueelta. Melkoinen jumi, jota nyt hoidetaan parin viikon välein fysioterapialla ja laserilla. Kotona jumpataan ohjeiden mukaisesti. Tämä kuulemma selittää väärän seuraamisasennon - tai siis haluttomuuden oikeaan asentoon. Ei pysty kun on niin kireät lihakset. Kotiohjeita noudatetaan säntillisesti seuraavat kaksi viikkoa, eikä poika Paso saa lainkaan törmätä äitiinsä. Ne törmäykset, kuten arvelinkin, ovat olleet keskeinen tekijä tässä jumi-oireistossa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. 

Valmistautumista jälkikokeeseen - training for winner class tracking competition

English texts between pics as usual.

Ensinnäkin; anteeksi etten ole päivittänyt blogia vähään aikaan. Mutta hei! Blogissa on siitä huolimatta tähän mennessä 20.166 käyntiä ! Suurkiitos!

Oltiinpa jälkikurssilla, jonka piti itse "metsäjälkiguru" Eeva Linnala. Välillä teki mieli painua jonnekin kallion koloon ja pysyä siellä. Magi, joka on suhteellisen varma jäljestäjä, oli unohtanut koko jälkijutun. Tai siis janalähdön. Hyvin se lähtee janalta, jos jälki on korkeintaan 30 metrin päässä. 50 metriä janalta alkava jälki oli aivan mahdoton löydettävä. Magi pyöri ja hyöri sekä seilitti minulle " ei täällä mitään jälkeä ole, mitä nyt tehdään ? " Minä: " Eteen, etsi jälki". Magi tuumasi edelleen että parempi on mennä autoon, tai saat etsiä itse. Täällä ei ole jälkeä". Ei ollut ihan kiva katsoa koiraa, joka oli totaalisen hukassa. No, tehtiinhän niitä janoja molempiin suuntiin kolmet tai neljät, ja toistot päälle. Aika vaikeeta oli. Jälki löytyi, jos olin kulkenut noin 30 metrin päästä lähtöpisteestä. 

Oikeastaan en viitsisi mainita, että olin itse loppu, poikki, puhki ja katki tallaamisen, ja jälkien ajamisen jälkeen. Nyt kun teen janalähtöjä yksin, saan tallata sitä jälkeä kolme kertaa : 1 jäljen teko, 2. jäljen ajaminen ja 3. merkkien poistaminen jäljeltä. Eeva Linnala oli sitä mieltä, että janalähtöjä pitää tehdä melkeinpä päivittäin, ja  kunnon jälkiä (3 kilometrin pituisia päälle). Autsh. Ei pysty. Hän oli myös sitä mieltä, ettei koira ole valmis kolmosen jäljelle. En yhtään väitä vastaan. Nyt kuitenkin faktat menevät niin, että koira paranee treenatessa jäljen osalta, mutta mitä enemmän treenataan, sitä huonommaksi omat nivelet ja jänteet käyvät. Koiralla ikä parantaa, minulla taas huonontaa. Piste. Tämän toukokuun ajattelin vielä yrittää. Jos ei onnistu, peruutan koepaikkamme hyvissä ajoin ennen kilpailua. Näin siksi, että jos luovutan nyt, en ikinä saa tulosta JK3 luokasta. Kisapaikkoja on melkeinpä mahdoton saada, eikä varmasti tälle vuodelle ainakaan. Ja kuka sitä ensi vuodesta mitään tietää.

Esineruutu on niin kivaa Magin mielestä, että se noutaisi vaikka kuinka monta esinettä.

Tottistakin on tehty säännöllisesti Hannan johdolla, ja suoritustaso on kuulemma ihan riittävä. Viimeeksi mentiin koko kaavio läpi ilman virheitä -  muistaakseni. Kunhan saisin vielä viritettyä sen oikean tunnetilan, jota on haettu reilun vuoden, olisi kaikki hyvin. 

Dear visitor. I'm so sorry that I haven't updated this blog more often. Anyway, I'm so pleased that in spite of that, my blog has now 20.166 visits from all over the world. Thank you so much (bowing ) !

