Magin luonnetesti

Magi on luonnetestattu ihan virallisesti 9.10.2011. Testattiin nyt, vaikka ikää on vasta piirun päälle 2 vuotta. Sanonpa vaan että olin yhtä mieltä tuomarin kanssa. Koirulini on just sellainen kun luonnetestipöytäkirja kertoi. Tuomareina olivat Pirjo Ojala-Laine ja Satu Hatunpää (uusi tuomari).

Näin testi meni: Paikalle saavuttiin 30 pistettä saaneen fifin jälkeen maata nuuskuttaen. Tuomari kommentoikin että taitaa olla jälkikoira:) Magi napsi muiden koirien jättämät raksut parempaan kitaan.

Arvostelu

I ,Toimintakyky           +1, kohtuullinen
II Terävyys                   +1, pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu           -1, haluton
IV Taisteluhalu             +2, kohtuullinen
V  Hermorakenne         +1, hieman rauhaton
VI Tempperamentti      +2, kohtuullisen vilkas
VII Kovuus                   +1, hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen,luokseenpäästävä,avoin
Laukauspelottomuus      +++,laukausvarma

Yhteensä                        153 pistettä

Nämä pisteet eivät tuomarin mukaan kerro sinäänsä mitään, vaan kyse on kokonaisuudesta. Koira on kuulemma niin hyväluontoinen ja leikkisä, että sen voisi koska tahansa laittaa lapsilauman keskelle. Tuomarin keppileikki oli superkivaa. Puruote olisi saanut olla hieman tiukempi (joo, tiedetään, tämä johtuu siitä korvasta). Kepistä ei kuitenkaan irrotettu kertaakaan. Magi leikki arvostelunkin aikana kaikkien kanssa jotka vaan halusivat. Tuomari sanoi että koira on tasapainoinen ja hermorakenne on kunnossa. Tempperamenttia löytyy, mutta koira on hieman pehmeä. Plussalla kuitenkin!  Yht'äkkiä eteen heilahtanut nukke ei paljoa heilauttanut.  Kelkka ja rämisevä tynnyri saivat aikaan väistöliikkeet, ei muuta. Magi palautui nopeasti kaikista yllätyksistä.

Pimeä huone oli hieman haastavampi. Istuessani toisen huoneen perällä Magi tuli sisään reippaasti, muttei tullut etsimään minua lattialankun pamauttamisen jälkeen. Kun sain luvan niiskaista, tornaado tuli, ja vikkelään.

Puolustushalusta ei oikein voi puhua. Siitä se yhden pisteen miinuskin tuli. Kun meitä uhattiin, Magi ei sanonut mitään, ja käväisi selkänikin takana. Samoin koira oli hiljaa seinässä kiinni, vaikka sama uhkaaja heilui sen edessä kepin kanssa. Uhka ei kuitenkaan tuomarin mukaan jäänyt päälle, vaan Magi palautui heti rupesi  leikkimään . Tästä puolustushalun puutteesta minulla oli aavistus, mutta odotin että sentään muutaman kerran tulisi vähintään wuh. Tosin olen aina sanonut että "Äiti kyllä puolustaa tarpeen tullen:)" Tuomarin kommentti taasen oli, ettei ehkä ole aivan viisasta lähteä nakkikioskille yöllä koiran kanssa. Noo, voinhan minä sen haulikon ottaa mukaan, vaikkei panoksia vielä olekaan - lupa sentään on. Olisi se tavallisen tyhmä rosvo jos Magin päälle kävisi. Jos olen yhtä huono ampumaan kun heittämään kapulaa, taitaisi olla rosvolla perssuus rei'illä :) No, ei vaineskaan, jätetään ampumiset osaaville.

Sen sijaan kansallisiin lajeihin ja nenänkäyttöön, sekä pelastuspuolelle koira on kuulemma omiaan. No, niitähän me just. Tällaisista koirista kuulemma on kysyntää, jotka sopivat myös lapsiperheisiin.

Karvatarzan-projektikin on melko pitkällä. Joulukuussa kerron, jos asia varmistuu. Amen.

"Huh huh, tulipas taas kuuma kun vähän riehuttiin Keijon kanssa".

Sulhanen perui häät

"Eipä tullut Bamsesta sulhoani. Pyh. Sähköpostilla jätti. Eipä nähnyt edes häikäisevää kauneuttani, luonnetestin mukaisesta hyväntahtoisesta, luoksepäästävästä ja avoimesta luonteestani puhumattakaan. No mutta hei, tää on vaan elämää:) The End."

PS. "Kuulin tänään yhden puhelun: Minulle on ehkä sittenkin tulossa oikea Karvatarzan. Tai oikeammin kuulemma: jos tähdet on kohdallaan, niin Joulukuussa asia varmistuu, ja keväällä minä lähden kuulemma reissuun."

