Frisbee, frisbee ja taas frisbee

Frisbee menee laatikkoon ja Keijo-kelpie tulee viikoksi  hoitoon

Terve. Joulukuu on mennyt, ja menee frisbeen kanssa. Tosin huomenna se pannaan vähäksi aikaa säilöön, ettei Keijo-kelpien kanssa tule riitaa tuosta riemulättänästä.

Odotettavissa  lähiaikoina: perjantaina ja lauantaina lujaa menoa ja kuraisia koiria. Sunnuntaista tiistaihin luvassa vauhtia ja taas vauhtia, toivottavasti lumisemman kelin kanssa. Ensi vuoden ensimmäisestä keskiviikosta alkaen toivotavasti vauhti hieman laantuu. Ensi viikon torstaina on Magin viikottaiset aamutreenit Veikkolan hallissa Päpän valvovan silmän alla. Keijo saa jäädä kotimieheksi. Sen jälkeen leikki ja lenkit jatkuvat lauantaihin, seitsemäs tammikuuta saakka samaan tahtiin. Pistän itse kädet kyynärpäitä myöten ristiin etteivät kaverukset "älli" ja "tälli" innostu uimaan lammessa, joka on ääriään myöten täynnä vettä. Amen.

Tottista hallissa

Säät ovat olleet lähiaikoina aika masentavat, mutta minkäs teet. Eipä olisi viime vuonna tullut mieleen että joulukuussa ajetaan vielä peltojälkeä. Metsäthän me paketoimme jo lokakuussa. Kentälle ei pitkään aikaan ole ollut minkäänlaista asiaa. Se on järvi. Onneksi on ihania ystäviä, jotka pelastivat meidät pulasta. Pääsimme mukaan Päpän viikottaisille hallivuoroille Veikkolaan.  Joka torstai-aamu opetellaan asioita kuivin jaloin. Jei! Paras puoli tässä on kuitenkin Päpän asiantuntemus. Hyviä vinkkejä ja neuvoja satelee niin etten edes muista kaikkia. Koira osaa kaikki seuraavaan luokan - siis JK2 - liikkeet, mutta minun tämänhetkisellä ohjauksella ei tavoittelemaani 90 pisteeseen kyllä päästä. Vietit on kohdallaan, mutta minä aiheutan liikkeestä toiseen siirryttäessä sähellykselläni tai jollain vietin laskun. No, jospa vanhakin kettu oppisi koiran vanavedessä jotain. Kyllä tämä tästä.

Hei, me hakuillaan!

Muutamia kertoja olemme jo käyneetkin hakumetsässä. Aika extreme-puuhaa, nimittäin hakumetsään pääseminen autolla. Minun pikkupirssi otti enempikin maakosketuksia ja nyt auton mahan alla koliseen joku. Ystäväni autokorjaamolle Espoon Siikajärvelle ei pääse, sillä  Tapani-myrsky katkoi sähköt yhdeltä sun toiselta. Meillä oltiin pimeydessä ja ilman vettä 30 tuntia, mutta autokorjaamolla ei vieläkään ole elekrtisiteettiä 78 tunnin odottelun jälkeen.
Hakumetsä on myös mielenkiintoinen. Aikamoista risukkoa. Me olemme vasta vaiheessa maalimiesten näkölähtöjä. Magi kyllä pinkoo minkä kintuista pääsee maalimiehen luokse. Ukolla on pallo!!!  Janalla palkkaan koirani maksanpaloilla. Mietin  pitkään teenkö Magista haukkuvan,- vai rullakoiran. Se, että olemme harjoitelleet kotona haukkumista patukan ja pallon kanssa, ja varsinkin omien töpökinttujeni rajallisuus ratkaisivat asian. Haukkuva. Maalimiehet ovat jo haukuttaneetkin pikkasen koiraani ja hyvin kuulemma louskuttaa. Aika taitavia koiria ohjaajineen meidän ryhmässä onkin. Muut ovat rullakoiria ja meidän lisäksi on vain yksi haukkuva, joka on paaaaljon pidemmällä kuin me. Viime treeneissä ihastelin suuresti kun yksi herra porukastamme kipaisi rullakoiran kanssa näytölle kuin hirvi. Meikämuijalta olisi siinä vaiheessa katkenneet luut, ja naama olisi ollut takuulla risukkoon mätkähtämisten seurauksena veressä. Tein siis oikean ratkaisun. Tällä haukulla saan sitä tottisviettiäkin oikeaan vireeseen. Viettiä koiralta kuulemma löytyy.

