Talvipuuhastelua - Winter training

Enkkufiltti lämmittää ( Please read the short english version in the bottom!)

Hyvä lukija, kiva kun käyt taas kurkkaamassa Magin kuulumisia. Blogikäyntejä oli eiliseen mennessä peräti 7319! Tässä se enkkufiltti nyt on puettuna päälle. Juu ei, ei tämä ole päivittäisessä käytössä, mutta todella kätevä kylmässä autossa odotteluun sekä tottis-, että hakutreenien aikana. Mielestäni on tärkeää, että koiran lihakset ovat lämpimät treenien aikana. Lenkeillä ja niissä lumikasojen kaivuutöissä pihalla lihakset kyllä lämpiävät itsestään. Tässä Top Dogista hankitussa filtissä on myös se hyvä puoli, ettei se kutita muutenkin talvipakkasilla kuivavaa ihoa. 100 % lampaanvillaa nääs. Tämmöiset hevosillammekin aikanaan oli - juppitouhua, ehkä, mutta todella lämmintä. Viime viikolla hakutreenit oli peruutettu, mutta tänä sunnuntaina taas mennään etsimään pallo-ukkoja metsästä. Jei!

Talvitreeniä

Olemme käyneet hallitottiksissa tiistai-, tai torstaiaamuisin Veikkolassa, Päpän asiantuntevassa opissa. Ei todellakaan ole helppoa säätää vietin rajaa niin että tottisliikkeet ovat näyttäviä, mutta koira ei ala vuotamaan. Teknisestihän koira osaa kaikki liikkeet, kertovat kaikki viisaammat. Viimeeksi Päpä laittoi minulle magneettipallon selkään ja Magin oli tarkoitus hakea pallo sieltä. Nooh, oli siinä hieman naurussa pitelemistä kun koira ihmetteli missä se pallo nyt on. Joku taika siinä magneettipallossa kuitenkin on. Minun Magin etuset alkoivat nousta kuin andalusialaisella hevosella!!! Jei! Pallohulu - juu kyllä. Niin pallohullu, että pitkässä luoksetulossa Magi koukkasi seinänvierustan tuolirivistön kautta ja noukki mukaansa minun sinne jättämän pallon:)) On se jännää että patukka ei nosta ollenkaan samalla tavalla kierroksia kuin pallo. Patukasta Magi mielellään taistelee, mutta irrottaa heti käskystä. Pallosta irroittaminen on parantunut, muttei vielä toimi ensimmäisellä käskyllä. Nyt olen tehnyt niin, etten heitä palloa palkaksi, vaan koira nappaa kädestäni passiivisen pallon, jonka narun toisessa päässä olen minä. Irroitus toimii paremmin kun koira pyydetään istumaan ja siitä pallon naru aivan löysäksi, tai irti kädestä. Irroituksen jälkeen annan palkaksi taas "kuolleen saaliin". Viettitaso pysyy tällä palkalla suhteellisen kohdallaan. Vinkuminenkin on loppunut (toistaiseksi). Älä nyt hyvä lukija vaan käsitä väärin - viettiä kyllä löytyy, mutta säädössä on vielä tekemistä:)

Pihakivaa

Mitäpä muutakaan työlinjapainotteisen koiran kanssa tekisi kun töitä. Nyt en puhu ollenkaan metsätöistä, vaan äidin pikku mattojenpuistelu-apulaisesta. Olemme saaneet vihdoin lunta ja pakkasta silleen sopivasti. Ei muuta kun matot hankeen tuulettumaan. Ei ollut minkään sortin ongelma pyytää Magia tuomaan mattoja. Ensin siivousapulainen hieman pyöritteli niitä hangessa, ja toi ihan nätisti muutaman tuo-käskyn säestämänä. Totuuden nimessä täytyy mainita että paremmat matot Magi sai vaan talloa hankeen. Olisi se nekin pöllyttänyt, mutta minä pyysin tuomaan aina tuota yhtä räsymattoa - ihan varmuuden vuoksi:) Loput lattiapeitteet kasasin sisään ihan itse. Muuten pihalla jatketaan viimetalviseen tapaan kettuhyppyjä lumihankeen myyriä, tai mitä lie etsien.

Pentusuunnitelmat 29.11.2011 blogissa.