We have been practicing tracking in the forests more or less frequently. Funny that age affects Magi by improving her,  but I'm just the opposite. In the winner class the track is 1,5  kilometers long including 6 sticks to pick. She is quite a picker, and seldom leaves any in the woods. The ground can be anything from slippery rocks,  swamps or thick bushes,to open fields (very seldom). Time limit is only 40 minutes from starting line. I have real problems to accomplish the task without breaking my legs, or not having a "heart attack", when Magi speeds along the track. Oh yes, she can also loose the track, and it takes time for her to find it again. I have no idea where the track goes, so Magi gets no helps from me. Besides, my nose is not good for any tracking ;) .  We have attended a tracking course held by a real professional lady, Eeva. In beginner's class the track crosses about 10 meters from starting line. Open class track crosses from about 30 meters. The problem is that in winner's class track crosses the starting line in 90  degrees angle in 50 meters. Magi doesn't believe that there is a track so far. She gives up before that. The guru said that she is not yet ready for winner's class. She is right, but there is also another issue.  Magi gets better by ageing and training, but with me it is just the opposite. Besides, the most difficult part is to get a participant place, almost impossible - at least for this year. So we train only starting lines for a month. If she still doesn't figure out  that track is going there, but quite far,we give up and someone else gets our place. 

Search square is Magi's favorite. She can bring up to 10 objects on  command. In competition, she needs to bring me only 3. Obedience is fine, said our coach Hanna. She can do everything technically. Now we have reached the right state of mind too. Hope it stays in competition as well. 

Korvaongelmia - taas. Ear problems again

English text between pics. Click the pic, you see better quality.

Sairaslomalla

Jaahas, Magi rupesi muutaman kerran rapsuttamaan vasenta korvaansa, pitämään päätä kallellaan, ja ynisemään, eikä hengityskään ihan ruusunnupuille tuoksahtanut. Aika siis eläinlääkäriin kipi kapi. Tällä kertaa kyseessä oli vasen korva. Sen oikean korvan kanssahan oli noin vuosi sitten varsinainen episodi. Ell. Nina rauhoitti koiran ja kas vaan, vasen korvakäytävä oli täynnä mustaa kovaa töhnää, jonka liottamisessa olikin melkoinen homma. Niin, ja se tärykalvokin oli rikki! Imu meni monta kertaa tukkoon, kunnes töhnä saatiin pois korvasta. Siellä oli myös karvoja ! 

Samassa rauhoituksessa poistettiin myös hammaskiveä, jota ei ollut juuri nimeksikään. Tosin samalla selvisi, että alaleuan P4 hampaasta oli pala lohjennut, mutta pintajuuri ei ollut näkyvissä. Hammastilannetta seurataan. Nina kurkkasi myös kurkkuun,ja olihan siellä tonsilliitti - nielurisojen tulehdus. 

Taas kannoin kotiin kassillisen lääkkeitä. Osa niistä oli kylläkin Pason, sillä silläkin oli korvatulehdus ja silmätulehdus. Sairaslomaa Magille.

Operaation jälkeen Magi oli todella kipeä monta päivää. Se oli niin väsynyt, että halusi vaan nukkua. Ulkoilulenkit olivat Magin osalta minimaalisia. Pakkastakin oli sen verran, että ei meikätätikään kovin kauaa ulkona viihtynyt. Pason kanssa oltiin kuitenkin enemmän pihalla, ja tehtiin vajaan tunnin lenkkejä Magin kelliessä kotona sohvalla. Paso ymmärsi että äiti on kipeä, ja yritti auttaa tilannetta riehumalla ja esittämällä kaikenlaisia koiratanssin omaisia temppuja. No, äiti ei moista sietänyt, ja pojalle tuli jatkuvasti tukkapöllyä. Lopulta poika uskoi että nyt on oltava siivosti. 

Shine bright like a diamond

Magi is on sick leave. This time the problem was the left ear. She wanted to scratch her ear and shacked her head. When she begun to walk with her head bending to the left, I booked appointment to a vet. She was sedated. The ear was full of some very tight packed black s**t, and the ear drum had a hole. Oh no! 

I remember very well the episode about a year ago with the right ear with a broken ear drum. This left ear was not as bad as the other ear had then been. It was anyway quite a job from the vet to get the s**t flushed and sucked away. It took more than a while. At the same time my vet checked Magi's throat, since her breath was not as fresh as rose's delicate smell. Oh yes, she had tonsillitis.

