Valmistautumista jälkikokeeseen - training for winner class tracking competition

English texts between pics as usual.

Ensinnäkin; anteeksi etten ole päivittänyt blogia vähään aikaan. Mutta hei! Blogissa on siitä huolimatta tähän mennessä 20.166 käyntiä ! Suurkiitos!

Oltiinpa jälkikurssilla, jonka piti itse "metsäjälkiguru" Eeva Linnala. Välillä teki mieli painua jonnekin kallion koloon ja pysyä siellä. Magi, joka on suhteellisen varma jäljestäjä, oli unohtanut koko jälkijutun. Tai siis janalähdön. Hyvin se lähtee janalta, jos jälki on korkeintaan 30 metrin päässä. 50 metriä janalta alkava jälki oli aivan mahdoton löydettävä. Magi pyöri ja hyöri sekä seilitti minulle " ei täällä mitään jälkeä ole, mitä nyt tehdään ? " Minä: " Eteen, etsi jälki". Magi tuumasi edelleen että parempi on mennä autoon, tai saat etsiä itse. Täällä ei ole jälkeä". Ei ollut ihan kiva katsoa koiraa, joka oli totaalisen hukassa. No, tehtiinhän niitä janoja molempiin suuntiin kolmet tai neljät, ja toistot päälle. Aika vaikeeta oli. Jälki löytyi, jos olin kulkenut noin 30 metrin päästä lähtöpisteestä. 

Oikeastaan en viitsisi mainita, että olin itse loppu, poikki, puhki ja katki tallaamisen, ja jälkien ajamisen jälkeen. Nyt kun teen janalähtöjä yksin, saan tallata sitä jälkeä kolme kertaa : 1 jäljen teko, 2. jäljen ajaminen ja 3. merkkien poistaminen jäljeltä. Eeva Linnala oli sitä mieltä, että janalähtöjä pitää tehdä melkeinpä päivittäin, ja  kunnon jälkiä (3 kilometrin pituisia päälle). Autsh. Ei pysty. Hän oli myös sitä mieltä, ettei koira ole valmis kolmosen jäljelle. En yhtään väitä vastaan. Nyt kuitenkin faktat menevät niin, että koira paranee treenatessa jäljen osalta, mutta mitä enemmän treenataan, sitä huonommaksi omat nivelet ja jänteet käyvät. Koiralla ikä parantaa, minulla taas huonontaa. Piste. Tämän toukokuun ajattelin vielä yrittää. Jos ei onnistu, peruutan koepaikkamme hyvissä ajoin ennen kilpailua. Näin siksi, että jos luovutan nyt, en ikinä saa tulosta JK3 luokasta. Kisapaikkoja on melkeinpä mahdoton saada, eikä varmasti tälle vuodelle ainakaan. Ja kuka sitä ensi vuodesta mitään tietää.

Esineruutu on niin kivaa Magin mielestä, että se noutaisi vaikka kuinka monta esinettä.

Tottistakin on tehty säännöllisesti Hannan johdolla, ja suoritustaso on kuulemma ihan riittävä. Viimeeksi mentiin koko kaavio läpi ilman virheitä -  muistaakseni. Kunhan saisin vielä viritettyä sen oikean tunnetilan, jota on haettu reilun vuoden, olisi kaikki hyvin. 

Dear visitor. I'm so sorry that I haven't updated this blog more often. Anyway, I'm so pleased that in spite of that, my blog has now 20.166 visits from all over the world. Thank you so much (bowing ) !

We have been practicing tracking in the forests more or less frequently. Funny that age affects Magi by improving her,  but I'm just the opposite. In the winner class the track is 1,5  kilometers long including 6 sticks to pick. She is quite a picker, and seldom leaves any in the woods. The ground can be anything from slippery rocks,  swamps or thick bushes,to open fields (very seldom). Time limit is only 40 minutes from starting line. I have real problems to accomplish the task without breaking my legs, or not having a "heart attack", when Magi speeds along the track. Oh yes, she can also loose the track, and it takes time for her to find it again. I have no idea where the track goes, so Magi gets no helps from me. Besides, my nose is not good for any tracking ;) .  We have attended a tracking course held by a real professional lady, Eeva. In beginner's class the track crosses about 10 meters from starting line. Open class track crosses from about 30 meters. The problem is that in winner's class track crosses the starting line in 90  degrees angle in 50 meters. Magi doesn't believe that there is a track so far. She gives up before that. The guru said that she is not yet ready for winner's class. She is right, but there is also another issue.  Magi gets better by ageing and training, but with me it is just the opposite. Besides, the most difficult part is to get a participant place, almost impossible - at least for this year. So we train only starting lines for a month. If she still doesn't figure out  that track is going there, but quite far,we give up and someone else gets our place. 