Selkävaivoja ja karvatarzanin etsintä

Sairasloma

Sairaslomallehan sitä kisojen jälkeen jouduttiin. Ensin Magi ja sitten minä. Magin omaeläinlääkäri Maija tuli tänne kotiin tutkimaan koiran, ja totesi pitkien selkälihasten olevan kovat ja kireät, ei luusto-, tai jännevaurioita. Siispä matka hierojalle Kirkkonummelle Timo Rannikon luokse. Maija oli sitä mieltä, että ei tässä mitään dramaattista ole tapahtunut, mutta selkäjumit pitää saada laukeamaan. Timo käsitteli koiran kaksi kertaa ja ehdotti käyntiä akupunktiossa, sillä hän ei pystynyt saamaan alaselän lihaksia pehmenemään. Oikea lapa, joka oli jumissa vasemman takaosan vuoksi heltisi kyllä.

Koiran sairasloma tässä tapauksessa tarkoittaa sitä ettei treenata kentällä mitään hyppyjä, eikä sellaisia liikkeitä, joissa tulee äkkipysäys (ooops, otin ihan vahingossa kerran eteenmenon). Vapaana pihalla oleminen ja rauhalliset lenkit mieluiten vapaana ovat toki sallittuja. Ensimmäinen akupunktioaika Yliopistollisessa Eläinsairaalassa Helsingin Viikissä oli tutulleni ELT Anna Hielm-Björkmanille, joka on erikoistunut myös osteopatiaan. Ai tutulle? No juupa. Vedin itse hyväntekeväisyysyhdistystä viisi vuotta - Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät ry, jonka saavutuksia yhdessä muutaman eläinlääkärin kanssa olivat  mm. koirien ja hevosten veripankit. Siinä ajassa ehti tutustua moneen kivaan ihmiseen ja oppia paljon.

Anna käsitteli Magin osteopaattisesti avaten spasmin (ja mahdollisen fasettilukon)  takaselän lihaksistosta sekä selkärangan ympärillä olevisita "nikamasuojista". Minulla ei osteopatiasta ole sen kummempaa tietoa mutta se toimii!   Koira nautti hoidon aikana kuono kohti taivasta ja silmät kiinni. Jumitus hellitti hoidolla. Kokeilin ihan itsekin lihaksia ennen ja jälkeen hoidon. Akupunktio oli Magin mielestä sekä kivaa että epämiellyttävää. Pari neulaa se nyppäsi itse pois takapolvista. Molempien takajalkojen Biceps femoris-lihakset olivat myös levosta johtuen pienentyneet. Summa summarum: koira vastasi hyvin hoitoon. Ensi viikolla mennään uudelleen ja sen jälkeen vielä varmuudeksi kerran. Sitten neidon pitäisi olla priimaa. Pää kyllä höyryää kun emme kuulemma tee tarpeeksi kivoja juttuja.

Oma selkäni on sitten toinen juttu. Iskiasvaiva taas. Grrrrr.

Karvatarzanin etsintä

Koska olen haaveillut saksanpaimenkoira-uroksesta jo pitkään, enkä sopivaa ole löytänyt, enkä päässyt haluamani nartun mahdollisesti tulevien pentujen odotuslistallekaan, päätin että pennutetaan sitten tämä Magi. Mielestäni koirallani on niin hyvä luonne: se tulee kaikkien ihmisten kanssa erinomaisesti toimeen, on nopea oppimaan saalisvietin kautta ja omaa ennenkaikkea terveen luuston sekä kilpailutuloksen. Eikun etsimään sopivaa karvatarzania ja ilmoittautumaan kasvattajakurssille. Minulla ei ole kokemusta pennuttamisesta, hevosten varsottamisesta sen sijaan omien kasvattien ja muutaman muun pikkuvarsan verran. Koska eläinlääkäriystäväni asuu tuossa vartin ajomatkan päässä, apua saa varmasti sitä tarvittaessa.Tyttäreni sen sijaan on pennuttanut perheensä novascotiannoutajia enemmänkin. Eiköhän sitä äiti uskalla neuvoa kysyä:). Koska itse haluan kilpailla jäljellä ja ehkä haussakin, eipä tässä ole aikaa vuositolkulla odotella. Kello käy.

Tavoitteet pentujen tulevaa elämää varten: selväpäisiä, hallittavissa olevia, eri kilpailulajeihin soveltuvia terveluustoisia koiria harrastuskavereiksi. Asioiden toivon hoituvan sillä kuuluisalla aloittelijan tuurilla. En taida teettää enempää kun tämän yhden pentueen, josta toivottavasti aikanaan syntyy toivomani uros.

Etsii, etsii, etsii, kyselee ja etsii taas. Tarkoitus oli löytää suunnitelun pentueen iskäksi terveluustoinen uros, jolla on terveluustoinen sukutaulu, ja joka vielä on kotimainen. Täpäkkyyttä saisi olla enemmän kuin Magilla. Laskin noin suurin piirtein kahlanneeni 300 koiran sukutaulut eri tietolähteistä. Aata lonkissa, nollaa kyynärissä, polvet ja selkä kunnossa (ja hyvät lavatkin saisi olla:) - siinä vaatimukset. Kun tuota markkinointia on ihan ammatikseen tullut tehtyä, päätin laittaa koiran senssi-ilmoituksen nettiin - ihan huvikseni . Ja Heureka! Tehosi. Viimeisellä suoralla olivat Rico, Disco ja Bamse. Ricoa ei tiettyjen juttujen takia voinut käyttää ja Disco jättää kymmentä pentua (oikeastaan pentujen määrä riippuu naartun follikkelien määrästä - no, taitaa siinä uroksen sperman laadullakin olla osansa).  Käännyin asiantuntijan puoleen, joka tietää kaikki saksalaisten koirien suvut.  Hän tykkäsi että Bamsen suku sopii hyvin. Asia ratkesi siinä. Senssipalsta Facebookissa toimi. Nuoresta lupauksesta Bamsesta, oikealta nimeltään Brigadens Damage, maahanmuuttaja Ruotsista, tulee suunnitellun pentueen isä.

