Vauhtia riitti

Juoksukilpailut aamusta iltaan

Magilla on ollut talvitauko.Magin kaveri Keijo- kelpie oli hoidossa viikon. Lujaa meni. Joka päivä. Hyvin kaverukset tulivat edelleen toimeen keskenään. Koko viikon aikana koirat nahistelivat pikkuisen ainoastaan kolme kertaa. Kaksi kertaa sain karjaista ulkona "irti!" kun väkkäränä pyörivä koirapallo rähähti toisilleen. Hyvin irroittivat. Kerran keittiössä meinasi syttyä sota, kun oltin pakastimesta seuraavan päivän liha-annoksia sulamaan. En huomannut lainkaan,  että molemmat koirat olivat jalkojeni takana. Siinä tilanteessa Magi varmaan tulkitsi, että kaveri syö hänen ruokansa ja nakkasi niskasta kiinni. Tappeluhan siitä syntyi. Nopea ote molemmista koirista  sään kohdalta karjaisun kera irroitti tappelupukarit toisistaan. Koko viikon aikana ei edes karvatuppoja lennelllyt, verestä puhumattakaan. Ai niin, melkein unohdin kertoa että kerran Magi nakkasi ulkona Keijoa niskasta kiinni, kun tämä teki tarpeitaan pihatielle. " Täällä ei pihalle p...skota", oli Magin mielipide.

Lujaa meni

Jokapäiväinen 4,5 kilometrin lenkki tehtiin sentään pakkasesta huolimatta. Kahden koiran taluttaminen ei ollut ongelma. Metsäteillä päästin vain Magin vapaaksi ja Keijo sai tyytyä kytkettynä olemiseen. Koska Magi ei meinaa millään pysyä tiellä, eikä sen puoleen peltopolullakaan, Keijo oli hieman arka tuon tienpenkoilta toiseen ja polulta hankeen hyppelevän kengurun suhteen, talutinjärjestely oli paras vaihtoehto vahinkojen minimoimiseksi. Keijo  halusi kävellä aivan lähelläni - varmuuden vuoksi.

Minä ensin

Tämä on Magin tyylinäyte, toiseksi ei jäädä. Kaverukset vetivät lisäksi pihalla auratulla noin 100 metrin alueella spurtteja tien päästä päähän. Spurtit alkoivat yleensä Keijon aloitteesta. Alussa kelpie paineli minkä kintuista pääsi, mutta viimeistään pikataipaleen  puolen välin jälkeen Magi sai vauhdin kiihdytettyä siihen malliin, että voitto heltisi poikkeuksetta, jollei se sitä ennen ollut kammennut kaveriaan umpihankeen. Koko viikko oli tätä samaa: juostaan, riehutaan, painitaan ja taas juostaan. Kunto ainakin kasvoi molemmilla.

Magin kanssa olemme hieman verestäneet opittuja tottisasioita hoitovieraan lähdettyä omana kotiinsa. Eteenmeno sujuu vauhdikkaasti. Lenkeillä olen ottanut erillisliikkeenä maahanmenoa. Jes, toimii. Nyt olemme alkaneet hioa luoksetulon oikeaa paikkaa. Juupa juu, otin minäkin niitä peruutusaskeleita, kun oli neuvottu. Onneksi BLC-perhe ratkaisi tämänkin ongelman. Nyt tehdään oikein ja pyydetään lähemmäksi gripistä ohjaamalla. Viimeeksi eilen tuli aivan itse just kohilleen. Kyllä tästä hyvä tulee:)))

Hyvää Uutta Vuotta 2011

Christmas Magic

 

Hauskaa Joulua

Christmas Magic

 

Onnellista Uutta Vuotta 2011

 

 

Happy New Year 2011

Talvi tuli

Kaikki irti lumesta

Lunta on noin 40 senttiä, ehkä hieman alle. Magi harrastaa iglujen tekoa. Kolatahan tässä saa koko ajan ja Magi kaivaa kasojen alta myyriä tai ties mitä. Muutamassa lumikasassa on jo hieno käytävä. Tuleekohan siitä iglu?