Search square is Magi's favorite. She can bring up to 10 objects on  command. In competition, she needs to bring me only 3. Obedience is fine, said our coach Hanna. She can do everything technically. Now we have reached the right state of mind too. Hope it stays in competition as well. 

Korvaongelmia - taas. Ear problems again

English text between pics. Click the pic, you see better quality.

Sairaslomalla

Jaahas, Magi rupesi muutaman kerran rapsuttamaan vasenta korvaansa, pitämään päätä kallellaan, ja ynisemään, eikä hengityskään ihan ruusunnupuille tuoksahtanut. Aika siis eläinlääkäriin kipi kapi. Tällä kertaa kyseessä oli vasen korva. Sen oikean korvan kanssahan oli noin vuosi sitten varsinainen episodi. Ell. Nina rauhoitti koiran ja kas vaan, vasen korvakäytävä oli täynnä mustaa kovaa töhnää, jonka liottamisessa olikin melkoinen homma. Niin, ja se tärykalvokin oli rikki! Imu meni monta kertaa tukkoon, kunnes töhnä saatiin pois korvasta. Siellä oli myös karvoja ! 

Samassa rauhoituksessa poistettiin myös hammaskiveä, jota ei ollut juuri nimeksikään. Tosin samalla selvisi, että alaleuan P4 hampaasta oli pala lohjennut, mutta pintajuuri ei ollut näkyvissä. Hammastilannetta seurataan. Nina kurkkasi myös kurkkuun,ja olihan siellä tonsilliitti - nielurisojen tulehdus. 

Taas kannoin kotiin kassillisen lääkkeitä. Osa niistä oli kylläkin Pason, sillä silläkin oli korvatulehdus ja silmätulehdus. Sairaslomaa Magille.

Operaation jälkeen Magi oli todella kipeä monta päivää. Se oli niin väsynyt, että halusi vaan nukkua. Ulkoilulenkit olivat Magin osalta minimaalisia. Pakkastakin oli sen verran, että ei meikätätikään kovin kauaa ulkona viihtynyt. Pason kanssa oltiin kuitenkin enemmän pihalla, ja tehtiin vajaan tunnin lenkkejä Magin kelliessä kotona sohvalla. Paso ymmärsi että äiti on kipeä, ja yritti auttaa tilannetta riehumalla ja esittämällä kaikenlaisia koiratanssin omaisia temppuja. No, äiti ei moista sietänyt, ja pojalle tuli jatkuvasti tukkapöllyä. Lopulta poika uskoi että nyt on oltava siivosti. 

Shine bright like a diamond

Magi is on sick leave. This time the problem was the left ear. She wanted to scratch her ear and shacked her head. When she begun to walk with her head bending to the left, I booked appointment to a vet. She was sedated. The ear was full of some very tight packed black s**t, and the ear drum had a hole. Oh no! 

I remember very well the episode about a year ago with the right ear with a broken ear drum. This left ear was not as bad as the other ear had then been. It was anyway quite a job from the vet to get the s**t flushed and sucked away. It took more than a while. At the same time my vet checked Magi's throat, since her breath was not as fresh as rose's delicate smell. Oh yes, she had tonsillitis.

When my beloved Magi was under sedation, it was very handy to do the dental work also. Her teeth were fine, except in the lower jaw, on the left side, P4 tooth was broken a bit. That needed no cure at the moment. It the tooth begins to infect, we go to a dentist vet ( by the way ; very very expensive ). 

Magi has been quite sick in spite of all the medication. This visit was not so cheap either with a bagful of medicines. She is on sick leave until everything is fine. 