Mother's little helper

We finally got winter, snow and cold. Hrrrrr. Magi just loves digging holes in the snowdrifts, seeking moles or whatever. As You know, she is a working(mixed) line GSD. She really loves to work for me. In obedience, we also train in the hall, where the temperature stands in + 10 Celsius (outside temperature is somewhere - 10 Celsius, hrrrrr).

The english blanket was her Christmas present for keeping the muscles warm, while waiting her turn for training classes in my cold car. The blanket is really handy, better known for horses. When going for a walk or "working" in my yard, the blanket is not in use - she warms the muscles by herself.

In obedience, Magi does all the movements  eager and technicallay perfect. Her reward is the ball. We also train people search in the forest. That's fun but cold. Hrrrr. She runs like a bullet to search the hidden "target man", who rewards her after barking expression with a ball. Tracking is not possible now due to the snow.

Magi is also my little helper. Her fetching is very strong.  Why not use it in practise as well? She rolled my carpets in the snow. Magi was not allowed to bring me other carpets than this one , just in case she got too eager. My genuine oriental carpets would have been with some holes:)

By the way: I'm going to breed her next summer. Sire for puppies will be Disco aus der Königshöhle from Austria (but living in Finland). See more details in my posting on 29th November 2011 (only in finnish, sorry). Working name for this upcoming litter is now "dance with the wolves".

Have some fun and use the Google translator for finnish text:D

Menneitä muistellessa ja tulevia suunnitellessa

Terve taas hyvä blogin lukija! Olen kyllä aivan otettu, sillä käyntejä blogissa oli muutama minuutti sitten peräti 7029! Kiitos siitä!

Ajattelin tässä yhteydessä kertoa hieman aiemmista saksanpaimenkoiristani.

Aivan ensimmäinen oli yksityiseltä henkilöltä ostettu vuonna 1970 syntynyt spn Lewi "Leni". Isä oli Alsatians Zorba ja emä Ani. Suvussa löytyi isän puolelta sellaisia nimiä kun Bandiot vom Lierberg ja Alsatians Brigga. Jäljet johtivat Tanskaan. Emän puolelta rekisterikirjassa on sellaisia koiria kuin Karhukorven Veni , Kellovuoren Merina, Karhukorven Hobby ja Curtings Eros. Lenin kanssa suoritimme vuosittaiset verovapauteen vaadittavat Alo tottikset vuosina 1972-1977. Parhaat pisteet 94/100. Seurana oli Helsingin Vetokoirakerho. Sen jälkeen seurasi tauko, sillä olin töissä matkatoimistoissa, ja lähinnä viiletin matkalaukun kanssa ympäri maailmaa.

Aika oli sopiva seuraavalle koiralle muutettuamme maalle Tammisaareen 1990. Koira oli spn Zeromaan Pamela "Pami". Isänä Pamilla oli Tuuliportin Eego ja emänä Jättihaukun Gitta. Isän puolella suvussa olivat Tuuliportin Asko, Tuuliportin Britta ja Wesco vom Huhnegrab. Emän puolella emän isänä Condor vom Waldhang ja emän emänä Jättihaukun Arima. Pami oli oikeastaan tyttäreni koira. Pamin bravuuri oli shettisponi Saken hakeminen laitumelta - sillä kun ei ollut kenkiä jalassa, eikä näin ollen koiraa vammauttavaa potkuvaaraa. Ratsastuslenkeillä Pami kulki aina siististi suomenhevoseni Iikan hännässä kiinni. Samoihin aikoihin meillä asuivat myös SenSen Mannin koira spu Cirro ja  hieman myöhemmin samasta kennelistä spu Flipper. Pamin kanssa teimme pari tokon alo-tulosta (179,5). Tuohon aikaan ykkösasia perheessä olivat hevoset, ja siihen se aika menikin. Pamin lonkat olivat D2, ja siihen tyssäsi kisaamiseni.

Heh. Tähän piti tulla Magin sivuposeerauskuva, mutta haaveeksi jäi (jälleen kerran). Magi halusi sen edessään "seisontahoukuttimena" olevan frisbeen.