Koirani on melkoisen taitava löytämään umpihankeen heitettyä keppiä. Joku pöselö heitti yhden puunjuurakon vahingossa pihakoivuun, melkein latvaan. Magi piti niin kovaa meteliä, ja yritti kiivetä puuhun, että oli pakko hakea seiväs ja heiluttaa aarre alas. Sitten oli hyvä.

Miksiköhän ihmeessä Magi pitää nuo selkäkarvat aina pystyssä kun tuo keppiä?  Pallon noudossa karvat on alhaalla.

Treeneissä ollaan otettu eteenmenoa. Se oli melko hyvä ja nopea, kunnes minun käskettiin liittää siihen maahanmeno niin että kentän laidassa ei ollutkaan palloa, vaan se oli minulla. Kyllä koira maahan meni, mutta sitten tulikin ongelmia. Seuraavalla kerralla, ja sitä seuraavilla monella monella kerralla ei irtaantumista tapahtunutkaan. Magi läväytti itsensä maahan noin 10 askeleen eteenmenon jälkeen. Onneksi on Facebook, jossa ongelmaan tuli heti monta ratkaisua viisaammilta. Kaikki samansuuntaisia. Taas tuli tehtyä virhe, mutta pakitetaan. Itse asiassa tänään kokeilinkin pienellä matkalla kentällä (jossa meitä oli kolme urheaa naista) - muut treenaajat selvästikin velliperseitä kun pikku tuiskua säikähtävät. Vietiin pallo kolaamamme pätkän päähän ja sinne lähetys. Hyvin meni. Kiitti muuten neuvoista BLC-perhe. Seuraavan kerran lähden kentälle sitten kun joku on aurannut tien. Oli pikkasen haastavaa käyttää Toyota farkkua lumiaurana.

Eipä ole kummoinen tämä heijastinliivikuva. Tämmöinen meillä kuitenkin on käytössä. Eilen hain myös tilaamani Brava Frost Bite-manttelin. Se tulee käyttöön kovilla pakkasilla autossa kököttämisiin.
Ihanan halpa, vain 32 euroa.

BH koe suoritettu

Tästä se kilpailu-ura alkaa

Sunnuntaina 14.11.2010 Magi oli 15 kuukauden ja neljän päivän ikäinen, sekä suoritti Bh-kokeen hyväksytysti. Tuomarina Eeva Hiltunen.

Näin se meni:
Saavuimme Hyvinkään SPL-ITUn kentälle hyvissä ajoin ennen kokeen alkamista. Ulkoilutin koirani paikallisessa pusikossa. Jaahas, ajattelin minä, Magilla on taas "minä olen siili-päivä", kaikki selkäkarvat kestopystyssä, ja kaiken kukkuraksi ooppera-aarioiden esittämisbuumi päällä. Minä itse olen kyllä kuin viilipytty, enkä edes jännitä esiintymistilanteita. Saimme muiden koirakoiden kanssa luvan mennä kentälle treenaamaan ennen koetta. Otin pieniä pätkiä, ja mietin miten ihmeessä hiljennän tämän kiljukaulan ilman että vietti laskee.

Paikallaolo häiriön alaisena

Olimme suoritusvuorossa ensimmäinen pari toisen saksanpaimenkoiran kanssa. Meidät määrättiin paikallaoloon, joka on Magin brabuuriliike. Hyvin laskeutui maahan, suht nopeastikin. Magi oli tuomarin, ja koetta seuranneiden ystävieni mukaan ollut samassa asennossa kuin tatti koko ajan. Hakiessani toivoin että nousee istumaan kanssa, vaan eipä noussut ensimmäisellä käskyllä.

Seuraamisliikkeet

Vietti jäi sinne paikallaoloon. Taluttimessa seuraaminen ihan OK koko repertuaari, ei yhtään vinkumista, mutta vietti oli laskenut melkein miinuksen puolelle - siis minun riehupelle-Magilla !!!!! Seuraaminen oli vähän laahustamista, mutta koira oli aivan suora  , semmoista Kassi-Alma tyyppistä, (tästä ohjaajamme Benkku edellisissä treeneissä varoittikin, mutta päätimme yhdessä ettei tätä ennen koetta ruveta enää säätämään). Kokeessa minä pelkäsin enemmän sitä vinkumista. Henkilöryhmässä  jätätti parin askeleen aikana yhdessä silmukassa, muuten hyvin, myös istuminen ryhmän keskelle.