She feels better now

Dancing on the ice of my small pond

Jälkitarkastuksessa poistettiin taas kökköä korvasta. Tärykalvossa oli edelleen reikä ( mikä ihme sen aiheuttaa ? ) mutta muuten korvakäytävä vaikutti paljon rauhallisemmalta jo. Antibikoottikuuri jatkuu edelleen. Pyysin eläinlääkäriltä kortisonia helpottamaan tulehdusta. Ai miksikö? No, sen vuoksi että edellisessä oikean korvan episodissa kortisoni helpotti Magin oloa niin paljon, ettei se ollut merkittävästi kipeä kaiken ronkkimisen jälkeen. Kortisoni on kyllä ihme aine. Ensimmäisellä eläinlääkärinkäynnillä kortisonia ei määrätty. Kipulääkekään tuntunut tehoavan. Nyt kontrollin jälkeen koiran olo oli huomattavasti parempi. Seuraava kontrolli on parin viikon kuluttua. Toivottavasti tämä oli nyt tässä ja päästään treenaamaan. 

Look ! My teeth are just fine and white

First check up control showed that  whatever stuff in Magi's ear was, had not all came out. She had to put under sedation again to get all the s**t out. There still was a hole in the eardrum . It takes about six to eight weeks to heal. Tonsillitis was killed by antibiotics.  Because painkillers did not help her after the firs visit at all, I asked my vet to give her iv hydro-cortisone, and pills to be given at home. Why ? Because in  the other earlier episode with the right ear responded well to that wonder medicine. Heureka! It helped again.  It is forbidden to give painkillers and cortisone at the same time. Anyway, she is getting better all the time. That is what Paso feels in his skin. Paso tries to play rough with mom, but she is not yet so eager for playing. You know for sure what then happens. Magi - mom uses her teeth on his son. 

Next check up is after two weeks. Hope we have permission to start training obedience again.

Hallitottista - Obedience in an indoors training hall

English text at the bottom.
Please click the pics for better quality.

Sinne meni kesä ja helteet. Sinne meni jälkikausi. Sateet ne vaan jatkuvat. Hetken jo mietin, olisiko pitänyt jatkaa jäljestämistä. Pellot ovat upottavia, ja siellä täällä on noin viiden sentin syvyisiä järviä. Kumpikan koira ei vielä ole sillä tasolla, että osaisi jäljestää vesilammikoissa. Keväällä aloitetaan lumien sulettua - jos sitä lunta nyt yleensäkin tulee. Lumilinko on turha kapistus. Kanootti, vene, märkäpuku, räpylät ja snorkkeli olisivat oikeammat varusteet.
Siispä näistä läpätyksistä asiaan:
Hallitottikset on talven hitti. Onneksi ryhmällämme (Päpä, Mia ja Sirpa) on tottisvuoro kahdesti viikossa Ojakkalassa. Halli on pieni ja kodikas. Me tytöt hauskuutamme silloin tällöin koiriamme agility-esteradalla.
Aloitimme kuuden esteen in and out-sarjoilla jättämällä koiran viimeisen esteen taakse. Komennolla "hyppy" ne tulevat kuin jänikset; boing,boing,boing,boing,boing ja boing. Magi rakastaa tätä, sekä  muita agilityjuttuja. Se menee itsekseen suoraan ja käyrään putkeen, ja vetelee siinä samassa loivan A-esteen mennen tullen.
Jouluaattona olimme kaverin kanssa kahdestaan parituntisella vuorollamme. Ensimmäinen kierros oli normaalia tottista. Toisella kierroksella päätin ottaa Magin ja Pason yhtä aikaa tekemään kaikkea kivaa. Minä tein Pason kanssa jumppasarjaa "seiso-maahan-istu" jne. Magin jätin selkäni taakse. Kaveri nauroi että Magi teki samat liikkeet selkäni takana ihan itsekseen . Hih.
Pasolle on opetettu se loiva A-este vasta vähän aikaa sitten, joten päätin että menkööt tandemina peräkkäin. Siinä ne huitelivat estettä edestakaisin pallot suussa. Magi meni vapaa -käskyllä välillä putkeen, välillä pikku esteitä ja taas Aalle.

Pics are from last summer.

