Keijolla kyläilemässä ja kennelnimi vahvistettu.

Lumileikkejä ( short version in english at the bottom)

Talvella on otettava kaikki hyöty lumesta. Parhaiten se kaverusten Magi ja Keijo mielestä sopii peuhaamiseen. Ja lujaa koirilla menikin. Minä köpöttelin Keijon omistajan, hyvän ystäväni Jannan kanssa pientä aurattua polkua, kun taas  kaverukset painelivat syvässä lumessa kuin heikkopäiset. Keli oli sellainen että koiratkin joutuivat kahlaamaan mahaansa myöten hangessa.
Mukana oli myös Jannan tytär Ina, 8 vee. Täytyy sanoa että Magi oli vähintään yhtä kiinnostunut Inasta kuin Keijosta. Tämäkin selittynee sillä, että Ina rakastaa lumessä möyrimistä ja Magi taas Inan pussaamista.

Ensimmäisen kerran kyläreissullamme minulle kävi niin ettei Magi totellut käskyjä. Kun avasin auton takaveräjän,  Magi pöllähti ulos ja paineli heti Inan pihalle tekemiin vallihautoihin ja käytäviin. Keijolla ei kuulemma ole lupaa mennä tytön kaivauksia rikkomaan. No, Magi sen teki. Ina esteli kyllä kielloin koiraani, mutta nauroi samalla. Siitäkös Magi innostui vaan lisää. Hups. Eipä koirani totellut luoksetulokäskyä siellä pellonreunassakaan, ei mennessä eikä tullessa. Magin silmissä kiilui vaan syvä lumihanki, Keijo ja Ina. Siinä mentiin pätkä autotietäkin varsinaisessa sekamelskassa. Kummallakin koiralla korvat kiinni. Onneksi kaverukset eivät riehu sisällä.

Treenit
Treeneissä oli hieman taukoa oman sairasteluni vuoksi. Eilen taas matkattiin hallitreeneihin. Olin aika otettu kun Päpä kehui  monta kertaa seuraamistamme. Tunnustin kyllä ettemme ole tehneet yhtikäs mitään pariin viikkoon. Minäkin tunsin että seuruussa etujalat nousevat, vaikka itse tapitin kiltisti vaan eteenpäin. Tällä kertaa laitoin pallon vasempaan kainaloon. Niin, ne pallot ovatkin matkanneet oikeassa etutaskussa, vasemmassa etutaskussa, oikeassa ja vasemmassa takataskussa, treeniliivin kauluksessa, narusta suussa pidellen ja vasemmassa nyrkissä. Niin ja tietty vasemmassa kainalossa.

Vasemmalle käännyttäessä autoin muutaman kerran nostamalla polvea hieman ylös, ja johan rupesi pelittämään. Tarkoitus oli avittaa koskettamalla koiraa vyötärön kohdalta rottinkikepillä. Vaan eipä ollut kenelläkään kepukkaa. Tasamaanouto oli mitä oli: hidas, rietas ja onnellinen - kuten Kaija Koo laulaa. Magi katsoo tarkkana mihin sen kapulan tällä kertaa nakkaan. Sillä on nimittäin kokemusta  että kapulaa saa etsiä ties minkä telineen alta jos pitää koko ajan kontaktin minuun:) Päpä nauroi että hyvin koira lukee minua. Tuodessa se nimittäin jostain syystä pudotti kapulan kahdesti, mutta palasi hakemaan sen ilman käskyä katsottuaan ihmettelevää ilmettäni. Tähän otetaan ensi kerralla narut kehiin ja kapulasta tehdään saalis. Liike on koiran mielestä kuulemma tylsä. Hyppynoudot ja Aa-este menivät kivasti. Niistä koira tykkääkin.

Tällä kertaa hallinpuolikkaassa treenasi kolmekin koiraa yhtä aikaa. Todella hyvää harjoitusta. Siinä saakin olla tarkkana minne menee. Uroksista Magi ei ollut millänskään, mutta Ankaa se välillä vilkuili, muka salaa. Tosin eräs nuori uros ryhmässämme on kehittänyt vilkuilemisesta taiteen. Se vilkaisee oikealle silmät kiinni. Nauroimme että koiran mielestä sitä ei lasketa jos ei avaa silmiä. Koiran logiikkaa:)

Magin ja Discon kesäksi suunniteltu  pentue saa sukunimekseen WOLF MAGIC

Näin vahvisti Kennelliitto kasvattajanimeni muhkean laskun saattelemana.