Seuraava koira oli spn Harmaatassun Bassette " Lupu "vuonna 1999. Lupun isä oli Goran vom Körbertal ja emä Sissinheimon Cimarosa. Isän puolelta löytyy koiria Ahab vom Körbertal ja  Gary vom Körbelbach . Emän isä oli Georgy vom Körbelbach mennen Artek vom Stoffelblickiin.  Emän emänä oli Neuman's Natter (DDR). Lupun D-lonkat estivät kisaamisen. Kiva, joskin hyvin vahvatahtoinen perhekoira siitä kuitenkin tuli.

Lupun  siirtyminen sareenkaaren tuolle puolen oli niin kova pala, (kuten muidenkin koirien ja hevosten) että äitini tuli hätiin sanoen: "hanki nyt heti koira, minä maksan". Ajattelin että josko taipuisamman koiran tällä hetkellä hankkisin. Safekeeper'siltä tuli valkoinenpaimenkoira Lumi taloon. Lumin rekisterikirja palautui kasvattajalle koiran surullisen ja lyhyen elämän jälkeen. Koiran koko luusto oli rikki. Ihana luonne, mutta liian lyhyt elämä. Sen jälkeen päätin että kaivan vaikka kivien ja kantojen alta koiran, jonka suvussa on terveystilastot kohdillaan. Tällä riekkupellellä, minun Magillani,  näin on. En minä näistä suvuista oikeastaan mitään ymmärrä noin jalostusmielessä, mutta lukijat varmaankin.

Voi kauhea. Nyt tarkkaavainen lukija varmaan laskeskelee minun ikääni. Vanhetessaan paranee, kun viini (mutta tulee vähän känkkäränkäksi kremppoineen kaikkineen). Anteeksi vaan kaikille, joiden mieltä olen pahoittanut suorasukaisuudellani. Viime vuosi on ollut rankkaa aikaa, mutta ei siitä sen enenpää. Onneksi minulla on tämä ihana ilopilleri, riekkupelle, sohvakuningatar Magi! Koirani herättää minut joka aamu kaivautumalla niskani alle ja vetäisemällä aarioita milloin Rigoletosta, Toscasta tai Madamme Buttefrlystä - kai. Joka ilta se valtaa sänkyni, ja minä yritän nukkua aivan reunalla. Sitäpaitsi Magi sätkii unissaan ihan kiitettävästi:) Juu, juu, sängyssäni tuo nukkuu, vaikka oma nokkani on aamulla vähän tukkeessa. Juu, juu, tiedän että makuuhuoneen oven saa kiinnikin. Näin joskus käykin, mutta näin talvella on kiva kun on selänlämmitin.

Nyt kun hevoset ovat jääneet historiaan (vanhin sh-tamma Vietervalssi eli komeat 26 vuotta), olen päässyt jonkin verran sisään koiran treenaamiseen. Haasteellista on, mutta kivaa. Paljon on tullut tupeksittua koulutuksen kanssa, mutta eiköhän se tästä. Haaveeni on aina ollut koiran pennuttaminen, mutta olen niin tarkka terveysasioista, että eipä ole aiemmin onnistunut. Ai pentukuumettako minulla? Juu, kyllä. Jos tähdet vaan pysyvät kohdallaan,  kesällä täällä tepastelee pikku ipanoita - "tanssii susien kanssa "-pentue. Yritän toteuttaa taas yhden haaveeni. Mulle uroskoira kiitos! Tarkoitus on yrittää Magin kanssa vielä JK2 tulos ennen kevään/kesän juoksua. Tähän kisaamiseen on tainnut jäädä pienimuotoisesti koukkuun. Omat resurssit riittävät niin pitkälle kuin riittävät, mutta jokaisesta hetkestä koirani kanssa olen kiitollinen. 

Hups. Kuvat on mitä on kun näpit tuppasivat jäätymään tuossa tuulisella pellolla ihan tykkänään.

Kiitos kun kävit blogissa. Seuraavaan kertaan. Heippa!

Pentusuunnitelma 29.11.2011 blogissa.

