Kalliolla katin kanssa, kääpämaistiaisia ja jolkottelua

Parhaat tilanteet tapahtuvat aina silloin kun kamera ei ole kaulassa. Kuulostaako kalavaleelta? Eilen kurmutettiin Urho-kissaa, kiipeilttin kantojen päällä ja urheiltiin tällä aidatulla kotipihalla. Koko hehtaarin tontti on aidattu lammasverkolla, joka toki ei tule saksanpaimenkoiraa pidättelemään. Aita tehtiinkin edellistä koiraani Lumia varten. Magille tämä on vain psykologinen juttu. Vapaana ollaan pihalla, ja kun tontilta poistutaan postilootalle, tai lyhyelle lenkille, ollaan kytkettynä. Panta ja talutin laitetaan päälle silloin kun mennään autoilemaan ja tutustumaan Lohjan kaupunkielämään. Pyrin antamaan pennulle paljon erilaisia positiivisia kokemuksia ja virikkeitä. Rajut pentuleikit muiden koirien kanssa eivät ole kasvavalle koiralle hyväksi, mutta pikku pyrähdykset tuttujen pentujen kanssa tekevät koirasta sosiaalisen. Rajanaapurin cromforländeriin Eppuun on luotu kontaktit (ja samalla ihmetelty hevosia). Tyttäreni Anninan novascotiannoutajanpentu Naatti oli myös mieluisa leikkikaveri. Annina ja puolisonsa Jani myös kasvattavat tollereita, joten koiratuttavuuksia riittää sieltä Kirkkonummelta enemmänkin. Käyppä kurkkaamassa http://www.redadict.com/.

Jälkeä ja kontaktia

Eilen oli varsinainen puuhapäivä. Nyt se jälki onnistui! Tallasin tiuhaan aloitusjanan ja jäljelle laitoin koko 20 metrin matkalle 2 maksapalaa. Loppuun palkka - pieni purkinpohjallinen maksanpaloja. Suht hyvin kirsu maassa tämä nassikka jäljesti. Lopussa pantiin juhlat pystyyn. Kontaktia harjoitellaan päivittäin ja se sujuu ihan itsekseen. Tule-käskyä joutuukin viljelemään melko usein, sillä Magia täytyy joskus oikein komentaa pois katin niskavilloja retuuttamasta. Ne hampaat, niinpä - teräviä neuloja suu täynnä. Seuraa-juttu meni muutaman kerran varmaan vahingossa putkeen. Ensin oltiin harjoiteltu käskyä seuraa koiran istuessa kunnon kontaktilla. Ajattelin ihan huvikseni ottaa muutamia askeleitakin samalla seuraa-käskyllä. Noo, kun se nami oli nyrkissä koiruli piti kyllä kontaktin, mutta tanssahteli lähinnä takajaloillaan. Uusi taktiikka kehiin. Istuminen-kontakti-muutama askel seuraten. Jeesss, onnistui. Salaisuus oli selvästikin taskussa ollut käsi - silloin pysyi kontakti ja kaikki jalat maassa. Ja taas pantiin juhlat pystyyn. Toivottavasti sinä, hyvä lukija, et luule että tässä vaan treenataan. Ei nyt sentään. Pentuhan on vasta 10 viikkoinen, jonka tärkein työ on leikki ja uusien asioiden kokeminen. Mutta mutta, minkäs teet, kun koira haluaa miellyttää (siis siinä namin toivossa). Siinä sivussa menee käskykin ja heti perään vapautus. ... ja taas leikitään.