Rillipää-Riehuja

Tuli se talvi kuitenkin, ja pakkaset - hrrrr. Tässä olisi satsi näitä lumikuvia. Joulukortit menivät postiin viime viikolla - ilman lumen häivääkään. Oli sentään Joulunvihreää ja kuuraa. Joulusiivoa tässä on tullut tehtyä. Juu, juu, kaapitkin on siivottu, vaikken aiokaan viettää joulua kaapissa. Magi on kyllä varsinainen siivousapulainen. Imurin se pistäisi mieluiten poskeensa ja lattialuutukin irtoaa siitä sinipiiasta vaikka kuinka monta kertaa yhden siivoussession aikana. Kiljuva pentu on aivan pakko panna porstuaan jäähylle, muuten ei siivouksesta tule mitään. Yhtenä päivänä olin laittamassa toista koneellista pyykkiä pesuun. Yleensä huiskaisen pestävät luukusta sisään , pulverit lokeroon ja kone päälle. Ilman sen kummempaa ajattelemista.
Kuinkas satuinkaan juuri sillä kerralla katsomaan pesukoneen rumpuun sisälle- siellä nökötti Magin iso luumötikkä. Olisin kyllä pikkuisen sadatellut, jos olisin pessyt sen rasvaisen luun lakanoiden seassa. Olettikokohan Magi että pesen sen luun, vai oliko pesukone vain uusi piilo? Tiedä häntä.

Magilla on rillit - Diorit

Pentu on kutissut viimeisten kahden viikon aikana vaihtelevasti, ja varsinkin oikea silmä on vuotanut kirkasta nestettä. Kun rapsutus ja kirputus alkoivat olla häiritseviä, oli pakko viedä tämä reikku-pentu eläinlääkäriin. Maija Räihä onkin sopivasti erikoistunut ihosairauksiin, ja jonkin sortin sellainen tämä vaiva oli. Ajattelin että onkohan se kissanpaskan syönti nyt saanut aikaan suolinkaisia, vai onko koiralla kapi, vai mikä ? Silmiin tipautettiin puuduttavaa ainetta, sillä Maija epäili rakkuloita alaluomen sisäpuolella. No, niitä rakkuloita olikin oikein kunnolla molemmissa silmissä, granulaari-sellaisia. Niitä ei enää polteta, vaan silmiä putsataan ainoastaan veteen kastetulla pumpulilla. Rakkuloiden pitäisi parantua itsekseen. Liittyyköhän nuo silmärillit tähän?

Sitten käytiin sen kutinan kimppuun. Eläinlääkäri syynäsi karvoja ja ihoa, sekä otti teippinäytteitä. Iho hilseili käsittelyn aikana lonkkien päältä kuulemma tavallista enemmän, ja Magi kirputti meitä molempia. Laboratorionäytteissä ei kuitenkaan löytynyt hilsepunkkia, eikä vissiin kapihämähäkkieläintäkään. On kuulemma harvinaista, jos joku näistä ötököistä osuisi mikroskooppiin. Kun nurkillamme liikkuu sekä kettuja että supeja, kapikin on mahdollinen. Kolmas vaihtoehto oli ne kissanpeen suolinkaiset. Kaikkiin kolmeen juttuun (loisiin, kapiin ja hilsepunkkiin) on kuitenkin presiis sama hoito. Strongholdia niskaan. Kolme satsia laitetaan , kahden viikon välein. Ell. Maija tuikkasi vielä kortisonipiikin pahempaa kutinaa helpottamaan. Kyllä pentu kutisee vielä tänään, lähinnä sisällä. Ulkona on sellainen vauhti ettei kerkiä rapsuttelemaan.

Muuten on lenkkeilty pimeässä, hämärässä ja valoisalla. Lenkin varrella on muutamia koiratarhoja, ja niistä haastavin on lenkkimme lopussa, pellon toisella puolella. Siellä on kolme mullikan kokoista mastiffia. Ensimmäisellä kerralla Magi pelästyi kumeasti haukkuvia jättiläiskoiria, mutta hieman rohkaistuaan olisi mennyt aitaukseen lähinnä tappelemaan. Tänään olin tarkempi. Koira kyllä haistoi jo kaukaa "# että ulkona ollaan, vai". Siinä kohtaa tietä on aina peililiukasta, mutta sain Magin tulemaan kanssani ei-käskyä tolkuttaen ja välillä remmistä nyppäisten. Haukkuen mentiin ohi, muttei älyttömällä kiskomisella. Tuo paikka on oikeasti minulle haaste, sillä aiempi saksanpaimenkoirani Lupu inhosi niitä mastiffeja sydämensä pohjasta, ja meno oli sen mukaista, että käsi menasi lähteä irti olkapäästä.

Tuulan neuvosta on ruvettu palkkaamaan pelkästä kontaktista. Seuraaminen menee melko hyvin (=joskus oikein hyvin). Uutena kehiin on tullut seuraamisesta maahan ja eteenistunnasta sivulle. Ei vielä suju - enkä sen puoleen vaadikkaan mitään nappisuorituksia. Pentuhan on vasta just täyttänyt 4 kk. Painoa 18,3 kg ja muoto hieno. Riehuminen ja kaikenlainen kiusanteko onnistuvat hyvin.

PS. Ei muuten olekaan helppoa kuvata mustaa koiraa valkoisella lumella, varsinkaan kun aurinko paistaa


PS.PS. Haloo M-pentueen sisarukset - missä ootte ja mitä kuuluu ?