Dear reader. We have visited Magi's best friend Keijo and his family. I never stop wondering how these two friends have the energy to run, roll and jump in very deep snow. The game goes on and on. Ocassionally they rest some 5 minutes, and then the game continues. However, the best playmate is my friend's 8 year old daughter Ina. She  never gets tired, and rolls in the snow with dogs. Magi just loves to lick her face wet and the girl just giggles...and Magi gets more wild:)

We have skipped few obedience classes since I have been ill. My Magi doesn't mind.She was even more excited yesterday. Heeling was perfect. Both obstacle fetching and climbing were good, but fetching the stick from flat ground was slow and unmotivated.

Next time our trainer has tricks fot that . Bye untill next time.

PS. Just got invoice and confirmation from Finnish Kennel Club for my breeder name.

The upcoming litter for  Magi & Disco will have WOLF MAGIC as their last name.

Lumisukeltaja ja piilonkiertäjä - Snow diver

Snow diver, lumisukeltaja

Short english version at the bottom!

Hei taas! Olen todella iloinen että blogia luetaan. Eilen käyntejä oli jo yhteensä 7659!

Nyt kun olen löytänyt blogin statistiikan, kävin seuraamassa muidenkin lukijoiden blogeja. Kivoja juttuja on mm. sakamannitniilojajalo.blogspot-blogissa, ja upeita kuvia. Seurailen myös uusina blogeina karvahelvetti.blogspotia ja haukkujia.blogspotia, vain muutamia mainitakseni.

Magi on ollut tauolla haavan parantumisen ajan. Muutama päivä sitten haava oli täysin ummessa ja aloitimme pitkäkestoislenkkeilyn. Minun lenkkeilyssä ei vauhti päätä huimaa. Polven kanssa on oltava vielä varovainen noin 2.5 kuukautta, sanoi ortopedi. Tai no - en oikein tiedä voiko Magin osuuttakaan kutsua mitenkään lenkkeilyksi, sillä koira muistuttaa lähinnä lumisukeltajaa. Muutaman kerran kotitiellämme kävi niin hassusti että koira hyppäsi tuiskun jälkeen lunta täynnä olevaan ojaan, vain korvannipukat jäivät näkyviin. Ilme oli melkoisen hölmistynyt - "mitä tapahtui?" Aikamoista lihasvoimaa ump'sukkulasta kömpiminen takaisin tielle vaatikin. Meikäläinen olisi jo luovuttanut ja huutanut apujoukkoja paikalle. Magilla ei tuntunut missään. Uudestaan vaan. Meidän lenkkeily myös kuuluu. Minulle on jäänyt hieman epäselväksi haluaako Magi komennushaukullansa (aika rasittavaa) että minäkin hyppelisin hankeen, vai että pitäisi mennä kovempaa?

                               Starting a new hole, uuden kuopankaivuun aloitus

Tänään oltiin muutaman viikon tauon jälkeen treeneissä Veikkolan hallilla. Koira tuntui niin hyvältä että otin kahdessa erässä koko repertuaarin. Päpä oli tyytyväinen erityisesti seuraamiseen. Vasemmalle käännöksessä ei koiran pylly heilahda vielä tarpeeksi nopeasti. Ensi kerralla otetaan kosketuskeppi käyttöön, jolla kosketeaan kevyesti koiran vyötärön kohdalle. Jäävissä tein vain yhdet liikkeet, sillä treeneissä oli muitakin : Maria Porterilla ja Obelixilla sekä Pia "Pennulla" ja Juusolla. Parhaimmillaan suorittamassa oli yhteensä kolme koiraa. Hyvää häiriötä. Niin, jäävissä se istuminen ei vieläkään ole tarpeeksi nopea. Maahanmeno oli "bang" ja seisominen "töks". Jei! Paikallaolo häiriön alla  jees. Kun kerran esteet olivat paikalla, otin hypytkin toisessa sessiossa. Estehyppy; pieni kosketus mennessä. Loiva Aa este toisella kerralla hyvä. Ensimmäisellä kerralla heitin kapulan niin pitkälle, että se meni hallin toisen puolen jakavien agilitykoirien puolelle - hups, jolloin Magi ensin kapulaa etsittyään, toi sen minulle ilman kiipeämistä. On se kumma etten opi heittämään noutokalikkaa  oikein. Hitsit. Tauko teki koiralleni hyvää ja vietit olivat kohdillaan.