When my beloved Magi was under sedation, it was very handy to do the dental work also. Her teeth were fine, except in the lower jaw, on the left side, P4 tooth was broken a bit. That needed no cure at the moment. It the tooth begins to infect, we go to a dentist vet ( by the way ; very very expensive ). 

Magi has been quite sick in spite of all the medication. This visit was not so cheap either with a bagful of medicines. She is on sick leave until everything is fine. 

She feels better now

Dancing on the ice of my small pond

Jälkitarkastuksessa poistettiin taas kökköä korvasta. Tärykalvossa oli edelleen reikä ( mikä ihme sen aiheuttaa ? ) mutta muuten korvakäytävä vaikutti paljon rauhallisemmalta jo. Antibikoottikuuri jatkuu edelleen. Pyysin eläinlääkäriltä kortisonia helpottamaan tulehdusta. Ai miksikö? No, sen vuoksi että edellisessä oikean korvan episodissa kortisoni helpotti Magin oloa niin paljon, ettei se ollut merkittävästi kipeä kaiken ronkkimisen jälkeen. Kortisoni on kyllä ihme aine. Ensimmäisellä eläinlääkärinkäynnillä kortisonia ei määrätty. Kipulääkekään tuntunut tehoavan. Nyt kontrollin jälkeen koiran olo oli huomattavasti parempi. Seuraava kontrolli on parin viikon kuluttua. Toivottavasti tämä oli nyt tässä ja päästään treenaamaan. 

Look ! My teeth are just fine and white

First check up control showed that  whatever stuff in Magi's ear was, had not all came out. She had to put under sedation again to get all the s**t out. There still was a hole in the eardrum . It takes about six to eight weeks to heal. Tonsillitis was killed by antibiotics.  Because painkillers did not help her after the firs visit at all, I asked my vet to give her iv hydro-cortisone, and pills to be given at home. Why ? Because in  the other earlier episode with the right ear responded well to that wonder medicine. Heureka! It helped again.  It is forbidden to give painkillers and cortisone at the same time. Anyway, she is getting better all the time. That is what Paso feels in his skin. Paso tries to play rough with mom, but she is not yet so eager for playing. You know for sure what then happens. Magi - mom uses her teeth on his son. 

Next check up is after two weeks. Hope we have permission to start training obedience again.

Hallitottista - Obedience in an indoors training hall

English text at the bottom.
Please click the pics for better quality.

Sinne meni kesä ja helteet. Sinne meni jälkikausi. Sateet ne vaan jatkuvat. Hetken jo mietin, olisiko pitänyt jatkaa jäljestämistä. Pellot ovat upottavia, ja siellä täällä on noin viiden sentin syvyisiä järviä. Kumpikan koira ei vielä ole sillä tasolla, että osaisi jäljestää vesilammikoissa. Keväällä aloitetaan lumien sulettua - jos sitä lunta nyt yleensäkin tulee. Lumilinko on turha kapistus. Kanootti, vene, märkäpuku, räpylät ja snorkkeli olisivat oikeammat varusteet.
Siispä näistä läpätyksistä asiaan:
Hallitottikset on talven hitti. Onneksi ryhmällämme (Päpä, Mia ja Sirpa) on tottisvuoro kahdesti viikossa Ojakkalassa. Halli on pieni ja kodikas. Me tytöt hauskuutamme silloin tällöin koiriamme agility-esteradalla.
Aloitimme kuuden esteen in and out-sarjoilla jättämällä koiran viimeisen esteen taakse. Komennolla "hyppy" ne tulevat kuin jänikset; boing,boing,boing,boing,boing ja boing. Magi rakastaa tätä, sekä  muita agilityjuttuja. Se menee itsekseen suoraan ja käyrään putkeen, ja vetelee siinä samassa loivan A-esteen mennen tullen.
Jouluaattona olimme kaverin kanssa kahdestaan parituntisella vuorollamme. Ensimmäinen kierros oli normaalia tottista. Toisella kierroksella päätin ottaa Magin ja Pason yhtä aikaa tekemään kaikkea kivaa. Minä tein Pason kanssa jumppasarjaa "seiso-maahan-istu" jne. Magin jätin selkäni taakse. Kaveri nauroi että Magi teki samat liikkeet selkäni takana ihan itsekseen . Hih.
Pasolle on opetettu se loiva A-este vasta vähän aikaa sitten, joten päätin että menkööt tandemina peräkkäin. Siinä ne huitelivat estettä edestakaisin pallot suussa. Magi meni vapaa -käskyllä välillä putkeen, välillä pikku esteitä ja taas Aalle.

