BH koe suoritettu

Tästä se kilpailu-ura alkaa

Sunnuntaina 14.11.2010 Magi oli 15 kuukauden ja neljän päivän ikäinen, sekä suoritti Bh-kokeen hyväksytysti. Tuomarina Eeva Hiltunen.

Näin se meni:
Saavuimme Hyvinkään SPL-ITUn kentälle hyvissä ajoin ennen kokeen alkamista. Ulkoilutin koirani paikallisessa pusikossa. Jaahas, ajattelin minä, Magilla on taas "minä olen siili-päivä", kaikki selkäkarvat kestopystyssä, ja kaiken kukkuraksi ooppera-aarioiden esittämisbuumi päällä. Minä itse olen kyllä kuin viilipytty, enkä edes jännitä esiintymistilanteita. Saimme muiden koirakoiden kanssa luvan mennä kentälle treenaamaan ennen koetta. Otin pieniä pätkiä, ja mietin miten ihmeessä hiljennän tämän kiljukaulan ilman että vietti laskee.

Paikallaolo häiriön alaisena

Olimme suoritusvuorossa ensimmäinen pari toisen saksanpaimenkoiran kanssa. Meidät määrättiin paikallaoloon, joka on Magin brabuuriliike. Hyvin laskeutui maahan, suht nopeastikin. Magi oli tuomarin, ja koetta seuranneiden ystävieni mukaan ollut samassa asennossa kuin tatti koko ajan. Hakiessani toivoin että nousee istumaan kanssa, vaan eipä noussut ensimmäisellä käskyllä.

Seuraamisliikkeet

Vietti jäi sinne paikallaoloon. Taluttimessa seuraaminen ihan OK koko repertuaari, ei yhtään vinkumista, mutta vietti oli laskenut melkein miinuksen puolelle - siis minun riehupelle-Magilla !!!!! Seuraaminen oli vähän laahustamista, mutta koira oli aivan suora  , semmoista Kassi-Alma tyyppistä, (tästä ohjaajamme Benkku edellisissä treeneissä varoittikin, mutta päätimme yhdessä ettei tätä ennen koetta ruveta enää säätämään). Kokeessa minä pelkäsin enemmän sitä vinkumista. Henkilöryhmässä  jätätti parin askeleen aikana yhdessä silmukassa, muuten hyvin, myös istuminen ryhmän keskelle.

Taluttimetta seuraaminen aivan samalla tavalla OK, reippaammin kuin edellinen liikesarja. Juoksu-, ja hitaissa askelissa mahtavalla vireellä ja superkontaktilla. Molempien seuraamissessioiden aikana istumiset ilman käskyä täsmälliset, mutta taas hitaanlaiset. Henkilöryhmässä Magi  nuuskaisi jonkun ihmisen takin namitaskua (p..kele, ei niitä nameja saisi olla ryhmäläisillä taskussa). Istuminen ryhmän keskelle nopea.

Liikkeestä istuminen
Onnistui nappiin, mutta oli kuulemma hitaahko (joo joo, näin se on usein treeneissäkin ollut).

Liikkeestä maahanmeno
Nopea, muttei niin "bang", kuin treeneissä.
Luoksetulo yllättävän hidas tälle The Raketille. Magi tuli kuitenkin eteen , vain aivan pikkasen vinoon. Sivulle siirtymisen harjoittelun olimme jättäneet treeneissä, sillä koira aina ennakoi liikettä. No nyt siirtyminen ei ollutkaan se pyllyn kiepautus, vaan laiska  siirtyminen vinoon. Höh.

Tuomarin arvostelu (sen verran kuin muistan)