Riijuureissulle lähdetään ensi keväänä Imatralle. Laitan myöhemmin tänne blogiin sukutauluja. Bamse onkin oikea karvatarzan, pitkäkarvainen, joka on rekisterissä kuitenkin normaalikarvaisena. On mahdollista että joku tulevasta pentueesta on pitkäkarvainen, väritykseltään pitäisi tulla mustaa ruskein merkein (kuten isä ja emä). Mutta mistä näistä geeneistä tietää miten ne menee:)

Hyvää yötä!

Magilla on kisatulos ! JK1

Hyvä lukija. Ota mukava asento tuolilla, tai läppäri mukaan sohvalle. Tämä blogikertomus on hieman pidempi juttu.

Ensimmäiset kilpailut Pajä I kokeessa järjesti sopivasti oma seuramme Lohjan PaPeKo. Saimme kisapaikan. Ennen Juhannusta meidän Tammisaaressa vieraan ajettavaksemme tekemä jälki meni aivan totaalisen pipariksi. Koira laitettiin jäljestämään myrskyssä ja rankkasateessa tunnin vanhaa jälkeä. Ei ollut varmaankaan mitään hajua jäljellä . Seuraavana päivänä toinen valmentaja sanoi että tehdään vaan pieni suora helppoa jälkeä, ja toinen:  "tämä on koiran koulutustilaisuus, eikä mikään....." Kovempiluonteinen voitti, ja minä uskoin osaavia. Pipariksi meni. Otin koiran pois jäljeltä, jota se ei löytänyt. Siihen loppui kokonaan Magin nenänkäyttö. Minuakin harmitti sen verran, että päätin käydä vastedes treeneissä vaan Lohjalla. Säästyy bensakulujakin.
Onneksi voi aina turvautua kasvattajaan. Siispä suunta Pyhtäälle. Kasvattaja Tuula Siimes teki melko lämpimään (noin +25 C) metsään jäljen, jonka ajoimme Magin kanssa tunnin kuluttua.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihme kun en katkonut omia kinttujani jäljellä. Maasto oli täynnä isoja sammaleisia kiviä (hienoja!), ja kaatuneita puunrunkoja. Magi otti janalta jäljen heti vasemmalle, mutta eteni alkumetrit hieman sivussa. Loppu sujuikin mallikkaasti, ja kaikki ripotellut neljä keppiä nousivat ruhtinaallisilla kehuilla  ja luomumaksanpaloilla höystettyinä. Jäljen päässä oli ruokapurkki täynnä samaa maksaherkkua.  Kerran meinasin tikahtua nauruun kun Magi ihmetteli kuinka mennään vanhan risuisen puunrungon yli, kun nenä käskee tuonne eteenpäin . Koirani ratkaisi asian kaivautumalla puun alta. Minä pääsin just ja just haararyöminnällä rungon yli. Kaksi seuraavaa puunrungon "ylitystä" menivät samalla tavalla niiden alituksina (Tuula yritti tirskua takanani, mutta ilmeisen tuima katseeni vaimensi hänet:). Ihmeen paljon niitä kulmia kyllä oli, ja aika pitkä oli jälkikin. Aika "velmu " jäljentekijä, kun vaan hymyili ja kertoi " kuusi kulmaa siinä ainakin oli". Vitsit kun tuli hiki.
Myöhemmin kysyin täällä ihan vaan mielenkiinnosta kakkosluokan  jäljen erikoispiirteitä. Vastaus: "siinä on laatikko". Laatikko? Juu, just sellainen kun oli Pyhtäällä ajettu:)  Sain kotiin evästykseksi, että ennen kisoja tehdään vaan muutama lyhyt janalähtö, ja ruokaa jäljen loppuun kuten ennenkin. Näin tehtiin PaPeKon Eijan opastuksella. Ihan hyvin meni.

Kuva Sippolan kokeesta 4.8. Kuvaaja Terttu Katila

Ensimmäinen koe JK1  Lohjalla 1.8.2011

Minun Magi oli käsketty olemaan ilman ruokaa kisapäivän ja edellisen illankin. Ei muuten auttanut. Metsäjäljellä sekoilin janalla, eikä koirakaan löytänyt jälkeä takajäljen ottamisen jälkeen. Tultiin metsästä hortoilemasta ilman yhtäkään keppiä. Heh, osattiin sentään lähteä vasemalle kun oikealle oli takajälki:) Esineruutu meni ihan kivasti. Pikku lompakko tuli vauhdilla, mutta pudotettiin minun eteeni. Tuomari Sirpa Pellikka sanoikin että ohjaaja noukki nöyrästi esineen, vaikka olisi voinut pyytää koiraa tuomaan. Hups. Maastopisteet 58.