Magilla on muuten hauska tapa: kun se noutaa mitä tahansa, selkätukan takaosa nousee pystyyn. Joistain näistä kuvistakin se näkyy pikkasen, kun oikein tarkkaan katsoo. Sorry, kuvissa ei ole kehumista - kamera ei toimi jatkuvassa vesisateessa:)

Tavoitteemme vuodelle 2012

Ykköstavoite on JK2, jossa tottiksen osuus 90 pisteen pintaan. Treenaamme hakua, muttemme vielä kilpaile lajissa. Samoin treenaamme FH jälkeä, Katsotaan mihin saakka ehdimme jäljellä.

Kesällä tuleekin noin neljän kuukauden tauko Magin pennuttamisesta johtuen.

 Lisätietoja pentusuunnitelmista löydät kun "skrollaat" blogia muutaman jutun alaspäin.

Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2012 !!

Blogin lukijoille koirineen kilpailumenestystä ja hyvää terveyttä!

Kiitos kaikille Magin Blogin lukijoille. Blogikäyntejä on tähän saakka 6650. Kiitos siitä!!!

Christmas Magic

Disco aus der Königshöhle on Magin kesän 2012 pentueen isä

Magi astutetaan kesän 2012 juoksuun Discolla

Työnimi "tanssii susien kanssa"-pentue :)

Että tällainen komistus on varmistunut tulevan pentueen isäksi. Discon on tarkoitus korvata tulevassa pentueessa sitä Magin kovuuden ja terävyyden puutetta. Kuitenkin niin, että luonteen avoimuus säilyy.
Plakkarissa Discolla onkin IPO3 ja luustopuolen asiat kunnossa.

Olen itse käynyt tutustumassa urokseen, ja ihastuin heti ikihyviksi. Ihastus oli molemminpuolista. Tosin Disco taisi kysyä naamani nuolemisella ja syliin änkeämisellään "onko tyttöjä mukana?"

Sirpa Pellikkaa ei enempää tarvitse esitellä, onhan hän Sissinheimon kennelin nimissä eittämättä Suomen tunnetuin saksanpaimenkoirien kasvattaja. Yli 100 pentuetta aikojen saatossa kertoo saksanpaimenkoirien ystäville jo paljon. Sirpa Pellikan kasvatusideologiana on ollut tuottaa terveitä ja avoimia saksanpaimenkoiria harras- ja kilpailutuskäyttöön. Kas vaan, se on myös minun tavoitteeni, vaikka teenkin ainoastaan tämän yhden pentueen. Jos katraasta syntyy uroksia, jätän yhden itselleni. Sen jälkeen Magi steriloidaan.

Tulevassa kasvatustyössäni onkin ollut monta mutkaa matkassa, mutta niinhän sitä sanotaan että kun tarkoitusperät ovat vilpittömät ja rehelliset, lopussa kiitos seisoo.

Olemme Sirpan kanssa käyneet läpi kaiken Magia koskevan aineiston. Koirani hän muisti hyvin. Magista piti ottaa vielä uudet selkäkuvat, sillä 6 kk ikäisenä otetuista kuvista ei juuri ole hyötyä, eikä siitä vihdoinkin löytyneestä, virallisten lonkkakuvien yhteydessä otetusta kuvasta ollut paljonkaan iloa, sillä kuva oli epäselvä, eikä siitä pystynyt lukemaan kenen röntgenkuvasta oli kyse. Nyt marraskuisesta selkäkuvasta ilmenee kaikki mahdollinen, joka röntgenkuvasta vaan voi näkyä. Priima selkä, josta on eläinlääkärin lausunto. Kuvat on katsonut kolme alan huippuammattilaista, neurologi mukaanlukien.  Minä olen luonteeltani muuten vähän luovuuden puolelle menevä, mutta kun koirasta (tai mistä tahansa eläimestä) on kysymys niin se pedanttinen puoli saa vallan.