Arvostelu alkoi näin: "Tässä meillä on rauhallisesti suorittava pari". Täh? No joo, niin se taisi mennäkin. Arvostelut olivat erittäin hyvää ja muistaakseni kaksi hyvää - en vaan muista mistä osuudesta. Ystäväni sanoivat että kävelin aika hitaasti . Ai? Moitteita saimme ainoastaan siitä, ettei koira noussut paikallaolosta istumaan ensimmäisessä käskyllä ( näin on muistaakseni joskus käynyt treeneissäkin) ja henkilöryhmässä hidastelemisesta, sekä taskun nuuskaisusta. Juu, olin kuulemma kiertänyt henkilöryhmäkahdeksikon molempiin suuntiin vasemmalta. Oho, enpä ollut huomannutkaan.  Taisi tuomari  mainita myös että terävyyttä olisi voinut olla enemmän. Tässä vaiheessa minä pyörittelin silmiäni yleisöön päin. Tietäisivätpähän vaan alkutaipaleestamme, hehehhh !!!!. Kaikki liikkeet muuten suoritettiin. Toinen kaikki suorittanut oli parimme, toinen saksanpaimenkoira. "Tervetuloa kaupunkiosuuteen" - sanoi tuomari Eeva Hiltunen.

Tottisosuudessa oli mukana 7 koirakkoa, joista viisi pääsi kaupunkiin. Yksi kokeen suorittaja ei päässyt edes kentälle: auto oli hajonnut ja hän saapui paikalle taksilla - en tiedä mistä saakka - ja poistui samalla kyydillä. Koiran rokotukset eivät olleet kunnossa. Meistä viidestä kaksi oli saksanpaimenkoiria, yksi valkoinen paimenkoira, yksi bordercollie ja yksi malikka. Nuo muunrotuiset tekivät kaikki virheitä - yleisin liikkeestä istumaanmenossa - jäivät seisomaan. Malikka nojasi ohjaajaansa niin voimakkaasti että oli aivan kallellaan. Jos ohjaaja olisi ottanut askeleen oikealle, koira olisi takuuvarmasti mennyt Timber! Kahdella suorittajalla, rotikalla ja howavartilla melkein kaikki osiot menivät puutteelliseksi. Seurauksena luonnollisestikin hylkääminen. Olin etukäteen kuullut että tuomari on tiukka. Näin oli  niihin kahteen muuhun BH-kokeen tuomareihin verrattuna, joita olin ollut katsomassa.

.

Kaupunkiosuus

Oli todella helppo. Tallusteltiin edestakaisin jonkun huonekalukaupan tai vastaavan parkkipaikkaa. Vastaan ei tullut kun auto, juoksija ja takaapäin fillari. Koira sidottiin talon seinässä olleeseen putkeen kiinni ja mentiin itse piiloon. Magi tuijotti vain menosuuntaani, eikä välittänyt häiriökoirasta tuon taivaallista. Lopuksi koira istumaan, ja jonkin ajan kuluttua maahan tuomarin eteen ihmisryhmään. Se oli siinä. Se toinen saksmanni taasen haukkui koko kiinniolonsa ajan, josta tuomari huomautti. Ei siinä vaaratilannetta  kuitenkaan syntynyt, sillä häiriökoira meni sen verran kaukaa ohi.

Lopuksi ajettiin vielä kerran kentälle hakemaan täytetty kilpailukirja.

Siinä lukee:          BH HYVÄKSYTTY.

Tsadam. Kohti uusia haasteita.Lämpimät kiitokset kärsivällisestä ohjaamisesta Jaanalle, Lenalle ja Benkulle, sekä kaikille treenikavereille. Kasvattajaakin olen kiusannut kysymyksillä - ja niin aion tehdä pulmatilanteissa vastaisuudessakin. Kiitti Tuula.

Ensi vuonna tavoitteenamme on JK1. Hakukin kiinnostaa.

Nyt huilitaan viikko: lenkkeillään, leikitään ja otetaan olohuoneen matolla seisomista, ja porstuan sohvalla kapulan pitoa. Kalkkunafileeleikkeen voimalla. Saatetaan tehdä keppijälkikin metsään, mutta ihan lyhyt.

 

Kokeen jälkeen suuntasimme ystävieni Tuulikin ja Erkin kotiin maailman parhaalle kalasopalle. Magi oli jälleen oma itsensä. Koira esitti aariat oopperoista Madame Butterfly sekä Carmen, ja taisipa mukana olla pikku pätkä Toscaakin:))) Ystäväni ovat musiikki-ihmisiä, joten eivät ehkä panneet pahakseen Magin konserttia. Magi sai lenkkimakkaraa ja palan leipää palkaksi siitä että viihtyi enimmäkseen Tuulikin kanssa apukokkina keittiössä: Kas kummaa. Eikä ihme, kun ihana kalasopan tuoksu tulvi nenään. Kotona koirani oli niin poikki että paineli minun sänkyyn nukkumaan. En hennonnut heivata poiskaan.