Taluttimetta seuraaminen aivan samalla tavalla OK, reippaammin kuin edellinen liikesarja. Juoksu-, ja hitaissa askelissa mahtavalla vireellä ja superkontaktilla. Molempien seuraamissessioiden aikana istumiset ilman käskyä täsmälliset, mutta taas hitaanlaiset. Henkilöryhmässä Magi  nuuskaisi jonkun ihmisen takin namitaskua (p..kele, ei niitä nameja saisi olla ryhmäläisillä taskussa). Istuminen ryhmän keskelle nopea.

Liikkeestä istuminen
Onnistui nappiin, mutta oli kuulemma hitaahko (joo joo, näin se on usein treeneissäkin ollut).

Liikkeestä maahanmeno
Nopea, muttei niin "bang", kuin treeneissä.
Luoksetulo yllättävän hidas tälle The Raketille. Magi tuli kuitenkin eteen , vain aivan pikkasen vinoon. Sivulle siirtymisen harjoittelun olimme jättäneet treeneissä, sillä koira aina ennakoi liikettä. No nyt siirtyminen ei ollutkaan se pyllyn kiepautus, vaan laiska  siirtyminen vinoon. Höh.

Tuomarin arvostelu (sen verran kuin muistan)

Arvostelu alkoi näin: "Tässä meillä on rauhallisesti suorittava pari". Täh? No joo, niin se taisi mennäkin. Arvostelut olivat erittäin hyvää ja muistaakseni kaksi hyvää - en vaan muista mistä osuudesta. Ystäväni sanoivat että kävelin aika hitaasti . Ai? Moitteita saimme ainoastaan siitä, ettei koira noussut paikallaolosta istumaan ensimmäisessä käskyllä ( näin on muistaakseni joskus käynyt treeneissäkin) ja henkilöryhmässä hidastelemisesta, sekä taskun nuuskaisusta. Juu, olin kuulemma kiertänyt henkilöryhmäkahdeksikon molempiin suuntiin vasemmalta. Oho, enpä ollut huomannutkaan.  Taisi tuomari  mainita myös että terävyyttä olisi voinut olla enemmän. Tässä vaiheessa minä pyörittelin silmiäni yleisöön päin. Tietäisivätpähän vaan alkutaipaleestamme, hehehhh !!!!. Kaikki liikkeet muuten suoritettiin. Toinen kaikki suorittanut oli parimme, toinen saksanpaimenkoira. "Tervetuloa kaupunkiosuuteen" - sanoi tuomari Eeva Hiltunen.

Tottisosuudessa oli mukana 7 koirakkoa, joista viisi pääsi kaupunkiin. Yksi kokeen suorittaja ei päässyt edes kentälle: auto oli hajonnut ja hän saapui paikalle taksilla - en tiedä mistä saakka - ja poistui samalla kyydillä. Koiran rokotukset eivät olleet kunnossa. Meistä viidestä kaksi oli saksanpaimenkoiria, yksi valkoinen paimenkoira, yksi bordercollie ja yksi malikka. Nuo muunrotuiset tekivät kaikki virheitä - yleisin liikkeestä istumaanmenossa - jäivät seisomaan. Malikka nojasi ohjaajaansa niin voimakkaasti että oli aivan kallellaan. Jos ohjaaja olisi ottanut askeleen oikealle, koira olisi takuuvarmasti mennyt Timber! Kahdella suorittajalla, rotikalla ja howavartilla melkein kaikki osiot menivät puutteelliseksi. Seurauksena luonnollisestikin hylkääminen. Olin etukäteen kuullut että tuomari on tiukka. Näin oli  niihin kahteen muuhun BH-kokeen tuomareihin verrattuna, joita olin ollut katsomassa.

.