Tottelevaisuusosuus meni mielestäni oikein hyvin. Jos nyt oikein muistan, ainoa virhe seuraamisessa oli ensimmäisessä vasemmalle käännöksessä koiran pyörähdys minun ympäri. Ihme, meidän bravuuriliike! Magi myöskin hidasteli osassa seuraamista, ja nuuskaisi henkilöryhmäläisiä. Liikkeestä istuminen meni nappiin, samoin liikkeestä maahanmeno. Luoksetulo oli pikkasen vino. Tasamaanouto meni hyvin, samoin estenouto. Aa-esteellä ongelmaksi tuli minun melkein henkilöryhmäläistä päähän osunut kapulanheittoni:)  Magi ihmetteli että "mitäs tässä tehdään, kun kapula on tuolla aivan sivulla"? Ei sitten lähtenyt ollenkaan hakemaan. Emme myöskään olleet harjoitelleet tilannetta, jossa henkilöryhmä on esteen vieressä. Minä taasen en kilpailuvihreyttäni tiennyt, että olisin voinut pyytää tuomarilta uuden heittoluvan. Eteenmeno oli sitä taattua Magi The Rakettia, ja maahanmeno ilmassa ympäri ja läiskis. Paikallaolo häiriön alla hieno (kuten se aina on). Tuomari tuntui arvostavan suoritusta, vaikka hänellä sanomistakin oli. Pisteet yhteensä 84 !!!!!! Jei, ottaen huomioon että 15 pisteen Aa-esteestä tuli pyöreä nolla. Ei tulosta kokeesta.

Vähän harmitti, muttei paljoa. Olihan ensimmäisestä kilpailustani (tai ne vuosittaiset verovapauskokeet 6 vuotena peräkkäin) kulunut lähes 40 vuotta, ja viimeisestäkin kilpailemisesta noin 20 vuotta - ei tämä niin vakavaa ole. Kilpaillaan kahdenkymmenen vuoden välein näemmä. Vaarana tosin on, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua mukanani on ainakin rollaattori:)

Ollessani kaupassa kassalla sain ilosoiton. Me pääsimme varasijalta Sippolan Pajä I kokeeseen 4.8. "Kelpaako?", kysyi tuomari Laura Mäkelä. "Jippii, kyllä kelpaa".

Äkkiä treenaamaan - ihan  pikkasen. Aa-esteellä Magi oli haluton kiipeämään , ja alastulokin oli "tasajalka". Ajattelin että kun koira ei onnu, ei arista mitään paikkaa, ja on pirteä, niin kyllä se siitä. Tottiksen annettiin olla.

Lähdimme kyläilemään ystäväni luokse Mäntsälään, sillä olin aikaa sitten luvannut kuvata hänen lännenratsastustaan. Sitäpaitsi Terttu on loistava kokki, joten tiedossa oli hyvää ruokaa ja juomaakin. Kävin tekemässä noin 50 m jäljen kolmella kepillä ja gourmet-kokin grillaamalla broilerin rintafileellä täytetyllä loppupalkkapurkilla vasemmalle lähimetsään. Olin nimittäin aina tehnyt jäljen oikealle. Apuuaa. Kuvaussession jälkeen (tuli muuten hyviä kuvia) jäljen ajo sujui tuosta vaan. Illalla grillattiin Magille lisää broilerin rintafilettä:)

Kilpailupäivän aamuna mentiin taas tallille. Tein noin 20 metrin jäljet janalta oikealle ja vasemmalle. Palkka broilerfilettä pussissa. Tunnin kuluttua ajettiin molemmat janalähdöt ja Magin mielestä oli kivaa kun jäljen päässä oli ihanaa ruokaa. Molemmat jälkipohjat aivan erilaiset. Toinen jälki oli pelkkää kuivunutta oksaa ja risukkoa. Molemmat aivan nappiin!

En sitten pitänyt koiruliani nälässä muutenkaan ennen kilpailuja. Enkä pidä vastaisuudessakaan. Päivästä näytti tulevan lämmin.

Toinen JK1 koe Sippolassa 4.8.2011

Oli muuten hauska lukea kavereiden päivityksiä Facebookista heidän Sippolaan menosta, kertomatta että mekin tulemme sinne. Tiukkaa kyllä teki. Tiesin etukäteen että Tuula& Lola, Merja& Elli ja Minna & Nalle (Magin sisko) ovat myös tulossa kokeeseen. Yllätyksemme olikin täydellinen ja vastaanotto lämmin. Muitakin tuttuja oli paikalla. Ilman lämpötila +26 C. Otin mukaan varmuuden vuoksi oman eläinlääkärinkin - Tertun.

Magi oli melkoisen nuutuneen oloinen. Meidän haukku-vietinnostokaan ei paljoa auttanut.