Kiiltää kiiltää

Räjähtävää liikevoimaa

Näitä sivuliikekuvia ei ole blogissa aiemmin ollutkaan. Sain vähän apuja pallonheittelijältä. Itse kykin nurmikolla yrittäen tähdätä tuohon " The Rakettiin". Suurin osa kuvista meni deletoinnin puolelle. Magi olisi juossut pallon perässä vaikka kuinka kauan, mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Näistä näet kuitenkin kuinka karva kiiltää, ja takapäässä on jonkin verran lihaksiakin. Kiiltoon on vaikuttanut tietenkin rypsiöljy ja viikonlopun norjalainen lohifilee (kyllä Magi toki kalaa saa pakastepötköstäkin). Lihaksenalkuihin varmaankin vapaa liikunta ja se puuhastelu.....niin, ja kaivuuhommat.

"Höh. Mihin se pallo meni?"

Rauhoitu, rauhoitu.... Tuo!

"Tuon tuon -  koko ajan"

 

Näin pitkää heinää on meidän puolikkaalla hehtaarilla, melkein taivaaseen saakka. Tähän olisi tarkoitus ottaa muutama uuhi karitsoineen ensi kesänä siistimään alue. Sellaisia kesälampaita, jotka palautetaan syksyn alussa.

Rituaaleja

Meillä on joka-aamuinen rituaali minun leivänpäällyksen - kalkkunafileeleikepalasen kanssa. Sen voimalla harjoitellaan olohuoneen matolla paikallaan käännöksiä molempiin suuntiin , täyskäännöksiä ja nopeita istumisia. Magi myös peruuttaa paikallaan:). Magilla on myös oma hellyysrituaali: minä makailen sohvalla telkkarin ääressä ja yht'äkkiä koira tulee pääni eteen sekä rojauttaa etukäpälänsä kaulalleni. Sitten pitää silittää ja kehua hänen korkeuttaan " The Queenia".  Palkaksi tulee naamapesu. Magi katselee mielllään porstuan tuolilta mitä maalla tapahtuu. Varikset, naapurit, naapurin tyttö koiraansa lenkittämässä, satunnaiset autot naapurin pihaan jne. ilmoitetaan haukkumalla. Tänne ei kukaan pääse ilman että Magi huomaa.... tai no,  muutaman kerran kaveri on tullut autollaan pihaan kun koira on nukkunut. Magilla on myös oma iltarituaali: se menee nukkumaan noin yhdeksän aikoihin. Sitä ennen se on minun polvimutkassa sohvalla jonkin aikaa. Sitten vaihdetaan sohvaa, sen jälkeen omalle petille ja lopuksi matolle nukkumaan.

Treeneissä ei sen kummempaa. BH-liikkeet on kasassa ja 14.11 mennään kokeeseen Hyvinkäälle. Nyt otetaan rennommin. Esineruutuja ja jäljenpätkiä. Treeneissä pikku pätkiä seuraamista, käännöksiä ja loppupalkaksi eteenmeno. Kentän laidalla on vielä pallo palkkana. Seisomista harjoitellaan vaan harjaamisen tai jalkojen kuivaamisen yhteydessä, ei vielä liikkeestä (rupesi tarjoamaan sitä liikkeestä istumisen sijaan nimittäin). Kapulan kanssa tilanne on ennallaan. Haluan että se on suussa ihan hiljaa, ennen kuin siirrytään heittämisvaiheeseen. Olen hieman kiskonut kapulaa Minnan vinkin mukaan. Tuntuu toimivan oikeassa vireessä.  

Syksypuuhastelua

Magi on todellakin työpainoitteinen koira. Jokaisella metsälenkillä siivotaan ympäristöä ja järjestellään risuja uusiin paikkoihin. Siistiä. 

Viime viikolla meidät säikäytti metsän siimeksestä kaksi lentoon lähtenyttä teeriä. Melkoinen siipien lepatus niistä lähtikin. Magi väisti takavasemmalle ja ihmetteli "mitä noi on"? 