Tässä pennutusasiassa olen näin etukäteen tehnyt kaiken, mikä tehtävissä on. Lopputulos on kuitenkin "herran hallussa".

Kasvatusideologiani on pläkkiselvä: Tavoitteena kasvattaa terveluustoinen pentue. Koiria joiden kanssa voi harrastaa, ja jotka ovat luonteeltaan avoimia sekä hallittavissa olevia. Minä en ollenkaan aliarvosta sitäkään, että koira on harrastuskaveri, lenkkikaveri jne. Ei niitä hurjia huippukisasuorituksia kaikilla koirilla tarvitse olla. BH nyt kumminkin:) Pääasia on että koiraa pidetään hyvin, ruokitaan hyvin, se saa tarpeeksi liikuntaa ja sen kanssa tehdään paljon erilaisia asioita yhdessä.

Magilla alkoi se kauan odottamani juoksu kolme päivää sitten. Tästä juoksusta ei kuitenkaan vielä pennuteta. Pentuhuoneen tulevaa virkaa pitävä porstua on talvella kovien pakkasten aikana liian viileä - lattialämityksestä huolimatta. Ja mikäs pentusten on kesällä pihalla kirmatessa.....

Tässä nämä päivän mietteet olivatkin:)

Varauksia otetaan vastaan: leila.nurmikivi(ät)luukku.com
(Yksi alustava varaus on jo)

PS. Olisin laittanut linkit mukaan, taidot vaan loppuivat kesken:) Sorry

Hirvenluita

Jei. Melkoisen epäuskoisen ilmeen koirani saikin naamalleen loihdittua. "Minunko? Ihanko varmasti?" Tämä saavillinen oli jo toinen satsi lihaisia hirvenluita ihanalta Janna-ystävältäni. Ensimmäisestä parista jätesäkillisestaä kaavin lihoja erillisiin pusseihin. Lihaa tuli 12 kg. Kaikki, paitsi kaksi pussillista, Magille. Tästä toisesta kahdesta säkillisestä en enää jaksanut erotella lihaa luista.

Magihan ei ota mitään ilman lupaa - ei siis ruokia keittön-, eikä sohvapöydältä. Luihinkaan se ei koskenut ilman lupaa, piti vaan kuonoaan luuvarastonsa päällä ja haisteli ihmeissään. Meillä on niin erilaisia makutottumuksia, minun Magi piti eniten lavoista. Edellissatsin yksi lapa haudattiinkin asiaankuuluvin rituaalein koirani toimesta kukkapenkkiin. Vain pieni kulma luusta jäi näkyviin. Koira kävi säännöllisin väliajoin tarkastamassa, vieläkö aarre on tallessa. Yhtenä yönä joku oli kuitenkin varastanut luun. Aarre löytyi loppujen lopuksi tonttiamme ympäröivän verkkoaidan vierestä. Joku oli sen sinne saanut raahattua, muttei ollut enää saanut pujoteltua litteää lavankappaletta verkon silmukoiden läpi.

Koko talveksi on herkkuja pakastin pullollaan. Osa on jo annettu tyttäreni koirille, sekä muutamille treenikavereiden koirille. Olen hieman varovainen hirvenlihan kanssa, sillä se on melko voimakasta.  Luitakin kuningatar saa vain kerran viikossa. Muutenhan Magi syökin pelkästään raakaravintoa.

Metsäjälki "pantiin pakettiin" jokin aikaa sitten ajetun pidemmän, ja melko vaikean jäljen jälkeen. Jälki ylitti useita ojia, sisälsi muistaakseni kuusi kulmaa ja hieman kiemuraakin. Maasto oli niin vaikea kun lähistöltä löytyi. Kaikki kuusi keppiä ilmaistiin hienosti. 