Kuvat ovat kylläkin kesältä. Ei tällä sateella mitään kunnon kuvia saa, ja treenihallin valot ovat sellaiset, ettei minun taidoilla sisäkuvia  näpsitä.

Talvikausi treenataan seuraamista. Kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu - näinhän se variksellakin käy kun tervassa taapertaa. Tämä minun "varis" on taas ruvennut kiljumaan seuraamisessa. Tunnetila on kohillaan, mutta seuraaminen hieman aukeaa alussa. Syynä on varmaan joko minun laahustaminen, tai epätasainen askelnopeus. Kun koira on hyvä, minä töpeksin, ja päinvastoin. Tavoitteena on suuri harmonia, hih.
Treenaamme voittajaluokkan tottista. En tiedä tarvitanako tätä tulevana kisakautena vai ei. Treenatana nyt kumminkinkun Magi tykkää. Juoksusta seisominen on todella hyvä. Siihen pysähtyy niille jalansijoilleen. Samoin maahanmeno juoksusta, ei ongelmaa. Istuminen on joskus nopea, joskus hidas. Olkoot.
Noudossa keskitytään siihen nopeuteen myös takaisintulossa. Ei tämä Magi Magdaleena ikinä tule olemaan mitään malikan tasoa, mutta kelpaa minulle. Kapulan pidossa ei ole ongelmia, se ei kertaakaan edes pyörähdä suussa. Ote ei ole kovin tiukka, mutta sitähän ei tuomari näe. Hyppytekniikka on kunnossa, mutta viimeiset askeleet luoksetulossa ovat aina ravissa. Katsotaan pareneeko talven mittaan. Röykän tottis Hannan ryhmässä jatkuu talvitauon jälkeen. Muuten päivät kuluvatkin koirien osalta lähinnä umpikuralenkkeillessä ja koirien mahanalustaa sekä tassuja puunaten.

Sorry that I haven't updated this blog recently. Everyone here in Southern Finland is quite fed up with the weather in this so called winter. Rain, rain and more rain. Ou ye, we had a few days not so muddy roads and paths, and it snowed - 17 snowflakes. This is the climate change of this year. You can imagine how muddy the dogs are after a walk, or after playing on my yard.

Luckily our small training group have training sessions in an indoor hall twice a week. In addition to that we train once a week in our other group on outdoor field after one month's winter break - that is, if the field is not muddy.
With Magi I concentrate for better heeling. Her state of mind has improved a lot ! She has almost the right spirit in doing all the obedience. Sometimes she still opens in heeling a bit. I may be the reason for that. Our trainer comments that sometimes I walk too slow, and sometimes my footsteps are not steady. Argh. We also concentrate for quicker return in all fetching movements. She fetches quickly, but returns the last steps trotting, in stead of galloping. She never rolls the fetching stick in her mouth.
We train winner class obedience now. I'm not sure yet if we need this for the next summer's competitions or not. Lay down ( on command stand) from my running is fine, as well as standing on command "stay". She stops immediately and never moves her paws. So, winner class obedience is almost in place now.
Since I do not have horses to ride on Christmas Eve any more, we did X-mas indoors obedience with a friend. First round was a bit obedience, and the second round only play.
Our hall is also for agility dogs with all necessary equipment. Oh boy dogs had fun going into different tunnels , jumping free agility obstacles and not so steep A-hinder. My friend had also quite a lot  fun with my turn. I took both dogs Magi and Paso off leash at the same time and did with Paso some series in front of me
" stand-down-sit" etc.  Magi was behind my back while Paso was performing. Magi had done exactly the same movements  behind my back. Then I thought that Magi and Paso can climb over A-obstacle in duo. That went well. Both dogs had a green magic gelee ball in their mouths, and Magi went both ways over and ower again. Then she went into tunnels and to obstacles on her own. Christmas fun.