Muutama päivä sitten tämä ilopilleri löysi jälleen ison kaarnanpalasen , jota se veteli selässään pitkin metsäpolkua. Ihan kuin Batman. 

 

Minkähän värinen tästä turkista lopulta tulee? Peffan päällä on ruskeita karvoja, selässä vain mustaa, ja kaulan alueella harmaata. Tulkoon minkä värinen tahansa, karva ainakin kiiltää. Oman osuutensa kiiltoon antaa varmaankin jokaviikkoinen norjalainen raaka lohi. Nooo, kyllä kalaa pakastepötköinäkin annetaan, mutta lohipalat( noin 150 grammaa) on viikonlopun herkku.

Nyt kun Magin pylly juoksee jo toista viikkoa, treenit on jätetty vähemmälle. Lohjan kentälle ei juoksuisia narttuja saa viedä, Tammisaaren Prästkullaan kylläkin. Muuten tottistellaan pihalla BH-kuvioita ja opetellaan noutokapulan suussa pitämistä. Mälvää, mälvää, mälvää. Porstuan sohvalla istuskellaan, minulla namikippo vieressä ja Magi minun edessä. Ota-pidä-irti alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyttää Magia, ja lopulta se loikkasi sohvalle suoraan kippoon. Oli kuulemma liian hidasta tuo raksu kerrallaan palkkaustouhuni. Ulkona kun heitän kapulan aika lähelle, se tuodaan, mutta nyt pudotetaan matkan varrelle. Koirani haluaa sen taskussa olevan pallon. Yhtenä päivänä haravointihommien lomassa Magi yht'äkkiä pyyhälsi rappusille jossa kapula oli , ja toi sen minulle eteen istuen ja rauhallisesti. Päätteli varmaan että tästä saa sen taskussa olevan pallon. Niin saikin. Kokeilen seuraavaksi sitä kapulasta taistelemisjuttua.

Mietteitä koiranpidosta

Koulutuksesta

Olen sitä mieltä että saksanpaimenkoiran pitää olla koulutettu. Rotu pitää työskentelystä, suuntautuipa se mille osa-alueelle tahansa. Rodun kouluttaminen on sitäpaitsi mukavaa, sillä oppiminen on nopeaa. Olen palkitsevan koulutuksen kannattaja, mutta toki koiraa voidaan ojentaakin ei-toivotusta käyttäytymisestä. Se on aivan eri asia kun pakottaminen, tai jatkuva rankaiseminen. Magi ainakin oppii  maailman parhaan palkan - pallon - avulla, ja haluaa tehdä töitä minulle. Otettiinpa tässä viikko sitten pihatreeniä tyttäreni Anninan ja hänen miehensä Janin viiden tollerin kanssa tuossa pihanurmikolla. Halusin kunnon häiriön paikallaoloon. Magi pysyi kun tatti maassa, vaikka treenattava koira meni nenän edestä - monta kertaa. Täytyy ihailla tyttäreni työskentelyä koiriensa kanssa. Iloista, mutta tarkkaa. Muut koirat odottivat rivissä treenausvuoroaan ja lopuksi leikittiin. No, tottiksesta Annina on saavuttanut nyt syksyllä 190 pistettä, sitten 195 pistettä ja nyt viikonloppuna 196. Tavoite lienee täydet 200. Kaivoin komeroiden kätköistä ensimmäisen saksanpaimenkoirani Lenin kilpailukirjan. Vuonna 1972 Alo tottis 86,25 pistettä. Kuutena seuraavana vuotena suunnilleen samaa rattaa, parhaan tuloksen ollessa 94 sadasta jaettavasta pisteestä. Nämä olivat jokavuotisia verovapauskokeita. En kuollaksenikaan muista tarkalleen,  mitä liikkeitä kokeisiin kuului. Rivissä paikallaolo, jossa ampuja laukoi pyssyllään kävellen koirien takana, seuraaminen taluttimetta, liikkeestä istuminen, luoksetulo, eteenmeno, nouto, este, ja A-estenouto? taisivat olla mukana. Muistaisiko joku? Seuraavien koirieni kanssa en kisaamaan ole päässytkään niiden huonojen lonkkien vuoksi.