Tämän jälkeen siirryimme pellolle. Kylvin ohjeiden mukaan ruokaa jäljelle, jotta koira jäljestää joka askeleen. Ei huonosti ole tämäkään mennyt. Teimme eri päivinä yhteensä seitsemän erilaista jälkeä Mikon (suorittanut FH2) ohjeiden mukaan. Loppupäivinä ruokaa oli alussa noin joka 1,3,tai 4 askeleella, loppuosassa vähemmän. Keväällä pääsemme Mikon valvovan silmän alle. Olen asettanut FH1-jäljen ensi vuonna loppuvuoden 2012, tai sitä seuraavan kevään tavoitteeksemme. Ensi vuoden tavoitteemme on myös JK kakkosen suorittaminen.

Hakua aloittelemme myös pikkuhiljaa, kunhan ryhmälle saadaan sovittua aikataulu. Meidät siis huolittiin mukaan. Loppusyksy menee pääsasiassa lenkkeilyn ja pikkutottiksen kanssa. Liikkeethän koira osaa. Nyt niitä hiotaan tarkemmiksi ja vietikkäimmiksi. Hyvällä alulla ollaan.

Magin luonnetesti

Magi on luonnetestattu ihan virallisesti 9.10.2011. Testattiin nyt, vaikka ikää on vasta piirun päälle 2 vuotta. Sanonpa vaan että olin yhtä mieltä tuomarin kanssa. Koirulini on just sellainen kun luonnetestipöytäkirja kertoi. Tuomareina olivat Pirjo Ojala-Laine ja Satu Hatunpää (uusi tuomari).

Näin testi meni: Paikalle saavuttiin 30 pistettä saaneen fifin jälkeen maata nuuskuttaen. Tuomari kommentoikin että taitaa olla jälkikoira:) Magi napsi muiden koirien jättämät raksut parempaan kitaan.

Arvostelu

I ,Toimintakyky           +1, kohtuullinen
II Terävyys                   +1, pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu           -1, haluton
IV Taisteluhalu             +2, kohtuullinen
V  Hermorakenne         +1, hieman rauhaton
VI Tempperamentti      +2, kohtuullisen vilkas
VII Kovuus                   +1, hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen,luokseenpäästävä,avoin
Laukauspelottomuus      +++,laukausvarma

Yhteensä                        153 pistettä

Nämä pisteet eivät tuomarin mukaan kerro sinäänsä mitään, vaan kyse on kokonaisuudesta. Koira on kuulemma niin hyväluontoinen ja leikkisä, että sen voisi koska tahansa laittaa lapsilauman keskelle. Tuomarin keppileikki oli superkivaa. Puruote olisi saanut olla hieman tiukempi (joo, tiedetään, tämä johtuu siitä korvasta). Kepistä ei kuitenkaan irrotettu kertaakaan. Magi leikki arvostelunkin aikana kaikkien kanssa jotka vaan halusivat. Tuomari sanoi että koira on tasapainoinen ja hermorakenne on kunnossa. Tempperamenttia löytyy, mutta koira on hieman pehmeä. Plussalla kuitenkin!  Yht'äkkiä eteen heilahtanut nukke ei paljoa heilauttanut.  Kelkka ja rämisevä tynnyri saivat aikaan väistöliikkeet, ei muuta. Magi palautui nopeasti kaikista yllätyksistä.

Pimeä huone oli hieman haastavampi. Istuessani toisen huoneen perällä Magi tuli sisään reippaasti, muttei tullut etsimään minua lattialankun pamauttamisen jälkeen. Kun sain luvan niiskaista, tornaado tuli, ja vikkelään.

Puolustushalusta ei oikein voi puhua. Siitä se yhden pisteen miinuskin tuli. Kun meitä uhattiin, Magi ei sanonut mitään, ja käväisi selkänikin takana. Samoin koira oli hiljaa seinässä kiinni, vaikka sama uhkaaja heilui sen edessä kepin kanssa. Uhka ei kuitenkaan tuomarin mukaan jäänyt päälle, vaan Magi palautui heti rupesi  leikkimään . Tästä puolustushalun puutteesta minulla oli aavistus, mutta odotin että sentään muutaman kerran tulisi vähintään wuh. Tosin olen aina sanonut että "Äiti kyllä puolustaa tarpeen tullen:)" Tuomarin kommentti taasen oli, ettei ehkä ole aivan viisasta lähteä nakkikioskille yöllä koiran kanssa. Noo, voinhan minä sen haulikon ottaa mukaan, vaikkei panoksia vielä olekaan - lupa sentään on. Olisi se tavallisen tyhmä rosvo jos Magin päälle kävisi. Jos olen yhtä huono ampumaan kun heittämään kapulaa, taitaisi olla rosvolla perssuus rei'illä :) No, ei vaineskaan, jätetään ampumiset osaaville.