Ensin suoritettiin tottelevaisuusosuus, jossa ehdin  ihailla Lolan täsmällistä suoritusta ja ottaa muutaman kuvan. Kamera siirtyi Tertulle.Me Merjan & Ellin kanssa olimme pari. Meidän suoritusvuoro oli ensin. Merja ja Elli lähtivät paikallaoloon. Alku lähti hyvin, mutta paluusuoralla nopeiden ja hitaiden jälkeen alkoivat ongelmat. Vasemmalle käännöksessä Magi kiersi minut jälleen. Henkilöryhmään mentäessä kaikki meni pieleen. Magi nuuski ja jätätti, jääden lopulta istumaan ryhmän keskelle. Meinasikohan se nukahtaa, vai ajatteliko jäädä siihen  muiden ihailtavaksi? Jättävät liikkeet menivät ihan hyvin. Maahanmenon luoksetulo tosin oli jälleen vino. Kapula-osuudesta ei kannattaisi mainita yhtään mitään. Tai no, eiväthän kaikki siitä  katastrofista tiedä vielä. Huom: Olin heittänyt kapulaa itsekseni ainakin 500 kertaa, eikä heitto silti tahtonut sujua:(

Tasamaanouto meni joten kuten, vaikka luulin ettei Magi jaksa tuoda esinettä minulle saakka. Toi kuitenkin, mutta pikkasen pyöräytti suussa (ei muuten tee sitä ikinä). Koko noutoliike oli hidas.Esteen yli heitin kapulan vinoon, ja todella väsynyt koirani yritti muutaman kehoituksen jälkeen hypätä hakemaan kapulaa, rämähtäen suoraan esteen päälle. Yleisö kohahti. Minä ajattelin että tämä on nyt tässä. Liike nollille. Päässäni  raksutti pikavauhtia kysymys "heittääkö ollenkaan pysty Aan yli, vai lopettaako tähän?" Koska koira ei ontunut, päätin yrittää. Heitto meni taas ihan pieleen. Nyt sentään tiesin, että uudelleen voi heittää, jos kysyy luvan tuomarilta. Toinen heitto ei ollut paljoa parempi, eikä Magi lähtenyt kiipeämään. Liike nollille. Kun menin hakemana kapulaa, Magi todellaikin räpelsi itsekseen esteen yli molempiin suuntiin, vaikka rämähtäminen hyppyesteen päälle oli varmaankin tehnyt kipeää. Sitkeä tyttö, sanon minä! Ja taas päässäni raksutti. Otanko eteenmenon vai keskeytänkö? Koska tämä on Magi the Raketin bravuuri, päätin ottaa. Olihan mukana eläinlääkäri, joka ei kieltänyt jatkamista. Liike oli just kuten pitikin - nopea ja maahannmeno heti käskystä. Paikallaanolo häiriön alöaisena yhtä hyvä kun aina.

Tuomarin tuomionluku ei ollut mieltä ylentävää, mutta niin totta. Pisteitä 70, siis jatkoon rimaa hipoen.

Sitkeydellä yli. Kuva Terttu Katila.

Sitten suunta maastoon. Olikin kiva ajaa Merjan pakettiauton perässä. Eteensä siinä pölyssä ei nähnyt juuri lainkaan. Tulipa koettua aavikkoralli siinä samassa. Hih, suut ja silmät täynnä hiekkapölyä.

Tässä vaiheessa minuun - joka en todellakaan koskaan stressaa - iski jännitys. Meidän oli onnistuttava maastossa, jos mielimme saada tuloksen.

Jana oli merkitty hienosti ja minä kertasin mielessäni janakäyttäytymistä. Emme varmaankaan paljoa mokailleet, ja Magi otti janalta jäljen vasemmalle!!! (olipa hyvä että treenattiin etukäteen vasenta jälkeä). Minä läksin perään janaa pitkin kun jälkipiuha oli kaikki käytetty. Pysyin koko jäljen ajan siellä piuhan päässä, sähköjohto koko ajan löysällä. Tai nooo, pari kertaa päästin irti kun en itse päässyt läpi ryteiköstä. Oltiin menty jonkin matkaa, eikä keppejä näkynyt. Olin varma että menimme ohi kepeistä kun Magi hieman haki jälkeä ja pyörähti kerran kokonaan ympäri. Tiesin että se tekee noin joskus kulmassa, ja seisoin vaan paikallani. Ja kas. Heureka! Joku oli viskannut jäljelle kepin. Magi ilmaisi hienosti omalla tavallaan ja minä tungin käteni taskuun maksanpalojen joukkoon. Jei. Niitä keppejä oli viskottu lisääkin. Löysimme yhteensä neljä, joista yhdessä oli mumero 6. Jei. Arvelin että aikaa vielä on, ja ajoimme alkuosaa uudelleen pienen matkaa. Hups. Magi bongasi vielä kepin. Yksi jäi metsään. Jääkööt. Laskin että tiukoilla ollaan. Esineruudun pitää onnistua.

Koirani oli tässä vaiheessa niin väsynyt, että ripeän laukan sijasta jolkotteli susiravia ruudun päähän ja palasi minun luokse ilman esinettä. Siinä vaiheessa otin riskin ja nappasin pannasta kiinni usuttaen esineelle. Sieltä se koiran tassusuojus tuli, mutta putosi mun eteen. Käskystä sain sen käteenikin.

Tuomari kyllä nuhteli minua pannasta kiini pitämisestä (yritin kyllä olla ihan tietämättömän näköinen), sekä siitä, ettei koira tuntunut olevan hallinnassa jäädessään nuuskimaan ennen ruudun etulinjaa. Oikeutettua kritiikkiä. Saimme pisteitä kuitenkin riittävästi. Olin innoissani jo lähdössä pois, mutta tuomari kutsui kuulemaan jälkiosuuden janatuloksen. Häpeissäni menin kuulemaan tuomion. Ihan hyvä janatyöskentely oli ollut (oli siinä kuvassa joku kiemura, mutta viis siitä). Maastopisteet 174.

Yhteispisteet 244 . JK1 II tulos ja 4 sija pränikän kanssa. !!!! Jei.

Oli se hyvä että otin oman eläinlääkärin mukaan. Hän tutki koiran kilpailujen jälkeen ja määräsi kahden viikon tulehduskipulääkekuurin sekä lepoa. Mustelmilla koira ainakin on ja lihasrevähdys/lihasrevähdyksetkään eivät ole poissuljettuja. Lisätutkimuksiin mennään kahden viikon kuluttua, jos aihetta on.

PS. Harmittaa toisten koirien puolesta, joilla oli hieno tottisosuus mutta jälki ei sujunut tällä kertaa. 10 osallistujaa ja neljälle tulos.

PS.PS. Taas minä nero hukkasin jutusta yhden kuvan. Pöh.

Uima-allas made in China

Nämä ovatkin kesäkuun kuvia. Hups. Paljastui samalla blogin pidon laiskuus. Ihan kiva tämä allas oli - niin kauan kuin se kesti, noin 40 minuuttia. Aamulla hämmästellessäni tyhjiin valunutta allasta, huomasin pohjassa satoja kynsien aiheuttamia reikiä. Ei kestänyt ei, vaikka myyjä niin vakuutti ja minä epäilin. No, ei se mitään , hauskaa oli.

Magi on sitä sorttia, joka ei mielellään vedessä plutraa. Tämän asian paras puoli on se, ettei neiti myöskään rämmi kuralätököissä. Vaikka oli kuinka kuuma, Magi ei mennyt altaaseen vapaaehtoisesti. Pallon perään kyllä. Pallo oli sellaista itsekelluvaa laatua. Kylläpä tuli kikatettua koko sydämen kyllyydestä, kun koirani haki palloa yrittäen samalla hypätä veteen niin ettei vaan selkä kastu. Eikä pää.

Kesäkuumalla on vesiletku ollut ahkearassa käytössä. Siitä koirani tykkää kun kastellaan lorisevalla vedellä, ja se saa välillä hörpätä valuvaa vettä. Ei tulisi mieleenkään usuttaa Magia tuohon yököttävän ruokottuneeseen lampeen, jonka vesi seisoo, ja jossa on jotain pyöreitä iilimadon tapaisia elukoita.

Löydettiinpä lopultakin Lohjalta uimapaikka. Treeniporukka uittaa koiriaan hiekkakuopalla. Sinne mekin suuntasimme. Sainpa Magin uimaan pidemmälle kun heittelin palloa oikein olan takaa (olen tunnetusti surkea näissä heittohommissa). Yhtenä iltana selkäni takaa kuului kavioiden kopsetta ja kas, nuori tyttö poninsa kanssa tuli uimaan. Magi ei ollut millänsäkään, väisti kuitenkin ponia.

Niitä uintikuvia myöhemmin.

Ollaan muuten treenailtu ihan pikkuisen heinäkuun helteillä. Jäljestää se, ja totteleekin.

Kisat on kahden päivän päästä . Katsotaan saadaanko JK1.

Korva ei ole parantunut

Taas oltiin korvakontrollissa. Olin jo toiveikas että keskikorvan mömmerö on lähtenyt itsekseen pois ja tärykalvo parantunut. Vielä mitä. Tilanne oli päinvastoin pahentunut. Tärykalvo, jonka pitäisi olla helmiäismäisen kaunis pinnaltaan, oli kuin korvasieni. Eläinlääkäri Maija otti  tärykalvon pinnalta pois ison epämääräisen "klöntin". Tärykalvoon tehtiin pieni reikä, jonka kautta yritettiin imeä pois keskikorvan epämääräistä  massaa. Tuloksetta.

Kontrolli MRI-kuvien jälkeen Magi olikin narkoosissa (siis intuboituna) reilut kaksi tuntia.

Keskustelimme eläinlääkärin kanssa pitkään, ja sovimme yhteisesti, että kahden viikon kuluttua poistetaan ainoastaan mahdollinen tärykalvon pinnalle kerääntynyt erite. Koko homma tehdään vain rauhoituksessa. Mielestäni narkoosit saavat nyt riittää.

Magihan ei varsinaisesti ole aiempienkaan tähystysoperaatioiden jälkeen ollut kipeä. Tätä asiaa pohdimme, ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei kukaan  pysty sanomaan varmasti kuinka paljon kipua koira tästä hässäkästä tuntee, vai tunteeko lainkaan. Edellisen blogin kirjoituksen jälkeinen juoksu varmaan osaltaan vaikutti koiran vaisuuteen. Vaisu Magi todella olikin (muttei millään lailla kivulias) hieman yli kolme viikkoa. Sitten tapahtui käänne. Ilopilleri oli oma itsensä.

Käpy hukassa.

Koska Magia ei saanut palkata pallolla, eikäö muillakana isoilla esineillä operaation jälkeen, koiruli etsi itse pikku palkkoja - käpyjä. Käpymania meinasi jo mennä minulla keittämisen puolelle, sillä missä tahansa olin, ja mitä tahansa tein ulkona, aina oli jalkojen juuressa käpy (tai sen ranka). Minkähän takia koiran tukka on pystyssä kun oikein keskitytään?

Olemme tehneet ihan pikkuisen tottista kotipihan kentällä ja kivasti on mennyt. Hiotaan vasemmalle käännöksiä, luoksetuloa ja eteenmenoa. Lenan kentällä on tehty muutaman kerran estehyppyä ja a-estettä harjoituskorkeudesta. Ai että älykäs koirako? Jep. Pikku patukka tuli paluupostina a-esteen yli ja Magi teki se patukka suussa muutaman extra-kiipeämisenkin ihan itsekseen:)
Teimme pikavisiitin SPL Helsingin alaosastoon. Pohdin pitkään, sopivatko heidän käyttämänsä valmennusmenetelmät meille, ja tulin siihen tulokseen että minun koirani ei tarvitse erilaisia kaulaimia, sekä muita härveleitä. Minun Magi toimii muutenkin, varsinkin kun koira on hieman "herkkänahkainen", eikä millään lailla kova koira. Katsotaan sitten kuinka pitkälle minun menetelmilläni päästään.
Jokainen taaplaa tyylillään. Meillä on aina kivaa yhdessä.

Olet varmaan lukenut Facebookista kuinka Magi jäljesti hienosti. Meidän kisasuunnitelmathan menivät plörinäksi tämän korvasairastelun takia. Mutta onhan tässä aikaa. Pyysin SPL-ETUn Lena Erikssonia tekemään Magille täyspitkän metsäjäljen. Lenalla on kokemusta jäljestämisestä vaikka kuinka, nyt hän valmistautuu koiransa Frejan kanssa erikoisjälkeen.

Magin janatyöskentely oli kuulemma hyvä. Koira ei muuten ikinä ole ottanut harjoituksessa takajälkeä. Jälki meni reippaasti ( ei ryysien kuitenkaan), ja minä todellakin keskityin pysymään pystyssä erilaisilla maastopohjilla. Huomasin että olin itse tehnyt huomattavasti lyhyempiä jälkiä. Jaa, nostaakohan Magi kepit? Jossain vaiheessa tuli mieleen että olemme varmaan kävelleet monen kepin yli mutta sitten : keppi, keppi, keppi, keppi, keppi ja viimeinen keppi. Palkkana itsepaistettua maksaa muovikulhosta tarjoiltuna.

Lena oli laittanut jokaiselle suoralle kaksi keppiä.  Ilmaisee se!!!!!!

PS. Raakaruokintaa takana kaksi kuukautta. Magin paino noussut. Virallinen lukema 32 kg. Hieman liikaa, joten ruokaa vähennetään.

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Magin korva-ongelmasta tulikin isompi juttu. Eläinlääketieteellisestihän kaikki alkoi luustokuvausten yhteydessä helmikuussa. Tilasin silloin myös korvien tarkastukset , sillä koiruli oli muutaman kerran rapsauttanut korviaan. Vasen korva oli tulehtunut, ja oikeassa oli jotain mustaa liuskamaista eritettä. Antibioottikuuri päälle. Ei parantunut. Korvatippakuuri jatkoksi. Ei auttanut, sillä Magi rapsutti  satunnaisesti oikeaa korvaansa.

Aika siis omaeläinlääkäri Maijalle. Tämän piti olla vain tarkastuskäynti, mutta toisin kävi. Vasen korva oli terve, mutta oikeassa korvassa oli reilusti jotain mustaa liuskamaista töhnää. Eläinlääkärin aikataulu heitti häränpyllyä, ja hän joutui siirtämään muita potilaita kolleegalleen yrittäessään saada mustaa massaa pois korvasta. Sitkeässä oli, ei lähtenyt. Korvasta otettiin näytteet. Ei hiivaa, mätää, eikä tulehdusta, mutta patologisen lausunnon mukaan korvassa oli polyyppi. Onneksi ei kasvainta eikä syöpäsoluja.

Viikon kuluttua yritettiin uudelleen, mutta massa hajosi pieniksi kappaleiksi kun sitä yritettiin poistaa. Natrium chloridilla huuhtelukaan ei irrottanut massaa. Sama massa myös peitti tärykalvon. Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Maija Räihä epäili että kudosmassaa on myös tärykalvon takana keskikorvassa, ja tärykalvo saattaa olla rikki. Espoon eläinsairaalaan oli tulossa Suomen ensimmäinen Stortz video-otoskooppi ja päätettiin odottaa sen saapumista. Samalla päätettiin otta myös MRI (magneettikuva). Siihen saakka mentiin kipulääkityksellä.