Kotona olen yrittänyt keksiä kaikenmoista tehtävää tälle riehupellelle siksi aikaa kun olimme lenkki-, ja lumisukellustauolla. Joka aamu Magi tulee keittiöön odottamaan kun teen itselleni aamiasleivät että joko otetaan tottista. No, näinhän me teemme -  sillä saunapalvikalkkunafileellä.

Iltaisin piilotan muutaman namin sohvannurkkiin, lelupyttyyn, tai minne nyt milloinkin. Hyvin tuo karvanaama tuhisee piiloja. Piiloista tulikin mieleeni että nyt Magi on ruvennut itse tekemään piilonkiertoja! Kyllä vaan. Iltapala ; siankorva lähtee yleensä jonnekin piiloon - aina. Kun niitä on tarpeeksi piilotettu muutamien päivien ajan, koirulini lähtee piilonkierroille. Se vaihtaa korvat uusiin piiloihin yksitellen. Raapiminen vaan kuuluu jostain päin huushollia kun korvat saavat uuden kätköpaikan. Arvaa hymyilyttääkö ? :)

"Come and dig with me!" komennushaukku (huomaa silmät)

Hi! Magi's wound after a small operation on the neck has healed well. The difficult part was to keep her somewhat still and not jumping into deep snowdrifts about two weeks. Few days ago we started walking our about 1,5 hours in this freezing or snowstormy weather. My own knee-injury doesn't allow me walk fast yet, and I still have to wait 2,5 months more it to heal properly. Well, one cannot really call Magi's jumping into snowdrifts either a walk. She dives into a deep ditch, only top of the ears can be seen. This is what she does about million times. And barks all the time - oh yes everyone in our village can hear when we're in the forests:)

I tried to arrange different tasks for her every evening during her sickleave. Because our "thing" is obedience and tracking, she also has to use her sense of smell. I hide very small pieces of drained lungs all over the house. What a sniffing sound when she seeks them. I also give her a smoked pig's ear every evening as a snack. Nowadays she hides them into a corner of a couch  (very deep also),or somewhere else. After hiding 3 pig's ears she seeks (clearly remembering all the places after 3 days) them and hides into another places. I only can hear the scratching:)

Today we attended to our obedience classes after two weeks pause and everything went well. Our trainer was pleased, and Magi was just the right mood and enthusiastic to cope with all the tasks. We also had very good disturbance in the hall, since 3 GSDs performed at the same time. Thank you for visiting the blog.

Pentusuunnitelmat 29.11.2011 blogissa. 

Happy Valentine's Day

Sairasloma ja treenitauko

" Hop,hop,hop"

Terve taas hyvä lukija. Juu, on se pakkasia pidellyt. Parhaimmillaan elohopea huiteli -30 asteessa. Hrrrr. Magi olisi kyllä viihtynyt ulkona lumikuoppia kaivamassa ja kettuhyppyjä hankeen tekemässä vaikka kuinka kauan. Vasen takatassu vaan ei tykännyt kylmästä. Minä taasen en saanut tungettua päälleni niin paksua vaatekerrosta, että takki olisi mennyt suosiolla kiinni koko komeuden päällä. Pikku lenkkejä kuitenkin urheasti teimme, minä kaulaliina naamalla ja rillit hengityksestä huurussa.

Treenitkin on täällä eskimolandiassa peruttu kylmyyden vuoksi, joten tilasin Magille sen omaeläinlääkäri Maijalta ajan korvakontrolliin ja kauan vaivanneen kaulan talipatin poistoon.

" No hei, ala vetää, minä ååkaan!"