Sen sijaan kansallisiin lajeihin ja nenänkäyttöön, sekä pelastuspuolelle koira on kuulemma omiaan. No, niitähän me just. Tällaisista koirista kuulemma on kysyntää, jotka sopivat myös lapsiperheisiin.

Karvatarzan-projektikin on melko pitkällä. Joulukuussa kerron, jos asia varmistuu. Amen.

"Huh huh, tulipas taas kuuma kun vähän riehuttiin Keijon kanssa".

Sulhanen perui häät

"Eipä tullut Bamsesta sulhoani. Pyh. Sähköpostilla jätti. Eipä nähnyt edes häikäisevää kauneuttani, luonnetestin mukaisesta hyväntahtoisesta, luoksepäästävästä ja avoimesta luonteestani puhumattakaan. No mutta hei, tää on vaan elämää:) The End."

PS. "Kuulin tänään yhden puhelun: Minulle on ehkä sittenkin tulossa oikea Karvatarzan. Tai oikeammin kuulemma: jos tähdet on kohdallaan, niin Joulukuussa asia varmistuu, ja keväällä minä lähden kuulemma reissuun."

Selkävaivoja ja karvatarzanin etsintä

Sairasloma

Sairaslomallehan sitä kisojen jälkeen jouduttiin. Ensin Magi ja sitten minä. Magin omaeläinlääkäri Maija tuli tänne kotiin tutkimaan koiran, ja totesi pitkien selkälihasten olevan kovat ja kireät, ei luusto-, tai jännevaurioita. Siispä matka hierojalle Kirkkonummelle Timo Rannikon luokse. Maija oli sitä mieltä, että ei tässä mitään dramaattista ole tapahtunut, mutta selkäjumit pitää saada laukeamaan. Timo käsitteli koiran kaksi kertaa ja ehdotti käyntiä akupunktiossa, sillä hän ei pystynyt saamaan alaselän lihaksia pehmenemään. Oikea lapa, joka oli jumissa vasemman takaosan vuoksi heltisi kyllä.

Koiran sairasloma tässä tapauksessa tarkoittaa sitä ettei treenata kentällä mitään hyppyjä, eikä sellaisia liikkeitä, joissa tulee äkkipysäys (ooops, otin ihan vahingossa kerran eteenmenon). Vapaana pihalla oleminen ja rauhalliset lenkit mieluiten vapaana ovat toki sallittuja. Ensimmäinen akupunktioaika Yliopistollisessa Eläinsairaalassa Helsingin Viikissä oli tutulleni ELT Anna Hielm-Björkmanille, joka on erikoistunut myös osteopatiaan. Ai tutulle? No juupa. Vedin itse hyväntekeväisyysyhdistystä viisi vuotta - Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät ry, jonka saavutuksia yhdessä muutaman eläinlääkärin kanssa olivat  mm. koirien ja hevosten veripankit. Siinä ajassa ehti tutustua moneen kivaan ihmiseen ja oppia paljon.

Anna käsitteli Magin osteopaattisesti avaten spasmin (ja mahdollisen fasettilukon)  takaselän lihaksistosta sekä selkärangan ympärillä olevisita "nikamasuojista". Minulla ei osteopatiasta ole sen kummempaa tietoa mutta se toimii!   Koira nautti hoidon aikana kuono kohti taivasta ja silmät kiinni. Jumitus hellitti hoidolla. Kokeilin ihan itsekin lihaksia ennen ja jälkeen hoidon. Akupunktio oli Magin mielestä sekä kivaa että epämiellyttävää. Pari neulaa se nyppäsi itse pois takapolvista. Molempien takajalkojen Biceps femoris-lihakset olivat myös levosta johtuen pienentyneet. Summa summarum: koira vastasi hyvin hoitoon. Ensi viikolla mennään uudelleen ja sen jälkeen vielä varmuudeksi kerran. Sitten neidon pitäisi olla priimaa. Pää kyllä höyryää kun emme kuulemma tee tarpeeksi kivoja juttuja.