Pics are from last summer.

Kuvat ovat kylläkin kesältä. Ei tällä sateella mitään kunnon kuvia saa, ja treenihallin valot ovat sellaiset, ettei minun taidoilla sisäkuvia  näpsitä.

Talvikausi treenataan seuraamista. Kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu - näinhän se variksellakin käy kun tervassa taapertaa. Tämä minun "varis" on taas ruvennut kiljumaan seuraamisessa. Tunnetila on kohillaan, mutta seuraaminen hieman aukeaa alussa. Syynä on varmaan joko minun laahustaminen, tai epätasainen askelnopeus. Kun koira on hyvä, minä töpeksin, ja päinvastoin. Tavoitteena on suuri harmonia, hih.
Treenaamme voittajaluokkan tottista. En tiedä tarvitanako tätä tulevana kisakautena vai ei. Treenatana nyt kumminkinkun Magi tykkää. Juoksusta seisominen on todella hyvä. Siihen pysähtyy niille jalansijoilleen. Samoin maahanmeno juoksusta, ei ongelmaa. Istuminen on joskus nopea, joskus hidas. Olkoot.
Noudossa keskitytään siihen nopeuteen myös takaisintulossa. Ei tämä Magi Magdaleena ikinä tule olemaan mitään malikan tasoa, mutta kelpaa minulle. Kapulan pidossa ei ole ongelmia, se ei kertaakaan edes pyörähdä suussa. Ote ei ole kovin tiukka, mutta sitähän ei tuomari näe. Hyppytekniikka on kunnossa, mutta viimeiset askeleet luoksetulossa ovat aina ravissa. Katsotaan pareneeko talven mittaan. Röykän tottis Hannan ryhmässä jatkuu talvitauon jälkeen. Muuten päivät kuluvatkin koirien osalta lähinnä umpikuralenkkeillessä ja koirien mahanalustaa sekä tassuja puunaten.

Sorry that I haven't updated this blog recently. Everyone here in Southern Finland is quite fed up with the weather in this so called winter. Rain, rain and more rain. Ou ye, we had a few days not so muddy roads and paths, and it snowed - 17 snowflakes. This is the climate change of this year. You can imagine how muddy the dogs are after a walk, or after playing on my yard.

Luckily our small training group have training sessions in an indoor hall twice a week. In addition to that we train once a week in our other group on outdoor field after one month's winter break - that is, if the field is not muddy.
With Magi I concentrate for better heeling. Her state of mind has improved a lot ! She has almost the right spirit in doing all the obedience. Sometimes she still opens in heeling a bit. I may be the reason for that. Our trainer comments that sometimes I walk too slow, and sometimes my footsteps are not steady. Argh. We also concentrate for quicker return in all fetching movements. She fetches quickly, but returns the last steps trotting, in stead of galloping. She never rolls the fetching stick in her mouth.
We train winner class obedience now. I'm not sure yet if we need this for the next summer's competitions or not. Lay down ( on command stand) from my running is fine, as well as standing on command "stay". She stops immediately and never moves her paws. So, winner class obedience is almost in place now.
Since I do not have horses to ride on Christmas Eve any more, we did X-mas indoors obedience with a friend. First round was a bit obedience, and the second round only play.
Our hall is also for agility dogs with all necessary equipment. Oh boy dogs had fun going into different tunnels , jumping free agility obstacles and not so steep A-hinder. My friend had also quite a lot  fun with my turn. I took both dogs Magi and Paso off leash at the same time and did with Paso some series in front of me
" stand-down-sit" etc.  Magi was behind my back while Paso was performing. Magi had done exactly the same movements  behind my back. Then I thought that Magi and Paso can climb over A-obstacle in duo. That went well. Both dogs had a green magic gelee ball in their mouths, and Magi went both ways over and ower again. Then she went into tunnels and to obstacles on her own. Christmas fun.

