Magin Jolly Ball

Takuulla kestävä pallo
Tällaisen voi ostaa Porvoon Dog&Catista (mainosprovikat mun tilille vaan) . Ei mene rikki, materiaali on kovamuovia, tai jotain. Kyllä pelaaminen onkin Magin mielestä hauskaa. Pallo liikku murinan voimalla pitkin maita ja mantuja. Vauhtia säestetään kimelällä haukunnalla, varsinkin jos pallo sujahtaa ojaan. Tässä kuvassa komennetaan minua hakemaan pallo kuusiaidan ja verkkoaidan välistä.
 

Välillä pitää hieman huilata.Tulee hiki ja jano.

"Et pallo mene väärään suuntaan, et mene" Magi yrittää välillä saada actionia lisää palloon ottamalla rakastamansa kepin siitä iiiisosta keppikasastaan.Kepillä koira tyrkkää välillä vauhtia palloon. Tekniikassa on vielä hiomista.

Treenikuulumisia
Näin hauskaa meillä on välillä treeneissä. Jaana leikkii Elvin kanssa ja naps, tuli kuva ihmisesteestä. Meillä on muutenkin mukavaa, sekä hyvä kannustava treeniporukka.

Olemme tehneet Magin kanssa metsäjälkeä ja hyvin on mennyt. Eilen oli vuorossa peltojälki. Ohjaajamme Lenan mukaan tein hyvin jäljen ja Magi jäljesti tosi tarkasti kuono imuroituna maahan. Nyt tehtiin vaan suora jälki, jonka päässä oli ruoholla peitetty ruokakuppi ja jäljellä lihapullaa (hyi minkä makuisia, maistoin, yök) noin joka viidennellä askeleella. Jospa me joskus erikoisjälkeenkin.....

Tottis-osuudessa oli seuraamista, joka paranee pikkuhiljaa, muttei vielä ole läheskään täydellinen. Paikalla-olo sen sijaan on tosi hyvä. Annoin koiran olla paikallaan aika kauan. Luoksetulo ei ollut raketti-laatua, mutta reipasta. Pikkuisen Magi epäröi kun piti tulla aivan eteen, mutta tuli kuitenkin. Liikkeestä-maahan ei vielä suju - tarvitaan kaksi käskyä ja laskeutuminen on hidasta. Tereenaan sitä kotona, ja seuraamista pikku pätkissä vaikkapa lenkillä. Loppukevennykseksi otettiin A-este harjoituskorkeudessa. Kolmannella kerralla kiipesi hyvin ja yksi hyvä kiellon päälle. Kotia kohti ja hyvällä mielellä.

Meidän treenikentällä oli kuulemma ollut kobra-kyykäärme. Pystyssä ja sihisten. Hyvä etten nähnyt sitä. Muutoin olisivat treenit jääneet väliin. Auton perävalot olisivat vilkkuneet tosi nopeasti. Sitä ennen minä olisin jähmettynyt kauhusta, huutantut kurkku suorana ja pinkaissut uuden sadan metrin maailmanennätyksen. On se kumma että tämä kammo ei mene ohi , ei millään. En edes voi katsoa kirjasta käärmeiden kuvia, saatikka koskettaa kuvaa. Muuten en sitten pelkääkään mitään (kröhmm). Tyttäreni onkin joskus vuosikymmeniä sitten tokaissut: " mulla on kova mutsi, sillä on aseenkantolupa, e-ajokortti ja saksanpaimenkoira". Totta. Trailerikorttikin on ihan ajamalla saatu. Perintöhaulikkokin on, muttei panoksia, enkä ikinä ole ampunut laukaustakaan. Käärmeestä olis varmaan tullut sosetta jos ikinä olisin edes osunut siihen losauttamaan. Pidetään aseet kaapissa, koirat hanskassa - rakkaudella, sydämellä, reiluudella ja treenillä. Kasvattajan mietelause koirista on ihan nappiin.