Oma selkäni on sitten toinen juttu. Iskiasvaiva taas. Grrrrr.

Karvatarzanin etsintä

Koska olen haaveillut saksanpaimenkoira-uroksesta jo pitkään, enkä sopivaa ole löytänyt, enkä päässyt haluamani nartun mahdollisesti tulevien pentujen odotuslistallekaan, päätin että pennutetaan sitten tämä Magi. Mielestäni koirallani on niin hyvä luonne: se tulee kaikkien ihmisten kanssa erinomaisesti toimeen, on nopea oppimaan saalisvietin kautta ja omaa ennenkaikkea terveen luuston sekä kilpailutuloksen. Eikun etsimään sopivaa karvatarzania ja ilmoittautumaan kasvattajakurssille. Minulla ei ole kokemusta pennuttamisesta, hevosten varsottamisesta sen sijaan omien kasvattien ja muutaman muun pikkuvarsan verran. Koska eläinlääkäriystäväni asuu tuossa vartin ajomatkan päässä, apua saa varmasti sitä tarvittaessa.Tyttäreni sen sijaan on pennuttanut perheensä novascotiannoutajia enemmänkin. Eiköhän sitä äiti uskalla neuvoa kysyä:). Koska itse haluan kilpailla jäljellä ja ehkä haussakin, eipä tässä ole aikaa vuositolkulla odotella. Kello käy.

Tavoitteet pentujen tulevaa elämää varten: selväpäisiä, hallittavissa olevia, eri kilpailulajeihin soveltuvia terveluustoisia koiria harrastuskavereiksi. Asioiden toivon hoituvan sillä kuuluisalla aloittelijan tuurilla. En taida teettää enempää kun tämän yhden pentueen, josta toivottavasti aikanaan syntyy toivomani uros.

Etsii, etsii, etsii, kyselee ja etsii taas. Tarkoitus oli löytää suunnitelun pentueen iskäksi terveluustoinen uros, jolla on terveluustoinen sukutaulu, ja joka vielä on kotimainen. Täpäkkyyttä saisi olla enemmän kuin Magilla. Laskin noin suurin piirtein kahlanneeni 300 koiran sukutaulut eri tietolähteistä. Aata lonkissa, nollaa kyynärissä, polvet ja selkä kunnossa (ja hyvät lavatkin saisi olla:) - siinä vaatimukset. Kun tuota markkinointia on ihan ammatikseen tullut tehtyä, päätin laittaa koiran senssi-ilmoituksen nettiin - ihan huvikseni . Ja Heureka! Tehosi. Viimeisellä suoralla olivat Rico, Disco ja Bamse. Ricoa ei tiettyjen juttujen takia voinut käyttää ja Disco jättää kymmentä pentua (oikeastaan pentujen määrä riippuu naartun follikkelien määrästä - no, taitaa siinä uroksen sperman laadullakin olla osansa).  Käännyin asiantuntijan puoleen, joka tietää kaikki saksalaisten koirien suvut.  Hän tykkäsi että Bamsen suku sopii hyvin. Asia ratkesi siinä. Senssipalsta Facebookissa toimi. Nuoresta lupauksesta Bamsesta, oikealta nimeltään Brigadens Damage, maahanmuuttaja Ruotsista, tulee suunnitellun pentueen isä.

Riijuureissulle lähdetään ensi keväänä Imatralle. Laitan myöhemmin tänne blogiin sukutauluja. Bamse onkin oikea karvatarzan, pitkäkarvainen, joka on rekisterissä kuitenkin normaalikarvaisena. On mahdollista että joku tulevasta pentueesta on pitkäkarvainen, väritykseltään pitäisi tulla mustaa ruskein merkein (kuten isä ja emä). Mutta mistä näistä geeneistä tietää miten ne menee:)

Hyvää yötä!