Kaasu-Keijo hoidossa

Hei blogin lukija. Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Vuodenvaihde on jälleen se aika, jolloin Magin paras kaveri Keijo saapuu meille viikoksi hoitoon. Pahaksi onneksi minä itse liukastuin ja mätkähdin oikean polveni päälle juuri hoitosession alkupäivinä. Viime viikon sunnuntaista lähtien koiria ei ole lenkitetty, sillä oma käveleminen, eikä polveni taivuttaminen eivät luonnistu. Onneksi nuo kaverukset liikuttavat itse itseään. Jos pihalta loppuu tila niin naapurin peltoa riittää. Täällä etelässä säät ovat olleet jokseenkin keljut. Lumesta ei oikeastaan ole ollut tietoakaan, muutamia hiutaleita lukuunottamatta. Vettä sen sijaan on piisannut. Tänä aamuna lunta leijui taivaalta sen verran että pimeys hieman helpotti. Täällä on porskuteltu lähinnä kuravaatteissa ja pyyhitty kuraisia kaveruksia.

Keijon omistaja se vaan perheineen kellii biitsillä tai altaalla Jordanian Agabassa - plus 24 asteen lämmössä. Onhan se kiva ratsastella autiomaassa kamelilla, hiljaisuutta kuunnellen. Yhden tekstiviestin mukaan minareetista kuulunut keskipäivän rukouskutsu tarkoitti kuulemma turisteille : aika nauttia lasillinen viiniä:) Juupa. Minä täällä korjailin matolle oksennettuja hirvenluun palasia.  Tasan ei käy onnen lahjat.

Keijo on hauska tyyppi - tosin sillä on yksi vika. Keijo pieree. Koira seuraa minun jokaista askeltani muutenkin kuin hai laivaa. Olen joutunut lepuuttamaan jalkaani jääkääreessä sohvalla useamman kerran päivässä, ja joka ikinen kerta Keijo parkkeeraa itsensä juuri sohvan viereen, nenäni alapuolelle. Sitten se alkaa: ykkösluokan tuhnauttelu, tai oikeammein tupruttelu. Ensimmäisen kaasupierun vielä kestää kun vetää shaalin nenänsä eteen, mutta toisessa, ja sitä seuraavissa meinaa lähteä taju. Sen sortin pössäyksiä nämä ovat, että loppuillasta olohuoneessa leijailee mädän kanamunan tuoksuinen käry. Yäk. Yäk.Yäk.On ollut aivan pakko tuulettaa - näin talvella.

Lampikin on vielä sula. Kaverukset kävivät jatkuvalla syötöllä hörppimässä siitä vettä. Magi joi (tai oikeammin söi vettä) kuten kuvasta näkyy - etutassut tukevasti lumella. Kaasu-Keijo sen sijaan pöllähti joka ikisen kerran etutassuillaan lampeen. Kerran se rupesi jopa kahlaamaan syvemmälle ja minulla tuli kiire karjaista että "pois sieltä, nyt ei kyllä mennä uimaan !". Muuten nuo koiruudet ovat rouskutelleet pihalla hirven sääriluita sulassa sovussa (muita luita ei nyt enää tarjoilla).

Kaasu-Keijo on pelastuskoira. Se on ilmaissut täällä kesäkeittiön savupiipun, monasti kissat halkopinon päältä, ja tänään taas kerran lipputangon nupin. Lipputankoon se yritti kiivetäkin. Tiedän että Janna (Kaasu-Keken omistaja) on ripustellut puihin takkeja pelastuskoira-ilmaisuja varten. Yhdessä ne katselivat yhtenä päivänä Fortumin sähkölinjoja tarksitanutta helikopteria, kunnes Magi kyllästyi hommaan ja lähti hakemaan keppejä.

Magin kanssa ei juurikaan ole tehty tottista, paitsi ihan pikkusen. Olimme torstaina Päpän hallivuorolla tekemässä liikkeitä, joissa ohjaajan ei tarvitse juurikaan kävellä. Noutoa, estehyppyä ja pikkiriikkisen seuruuta. Hakumetsä saa nyt hieman odottaa. Pellon toisella puolella olleen jälkimetsämme vei Tapani-myrsky.  The End.

Kesän pentusuunnitelmat: 29.11.2011 bloggauksessa.

(laittaisin linkin jos osaisin). Sorry.

Kiva jos jättäisit tassunjälkiä blogeihin!!!

Frisbee, frisbee ja taas frisbee

Frisbee menee laatikkoon ja Keijo-kelpie tulee viikoksi  hoitoon

Terve. Joulukuu on mennyt, ja menee frisbeen kanssa. Tosin huomenna se pannaan vähäksi aikaa säilöön, ettei Keijo-kelpien kanssa tule riitaa tuosta riemulättänästä.