Merry Christmas and best wishes for the New Year 2014

Tottista ja terveysongelmia - obedience and health issues

English text between pics as usual. Click the pics, you see better quality



" Hi there, read also yesterday's posting. I'm quite good in tracking on the fields"

Aika siirtyä kunnolla tottelevaisuuden pariin. Kolmasti viikossa on tarkoitus treenata. Magilla on ollut enemmän pakollisia terveyteen liittyviä treenitaukoja kun laki sallii. Onneksi ei koskaan mitään henkeä uhkaavaa, eikä varsinkaan perinnöllistä. Jostain syystä minusta silti tuntuu, etten koskaan ole käyttänyt aiemmilla koirillani eläinlääkäripalveluita yhtä paljon kuin Magin kanssa. On ollut isompaa korvaongelmaa, ontumisia, silmätulehduksia, ja nyt viimeeksi tämä verinen anaalirauhastulehdus. Magihan on ollut vaisu jo pidemmän aikaa. Kesälläkin epäiltiin jotain trauman aiheuttamaa lonkan tai selän alueen ongelmaa. Levolla ja kipulääkkeelä sekin parani. No, Pasohan törmää äitiinsä melkoisella vauhdilla pihaleikeissä aina silloin tällöin. Tämän bursaongelman huomasinkin siitä kun ulosteessa oli verta. Molemmat bursat olivat täynnä eritettä, ja toisessa oli verta. Mistä  lienee tullut? Bursat huuhdeltiin ensimmäisen kerran rauhoituksessa, ja jätettiin lääkeaineet sisään. Magin omaeläinlääkäri Maija kokeili jotain klorhexidin pohjaista geeliä normaalin betadine-huuhtelun sijaan. Bursanäyte lähetettiin YESiin tarkempaa bakteerimääritystä varten. Tulos tuli viikon kuluttua ; normaali ulosteperäinen bakteeri ja joku toinen pöpö. Bursia huuhdeltiinkin useamman kerran. Ei tarvinut edes rauhoittaa koiraa. Magihan on muutenkin helppo hoidettava, ei pane hanttiin toimenpiteissä. Tämä on nähty jo montakin kertaa. Viimeisen, kolmannen huuhtelun seurauksena anaalirauhasissa ei ollut enää mitään eritettä. Ei tarvittu edes antibioottia.
Osaan itsekin tyhjentää bursat ulkokautta, mutta Magin kohdalla se ei onnistunut, ei sitten millään. Joka yrityksellä rauhaset plumsahtivat karkuun. Maija totesi saman asian, kertoen minulle ettei homma onnistukaan tämän koiran kohdalla.
Terve koira. Siis seuraavaan viikkoon saakka.

Treeneissä eläinlääkäri huomasi että Magi ontui vasenta etujalkaa. Kipulääkkeelle ja lepo 6 päiväksi. Nyt ontumista ei enää ole, ja vauhti on sen mukaista. Arvaisin näin maallikon päättelykyvyllä, että taas on poika ollut aiheuttajana, ja lavassa oli hematooma.

The green gele ball is the best in the entire world in Magi's and Paso's opinion

Tottiksessa alkaa myös hallikausi huomenna. Kahdesti viikossa treenataan lämpimässä, ja kerran SPL Röykän ulkokentällä. Tänä vuonna toivoisin, että viime kaudella aloitettu tunnetilan luominen tuottaisi tulosta, ja nyt voisin oikeasti alkaa vaatimaan koiralta täsmällisyyttä  sekä näyttävää suorittamista. Tekniikathan tämä osaa jo. Opettelen varuiksi jälkikolmosen tottiskaavion. Eihän siinä kummempaa ole kakkoseen verrattuna. Juoksusta maahan onnistuu, eikä paikallaolo näkösuojassa  liene ongelma. Olenhan vahingossa jättänyt parikin kertaa koiran pihalle paikalleen maahan, ja unohtanut asian. Siinä se nökötti samassa paikassa, kun avasin jonkin ajan kuluttua ulko-oven . Hups.
Niin, nyt olen suunnitellut ensi kaudeksi sitä IPO1 Abeetä ja FH1 jälkeä. Varalla on JK3. Tosin epäilen suuresti omia kykyjäni 1,5 kilometrin metsässä rämpimiseen . Fakta on faktaa; kun ikää tulee lisää, kintut tekevät tenän.