Merry Christmas and best wishes for the New Year 2014

Tottista ja terveysongelmia - obedience and health issues

English text between pics as usual. Click the pics, you see better quality



" Hi there, read also yesterday's posting. I'm quite good in tracking on the fields"

Aika siirtyä kunnolla tottelevaisuuden pariin. Kolmasti viikossa on tarkoitus treenata. Magilla on ollut enemmän pakollisia terveyteen liittyviä treenitaukoja kun laki sallii. Onneksi ei koskaan mitään henkeä uhkaavaa, eikä varsinkaan perinnöllistä. Jostain syystä minusta silti tuntuu, etten koskaan ole käyttänyt aiemmilla koirillani eläinlääkäripalveluita yhtä paljon kuin Magin kanssa. On ollut isompaa korvaongelmaa, ontumisia, silmätulehduksia, ja nyt viimeeksi tämä verinen anaalirauhastulehdus. Magihan on ollut vaisu jo pidemmän aikaa. Kesälläkin epäiltiin jotain trauman aiheuttamaa lonkan tai selän alueen ongelmaa. Levolla ja kipulääkkeelä sekin parani. No, Pasohan törmää äitiinsä melkoisella vauhdilla pihaleikeissä aina silloin tällöin. Tämän bursaongelman huomasinkin siitä kun ulosteessa oli verta. Molemmat bursat olivat täynnä eritettä, ja toisessa oli verta. Mistä  lienee tullut? Bursat huuhdeltiin ensimmäisen kerran rauhoituksessa, ja jätettiin lääkeaineet sisään. Magin omaeläinlääkäri Maija kokeili jotain klorhexidin pohjaista geeliä normaalin betadine-huuhtelun sijaan. Bursanäyte lähetettiin YESiin tarkempaa bakteerimääritystä varten. Tulos tuli viikon kuluttua ; normaali ulosteperäinen bakteeri ja joku toinen pöpö. Bursia huuhdeltiinkin useamman kerran. Ei tarvinut edes rauhoittaa koiraa. Magihan on muutenkin helppo hoidettava, ei pane hanttiin toimenpiteissä. Tämä on nähty jo montakin kertaa. Viimeisen, kolmannen huuhtelun seurauksena anaalirauhasissa ei ollut enää mitään eritettä. Ei tarvittu edes antibioottia.
Osaan itsekin tyhjentää bursat ulkokautta, mutta Magin kohdalla se ei onnistunut, ei sitten millään. Joka yrityksellä rauhaset plumsahtivat karkuun. Maija totesi saman asian, kertoen minulle ettei homma onnistukaan tämän koiran kohdalla.
Terve koira. Siis seuraavaan viikkoon saakka.

Treeneissä eläinlääkäri huomasi että Magi ontui vasenta etujalkaa. Kipulääkkeelle ja lepo 6 päiväksi. Nyt ontumista ei enää ole, ja vauhti on sen mukaista. Arvaisin näin maallikon päättelykyvyllä, että taas on poika ollut aiheuttajana, ja lavassa oli hematooma.

The green gele ball is the best in the entire world in Magi's and Paso's opinion

Tottiksessa alkaa myös hallikausi huomenna. Kahdesti viikossa treenataan lämpimässä, ja kerran SPL Röykän ulkokentällä. Tänä vuonna toivoisin, että viime kaudella aloitettu tunnetilan luominen tuottaisi tulosta, ja nyt voisin oikeasti alkaa vaatimaan koiralta täsmällisyyttä  sekä näyttävää suorittamista. Tekniikathan tämä osaa jo. Opettelen varuiksi jälkikolmosen tottiskaavion. Eihän siinä kummempaa ole kakkoseen verrattuna. Juoksusta maahan onnistuu, eikä paikallaolo näkösuojassa  liene ongelma. Olenhan vahingossa jättänyt parikin kertaa koiran pihalle paikalleen maahan, ja unohtanut asian. Siinä se nökötti samassa paikassa, kun avasin jonkin ajan kuluttua ulko-oven . Hups.
Niin, nyt olen suunnitellut ensi kaudeksi sitä IPO1 Abeetä ja FH1 jälkeä. Varalla on JK3. Tosin epäilen suuresti omia kykyjäni 1,5 kilometrin metsässä rämpimiseen . Fakta on faktaa; kun ikää tulee lisää, kintut tekevät tenän.

Magi has had more health issues than needed. Luckily none of them has been serious or hereditary. Her back, elbows and hips are x-rayed healthy. Magi is my sixth GSD,and if I recall right, none of them needed vet as much as Magi so far. Happy to have insurance !  I'm still very happy that she has totally healthy bone structure, and none of these problems are hereditary. Anyway; she had ear problems with broken ear-drum, which needed quite many visits to vet. Then she had some injury on jumping one meter obstacle in fetching. Then Paso bumped to her many times causing hematomas both on elbow, and somewhere in the back. The last problem was bloody bursitis. That was hard to find out, since she goes to poop in the bushes. Luckily I once went after her, and found blood in her poop. To the vet's appointment again. This problem needed sedation to empty the glands. Blood samples were sent to University Animal Hospital in Helsinki for analyzing which bacteria was the cause of this painful issue. Our vet did the flushing three times with some chlorhexidin based medicine. No sedation was needed. Magi is very easy to treat, has always been. No antibiotics needed. In my vet's opinion , and mine as well,  antibiotics are subscribed much too easily causing resistance to them. Healthy dog after three more flushing s.  Well, until next week.
In last week in the training's, the vet there noticed Magi's limping on her left front leg. Oh no. Not again. Painkillers, and rest for about a week. I strongly suspected that her son was the cause of this again. Now she is healthy, and we start our training sessions with full speed tomorrow. Two times a week in indoor training field - really necessary in this freezing cold Finland in late autumn and winter. We also train outdoors once a week. Our trainers are super, and skillful, and training companions as well. Write you  later more about training's. Anyhow, we concentrate this year in right emotional state of mind. That one we started already last winter. Magi does obedience technically right, but with a bit lack of eagerness. That I intend to improve.  

" My ball, please !"

Please read also yesterday's posting. 

Lue myös eilinen postaus. 

Peltojälki talvitauolle - tracking on a field on winter pause

English text between pics.
Pics by Mia Lahti

Laying down and showing object between paws

Kesän jälkiurakka on ohi. Olen tyytyväinen koiraani, sillä nyt päästiin vihdoinkin esineilmaisuun saakka. Opetin olohuoneen lattialla, että muillekin esineille kuin puiselle namiluukulle voi mennä maahan, ja palkka tuleekin kädestäni. Viimeinen jälki oli todella pitkä suora, jossa kuusi erilaista esinettä. Pieniä puupalikoita, kokolattiamaton palasia, ja nahkaisia läpysköitä. Magi meni joka esineelle maahan niin että esine jäi sievästi tassujen väliin. Tai nooh, kerran maahanmeno oli vino - jonka korjasin- ja kerran koira taisi mennä makuulle esineen päälle. Jei! Magi myös pysyy maassa kun otan liinan käteen esineeltä seuraavaan lähetyksen. Tästä jatketaan ensi vuonna. Kiitos treenikaverit Mia, Päpä ja  Lea, sekä superkoutsi Tuula Najah !

Aika syvälle koiran kalloon tuo esine-ilmaisu lopulta iskostui toistojen jälkeen. Exäni oli puhdistamassa kaivon hiekkasuodatinta, ja jätti noin 30 senttisen ruuvimeisselin kaivon viereen. Hän ei ylettynyt siihen kaivosta käsin, ja pyysi minua ojentamaan työkalun. No, minä delegoin homman Magille, joka sattui olemaan sopivasti lähellä. Käskyllä "tuo" ei meisseli tällä kertaa noussut maasta, vaikka koira tuo kyllä lusikoita, haarukoita ja kolikkoja. Ruuvimeisseli oli varmaan liian kylmä suuhun. Sanoin vahingossa "tuo esine", ja kas, koira lävähti maahan meisseli tassujen välissä. Aika leveällä ne tassut olivatkin.

Me putting the object found in my pocket

Tracking on a field is over for this year. When tracking on this field, the field was already frosty. Last track was a long line with six small objects made of thin wood, tiny peaces of wall-to-wall carpet, or small leather pieces. Magi did very well by laying down on every object. Once she laid down a bit aside, which I corrected. If you have read previous blog texts.  Maybe you remember what difficulties we had with showing objects on a field. (She is originally a wood tracking GSD, and there she had completely different style collecting the six sticks. She collected a stick, turned towards me, and spat out the stick from her mouth.) On a field dog is not allowed to touch the object at all. Magi is tracking now with quite deep nose. We continue from here next spring. Now our coach Tuula said we can have winter break  after successful tracking. Next year tracking continues with full length leash and FH1 tracks. Our goal is compete for next year. Time for obedience again.