Tukkeutunut talirauhanen on kuulemma tyypillinen saksanpaimenkoirien kosmeettinen vaiva. Talirauhanen tulee tukkeutuessaan Pisan tornia muistuttavaksi kohoumaksi, johon voi itsekin tehdä neulalla reiän ja puristaa talin pois. Näitä pikku operaatioita on tehty useamman kerran. Nyt koirulini oli näppäränä tyttönä saanut raavittua patin auki takatassunsa kynsillä. Tietty patti tulehtui ja  sohvatyynyni olivat märkäisen eritteen peitossa.

Maijan vastaanotolla paikalla oli kaksi muutakin valmistunutta eläinlääkäriä uutta oppimassa. Maija kertoi että tukkeutuneista talirauhaspateista ei kehity mitään vakavampaa, mutta nyt kaivetaan rauhanen puhtaaksi sen syvimpiä sopukoita ja liepeitä myöten. Magi sai rauhoitteen lähinnä korviaan varten, joten samassa yhteydessä voitiin näppärästi hoitaa tämä toinenkin juttu. Ensin puristettiin kaikki vaalea tali sormilla niin syvältä kuin saatiin. Sen jälkeen pattiin tehtiin skalpelilla isompi viilto, jotta päästiin bänkseillä vetämään rauhasta pohjia ja sivuliepeitä  myöten. Aika isoja klönttejä sieltä kraaterin uumenista tulikin. Me kaikki neljä läsnäolijaa huudahdimme ihastuksesta aivan spontaanisti yhtä aikaa "ooooh" viimeisenkin klöntin plumpsahdettua ulos kuopasta. Se oli siinä.

Puhdisteena chlorhexidiniä ja haavan sisälle Uusi-Seelantilaista Manuka lääkehunajaa. Semmoisesta en ennen ollut kuullutkaan. Maija valisti että nykyään otetaan vanhoja konsteja käyttöön, sillä antibiootti-resistenssit ovat oikeasti vakava vitsaus jo nyt. Haavan päälle laitettiin leikkaushaavoissa käytettävää sidetaitosta ja päälle verkkopaita matkan ajaksi. Verkkopaitahan on helposti hajoavaa, joten Maija kehoitti hankkimaan poolopaidan haavaa kynsiltä suojaamaan.

Tuolla tuo potilas nököttää paita päällään , jossa on  "Ipaneman tyttö"-tyylinen solmu . Haavan sisään laitetaan pari kertaa päivässä hunajaa ja ympäristö putsataan desinfektio-aineella. Nyt ei kaunotar olisi näyttelukunnossa. Lavan ja kaulan liitoskohdasta on ajeltu karvoja melkoisesti. No, ei haittaa, eihän me näytelmiin muutenkaan....

Jee! Korvassa ei näkynyt enää vilaustakaan polyypista. Tärykalvon reunassa oli jonkun verran vahaa, joka liotettiin pois. Sain testattavaksi ison pullon uutta korvapuhdistetta, jolla lotrailen aluksi kolmen päivän välein, ja sen jälkeen kerran viikossa tai kahdessa. Magi on sairaslomalla 1-2 viikkoa ihan sen takia, että talirauhashaava kaulalla saa rauhassa parantua. Haava on nimittäin sellaisessa paikassa että se aukeaa helposti lavan liikeiden mukana. Juupa juu, tällä koiralla ne lavat liikkuvatkin tosi ahkeraan:).

Ai niin, punnitsin samalla eläinlääkärikäynnillä kaunottaren. 31,2 kg. Sama kuin viimeeksi. Minä oletin että Magi olisi hieman laihtunut - eipä ollutkaan. Heippa seuraavaan kertaan.

PS. Ensimmäinen poolopaita on jo yltä päältä lumessa. Riekkupelle-potilas karkasi umpsukkulaan hankeen. Ei muuta kun rättikauppaan:)

Pentusuunnitelmat 29.11.2011 blogissa

No english version this time. Sorry. Use the Google translator, hahaaah.

Talvipuuhastelua - Winter training

Enkkufiltti lämmittää ( Please read the short english version in the bottom!)