Koira on koira, ei vauva

Minä kohtelen koiraa reilusti.  Annan sille tiettyjä vapauksia: sohvilla saa nukkua, pihalla leikitään myös koiran aloitteesta, koira saa olla koko päivän vapaana omalla tontilla, etukäpälät saa laittaa olkapäälle istuessani (ei seisoessa), kaikissa huoneissa saa olla, paitsi minun makuuhuoneesa, eikä varsinkaan sängyssä. Hahahh. Ei niin helppo juttu. Jos ovi jää hiemankin raolleen illalla, sinne sänkyyn se Magi loikkaa. Keäskuumalla ovea oli pakko pitää auki ilmanvaihdon takia, ja sängyssäni nukkui musta rötkäle. Sitten sain tarpeekseni jatkuvasta lakanapyykistä ja heivasin koiran pois. Magi  kylläkin otti heiman nokkiinsa. Sitäpaitsi koirani vispasi unissaan tassuillaan ja inisi melkoisen kovaa ja pitkään. Mitä lie jahtasi? Nuku siinä sitten:)

Minä huolendin koiralleni hyvälaatuista ruokaa, luita (jotka piilotetaan milloin minnekin -  miksi ihmeessä niitä ei syödä?) . Huolehdin että raikasta vettä on saatavilla useammassakin paikassa . Huolehdin että koira saa riittäävästi liikuntaa, leikkiä ja muuta puuhastelua (tilapäisesti lenkittäminen lyhyempää omien kinttujen vuoksi). Itsestään selvyyksiä ovat terveyden-, ja sairaudenhoito. Koira on koira, ei vauva. Minä kannan vastuun koiran hyvinvoinnista ja elämästä. Me emme ole kuitenkaan tasavertaisia. Minä olen pomo,
eikä se poissulje rakkautta.

. 

Kukin taaplaa tyylillään

Olenkin varmaan suututtanut monta jenkkiä eräässä sosiaalisessa mediassa. En nimittäin yhtään kestä niitä  "my gorgeous, amazing baby"-juttuja. Muutamat jopa väittivät että heidän sakemanninsa ovat heidän lapsiaan. Ai niinkö? En myöskään käsitä miksi ihmiset syöttävät 1-vuotiaan 60 senttisen saksanpaimenkoiranarttunsa 45 kiloiseksi, ja vielä kehuvat eläinlääkärin sanoneen koiran olevan sopiva kun kylkiluut tuntuvat. Höh? Kyllähän ne kylkiluut löytää kun oikein kaivaa. Kuva kertoo paljon enemmän. Lihava mikä lihava. Toisaalta, olipa mielenkiintoista seurata kahden koiranpitoääripää-miehenkörilään kinastelua. Toinen piti koiraansa häkissä shokkipanta kaulassa ilman minkäänlaista alustaa Barf-ateria koiran nenän edessä. Jos koira ottaa ilman lupaa ateriansa,  sähköä perään. Samaisen miehen profiilissa oli 9 kuvaa käsiaseista ja yksi koiran häkkikuva. Yäk.Toinen taas piti koiraansa itsensä yläpuolella, luottaen jopa henkensä koiralle. Tämän tyypin mielestä koiran pitää istua auton etupenkillä, ihailla auringonlaskuja  hänen kanssaan jos koira haluaa, katsella taivaan lintuja, ja olla sosiaalinen kaikkien koirien kanssa päivittäisillä luontoretkillä, villinä ja vapaana - parhaana kaverina. Koulutukseksi riittää tracking, joka tarkoittikin koiran nuuskimista itsekseen muutaman sadan metrin matkalla.  Tosin tältä koiralta puri juuri toinen jänteet polvesta - se toinen ei sattunutkaan olemaan niin sosiaalinen. Magilla on muutamia tuttuja ja turvallisia leikkikavereita ja se siitä.  Painelin sitä jenkkisivujen hide-nappia suutuspäissäni ihan kiitettävästi.    Joo, bitch.

  

Onneksi on BLC-perhe, järkeviä ihmisiä, ja ystäviä joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä sekä kysyä neuvoja tarpeen vaatiessa. Minä suljen korvat monelta muulta neuvojalta. Muutamilta "muun mualiman" ystävältä katselen vaan kuvat.