Magi has had more health issues than needed. Luckily none of them has been serious or hereditary. Her back, elbows and hips are x-rayed healthy. Magi is my sixth GSD,and if I recall right, none of them needed vet as much as Magi so far. Happy to have insurance !  I'm still very happy that she has totally healthy bone structure, and none of these problems are hereditary. Anyway; she had ear problems with broken ear-drum, which needed quite many visits to vet. Then she had some injury on jumping one meter obstacle in fetching. Then Paso bumped to her many times causing hematomas both on elbow, and somewhere in the back. The last problem was bloody bursitis. That was hard to find out, since she goes to poop in the bushes. Luckily I once went after her, and found blood in her poop. To the vet's appointment again. This problem needed sedation to empty the glands. Blood samples were sent to University Animal Hospital in Helsinki for analyzing which bacteria was the cause of this painful issue. Our vet did the flushing three times with some chlorhexidin based medicine. No sedation was needed. Magi is very easy to treat, has always been. No antibiotics needed. In my vet's opinion , and mine as well,  antibiotics are subscribed much too easily causing resistance to them. Healthy dog after three more flushing s.  Well, until next week.
In last week in the training's, the vet there noticed Magi's limping on her left front leg. Oh no. Not again. Painkillers, and rest for about a week. I strongly suspected that her son was the cause of this again. Now she is healthy, and we start our training sessions with full speed tomorrow. Two times a week in indoor training field - really necessary in this freezing cold Finland in late autumn and winter. We also train outdoors once a week. Our trainers are super, and skillful, and training companions as well. Write you  later more about training's. Anyhow, we concentrate this year in right emotional state of mind. That one we started already last winter. Magi does obedience technically right, but with a bit lack of eagerness. That I intend to improve.  

" My ball, please !"

Please read also yesterday's posting. 

Lue myös eilinen postaus. 

Peltojälki talvitauolle - tracking on a field on winter pause

English text between pics.
Pics by Mia Lahti

Laying down and showing object between paws

Kesän jälkiurakka on ohi. Olen tyytyväinen koiraani, sillä nyt päästiin vihdoinkin esineilmaisuun saakka. Opetin olohuoneen lattialla, että muillekin esineille kuin puiselle namiluukulle voi mennä maahan, ja palkka tuleekin kädestäni. Viimeinen jälki oli todella pitkä suora, jossa kuusi erilaista esinettä. Pieniä puupalikoita, kokolattiamaton palasia, ja nahkaisia läpysköitä. Magi meni joka esineelle maahan niin että esine jäi sievästi tassujen väliin. Tai nooh, kerran maahanmeno oli vino - jonka korjasin- ja kerran koira taisi mennä makuulle esineen päälle. Jei! Magi myös pysyy maassa kun otan liinan käteen esineeltä seuraavaan lähetyksen. Tästä jatketaan ensi vuonna. Kiitos treenikaverit Mia, Päpä ja  Lea, sekä superkoutsi Tuula Najah !

Aika syvälle koiran kalloon tuo esine-ilmaisu lopulta iskostui toistojen jälkeen. Exäni oli puhdistamassa kaivon hiekkasuodatinta, ja jätti noin 30 senttisen ruuvimeisselin kaivon viereen. Hän ei ylettynyt siihen kaivosta käsin, ja pyysi minua ojentamaan työkalun. No, minä delegoin homman Magille, joka sattui olemaan sopivasti lähellä. Käskyllä "tuo" ei meisseli tällä kertaa noussut maasta, vaikka koira tuo kyllä lusikoita, haarukoita ja kolikkoja. Ruuvimeisseli oli varmaan liian kylmä suuhun. Sanoin vahingossa "tuo esine", ja kas, koira lävähti maahan meisseli tassujen välissä. Aika leveällä ne tassut olivatkin.

Me putting the object found in my pocket

Tracking on a field is over for this year. When tracking on this field, the field was already frosty. Last track was a long line with six small objects made of thin wood, tiny peaces of wall-to-wall carpet, or small leather pieces. Magi did very well by laying down on every object. Once she laid down a bit aside, which I corrected. If you have read previous blog texts.  Maybe you remember what difficulties we had with showing objects on a field. (She is originally a wood tracking GSD, and there she had completely different style collecting the six sticks. She collected a stick, turned towards me, and spat out the stick from her mouth.) On a field dog is not allowed to touch the object at all. Magi is tracking now with quite deep nose. We continue from here next spring. Now our coach Tuula said we can have winter break  after successful tracking. Next year tracking continues with full length leash and FH1 tracks. Our goal is compete for next year. Time for obedience again.