Kaupunkiosuus

Oli todella helppo. Tallusteltiin edestakaisin jonkun huonekalukaupan tai vastaavan parkkipaikkaa. Vastaan ei tullut kun auto, juoksija ja takaapäin fillari. Koira sidottiin talon seinässä olleeseen putkeen kiinni ja mentiin itse piiloon. Magi tuijotti vain menosuuntaani, eikä välittänyt häiriökoirasta tuon taivaallista. Lopuksi koira istumaan, ja jonkin ajan kuluttua maahan tuomarin eteen ihmisryhmään. Se oli siinä. Se toinen saksmanni taasen haukkui koko kiinniolonsa ajan, josta tuomari huomautti. Ei siinä vaaratilannetta  kuitenkaan syntynyt, sillä häiriökoira meni sen verran kaukaa ohi.

Lopuksi ajettiin vielä kerran kentälle hakemaan täytetty kilpailukirja.

Siinä lukee:          BH HYVÄKSYTTY.

Tsadam. Kohti uusia haasteita.Lämpimät kiitokset kärsivällisestä ohjaamisesta Jaanalle, Lenalle ja Benkulle, sekä kaikille treenikavereille. Kasvattajaakin olen kiusannut kysymyksillä - ja niin aion tehdä pulmatilanteissa vastaisuudessakin. Kiitti Tuula.

Ensi vuonna tavoitteenamme on JK1. Hakukin kiinnostaa.

Nyt huilitaan viikko: lenkkeillään, leikitään ja otetaan olohuoneen matolla seisomista, ja porstuan sohvalla kapulan pitoa. Kalkkunafileeleikkeen voimalla. Saatetaan tehdä keppijälkikin metsään, mutta ihan lyhyt.

 

Kokeen jälkeen suuntasimme ystävieni Tuulikin ja Erkin kotiin maailman parhaalle kalasopalle. Magi oli jälleen oma itsensä. Koira esitti aariat oopperoista Madame Butterfly sekä Carmen, ja taisipa mukana olla pikku pätkä Toscaakin:))) Ystäväni ovat musiikki-ihmisiä, joten eivät ehkä panneet pahakseen Magin konserttia. Magi sai lenkkimakkaraa ja palan leipää palkaksi siitä että viihtyi enimmäkseen Tuulikin kanssa apukokkina keittiössä: Kas kummaa. Eikä ihme, kun ihana kalasopan tuoksu tulvi nenään. Kotona koirani oli niin poikki että paineli minun sänkyyn nukkumaan. En hennonnut heivata poiskaan.

Kiiltää kiiltää

Räjähtävää liikevoimaa

Näitä sivuliikekuvia ei ole blogissa aiemmin ollutkaan. Sain vähän apuja pallonheittelijältä. Itse kykin nurmikolla yrittäen tähdätä tuohon " The Rakettiin". Suurin osa kuvista meni deletoinnin puolelle. Magi olisi juossut pallon perässä vaikka kuinka kauan, mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Näistä näet kuitenkin kuinka karva kiiltää, ja takapäässä on jonkin verran lihaksiakin. Kiiltoon on vaikuttanut tietenkin rypsiöljy ja viikonlopun norjalainen lohifilee (kyllä Magi toki kalaa saa pakastepötköstäkin). Lihaksenalkuihin varmaankin vapaa liikunta ja se puuhastelu.....niin, ja kaivuuhommat.

"Höh. Mihin se pallo meni?"

Rauhoitu, rauhoitu.... Tuo!

"Tuon tuon -  koko ajan"

 

Näin pitkää heinää on meidän puolikkaalla hehtaarilla, melkein taivaaseen saakka. Tähän olisi tarkoitus ottaa muutama uuhi karitsoineen ensi kesänä siistimään alue. Sellaisia kesälampaita, jotka palautetaan syksyn alussa.