Concentrating in tracking with a deep nose
 

Still tracking with short leash

Peltojälki edistyy - Tracking on fields

English text between pics. Please click pics, you'll see them bigger and better quality

Sairaslomat on pidetty ja jälki maistaa. On tässä väännetty eri tekniikoilla kesän peltojälkeä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Nyt se alkaa sujua. Kevyellä tuntumalla. Ruoka ei ole jäljellä se juttu Magille. Nyt mennäänkin siten että paalulla on ruokaa, sen jälkeen lihapullanpuolikkaita on alussa joka viidennellä askeleella, sitten noin joka 15 askeleella, 17 askeleella. Yllätyksenä kanankaula jossain kohti jälkeä, ja välillä ruokaa joka 5 askeleella. Tämä toimii hyvin . Täytyy uitenkin huomioida että Magi on metsäjälkikoira, joka jäljestää jonkin verran korkealla nenällä. Kyllä se nokka siellä ruohikossa kuitenkin viistää.
Nyt on kuvioissa loppupalkkaruuan lisäksi jäljellä kissanruokapurkki, jonka päällä esine. Joskus maahanmeno onnistuu purkille, joskus taas ei. Loppupurkille koira menee maahan, paitsi tänään. Kääk. Kulmia on yksi, kaksi,kolme tai neljä - riippuen päivästä. Välillä teemme luonnollisestikin helppoja palauttavia jälkiä. 



Ongelmaksi meinasi muodostua imu jäljelle. Nyt se asia on hallussa, ja Magi lähtee paalulta innokkaasti. Viettitasossa tosin on parantamisen varaa. Juu, ei tämä tyyppi muutenkaan mikään korkeassa vietissä suorittava koira ole, joten on vaan hyväksyttävä viettitaso, jotta into jäljelle säilyy. Ollaan ajettu jälkeä aamulla tai illalla, ainakin kolmesti viikossa. Auringonpaisteessa ja sateessa. Puolen tunnin vanhoja ja kahden tunnin vanhoja.
Nyt on lamppu syttynyt. Heureka! Magi ilmaisee esineen menemällä maahan! Esine täytyy vielä tässä vaiheessa olla se puupalikka, jossa on namiluukku. Opetin tuossa keittiön matolla. Tämä ei muuten todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu, sillä Magi ilmaisee kepit metsäjäljellä ottamalla kepin suuhun, pyörähtämällä ympäri, ja sylkäisemällä sen maahan. Tapansa kullakin. Esinettähän ei peltojäljellä saa koskea, vaikka ilmaisutapa onkin vapaa. Kyllä tämä tästä. Ihan varmasti ollaan kisakunnossa ensi vuonna jos vaan terveyttä riittää. Olipa kisamuoto IPO AB tai FH, sinne tähdätään.



We have been tracking on fields during this summer. Mostly three times in a week.  No matter was it sunshine, cloudy or rainy weather. Our tracks were quite short in the beginning,maybe two to three hundred steps. This is new to Magi, since we have been competing before in forest tracking classes. The idea on fields is that dog is not allowed to touch the the object on track. Laying down in front of the object, and the above mentioned object between paws is the way of showing.  This may sound easy, but is not. Magi's way of picking the six sticks on forest is ...how should I say...quite peculiar. She picks the stick, turns around and spits the stick from her mouth. 
On field it's different. This is much more difficult than tracking in forests. First she had to be used to chain collar in tracking, and long leash going under her belly. In the woods we have been tracking with harness. In the beginning corners were difficult, not any more (well, sometimes yes). First I did only straight tracks, then two to four corners. Our length is now usually about 500 to 700 steps. Track is usually half an hour to two hours old. 
We started with food, but it came clear quite soon that the food on is not the thing for her. So, instead of putting food on every step I moved to system that in the beginning of track there is food, then on every 5th step, the on every 15th step, 17th  step and so on. As a surprise  I sometimes put some raw chicken necks on a track. Her favorites.  Our goal for next summer is either IPO AB, or FH tracking, or both.