Odotettavissa  lähiaikoina: perjantaina ja lauantaina lujaa menoa ja kuraisia koiria. Sunnuntaista tiistaihin luvassa vauhtia ja taas vauhtia, toivottavasti lumisemman kelin kanssa. Ensi vuoden ensimmäisestä keskiviikosta alkaen toivotavasti vauhti hieman laantuu. Ensi viikon torstaina on Magin viikottaiset aamutreenit Veikkolan hallissa Päpän valvovan silmän alla. Keijo saa jäädä kotimieheksi. Sen jälkeen leikki ja lenkit jatkuvat lauantaihin, seitsemäs tammikuuta saakka samaan tahtiin. Pistän itse kädet kyynärpäitä myöten ristiin etteivät kaverukset "älli" ja "tälli" innostu uimaan lammessa, joka on ääriään myöten täynnä vettä. Amen.

Tottista hallissa

Säät ovat olleet lähiaikoina aika masentavat, mutta minkäs teet. Eipä olisi viime vuonna tullut mieleen että joulukuussa ajetaan vielä peltojälkeä. Metsäthän me paketoimme jo lokakuussa. Kentälle ei pitkään aikaan ole ollut minkäänlaista asiaa. Se on järvi. Onneksi on ihania ystäviä, jotka pelastivat meidät pulasta. Pääsimme mukaan Päpän viikottaisille hallivuoroille Veikkolaan.  Joka torstai-aamu opetellaan asioita kuivin jaloin. Jei! Paras puoli tässä on kuitenkin Päpän asiantuntemus. Hyviä vinkkejä ja neuvoja satelee niin etten edes muista kaikkia. Koira osaa kaikki seuraavaan luokan - siis JK2 - liikkeet, mutta minun tämänhetkisellä ohjauksella ei tavoittelemaani 90 pisteeseen kyllä päästä. Vietit on kohdallaan, mutta minä aiheutan liikkeestä toiseen siirryttäessä sähellykselläni tai jollain vietin laskun. No, jospa vanhakin kettu oppisi koiran vanavedessä jotain. Kyllä tämä tästä.

Hei, me hakuillaan!

Muutamia kertoja olemme jo käyneetkin hakumetsässä. Aika extreme-puuhaa, nimittäin hakumetsään pääseminen autolla. Minun pikkupirssi otti enempikin maakosketuksia ja nyt auton mahan alla koliseen joku. Ystäväni autokorjaamolle Espoon Siikajärvelle ei pääse, sillä  Tapani-myrsky katkoi sähköt yhdeltä sun toiselta. Meillä oltiin pimeydessä ja ilman vettä 30 tuntia, mutta autokorjaamolla ei vieläkään ole elekrtisiteettiä 78 tunnin odottelun jälkeen.
Hakumetsä on myös mielenkiintoinen. Aikamoista risukkoa. Me olemme vasta vaiheessa maalimiesten näkölähtöjä. Magi kyllä pinkoo minkä kintuista pääsee maalimiehen luokse. Ukolla on pallo!!!  Janalla palkkaan koirani maksanpaloilla. Mietin  pitkään teenkö Magista haukkuvan,- vai rullakoiran. Se, että olemme harjoitelleet kotona haukkumista patukan ja pallon kanssa, ja varsinkin omien töpökinttujeni rajallisuus ratkaisivat asian. Haukkuva. Maalimiehet ovat jo haukuttaneetkin pikkasen koiraani ja hyvin kuulemma louskuttaa. Aika taitavia koiria ohjaajineen meidän ryhmässä onkin. Muut ovat rullakoiria ja meidän lisäksi on vain yksi haukkuva, joka on paaaaljon pidemmällä kuin me. Viime treeneissä ihastelin suuresti kun yksi herra porukastamme kipaisi rullakoiran kanssa näytölle kuin hirvi. Meikämuijalta olisi siinä vaiheessa katkenneet luut, ja naama olisi ollut takuulla risukkoon mätkähtämisten seurauksena veressä. Tein siis oikean ratkaisun. Tällä haukulla saan sitä tottisviettiäkin oikeaan vireeseen. Viettiä koiralta kuulemma löytyy.

