Loikkeliini ja sen personal trainer

Magilla on personal trainer
Juu, totta se on, ainakin toistaiseksi. Maria Arfman suostui ottamaan meidät yksityisopetukseensa muutamaksi kerraksi. Alkajaisiksi hän halusi nähdä kuinka tulemme kentälle ja teemme seuraamisen. Kentälle tulo oli pikkasen hössötystä (kuten arvelinkin) ja seuraaminen kuulemma kontaktin ajoittaista tiputtamista.   Pyysin myös apua oli kapulan pitoon.

Sitten ruvettiin töihin. Magi piti tuoda kentän laidalle ja käskeä maahan. Matka jatkui vasta kun koiralla oli kontakti ja se keskittyi minuun patoamalla. Heilutin palloa sen kuonon edessä ja sivulla. Seuraamisessa käytettiin sitä kuono-otetta - minun käsi koiran kuonon alla - ei posken kohdalla. Tämä siksi että Magi väistää posken päällä olevaa kättä arkojen korvien vuoksi. Pallo kainalossa, askel. Pallo kainalossa 2 askelta. Pallo kainalossa 3 askelta. Palkka Zip. Pallo kainalossa yli 3 askelta - palkka askeleen päällä. Zip.

Marian mielestä koira on oppivainen, mutta minä hosun. Totta. Seuraaminen ja kapulan pito  saatiin kotiläksyksi huomista sessiota varten. Mielestäni menee nyt hyvin. Katsotaan mitä maestro sanoo. Minulla on nimittäin tähtäimenä tulevien kokeiden seuraamisosion täydet pisteet. Ei vähempää. Onneksi tuli luettua Saksanpaimenkoira-lehden artikkeli MM-kultamitalisti Tomi Alasen ja Ricon kisa-uran alkutaipaleesta. Lohduttavaa ettei mestarillakaan kaikki alussa onnistunut.

Seuraavaksi otettiin kapulan pito. Pito-otetta  vahvistettiin narupallolla. Veto pallosta naru kireällä ylöspäin (pidä), ja irrotus pallosta.  Ajattelin että mitenkähän käy sen juuri opettamani pallosta irrottamisen kanssa. Ei ongelmaa. Pysyi se kapula suussa, muttei tarpeeksi tiukalla otteella. Olin treenannut kalikan pitoa edestä. Sivulla se olikin Magin mielestä joku uusi juttu. Kapula ei siis säästynyt hampaanjäljiltä. Pito patoamisella kotiläksyiksi ja kapulasta veto. Olin tilannut narukapulan täkäläisestä lemmikkikaupasta jo aika päiviä sitten, mutta se tuli väärällä keskiosalla. Nyt kävin hakemassa kaupasta sen muovipäällysteisen. Kelpaa se suuhun ja siitä saa taistellakin. Tunnustan että olen kotona muutaman kerran unohtanut tässä pito-asiassa rauhan kautta tekemisen - se ei vielä ole iskostunut selkäytimeen. Toivottavasti olemme tehneet kotiläksyt niin hyvin että pääsemme personal trainerin ohjaukseen joskus tulevaisuudessakin.

Loikkeliini
Muuten päivät kuluvatkin hakilenkkien merkeissä. Hyppy pikkutieltämme hankeen pellolle. Wauh, Mruh, Mrrrh. Hangen tamppaus etutassuilla aivan samalla tavalla kun jääkarhu rikkoo jäätä. Muutama loikka samanlaisin äänitehostein. Tässä vaiheessa koko kylä varmasti tietää että olemnme lenkillä:).  Pupuloikkaa ja töms töms tassuilla. Sama uudelleen ja uudelleen. Koirazumbaa musiikilla (joka tosin kuulostaa enemmän heavy metallilta kuin lattarimusalta). Lopuksi kenguruloikkia pellon pituudelta. Sitten voidaan lähteä lenkille. Koska omat hartiani ovat jumissa, siirryin sauvakävelyyn. Magi juoksuvyössä ja nahkapannassa joustonarun päässä. Tilaamani short-valjaatkin tulivat, mutta ne olivat liian pienet (tilasin koon L, mutta lähettivät ämmän). Uudet saapuvat viikon kuluttua. Hyvin koirani kävelee edessä kevyellä vedolla, edes harvoin vastaantulevat autot eivät häiritse, eikä sauvojani yritetä syödä.