PS. Noutajat käväisivät uimassa lammessa ja Magi ilme kertoo kaiken: "huuui, kastuu".
Kuvat Jani Vertanen

Jälkileirillä

Jälkileirillä Räyskälässä

Lauantai-aamuna lähdettiin ennen kuutta leirille. Olin luullut olevani Magin kanssa metsäjälkiryhmässä, mutta meidät olikin laitettu Auli Kiminkin peltojälkeen. Ei se mitään, mutta mutta, meille osoitettu jälkipelto olikin sänkeä. Minä en koiran kirsua enkä silmiä piikkipellolla pilaa, samaa mieltä olivat muutkin osallistujat. Auli järjesti meille uuden pellon Haimoosta. Lähdettiin siis viisikymmentä kilometriä meidän kotisuuntaan päin. (Sinäänsä hauska juttu, sillä Haimoossa olivat myös IPO MM Brasilian joukkueen koirat treenaamassa. Sain yhdestä koirasta ohjaajineen kuvankin. Kommunikaatiokin sujui ihan mukavasti: tyttö puhui portugalia ja minä espanjaa. Hän ymmärsi minun tankero-espanjaani ja minä arvasin hänen portugalinkieliset juttunsa:) )

Muut laittoivat jäljelle ruokaa pikku raksuina, purkeissa, tai  isoina kasoina, me laitettiin vaan keppejä. Ilmaisu ei mennyt ihan nappiin, osan kepeistä noukki takanani kävellyt Auli. Sunnuntain jälki meni pipariksi, sillä tuuli ajoi hajuvanan naapurin liian lähelle tehdylle jäljelle, jossa niitä nameja oli jäänyt noukkimatta. Magi tietty änkesi väärälle jäljelle. Koira pois jäljeltä autoon. Minua rupesi pikkuisen ärsyttämään muutamat besserwisserit, jotka jakoivat jos jonkinmoisia neuvoja. Tekstasin salaa kasvattajalle " mites nyt?"  Ohjeet tulivat pika pikaa ja teimme uuden jäljen piiiitkälle muiden jäljistä vain yhdellä kulmalla. Apiloiden seasta jäi kolme keppiä löytämättä. Muiden ohjeilta suljin korvat. Iltariennot ja yöpyminen jätettiin väliin, minä kun olen liian vanha nukkumaan kerrossängyssä yhteismajoituksessa.

 

Eilen tehtiin metsäjälki, ja kaikki neljä keppiä nousivat ihan nätisti. Keppi-ilmaisua tehdään vielä erikseen nurmikolla.

Treeniä

Nyt harjoitellaan ihan tosissaan BH-koetta varten. Ohjaajamme Benkun mukaan palikat on kasassa. PaPeKo järjesti viime sunnuntaina BH-kokeen ja kaikenlaista tallaajaa osallistujissa olikin. Kymmenestä koirasta seitsemän meni jatkoon kaupunkiosuuteen, kaksi juuri ja juuri rimaa hipoen. Benkku kävikin vitsailemassa minulle "no, olisiko mennyt läpi?"  No olisi. Toisaalta  arvostan sitä, että ihmiset kouluttavat koiriaan, olivatpa ne minkä rotuisia tahansa.Tosin olen myös sitä mieltä, ettei kokeeseen menon kanssa kannata hosua. 

Nyt harjoittelemme tiiviitä käännöksiä oikealle ja varsinkin vasemmalle. Olohuoneen matolla, kalkkunafilee-leikkeen voimalla. Ihan kivasti Magin pylly kääntyy, ja peruuttaakin vielä. Seuraaminen on aika mallillaan, ei tosin sellainen peräpää alhaalla ja etutassut nousten  kuin Lucitano-hevosella, mutta kelpaa kuulemma, kommentoi kuvan perusteella Tuula.

Mitäs te muut treenaatte?

PS. Saas nähdä onnistuiko tämä bloggaaminen tällä kertaa (tuo värillinen neliö jäi jonnekin liian ylös, heh, tok tok tok).

Koiramyttykuvia

Koiramyttyjä

Kesähauskaa
On onni omistaa Janna-ystävä, joka kurvaa Inkoosta Keijo-kelpien kanssa liikuttamaan Magia, kun oma kinttu ei kävelyä kestä.