Magilla on muuten hauska tapa: kun se noutaa mitä tahansa, selkätukan takaosa nousee pystyyn. Joistain näistä kuvistakin se näkyy pikkasen, kun oikein tarkkaan katsoo. Sorry, kuvissa ei ole kehumista - kamera ei toimi jatkuvassa vesisateessa:)

Tavoitteemme vuodelle 2012

Ykköstavoite on JK2, jossa tottiksen osuus 90 pisteen pintaan. Treenaamme hakua, muttemme vielä kilpaile lajissa. Samoin treenaamme FH jälkeä, Katsotaan mihin saakka ehdimme jäljellä.

Kesällä tuleekin noin neljän kuukauden tauko Magin pennuttamisesta johtuen.

 Lisätietoja pentusuunnitelmista löydät kun "skrollaat" blogia muutaman jutun alaspäin.

Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2012 !!

Blogin lukijoille koirineen kilpailumenestystä ja hyvää terveyttä!

Kiitos kaikille Magin Blogin lukijoille. Blogikäyntejä on tähän saakka 6650. Kiitos siitä!!!

Christmas Magic

Disco aus der Königshöhle on Magin kesän 2012 pentueen isä

Magi astutetaan kesän 2012 juoksuun Discolla

Työnimi "tanssii susien kanssa"-pentue :)

Että tällainen komistus on varmistunut tulevan pentueen isäksi. Discon on tarkoitus korvata tulevassa pentueessa sitä Magin kovuuden ja terävyyden puutetta. Kuitenkin niin, että luonteen avoimuus säilyy.
Plakkarissa Discolla onkin IPO3 ja luustopuolen asiat kunnossa.

Olen itse käynyt tutustumassa urokseen, ja ihastuin heti ikihyviksi. Ihastus oli molemminpuolista. Tosin Disco taisi kysyä naamani nuolemisella ja syliin änkeämisellään "onko tyttöjä mukana?"

Sirpa Pellikkaa ei enempää tarvitse esitellä, onhan hän Sissinheimon kennelin nimissä eittämättä Suomen tunnetuin saksanpaimenkoirien kasvattaja. Yli 100 pentuetta aikojen saatossa kertoo saksanpaimenkoirien ystäville jo paljon. Sirpa Pellikan kasvatusideologiana on ollut tuottaa terveitä ja avoimia saksanpaimenkoiria harras- ja kilpailutuskäyttöön. Kas vaan, se on myös minun tavoitteeni, vaikka teenkin ainoastaan tämän yhden pentueen. Jos katraasta syntyy uroksia, jätän yhden itselleni. Sen jälkeen Magi steriloidaan.

Tulevassa kasvatustyössäni onkin ollut monta mutkaa matkassa, mutta niinhän sitä sanotaan että kun tarkoitusperät ovat vilpittömät ja rehelliset, lopussa kiitos seisoo.

Olemme Sirpan kanssa käyneet läpi kaiken Magia koskevan aineiston. Koirani hän muisti hyvin. Magista piti ottaa vielä uudet selkäkuvat, sillä 6 kk ikäisenä otetuista kuvista ei juuri ole hyötyä, eikä siitä vihdoinkin löytyneestä, virallisten lonkkakuvien yhteydessä otetusta kuvasta ollut paljonkaan iloa, sillä kuva oli epäselvä, eikä siitä pystynyt lukemaan kenen röntgenkuvasta oli kyse. Nyt marraskuisesta selkäkuvasta ilmenee kaikki mahdollinen, joka röntgenkuvasta vaan voi näkyä. Priima selkä, josta on eläinlääkärin lausunto. Kuvat on katsonut kolme alan huippuammattilaista, neurologi mukaanlukien.  Minä olen luonteeltani muuten vähän luovuuden puolelle menevä, mutta kun koirasta (tai mistä tahansa eläimestä) on kysymys niin se pedanttinen puoli saa vallan.

Tässä pennutusasiassa olen näin etukäteen tehnyt kaiken, mikä tehtävissä on. Lopputulos on kuitenkin "herran hallussa".

Kasvatusideologiani on pläkkiselvä: Tavoitteena kasvattaa terveluustoinen pentue. Koiria joiden kanssa voi harrastaa, ja jotka ovat luonteeltaan avoimia sekä hallittavissa olevia. Minä en ollenkaan aliarvosta sitäkään, että koira on harrastuskaveri, lenkkikaveri jne. Ei niitä hurjia huippukisasuorituksia kaikilla koirilla tarvitse olla. BH nyt kumminkin:) Pääasia on että koiraa pidetään hyvin, ruokitaan hyvin, se saa tarpeeksi liikuntaa ja sen kanssa tehdään paljon erilaisia asioita yhdessä.

Magilla alkoi se kauan odottamani juoksu kolme päivää sitten. Tästä juoksusta ei kuitenkaan vielä pennuteta. Pentuhuoneen tulevaa virkaa pitävä porstua on talvella kovien pakkasten aikana liian viileä - lattialämityksestä huolimatta. Ja mikäs pentusten on kesällä pihalla kirmatessa.....

Tässä nämä päivän mietteet olivatkin:)

Varauksia otetaan vastaan: leila.nurmikivi(ät)luukku.com
(Yksi alustava varaus on jo)

PS. Olisin laittanut linkit mukaan, taidot vaan loppuivat kesken:) Sorry

Hirvenluita

Jei. Melkoisen epäuskoisen ilmeen koirani saikin naamalleen loihdittua. "Minunko? Ihanko varmasti?" Tämä saavillinen oli jo toinen satsi lihaisia hirvenluita ihanalta Janna-ystävältäni. Ensimmäisestä parista jätesäkillisestaä kaavin lihoja erillisiin pusseihin. Lihaa tuli 12 kg. Kaikki, paitsi kaksi pussillista, Magille. Tästä toisesta kahdesta säkillisestä en enää jaksanut erotella lihaa luista.

Magihan ei ota mitään ilman lupaa - ei siis ruokia keittön-, eikä sohvapöydältä. Luihinkaan se ei koskenut ilman lupaa, piti vaan kuonoaan luuvarastonsa päällä ja haisteli ihmeissään. Meillä on niin erilaisia makutottumuksia, minun Magi piti eniten lavoista. Edellissatsin yksi lapa haudattiinkin asiaankuuluvin rituaalein koirani toimesta kukkapenkkiin. Vain pieni kulma luusta jäi näkyviin. Koira kävi säännöllisin väliajoin tarkastamassa, vieläkö aarre on tallessa. Yhtenä yönä joku oli kuitenkin varastanut luun. Aarre löytyi loppujen lopuksi tonttiamme ympäröivän verkkoaidan vierestä. Joku oli sen sinne saanut raahattua, muttei ollut enää saanut pujoteltua litteää lavankappaletta verkon silmukoiden läpi.

Koko talveksi on herkkuja pakastin pullollaan. Osa on jo annettu tyttäreni koirille, sekä muutamille treenikavereiden koirille. Olen hieman varovainen hirvenlihan kanssa, sillä se on melko voimakasta.  Luitakin kuningatar saa vain kerran viikossa. Muutenhan Magi syökin pelkästään raakaravintoa.

Metsäjälki "pantiin pakettiin" jokin aikaa sitten ajetun pidemmän, ja melko vaikean jäljen jälkeen. Jälki ylitti useita ojia, sisälsi muistaakseni kuusi kulmaa ja hieman kiemuraakin. Maasto oli niin vaikea kun lähistöltä löytyi. Kaikki kuusi keppiä ilmaistiin hienosti. 

Tämän jälkeen siirryimme pellolle. Kylvin ohjeiden mukaan ruokaa jäljelle, jotta koira jäljestää joka askeleen. Ei huonosti ole tämäkään mennyt. Teimme eri päivinä yhteensä seitsemän erilaista jälkeä Mikon (suorittanut FH2) ohjeiden mukaan. Loppupäivinä ruokaa oli alussa noin joka 1,3,tai 4 askeleella, loppuosassa vähemmän. Keväällä pääsemme Mikon valvovan silmän alle. Olen asettanut FH1-jäljen ensi vuonna loppuvuoden 2012, tai sitä seuraavan kevään tavoitteeksemme. Ensi vuoden tavoitteemme on myös JK kakkosen suorittaminen.

Hakua aloittelemme myös pikkuhiljaa, kunhan ryhmälle saadaan sovittua aikataulu. Meidät siis huolittiin mukaan. Loppusyksy menee pääsasiassa lenkkeilyn ja pikkutottiksen kanssa. Liikkeethän koira osaa. Nyt niitä hiotaan tarkemmiksi ja vietikkäimmiksi. Hyvällä alulla ollaan.