Concentrating in tracking with a deep nose
 

Still tracking with short leash

Peltojälki edistyy - Tracking on fields

English text between pics. Please click pics, you'll see them bigger and better quality

Sairaslomat on pidetty ja jälki maistaa. On tässä väännetty eri tekniikoilla kesän peltojälkeä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Nyt se alkaa sujua. Kevyellä tuntumalla. Ruoka ei ole jäljellä se juttu Magille. Nyt mennäänkin siten että paalulla on ruokaa, sen jälkeen lihapullanpuolikkaita on alussa joka viidennellä askeleella, sitten noin joka 15 askeleella, 17 askeleella. Yllätyksenä kanankaula jossain kohti jälkeä, ja välillä ruokaa joka 5 askeleella. Tämä toimii hyvin . Täytyy uitenkin huomioida että Magi on metsäjälkikoira, joka jäljestää jonkin verran korkealla nenällä. Kyllä se nokka siellä ruohikossa kuitenkin viistää.
Nyt on kuvioissa loppupalkkaruuan lisäksi jäljellä kissanruokapurkki, jonka päällä esine. Joskus maahanmeno onnistuu purkille, joskus taas ei. Loppupurkille koira menee maahan, paitsi tänään. Kääk. Kulmia on yksi, kaksi,kolme tai neljä - riippuen päivästä. Välillä teemme luonnollisestikin helppoja palauttavia jälkiä. 



Ongelmaksi meinasi muodostua imu jäljelle. Nyt se asia on hallussa, ja Magi lähtee paalulta innokkaasti. Viettitasossa tosin on parantamisen varaa. Juu, ei tämä tyyppi muutenkaan mikään korkeassa vietissä suorittava koira ole, joten on vaan hyväksyttävä viettitaso, jotta into jäljelle säilyy. Ollaan ajettu jälkeä aamulla tai illalla, ainakin kolmesti viikossa. Auringonpaisteessa ja sateessa. Puolen tunnin vanhoja ja kahden tunnin vanhoja.
Nyt on lamppu syttynyt. Heureka! Magi ilmaisee esineen menemällä maahan! Esine täytyy vielä tässä vaiheessa olla se puupalikka, jossa on namiluukku. Opetin tuossa keittiön matolla. Tämä ei muuten todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu, sillä Magi ilmaisee kepit metsäjäljellä ottamalla kepin suuhun, pyörähtämällä ympäri, ja sylkäisemällä sen maahan. Tapansa kullakin. Esinettähän ei peltojäljellä saa koskea, vaikka ilmaisutapa onkin vapaa. Kyllä tämä tästä. Ihan varmasti ollaan kisakunnossa ensi vuonna jos vaan terveyttä riittää. Olipa kisamuoto IPO AB tai FH, sinne tähdätään.



We have been tracking on fields during this summer. Mostly three times in a week.  No matter was it sunshine, cloudy or rainy weather. Our tracks were quite short in the beginning,maybe two to three hundred steps. This is new to Magi, since we have been competing before in forest tracking classes. The idea on fields is that dog is not allowed to touch the the object on track. Laying down in front of the object, and the above mentioned object between paws is the way of showing.  This may sound easy, but is not. Magi's way of picking the six sticks on forest is ...how should I say...quite peculiar. She picks the stick, turns around and spits the stick from her mouth. 
On field it's different. This is much more difficult than tracking in forests. First she had to be used to chain collar in tracking, and long leash going under her belly. In the woods we have been tracking with harness. In the beginning corners were difficult, not any more (well, sometimes yes). First I did only straight tracks, then two to four corners. Our length is now usually about 500 to 700 steps. Track is usually half an hour to two hours old. 
We started with food, but it came clear quite soon that the food on is not the thing for her. So, instead of putting food on every step I moved to system that in the beginning of track there is food, then on every 5th step, the on every 15th step, 17th  step and so on. As a surprise  I sometimes put some raw chicken necks on a track. Her favorites.  Our goal for next summer is either IPO AB, or FH tracking, or both.