Magneettikuvassa eläinlääkärin epäilys vahvistui. Tärykalvo oli rikki, ja samaa epämääräistä massaa oli myös tärykalvon takana, koko keskikorva täynnä. Eläinlääkärillemme, eikä koko hoitotiimille,  ei koskaan aiemmin ollut tullut vastaan tällaista tapausta. Tapauksia etsittiin myös kirjallisuudesta, niitä kuitenkaan löytämättä. Hoitotiimiin osallistuivat myös neurologi ELT Anne Muhle ja ELT, kirurgian erikoislääkäri Jan Räihä.

Kyse ei ollut tavanomaisesta polyypista, jonka pitäisi irrota kokaisena  pihdeillä vetämällä. Kyse ei myöskään ollut korvatulehduksesta, sillä keskikorvassakaan ei ollut minkäänlaista mätää. Horisontaalikanavasta massa lähti nyt pois pihdeillä ja huuhtelulla, mutta sitä jäi edelleen keskikorvaan. Toukokuun lopulla otetaan uusi MRI ja huuhdellaan korvaa. Huokaus. Operaation yhteydessä Magi sai opiaatti-kipulääkettä, sekä antibioottia suoneen.
Aika reipas tyttö, ei pahemmin valittanut kipujaan kotonakaan. Ainoastaan opiaatit aiheuttivat jonkun aikaa pikku-ukkojen näkemistä. Ruoka ei maistunut ennen eikä jälkeen operaation. Eilen illalla meni hieman lohta ja kananmunaa - tullen ulos jonkin ajan kuluttua. Nyt sunnuntaina, kaksi päivää leikkauksen jälkeen raaka kanamössö maisui. Minä toimin nyt kymmenen päivän ajan Magin omahoitsuna. Kolmasti päivässä antibiootti kurkusta alas (tämä on sitä karvasta laatua), kerran päivässä korvan huuhtelu (ja keittiön lattian) NaCl:lla ja kerran päivässä 30 ml kipulääkettä ruiskulla suuhun (maistuu). Korvassa on kuulemma ollut koko ajan sisäkorvaan kohdistunut kova paine , siis kuuloluiden ja tasapainokeskuksen suuntaan. Tärykalvokin oli paitsi rikki, myös pullistunut, ja näistä johtuen myös oikean korvan kuulo alentunut.

Eipä ole minun ilopilleri pahemmin valittanut. Uskomaton tyttö - näin sanoi myös eläinlääkäri.
Mistä tämä mystinen juttu johtuu, jää arvailujen varaan.

Blogin lukijat muistavat varmaan aiemmat kertomukseni kapulanpidon ongelmista. Tämä liittyy kuulemma juuri siihen. On sanomattakin selvää että kidan aukaiseminen on aiheuttanut lisää painetta keskikorvaan (bullaan). Minä toope en edes tullut ajatelleeksi asiaa. Noin kuukauden ajan olen treeneissä ihmetellyt mihin koiran vietti on kadonnut. Hyvähän tässä on olla jälkiviisas - kipuun tietenkin. Eikä tässä kaikki. Pitoa on harjoiteltu pallolla ja kovalla naruvedolla, sekä Säkylän kansallisten leirillä neuvotulla pallon suusta riuhtaisulla, jos pito ei ole tarpeeksi hyvä. Siinä touhussa katosivat alaleuan hampaiden sisäpuoliset  limakalvotkin, ja ikenet vuosivat verta. Paraneminen vie kolmisen viikkoa.

Nyt mennään viisi viikkoa hissukseen . Apuaaa, mitähän siitäkin tulee - nyt olisi jo vauhti päällä :DDD.  Ei kapulan-, kepin-, eikä pallonpitoa. Ei luiden syöntiä, eikä treenaamista. Terve vaan tämän vuoden kisakausi.

PS. Eläinlääkärimme soitti eilen kahtenekin otteeseen kysellen kuulumiset. Hän ihmetteli koiran kipukynnystä. Olisi kuulemma pitänyt kulkea pää vinossa ja mahdollisesti kaatuillakin (siis vestibulaari syndrooman oireet). Vielä mitä. Eilen olisi jo pitänyt päästä kaivamaan kuoppia. Saattaakin olla haastavaa pitää tätä reipasta riehupelle-tyttöä edes jonkinmoisessa ruodussa seuraavat viisi viikkoa. Tärkeää on nimittäin, ettei päätä tungeta mihinkään puskaan, kuoppaan eikä hankeen. Lohdullista on, että tämä asia pitäisi olla hoidettavissa.

Kunhan tietokone-nero vävyni tule pääsiäisenä käymään, laitetaan blogiin Magin MRI-kuvat. Minun taitoni ei riittänyt moiseen askarteluun. Kröhöm: Neurokirurgi muuten totesi kuvista että siisti iso kallo ja isot aivot - paljon älyä! Heh, minähän olen aina sanonut että Magi on superälykäs:)

Kiva kun on eläinlääkärivakuutus. Nyt se tosin meni tappiin. Hitsit rahasta. Pääasia että minun ilopilleri-rinsessa saadaan kuntoon.