Hyvä lukija, kiva kun käyt taas kurkkaamassa Magin kuulumisia. Blogikäyntejä oli eiliseen mennessä peräti 7319! Tässä se enkkufiltti nyt on puettuna päälle. Juu ei, ei tämä ole päivittäisessä käytössä, mutta todella kätevä kylmässä autossa odotteluun sekä tottis-, että hakutreenien aikana. Mielestäni on tärkeää, että koiran lihakset ovat lämpimät treenien aikana. Lenkeillä ja niissä lumikasojen kaivuutöissä pihalla lihakset kyllä lämpiävät itsestään. Tässä Top Dogista hankitussa filtissä on myös se hyvä puoli, ettei se kutita muutenkin talvipakkasilla kuivavaa ihoa. 100 % lampaanvillaa nääs. Tämmöiset hevosillammekin aikanaan oli - juppitouhua, ehkä, mutta todella lämmintä. Viime viikolla hakutreenit oli peruutettu, mutta tänä sunnuntaina taas mennään etsimään pallo-ukkoja metsästä. Jei!

Talvitreeniä

Olemme käyneet hallitottiksissa tiistai-, tai torstaiaamuisin Veikkolassa, Päpän asiantuntevassa opissa. Ei todellakaan ole helppoa säätää vietin rajaa niin että tottisliikkeet ovat näyttäviä, mutta koira ei ala vuotamaan. Teknisestihän koira osaa kaikki liikkeet, kertovat kaikki viisaammat. Viimeeksi Päpä laittoi minulle magneettipallon selkään ja Magin oli tarkoitus hakea pallo sieltä. Nooh, oli siinä hieman naurussa pitelemistä kun koira ihmetteli missä se pallo nyt on. Joku taika siinä magneettipallossa kuitenkin on. Minun Magin etuset alkoivat nousta kuin andalusialaisella hevosella!!! Jei! Pallohulu - juu kyllä. Niin pallohullu, että pitkässä luoksetulossa Magi koukkasi seinänvierustan tuolirivistön kautta ja noukki mukaansa minun sinne jättämän pallon:)) On se jännää että patukka ei nosta ollenkaan samalla tavalla kierroksia kuin pallo. Patukasta Magi mielellään taistelee, mutta irrottaa heti käskystä. Pallosta irroittaminen on parantunut, muttei vielä toimi ensimmäisellä käskyllä. Nyt olen tehnyt niin, etten heitä palloa palkaksi, vaan koira nappaa kädestäni passiivisen pallon, jonka narun toisessa päässä olen minä. Irroitus toimii paremmin kun koira pyydetään istumaan ja siitä pallon naru aivan löysäksi, tai irti kädestä. Irroituksen jälkeen annan palkaksi taas "kuolleen saaliin". Viettitaso pysyy tällä palkalla suhteellisen kohdallaan. Vinkuminenkin on loppunut (toistaiseksi). Älä nyt hyvä lukija vaan käsitä väärin - viettiä kyllä löytyy, mutta säädössä on vielä tekemistä:)

Pihakivaa

Mitäpä muutakaan työlinjapainotteisen koiran kanssa tekisi kun töitä. Nyt en puhu ollenkaan metsätöistä, vaan äidin pikku mattojenpuistelu-apulaisesta. Olemme saaneet vihdoin lunta ja pakkasta silleen sopivasti. Ei muuta kun matot hankeen tuulettumaan. Ei ollut minkään sortin ongelma pyytää Magia tuomaan mattoja. Ensin siivousapulainen hieman pyöritteli niitä hangessa, ja toi ihan nätisti muutaman tuo-käskyn säestämänä. Totuuden nimessä täytyy mainita että paremmat matot Magi sai vaan talloa hankeen. Olisi se nekin pöllyttänyt, mutta minä pyysin tuomaan aina tuota yhtä räsymattoa - ihan varmuuden vuoksi:) Loput lattiapeitteet kasasin sisään ihan itse. Muuten pihalla jatketaan viimetalviseen tapaan kettuhyppyjä lumihankeen myyriä, tai mitä lie etsien.

Pentusuunnitelmat 29.11.2011 blogissa.

Mother's little helper

We finally got winter, snow and cold. Hrrrrr. Magi just loves digging holes in the snowdrifts, seeking moles or whatever. As You know, she is a working(mixed) line GSD. She really loves to work for me. In obedience, we also train in the hall, where the temperature stands in + 10 Celsius (outside temperature is somewhere - 10 Celsius, hrrrrr).

The english blanket was her Christmas present for keeping the muscles warm, while waiting her turn for training classes in my cold car. The blanket is really handy, better known for horses. When going for a walk or "working" in my yard, the blanket is not in use - she warms the muscles by herself.

In obedience, Magi does all the movements  eager and technicallay perfect. Her reward is the ball. We also train people search in the forest. That's fun but cold. Hrrrr. She runs like a bullet to search the hidden "target man", who rewards her after barking expression with a ball. Tracking is not possible now due to the snow.

Magi is also my little helper. Her fetching is very strong.  Why not use it in practise as well? She rolled my carpets in the snow. Magi was not allowed to bring me other carpets than this one , just in case she got too eager. My genuine oriental carpets would have been with some holes:)

By the way: I'm going to breed her next summer. Sire for puppies will be Disco aus der Königshöhle from Austria (but living in Finland). See more details in my posting on 29th November 2011 (only in finnish, sorry). Working name for this upcoming litter is now "dance with the wolves".

Have some fun and use the Google translator for finnish text:D

Menneitä muistellessa ja tulevia suunnitellessa

Terve taas hyvä blogin lukija! Olen kyllä aivan otettu, sillä käyntejä blogissa oli muutama minuutti sitten peräti 7029! Kiitos siitä!

Ajattelin tässä yhteydessä kertoa hieman aiemmista saksanpaimenkoiristani.

Aivan ensimmäinen oli yksityiseltä henkilöltä ostettu vuonna 1970 syntynyt spn Lewi "Leni". Isä oli Alsatians Zorba ja emä Ani. Suvussa löytyi isän puolelta sellaisia nimiä kun Bandiot vom Lierberg ja Alsatians Brigga. Jäljet johtivat Tanskaan. Emän puolelta rekisterikirjassa on sellaisia koiria kuin Karhukorven Veni , Kellovuoren Merina, Karhukorven Hobby ja Curtings Eros. Lenin kanssa suoritimme vuosittaiset verovapauteen vaadittavat Alo tottikset vuosina 1972-1977. Parhaat pisteet 94/100. Seurana oli Helsingin Vetokoirakerho. Sen jälkeen seurasi tauko, sillä olin töissä matkatoimistoissa, ja lähinnä viiletin matkalaukun kanssa ympäri maailmaa.

Aika oli sopiva seuraavalle koiralle muutettuamme maalle Tammisaareen 1990. Koira oli spn Zeromaan Pamela "Pami". Isänä Pamilla oli Tuuliportin Eego ja emänä Jättihaukun Gitta. Isän puolella suvussa olivat Tuuliportin Asko, Tuuliportin Britta ja Wesco vom Huhnegrab. Emän puolella emän isänä Condor vom Waldhang ja emän emänä Jättihaukun Arima. Pami oli oikeastaan tyttäreni koira. Pamin bravuuri oli shettisponi Saken hakeminen laitumelta - sillä kun ei ollut kenkiä jalassa, eikä näin ollen koiraa vammauttavaa potkuvaaraa. Ratsastuslenkeillä Pami kulki aina siististi suomenhevoseni Iikan hännässä kiinni. Samoihin aikoihin meillä asuivat myös SenSen Mannin koira spu Cirro ja  hieman myöhemmin samasta kennelistä spu Flipper. Pamin kanssa teimme pari tokon alo-tulosta (179,5). Tuohon aikaan ykkösasia perheessä olivat hevoset, ja siihen se aika menikin. Pamin lonkat olivat D2, ja siihen tyssäsi kisaamiseni.

Heh. Tähän piti tulla Magin sivuposeerauskuva, mutta haaveeksi jäi (jälleen kerran). Magi halusi sen edessään "seisontahoukuttimena" olevan frisbeen.

Seuraava koira oli spn Harmaatassun Bassette " Lupu "vuonna 1999. Lupun isä oli Goran vom Körbertal ja emä Sissinheimon Cimarosa. Isän puolelta löytyy koiria Ahab vom Körbertal ja  Gary vom Körbelbach . Emän isä oli Georgy vom Körbelbach mennen Artek vom Stoffelblickiin.  Emän emänä oli Neuman's Natter (DDR). Lupun D-lonkat estivät kisaamisen. Kiva, joskin hyvin vahvatahtoinen perhekoira siitä kuitenkin tuli.

Lupun  siirtyminen sareenkaaren tuolle puolen oli niin kova pala, (kuten muidenkin koirien ja hevosten) että äitini tuli hätiin sanoen: "hanki nyt heti koira, minä maksan". Ajattelin että josko taipuisamman koiran tällä hetkellä hankkisin. Safekeeper'siltä tuli valkoinenpaimenkoira Lumi taloon. Lumin rekisterikirja palautui kasvattajalle koiran surullisen ja lyhyen elämän jälkeen. Koiran koko luusto oli rikki. Ihana luonne, mutta liian lyhyt elämä. Sen jälkeen päätin että kaivan vaikka kivien ja kantojen alta koiran, jonka suvussa on terveystilastot kohdillaan. Tällä riekkupellellä, minun Magillani,  näin on. En minä näistä suvuista oikeastaan mitään ymmärrä noin jalostusmielessä, mutta lukijat varmaankin.

Voi kauhea. Nyt tarkkaavainen lukija varmaan laskeskelee minun ikääni. Vanhetessaan paranee, kun viini (mutta tulee vähän känkkäränkäksi kremppoineen kaikkineen). Anteeksi vaan kaikille, joiden mieltä olen pahoittanut suorasukaisuudellani. Viime vuosi on ollut rankkaa aikaa, mutta ei siitä sen enenpää. Onneksi minulla on tämä ihana ilopilleri, riekkupelle, sohvakuningatar Magi! Koirani herättää minut joka aamu kaivautumalla niskani alle ja vetäisemällä aarioita milloin Rigoletosta, Toscasta tai Madamme Buttefrlystä - kai. Joka ilta se valtaa sänkyni, ja minä yritän nukkua aivan reunalla. Sitäpaitsi Magi sätkii unissaan ihan kiitettävästi:) Juu, juu, sängyssäni tuo nukkuu, vaikka oma nokkani on aamulla vähän tukkeessa. Juu, juu, tiedän että makuuhuoneen oven saa kiinnikin. Näin joskus käykin, mutta näin talvella on kiva kun on selänlämmitin.

Nyt kun hevoset ovat jääneet historiaan (vanhin sh-tamma Vietervalssi eli komeat 26 vuotta), olen päässyt jonkin verran sisään koiran treenaamiseen. Haasteellista on, mutta kivaa. Paljon on tullut tupeksittua koulutuksen kanssa, mutta eiköhän se tästä. Haaveeni on aina ollut koiran pennuttaminen, mutta olen niin tarkka terveysasioista, että eipä ole aiemmin onnistunut. Ai pentukuumettako minulla? Juu, kyllä. Jos tähdet vaan pysyvät kohdallaan,  kesällä täällä tepastelee pikku ipanoita - "tanssii susien kanssa "-pentue. Yritän toteuttaa taas yhden haaveeni. Mulle uroskoira kiitos! Tarkoitus on yrittää Magin kanssa vielä JK2 tulos ennen kevään/kesän juoksua. Tähän kisaamiseen on tainnut jäädä pienimuotoisesti koukkuun. Omat resurssit riittävät niin pitkälle kuin riittävät, mutta jokaisesta hetkestä koirani kanssa olen kiitollinen. 

Hups. Kuvat on mitä on kun näpit tuppasivat jäätymään tuossa tuulisella pellolla ihan tykkänään.

Kiitos kun kävit blogissa. Seuraavaan kertaan. Heippa!

Pentusuunnitelma 29.11.2011 blogissa.

Kaasu-Keijo hoidossa

Hei blogin lukija. Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Vuodenvaihde on jälleen se aika, jolloin Magin paras kaveri Keijo saapuu meille viikoksi hoitoon. Pahaksi onneksi minä itse liukastuin ja mätkähdin oikean polveni päälle juuri hoitosession alkupäivinä. Viime viikon sunnuntaista lähtien koiria ei ole lenkitetty, sillä oma käveleminen, eikä polveni taivuttaminen eivät luonnistu. Onneksi nuo kaverukset liikuttavat itse itseään. Jos pihalta loppuu tila niin naapurin peltoa riittää. Täällä etelässä säät ovat olleet jokseenkin keljut. Lumesta ei oikeastaan ole ollut tietoakaan, muutamia hiutaleita lukuunottamatta. Vettä sen sijaan on piisannut. Tänä aamuna lunta leijui taivaalta sen verran että pimeys hieman helpotti. Täällä on porskuteltu lähinnä kuravaatteissa ja pyyhitty kuraisia kaveruksia.

Keijon omistaja se vaan perheineen kellii biitsillä tai altaalla Jordanian Agabassa - plus 24 asteen lämmössä. Onhan se kiva ratsastella autiomaassa kamelilla, hiljaisuutta kuunnellen. Yhden tekstiviestin mukaan minareetista kuulunut keskipäivän rukouskutsu tarkoitti kuulemma turisteille : aika nauttia lasillinen viiniä:) Juupa. Minä täällä korjailin matolle oksennettuja hirvenluun palasia.  Tasan ei käy onnen lahjat.

Keijo on hauska tyyppi - tosin sillä on yksi vika. Keijo pieree. Koira seuraa minun jokaista askeltani muutenkin kuin hai laivaa. Olen joutunut lepuuttamaan jalkaani jääkääreessä sohvalla useamman kerran päivässä, ja joka ikinen kerta Keijo parkkeeraa itsensä juuri sohvan viereen, nenäni alapuolelle. Sitten se alkaa: ykkösluokan tuhnauttelu, tai oikeammein tupruttelu. Ensimmäisen kaasupierun vielä kestää kun vetää shaalin nenänsä eteen, mutta toisessa, ja sitä seuraavissa meinaa lähteä taju. Sen sortin pössäyksiä nämä ovat, että loppuillasta olohuoneessa leijailee mädän kanamunan tuoksuinen käry. Yäk. Yäk.Yäk.On ollut aivan pakko tuulettaa - näin talvella.

Lampikin on vielä sula. Kaverukset kävivät jatkuvalla syötöllä hörppimässä siitä vettä. Magi joi (tai oikeammin söi vettä) kuten kuvasta näkyy - etutassut tukevasti lumella. Kaasu-Keijo sen sijaan pöllähti joka ikisen kerran etutassuillaan lampeen. Kerran se rupesi jopa kahlaamaan syvemmälle ja minulla tuli kiire karjaista että "pois sieltä, nyt ei kyllä mennä uimaan !". Muuten nuo koiruudet ovat rouskutelleet pihalla hirven sääriluita sulassa sovussa (muita luita ei nyt enää tarjoilla).

Kaasu-Keijo on pelastuskoira. Se on ilmaissut täällä kesäkeittiön savupiipun, monasti kissat halkopinon päältä, ja tänään taas kerran lipputangon nupin. Lipputankoon se yritti kiivetäkin. Tiedän että Janna (Kaasu-Keken omistaja) on ripustellut puihin takkeja pelastuskoira-ilmaisuja varten. Yhdessä ne katselivat yhtenä päivänä Fortumin sähkölinjoja tarksitanutta helikopteria, kunnes Magi kyllästyi hommaan ja lähti hakemaan keppejä.

Magin kanssa ei juurikaan ole tehty tottista, paitsi ihan pikkusen. Olimme torstaina Päpän hallivuorolla tekemässä liikkeitä, joissa ohjaajan ei tarvitse juurikaan kävellä. Noutoa, estehyppyä ja pikkiriikkisen seuruuta. Hakumetsä saa nyt hieman odottaa. Pellon toisella puolella olleen jälkimetsämme vei Tapani-myrsky.  The End.

Kesän pentusuunnitelmat: 29.11.2011 bloggauksessa.

(laittaisin linkin jos osaisin). Sorry.

Kiva jos jättäisit tassunjälkiä blogeihin!!!