Rituaaleja

Meillä on joka-aamuinen rituaali minun leivänpäällyksen - kalkkunafileeleikepalasen kanssa. Sen voimalla harjoitellaan olohuoneen matolla paikallaan käännöksiä molempiin suuntiin , täyskäännöksiä ja nopeita istumisia. Magi myös peruuttaa paikallaan:). Magilla on myös oma hellyysrituaali: minä makailen sohvalla telkkarin ääressä ja yht'äkkiä koira tulee pääni eteen sekä rojauttaa etukäpälänsä kaulalleni. Sitten pitää silittää ja kehua hänen korkeuttaan " The Queenia".  Palkaksi tulee naamapesu. Magi katselee mielllään porstuan tuolilta mitä maalla tapahtuu. Varikset, naapurit, naapurin tyttö koiraansa lenkittämässä, satunnaiset autot naapurin pihaan jne. ilmoitetaan haukkumalla. Tänne ei kukaan pääse ilman että Magi huomaa.... tai no,  muutaman kerran kaveri on tullut autollaan pihaan kun koira on nukkunut. Magilla on myös oma iltarituaali: se menee nukkumaan noin yhdeksän aikoihin. Sitä ennen se on minun polvimutkassa sohvalla jonkin aikaa. Sitten vaihdetaan sohvaa, sen jälkeen omalle petille ja lopuksi matolle nukkumaan.

Treeneissä ei sen kummempaa. BH-liikkeet on kasassa ja 14.11 mennään kokeeseen Hyvinkäälle. Nyt otetaan rennommin. Esineruutuja ja jäljenpätkiä. Treeneissä pikku pätkiä seuraamista, käännöksiä ja loppupalkaksi eteenmeno. Kentän laidalla on vielä pallo palkkana. Seisomista harjoitellaan vaan harjaamisen tai jalkojen kuivaamisen yhteydessä, ei vielä liikkeestä (rupesi tarjoamaan sitä liikkeestä istumisen sijaan nimittäin). Kapulan kanssa tilanne on ennallaan. Haluan että se on suussa ihan hiljaa, ennen kuin siirrytään heittämisvaiheeseen. Olen hieman kiskonut kapulaa Minnan vinkin mukaan. Tuntuu toimivan oikeassa vireessä.  

Syksypuuhastelua

Magi on todellakin työpainoitteinen koira. Jokaisella metsälenkillä siivotaan ympäristöä ja järjestellään risuja uusiin paikkoihin. Siistiä. 

Viime viikolla meidät säikäytti metsän siimeksestä kaksi lentoon lähtenyttä teeriä. Melkoinen siipien lepatus niistä lähtikin. Magi väisti takavasemmalle ja ihmetteli "mitä noi on"? 

Muutama päivä sitten tämä ilopilleri löysi jälleen ison kaarnanpalasen , jota se veteli selässään pitkin metsäpolkua. Ihan kuin Batman. 

 

Minkähän värinen tästä turkista lopulta tulee? Peffan päällä on ruskeita karvoja, selässä vain mustaa, ja kaulan alueella harmaata. Tulkoon minkä värinen tahansa, karva ainakin kiiltää. Oman osuutensa kiiltoon antaa varmaankin jokaviikkoinen norjalainen raaka lohi. Nooo, kyllä kalaa pakastepötköinäkin annetaan, mutta lohipalat( noin 150 grammaa) on viikonlopun herkku.

Nyt kun Magin pylly juoksee jo toista viikkoa, treenit on jätetty vähemmälle. Lohjan kentälle ei juoksuisia narttuja saa viedä, Tammisaaren Prästkullaan kylläkin. Muuten tottistellaan pihalla BH-kuvioita ja opetellaan noutokapulan suussa pitämistä. Mälvää, mälvää, mälvää. Porstuan sohvalla istuskellaan, minulla namikippo vieressä ja Magi minun edessä. Ota-pidä-irti alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyttää Magia, ja lopulta se loikkasi sohvalle suoraan kippoon. Oli kuulemma liian hidasta tuo raksu kerrallaan palkkaustouhuni. Ulkona kun heitän kapulan aika lähelle, se tuodaan, mutta nyt pudotetaan matkan varrelle. Koirani haluaa sen taskussa olevan pallon. Yhtenä päivänä haravointihommien lomassa Magi yht'äkkiä pyyhälsi rappusille jossa kapula oli , ja toi sen minulle eteen istuen ja rauhallisesti. Päätteli varmaan että tästä saa sen taskussa olevan pallon. Niin saikin. Kokeilen seuraavaksi sitä kapulasta taistelemisjuttua.