Ei uskoisi että tällä riehupellellä on ronkittu korvia narkoosissa muutaman kerran. Operaatiot tulevat jatkumaan, kunhan ensin saadaan patologille lähetettyjen näytteiden tulokset. Vauhtia korvat eivät ainakaan tunnu haittaavan. Hangella riehutaan niin kauan kun lunta piisaa.

.

Raakaruokinnalla ollaan menty nyt reilu kuukausi. Karvanlähtö on loppumaisillaan. Massaa on tullut selvästi lisää, ja karva kiiltää entistä enemmän. Ainoana miinuksena on satunnainen ulosteen kovuus, joka korjataan seuraavien päivien kevyemmällä lihalla ja vihannessoseella.

Kerro kommenttisi, jätä tassunjälki!

Terveluustoinen Magi

Magin virallinen dysplasialausunto:

Lonkat B/B. Kyynärnivelet 0/0. Polvet 0/0. Selkä terve.

Vuodesta 1975 minulla on ollut kolme D-lonkkaista saksanpaimenkoiraa ja yksi täysin rikkinäinen valkoinen paimenkoira. Nyt on vihdoinkin terveluustoinen koira!!!  Kannatti tutkia indeksejä. Black Chancen koirilla ne näyttivät hyviltä. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä koira on muutenkin kun lottovoitto; oppivainen, toimiva ja vielä kaiken kukkuraksi hauska tyyppi. Nythän tämä kävisi vaikka siitokseen, kunhan ensin saadaan kilpailutuloksia. Heh heh, kunhan visioin.

 

Itse kaivettu lumikokkare, ja niitähän riittää

On se kylmiä säitä pidellyt ja treenit jääneet hieman vähemmälle. Kylmästä puheenollen: kävinpä muutama viikko sitten SPL:n järjestämässä tottelevaissuus-seminaarissa Lahdessa. Oli muuten paljon kylmempää kun pakastimessa - päivälläkin - 25. Maneesissa oli hieman lämpimämpää, mutta silti sisuksetkin olivat jäässä.

Vitsit että oli hyvä seminaari. Seurasin Maria Arfmanin opetusta ja tykästyin kovasti hänen opetustyyliinsä. Monella koirakolla oli juuri niitä samoja ohjaajan aiheuttamia ongelmia kun minullakin. Ammensin itseeni opit koiran oikeasta paikasta seuraamisessa. Palasin hieman edistävän koirani kanssa takaisin ruutuun A. Seuraamista askel kerrallaan ja kainalopalkka. Nyt olen päässyt kolmeen askeleeseen ja palkka kainalosta. Magi kun edelleen tahtoo istua hieman liian edessä ja pitää sitä oikeaa tassuaan jalkapöytäni päällä. Toinen meille natsannut oppi oli pallosta irrottaminen. Eipä tarvitse enää taistella pallosta, eikä karjaista irrottamaan siitä. Näin se menee: koira vetää palkkapallosta. Minä siirryn eteen (tai sivulle) pallon naru edelleen kireällä. Löysään narusta ja sanon hiljaa irti. Toimii takuuvarmasti. Ai näin helppoa se olikin. Niin, ja palkkaus taakse! Kolmas oppi ihan kuin minua varten oli kapulan pito ja nouto. Mietiskelin kuinkahan monta erilaista ohjetta tästäkin asiasta olen saanut. Mikään niistä ei oikein toiminut. Koko jutun juoni oli siinä että koiralle laitetan kapula suuhun oikeaan paikkaan, kulmureiden taakse. Tämän voi tehdä joko sivulta tai edestä. Sitten vaan ollan hiljaa ja silitetään kuonon päältä. Ei mitään irti-käskyä, vaan pallo palkaksi. Toimii, koira ei mälvää yhtään. Tosin olemme vasta siinä vaiheessa että kapulaa ei heitetä. Alku meni hyvin, mutta sitten Magi ei halunnutkaan ottaa kapulaa suuhunsa (kaiken muun mahdollisen se kyllä pitää suussaan, myös kissanpaskat). Onneksi on viisas tytär, joka sekä kasvattaa että kouluttaa tollereita. Anninan koirat ovat kaikki noutovarmoja. Hän istui olohuoneen lattialla ja laittoi koiran suuhun kapulan. Rauhalliset kehut: näin halutaan koiran tekevän. Ei siinä muita vaihtoehtoja annettu kun avata suu ja pitää noutokapulaa siellä. Ihan samalla tavalla loppu sujui kun Maria Arftaninkin opeilla. Jokin aika sitten kävi kuitenkin niin että kapulaa ei taas millään haluttu ottaa suuhun. Kylläpäs leuat olivatkin tiukasti kiinni. Mietin että mitäs nyt? Muistin yhden kurssilla oppimani palkkauksen - haukuttamisen. Johan suu aukesi. Minä käytän vaan käskyä "tuo" koko repertuaarissa. Muutaman askeleen olen ottanut taaksepäin (luokestulossa en tietenkään tepsuttele taaksepäin) nähdäkseni tuleeko koira eteen istumaan esine hiljaa suussaan. Tulee se. Kyllä tästä nouto vielä saadaan. Sitten puuttuvatkin enää esteet ja JK ykkösen tottisosuus olisi melko kunnossa.

Lumikönttinouto

Jälkileirille olemme menossa huhtikuun puolivälissä Säkylään. Onkohan nämä lumet jo sulaneet siihen mennessä? Kisakalenteria on tullut vilkuiltua, mutta katsotaan nyt, koska on sopiva aika.

Tällainen  kuva on arkistossa päiväyksellä helmikuu 2010. Ihan samanlaisen pennun näköinen minun Magi on edelleen tässäkin 2011 kuvassa .

Palloleikkejä

Mitä Magille kuuluu? Leikkiä, leikkiä, lenkkiä. Kun ulko-ovi avataan niin tämä loikkeliini syöksyy heti pallonsa kimppuun. En kyllä ymmärrä, miksei tuota hevosten leikkipalloa voi kantaa kahvasta. Kestävä tämä pallo kyllä on. Nyt se tosin on jo hieman rutussa ja täynnä hampaanreikiä. Tammikuu onkin mennyt kylmien säiden vuoksi pääasiassa leikkien. Koirahan on vasta niin reilun 1,5 vuoden ikäinen, joten tottisliikkeitä hiotaan paremmiksi  pikku hiljaa. Magi oli viikon hoidossa luotto-hoitotäti Jannalla Keijo-kelpien kaverina, ja silloin koirat lähinnä riehuivat keskenään.

Sainkin matkalleni hauskoja tekstiviestejä koirien touhuista. Viimeisin kuului näin: "Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko Magi jää meille, tai sitten mieheni muutta teille". Ehdotin jälkimmäistä. Pikkasen oli kuulemma hoitotädin puolisolla ollut eroahdistusta Magin palattua kotiin. No, ei ihme, niin kiva koira tämä onkin.

Olemme tehneet pitkiä lenkkejä ja matkan varrella pikkuisen seuraamista, luoksetuloa, erillisiä maahanmenoja ja eteenmenoja. Pelittää. Sitä minä en oikein tajua, miksi tämän loikkeliini ei voi vapaana kävellä tiellä, vaan hyppii hangessa ja ojanpohjilla. Eikä  hyppiminen ole ihan hiljaistakaan, vaan murinalla ja haukunnalla säestettyä. Koko kylä kyllä tietää, koska me olemme lenkillä. Muita koiria sitten ei näykkään.

Ollaan me käyty tottistelemassakin. Ihan vakituisesti talvitaukojen jälkeen. Nyt hiotaan seuraamisen oikeaa paikkaa, ja on perusasennossakin korjaamista. Se tassu pois minun vasemman kengän päältä! Suoruus on jo paljon parempi. Eteenmeno on mielestäni tosi hyvä ja nopea. Luoksetulo on myös vauhdikas, paitsi kaksi viimeistä askelta. Noutokapulan kanssa olen tehnyt matalavietti-harjoituksia - ei oikein onnistunut. On pidetty kiinni leuan alta, kuonon päältä ja yritetty vetää kapulaa sivuun, vaan ei käy - hampaat kylläkin kävivät ja kapula putosi. Pikkasen olin jo huolissani että onnistuuko tämä ikinä. Melkein kaikki keinot oli jo koetettu. Mutta: a vot, eilisissä SPL Etun treeneissä taivas aukeni !!! Narukapula ja siitä veto. Nyt pitää hyvällä vedolla ja tasaisesti. Ei mälvää yhtään. Olin kuulemma tyrkännyt kapulan koiran suuhun. (*¤%#). Nyt neuvottiin kädestä pitäen kuinka edetään. Tuntuu onnistuvan pitkän tahkoamisen ja pureskellun noutokapulan  jälkeen. Vanha kapula joutaa kuulemma roskiin. Kiitos vaan Lauralle ja Jaanalle. Heti huomenna narukapulan ostoon.

Tämä hankikuntoilu on tuonut lihaksia ihan kivasti. Siis Magille. Toissapäivänä ilopillerini yritti ryömiä  liian jyrkästä lumipenkasta ojan pohjalta ylös tielle, muttei päässyt. Koira peruutti takaisin ojan pohjalle ja loiskis, hyppäsi ylös. Että lihaskuntoako - kyllä.

 

Vauhtia riitti

Juoksukilpailut aamusta iltaan

Magilla on ollut talvitauko.Magin kaveri Keijo- kelpie oli hoidossa viikon. Lujaa meni. Joka päivä. Hyvin kaverukset tulivat edelleen toimeen keskenään. Koko viikon aikana koirat nahistelivat pikkuisen ainoastaan kolme kertaa. Kaksi kertaa sain karjaista ulkona "irti!" kun väkkäränä pyörivä koirapallo rähähti toisilleen. Hyvin irroittivat. Kerran keittiössä meinasi syttyä sota, kun oltin pakastimesta seuraavan päivän liha-annoksia sulamaan. En huomannut lainkaan,  että molemmat koirat olivat jalkojeni takana. Siinä tilanteessa Magi varmaan tulkitsi, että kaveri syö hänen ruokansa ja nakkasi niskasta kiinni. Tappeluhan siitä syntyi. Nopea ote molemmista koirista  sään kohdalta karjaisun kera irroitti tappelupukarit toisistaan. Koko viikon aikana ei edes karvatuppoja lennelllyt, verestä puhumattakaan. Ai niin, melkein unohdin kertoa että kerran Magi nakkasi ulkona Keijoa niskasta kiinni, kun tämä teki tarpeitaan pihatielle. " Täällä ei pihalle p...skota", oli Magin mielipide.

Lujaa meni

Jokapäiväinen 4,5 kilometrin lenkki tehtiin sentään pakkasesta huolimatta. Kahden koiran taluttaminen ei ollut ongelma. Metsäteillä päästin vain Magin vapaaksi ja Keijo sai tyytyä kytkettynä olemiseen. Koska Magi ei meinaa millään pysyä tiellä, eikä sen puoleen peltopolullakaan, Keijo oli hieman arka tuon tienpenkoilta toiseen ja polulta hankeen hyppelevän kengurun suhteen, talutinjärjestely oli paras vaihtoehto vahinkojen minimoimiseksi. Keijo  halusi kävellä aivan lähelläni - varmuuden vuoksi.

Minä ensin

Tämä on Magin tyylinäyte, toiseksi ei jäädä. Kaverukset vetivät lisäksi pihalla auratulla noin 100 metrin alueella spurtteja tien päästä päähän. Spurtit alkoivat yleensä Keijon aloitteesta. Alussa kelpie paineli minkä kintuista pääsi, mutta viimeistään pikataipaleen  puolen välin jälkeen Magi sai vauhdin kiihdytettyä siihen malliin, että voitto heltisi poikkeuksetta, jollei se sitä ennen ollut kammennut kaveriaan umpihankeen. Koko viikko oli tätä samaa: juostaan, riehutaan, painitaan ja taas juostaan. Kunto ainakin kasvoi molemmilla.

Magin kanssa olemme hieman verestäneet opittuja tottisasioita hoitovieraan lähdettyä omana kotiinsa. Eteenmeno sujuu vauhdikkaasti. Lenkeillä olen ottanut erillisliikkeenä maahanmenoa. Jes, toimii. Nyt olemme alkaneet hioa luoksetulon oikeaa paikkaa. Juupa juu, otin minäkin niitä peruutusaskeleita, kun oli neuvottu. Onneksi BLC-perhe ratkaisi tämänkin ongelman. Nyt tehdään oikein ja pyydetään lähemmäksi gripistä ohjaamalla. Viimeeksi eilen tuli aivan itse just kohilleen. Kyllä tästä hyvä tulee:)))

Hyvää Uutta Vuotta 2011

Christmas Magic

 

Hauskaa Joulua

Christmas Magic

 

Onnellista Uutta Vuotta 2011

 

 

Happy New Year 2011

Talvi tuli

Kaikki irti lumesta

Lunta on noin 40 senttiä, ehkä hieman alle. Magi harrastaa iglujen tekoa. Kolatahan tässä saa koko ajan ja Magi kaivaa kasojen alta myyriä tai ties mitä. Muutamassa lumikasassa on jo hieno käytävä. Tuleekohan siitä iglu?

Koirani on melkoisen taitava löytämään umpihankeen heitettyä keppiä. Joku pöselö heitti yhden puunjuurakon vahingossa pihakoivuun, melkein latvaan. Magi piti niin kovaa meteliä, ja yritti kiivetä puuhun, että oli pakko hakea seiväs ja heiluttaa aarre alas. Sitten oli hyvä.

Miksiköhän ihmeessä Magi pitää nuo selkäkarvat aina pystyssä kun tuo keppiä?  Pallon noudossa karvat on alhaalla.

Treeneissä ollaan otettu eteenmenoa. Se oli melko hyvä ja nopea, kunnes minun käskettiin liittää siihen maahanmeno niin että kentän laidassa ei ollutkaan palloa, vaan se oli minulla. Kyllä koira maahan meni, mutta sitten tulikin ongelmia. Seuraavalla kerralla, ja sitä seuraavilla monella monella kerralla ei irtaantumista tapahtunutkaan. Magi läväytti itsensä maahan noin 10 askeleen eteenmenon jälkeen. Onneksi on Facebook, jossa ongelmaan tuli heti monta ratkaisua viisaammilta. Kaikki samansuuntaisia. Taas tuli tehtyä virhe, mutta pakitetaan. Itse asiassa tänään kokeilinkin pienellä matkalla kentällä (jossa meitä oli kolme urheaa naista) - muut treenaajat selvästikin velliperseitä kun pikku tuiskua säikähtävät. Vietiin pallo kolaamamme pätkän päähän ja sinne lähetys. Hyvin meni. Kiitti muuten neuvoista BLC-perhe. Seuraavan kerran lähden kentälle sitten kun joku on aurannut tien. Oli pikkasen haastavaa käyttää Toyota farkkua lumiaurana.

Eipä ole kummoinen tämä heijastinliivikuva. Tämmöinen meillä kuitenkin on käytössä. Eilen hain myös tilaamani Brava Frost Bite-manttelin. Se tulee käyttöön kovilla pakkasilla autossa kököttämisiin.
Ihanan halpa, vain 32 euroa.