Hurjaa meno oli. Pariskunnalla on lempinimet Tohelo ja Torvelo, tai kuten Magin siskon Nallen omistaja Minna Facebookissa veisteli: Älli ja Tälli. Meno oli niin kovaa että vaikka napsin noin ... ööö... muistaakseni sata kuvaa, jouduin deletoimaan melkein kaikki. Ei siinä vauhdissa minun kamera ainakaan pysy mukana. Harmittaa pikkuisen kun mukana oli aika nappi-otoksia, mutta epätarkkoja. Tosin ei nämäkään kuvat priimaa ole, saapahan niistä kuitenkin selvää:)

Magilla on aivan omanlaisensa leikki-tekniikka: jos ollaan alimmaisena niin kaveri potkaistaan takajaloilla ilmaan. Mikäli taas sattuu niin, että mytyn päällimmäinen osa on minun Magi, kaveria pidetään aloillaan kurkku-otteella potkien samalla takajaloilla. Hmmm. Meniköhän se näin?

Välillä koiramytyt nousivat nurmikolta halailemaan, välillä tanssimaan. Hauskaa niillä oli - kaveruksilla.

Treenejä
Koulutuskentälle olemme menneet, vaikka omassa oikeassa jalassa on jos jonkinlaista kremppaa. Plantaarifaskiitti se kaikkein kivuliain vaiva kuitenkin on. Siihen ei oikein mikään hoito auta. Lääkäriystäväni Salla neuvoi teippaamaan jalkapohjan urheiluteipillä. Ohjeet löytyivät netistä. Tämä hoito on tähänastisista paras juttu. Miksi tällaisia valittelen? Siksi että treenaamaan on päästävä, sillä Magi rakastaa tehdä töitä. Muutama viikko sitten suoritimme koe-BH:n kentällä, ja hyvin olisi mennyt ilman minun könkkäämistäni. Se pikkuisen häiritsi koiraa talutin-seuraamisosiossa. Treenarimme sanoi että kokeeseen vaan. Päätin kuitenskin siirtää keväälle, ei ole kiire. Nyt tehdään joka aamu paikallaan kääntymisiä vasemmalle ja oikealle olohuoneen matolla. Palkkana on siivu ohuen ohutta, aitoa saunapalvikalkkunafilettä. Kun menen laittamaan itselleni aamiaista, Magi tulee heti viereen odottamaan aamuherkkuaan. Muuten koira ei kerjää keittiössä, eikä pöydän vieressä.

Eläinlääkärissä
Magin hampaissa on ollut värjäymää kesäkuusta lähtien. Hampaiden harjaaminen (Magin mielestä yäk), ei auta. Luutkaan eivät hampaita putsaa, kun koirani ei niitä syö, vaan piilottelee ympäri ämpäri. Magin omaeläinlääkäri Maija tarkisti myös silmien rakkulatilanteen, sillä olin huomannut oikean silmän alaluomen taas punottavan. Siellähän niitä rakkuloita oli ja reilusti. Vasemmassa ei ollenkaan. Hammasongelma todettiin kuitenkin hammaskivimuodostumaksi. Kesällä Maijan käydessä säilömääni kurkkusatsia hakemassa, hän epäili jonkin muun kun hammaskiven aiheuttaneen alahampaiden tummentumat. Silmien hoitona steriilivedellä putsaus kahdesti päivässä ja varalla antibioottitipat, jos oikean silmän rähmä muuttuu keltaiseksi tai vihertäväksi. Mainitsin ohimennen Magin kaivuritaipumuksista, ja Maija vinkkasi että olisiko syy-yhteys? Gulps, no varmaan, kun koko koiran naama on välillä mullan kuorruttama. Hammaskivi poistetaan virallisten lonkkaröngenkuvien oton yhteydessä myöhemmin syksyllä. Tuikattiin samalla koko satsi rokotuksia ja kennelyskäboosteri nenään. Sen pituinen se.

Kirjoitan joku päivä jälkileiristä, nyt on pakko lähteä itse hierojalle. Terve.

PS. Jumankekka tätä Bloggeria, taas se hävitti kuvat kun ei suostunut julkaisemaan heti: