Melkein Pele

Jalkapallon MM-kisojen kunniaksi Magikin pelaa palloa - melkein kuin Pele.

Ensin vähän verrytellään ja sitten vauhti alkaa. Huom: tästä kuvasta näet millaiset puoli-takajalka-jalkapallosukatkin Magilla on. Noo, vauhti on sitten sitä, että koko tontti käytetään hyväksi kovaa ja lujaa. Koko kylä takuulla kuulee kun Magi pelaa. Aika hyvin pallo nousee myös ojasta. Kuusiaitaan jumiutunut, ja varsinkin nokkospuskiin pyörähtänyt pallohaku on sitten minun heiniä.

Välillä koira yrittää jujuttaa minua mukaan pelaamaan komentamalla - ja  kovaa. Ei toivotakaan, että pysyisin vauhdissa mukana.

Käännökset ovat myös melkoisen hyvin hallinnassa. Tosin kukkapuskia ja pensaita ei huomioida lainkaan. Yli vaan. On jalkapallokin aika hikistä hommaa, myös Magilla. Koira on session jälkeen ihan puhki. Pelaaminen on rajoitettua, sillä Jolly Ball on todella kovaa ainesta, enkä halua koiralleni hammasvaurioita.

PS. Tuosta komentamisesta tulikin mieleen yleisimmät Magille käyttämäni käskysanat. Hyyyväää tyttö, hhhieno koira, ja  taiiitava ovat ne yleisimmät.

Jeee, nopeassa vapautuksessa, hitaammassa käytän vapaa-sanaa. Istu, sivu, seuraa, ja maa ovat myös normaalisanastoa. Luoksekutsuna on tule treenisanastossa. Muuten käytän Magi tänne -käskyä.

Jäljellä on käskynä yksinkertaisesti jälki. Keppi-ilmaisussa käytän etsi keppi innostusta. Noutoleikeissämme (keppi tai lytistyneet jalkapallot) on innosteena tuo.

Autoon-hypyssä sanon autoon ja takaluukun avauduttua odota. Odota sanaa käytän myös, kun lähden kotoa ja Magi jää yksin.Tuota noin.... käytän myös lausetta: Magi odota, äiti käy kaupassa. Heheh. Kiipee-sanaa olen käyttänyt vasta muutaman kerran A-esteellä ja hyppy- sanaa en just ollenkaan. Ensi viikolla repertuaariin lisätään esineruudussa yksinkertaisesti esine.

Täytyyhän koiran muitakin kieliä kun suomea osata. Olen opettanut pään kääntämisen sivulta toiselle espanjaksi sanoilla que quieres? (mitä haluat?). Toimii, kunhan itse hieman kallistan päätäni. Viimeisenä mieleen tulee tietty hyvää yötä.-) Mitenkäs teillä kommunikoidaan?

PS.PS. Unohdin muutaman. Irti on käytössä varsinkin kun narupallo pitäisi antaa minulle. Tehosteena kiitos. Ei meillä ihan vapaata kasvatusta ja kukkaiskieltä käytetä. Kyllä  Eiii kuuluu myös sanavarastoon. Leave it , tämän olen oppinut telkkarin koirakouluttaja Victorialta, tarkoittaa ettei oteta suuhun ollenkaan, oli sitten kyse mistä tahansa.

Näyttelyssä

Saksanpaimenkoirien pentukatselmus

Kun kerran oma alaosasto, Spl-Etu järjestää pentukatselmuksen, ja vielä Lohjalla, niin pitihän sitä meidänkin osallistua. En todellakaan ole näyttelyihminen, edellisestä kokemuksesta on vierähtänyt peräti 32 vuotta. Toisaalta: onhan se kiva saada ammattilaisen arvostelu koirasta. Tuomarina oli norjalainen Liv Evjen. En todellakaan odottanut mitään, sillä näyttelylinjaiset ovat aivan eri rakenteisia koiria. Lähinnä hain Magille uusia kokemuksia. Toki valmistauduin pyykkäämällä koirani edellisviikolla. Kynnetkin leikattiin, ja korvat kiillotettiin. Niin, ja harjoiteltiin esittämistäkin.

Näyttelyssä vierähtikin koko päivä ja Magi käyttäytyi kympin arvoisesti. Avoin ja utelias koira kaikkia kohtaan. Oma selkäni oli siinä kunnossa, että kehäjuoksemisesta ei olisi tullut mitään. Onneksi alaosastomme Seija järjesti tuosta vain Magille Tintun esittäjäksi. Tämä ensimmäinen kuva kertoo Tintun fiilikset:-). Juupa juu. Kun toisten koirien omistajat juoksivat kehän ulkopuolella innostaen koiriaan, minulle sanottiin "mene piiloon". Heh heh, arvaat varmaan miksi. Kiitos vaan Tinttu mustan esittämisestä (kuten Facebookissa jo mainittiin:-))

Muutenkin oli mukavaa.Tuli tavattua vuosikymmenen takaisia treeniporukan tuttujakin, sekä muita mukavia ihmisiä. Kisajärjestelyt olivat loistavat. Kaikki pelasi.

Palkintopallille kuitenkin päästiin luokassa nartut 8-10 kuukautta. Tässä ihan todistekin siitä. Luokan voitti näyttelykoiria kasvattaja, varsinainen konkari Kim Baggström (yllätys, yllätys;-), tällä kertaa koirallaan Martinskapelle Flair. Toisena minun Magi, Black Chance Magic, ja kolmantena Cunto Ronja (ensimmäisessä kuvassa taustalla). Enempää osallistujia ei tässä luokassa ollutkaan. Kasvattaja Tuula ennustikin että kolmen parhaan joukkoon mennään. Nappiin osui.

Magin näyttelyarvostelu:

9 kuukautta, suuri, hyväksyttävä tyyppi, hyvä pää, tarkkaavainen, hyvä kaula- ja selkälinja, lyhyt jyrkkä runko, pystysuora olkavarsi, tasainen säkä, jonkin verran enemmän takaa kulmautunut, normaali edestä, ahdas takaa, edestä normaali, lyhyet sidotut askellajit, erittäin hyvä luonne.

Arvostelu oli saksaksi. Oma taitoni on melko ruosteessa, joten käännökseen tarvittiin sanakirjaa ja ystävän apua.

Palkinnoksi saimme ruokaa, ja hienon hopeanvärisen koirapatsaan. Se löysi heti paikkansa takan reunalta.

Eilen tein Magille palkaksi hyvästä käytöksestä sen rakastaman makkara-nurmikkojäljen. Päivällä leikittiin sillä suurella Jolly Ballilla. Koko kylä kyllä kuule koska Magi pelaa palloa. Aika taitavaksi koirani onkin kehittynyt. Ehkä me sittenkin se joukkkue perustetaan, vai mitä Tuula? Tänään on vuorossa puskien siirtoa paikasta toiseen, kaivuri apulaisena, lenkki, ja nopean maahanmenon treeniä. Paikallaan tämä riehupelle pysyykin jo mielestäni todella hyvin.

Luutarhuri

No nyt on sitten käväisty lammessakin. Viime viikolla Bertta-Berni kävi kylässä ja painui heti uimaan. Magi oli sitä mieltä että "hyi, jalat kastuu". En tiedä kävivätkö myös tyttäreni Anninan viisi kyläillyttä tolleria lampivisiitillä. Märkiä ne ainakin olivat.

Puutarhan kitkemisestä ei meinaa tulla mitään kun apulainen on koko ajan tyrkyttämässä keppejään - ja niitähän siinä Magin kasassa riittää. Kokeilin huvikseni kepinheittoa lammmen rantaveteen, 10 senttiä syvään. Nouto toimi. Heitin seuraavan kerran kepin noin 40 sentin syvyyteen ja Magi painui perään. Melkoinen huoli koiralla olikin, ettei vaan keppi huku. Siis Magi sukelsi - turhaan, olisi se keppi kellunutkin.

Meillä on vähän niinkuin samat harrastukset Magin kanssa. Minulla puutarhan hoito ja Magilla luutarhan hoito. Luutarhuri, kuten ystäväni Salla veisteli. Luita paimennetaan silloin tällöin, ja jos ne eivät ole oikeassa asennossa kuopissaan, ne mullataan kuonolla uudelleen.

Treeneissä oltiin taas viime viikolla ja pihatottista tehdään päivittäin, se noin viisi minuutttia. Jälki meni taas ihan nappiin. Magin omaohjaaja Lena oli sitä mieltä. Yhden puun kohdalla Magi kiersi sen väärältä puolelta ja pyörähti pari kertaa. Minä oli passiivien, ja annoin koiran ratkaista itse tehtävän. Tottiksessa otettiin paikallaoloa ja pätkiä seuraamista. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno on kotiläksynä. Viime viikolla oltiin taas kaupunkiosuudella rankkasateessa, ja paremmin se meni kuin ennen. Silti ne ihmiset, ne ihmiset - aijaijai kun olisivat kivoja. Lauantaina mennään sitten pentunäyttelyyn Virkkalaan. Tuomarina on Liv Evjen Norjasta. Siitä onkin suunnilleen 32 vuotta kun olin viimeeksi esittämässä koirani näyttelyssä. Alaosastomme tytöt antoivat käytännön treenipläjäyksen meille molemmille. .... niin, ja voihan sitä katsoa muista mallia. Odotuksia ei ole, katsotaan mitä tuomari sanoo. Vaikka sanoisi mitä, niin silti Magi on minulle rakas ja mielestäni hieno koira. Kerron kuulumisia seuraavassa blogissa.

Edellisen bloggauksen kuvat

Tekniikka on just tätä. Toimii,ei toimi,toimii, ei toimi. Tämänpäiväisestä blogijutusta hävisivät ties minne kuvat, jotka aamulla olivat ihan nätisti paikallaan.

Kukkaistyttö sairastaa

Lännenratsastuskilpailuissa

Magi on ollut melkein hevosenhoitajana viime viikonloppuna Hyvinkään lännenratsastuskilpailuissa.
Hyvin toimi. Koirani ei välittänyt toisista koirista - voisinpa melkein kehaista - ettei tuon taivaallista. Ihmiset sen sijaan ovat edelleen ylitsepääsemättämän kivoja. Tätä pitää vielä hioa hieman himmeämmäksi. Ihan kaikkia ei mielestäni tarvitse tervehtiä. Hevoset eivät aiheuta minkäänlaista pelkoreaktiota, enemmänkin uteliaisuutta. Magi olisi halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta ratsujen kanssa. Käväisi se monasti nuuhkaisemassa tarhassa ollutta hevosta turvasta sillä aikaa kun pitelin ystäväni western-hevosta, Magi toisessa kädessä taluttimessa. Itse tuli sählättyä jonkin verran ohjasten ja taluttimen kanssa, kun molemmissa käsissä oli samanaikaisesti jonkimmoinen veto päällä - eri suuntiin tietty. Lämmmintä oli. Magin juomakupppi oli autossa, ja parkkipaikalle oli jonkin verran matkaa, joten tarjosin koiralle vettä pahvisesta kahvikupista puffetin penkeillä istuessani. Kupista oli kiva lipsua. Kaverit tokaisevatkin että "terassitavoille opetettu".

Kukkaistyttö sairastaa

Treenit ovat jääneet tältä viikolta kun Magin pylly juoksee. Hormonaalinen muutos on sen verran suuri, etteivät kotipihan käskyt olleet aivan hallinnassa, joten en viitsi kiusata treeneillä kun on tätä ihanaa hellettäkin. Keskiviikkona leikattiin nurmikko, ja Magi pisteli nurmikon leikkuujäteklönttejä naamaansa kun silmä vältti. Aina ei kerinnyt kieltämään. Torstaina ei kelvannut aamuruoka lainkaan, eikä iltaruokakaan. Koko päivä meni oksentelun merkeissä, ja koira ei ollenkaan ollut iloinen villi itsensä. Makasi vaan nurmikolla ja oksensi. Yritin houkutella syömään , ei kelvannut, ei edes kissan purkkiruoka, eikä vesikään. Perjantiana soitin Magin omaeläinlääkärille, jolla on aina silloin vapaapäivä. Kukkaistyttöni oli kuin kuihtunut ruusunnuppu, limakalvotkin jo nihkeän tuntuiset. Maija neuvoi menemään eläinlääkäriin, sillä ne laattamaiset ruohoklöntit aiheuttavat helposti tukoksia suolistoon.

Mentiin sitten Lohjan pieneläinklinikalle. Lämpökin oli hieman noussut kotona mittaamastani 38,6 asteesta. Se oli klinikalla 39,2. Magi laitettiin elektrolyyttinestetippaan kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Sitä ennen koirasta otettiin laaja verenkuva ja useita röntgenkuvia. Kuvista ilmeni kaasuntäytteinen suolisto, jossa mahalaukun seinämän poimut näkyivät korostuneesti, muttei selkeää vierasesinekuvaa. Onneksi.
Magi sai myös pistoksina oksennuksenestolääkettä ja ruoansulatuskanavan seinää suojaavaa lääkettä. Veriarvoissa ei ollut huomauttamista. Kotiin tuli mukaan suolisto-antibioottia 10 päiväksi, sekä kahta erilaista mahalaukkua suojaavaa lääkettä. Käväisin koirani hoidon aikana viereisessä kaupassa ostamassa kanasuikalefileitä useamman paketin. Kotona keittelin Magille kanafileitä ja riisiä kiinalaiseen tapaan. Ihan pientä annosta tarjosin ensi alkuun, ja johan kelpasi. Illalla koira olikin jo parempi, mutta vajaa pari viikkoa mennään lääkityksillä ja vahditaan ruohonleikkuujätöksien syöntiä. Niihin on kuulemma koiria menehtynytkin. Ehkä Magin vatsakipujen syy oli jokin muu, (ne valmislihapullat jäljellä ?), ja ruohonsyöminen seuraus. Tiedä häntä. Nyt otetaan iisisti joka tapauksessa.Treeneihin mennään vasta ensi viikon torstaina ja perjantaina. Siihen saakka hoitona on hellyys, leikki, lenkki ja rakkaus.

PS. Aiemmin olen kertonut blogissa kuinka Magi pelästyi talon seinustalla kotkottavia kanoja. Ystäväni kommentoi sähköpostilla näin:  " mahtaa Kettu Repolainen nauraa partaansa - susi joka pelkää kanoja" Heh heh. Ei pelkää tämä susi kohta mitään.

Mihin ihmeessä ne kuvat hävisivät???? Aamulla olivat mukana jutussa. Tää on just tätä #&%*#

Magin Jolly Ball

Takuulla kestävä pallo
Tällaisen voi ostaa Porvoon Dog&Catista (mainosprovikat mun tilille vaan) . Ei mene rikki, materiaali on kovamuovia, tai jotain. Kyllä pelaaminen onkin Magin mielestä hauskaa. Pallo liikku murinan voimalla pitkin maita ja mantuja. Vauhtia säestetään kimelällä haukunnalla, varsinkin jos pallo sujahtaa ojaan. Tässä kuvassa komennetaan minua hakemaan pallo kuusiaidan ja verkkoaidan välistä.
 

Välillä pitää hieman huilata.Tulee hiki ja jano.

"Et pallo mene väärään suuntaan, et mene" Magi yrittää välillä saada actionia lisää palloon ottamalla rakastamansa kepin siitä iiiisosta keppikasastaan.Kepillä koira tyrkkää välillä vauhtia palloon. Tekniikassa on vielä hiomista.

Treenikuulumisia
Näin hauskaa meillä on välillä treeneissä. Jaana leikkii Elvin kanssa ja naps, tuli kuva ihmisesteestä. Meillä on muutenkin mukavaa, sekä hyvä kannustava treeniporukka.

Olemme tehneet Magin kanssa metsäjälkeä ja hyvin on mennyt. Eilen oli vuorossa peltojälki. Ohjaajamme Lenan mukaan tein hyvin jäljen ja Magi jäljesti tosi tarkasti kuono imuroituna maahan. Nyt tehtiin vaan suora jälki, jonka päässä oli ruoholla peitetty ruokakuppi ja jäljellä lihapullaa (hyi minkä makuisia, maistoin, yök) noin joka viidennellä askeleella. Jospa me joskus erikoisjälkeenkin.....

Tottis-osuudessa oli seuraamista, joka paranee pikkuhiljaa, muttei vielä ole läheskään täydellinen. Paikalla-olo sen sijaan on tosi hyvä. Annoin koiran olla paikallaan aika kauan. Luoksetulo ei ollut raketti-laatua, mutta reipasta. Pikkuisen Magi epäröi kun piti tulla aivan eteen, mutta tuli kuitenkin. Liikkeestä-maahan ei vielä suju - tarvitaan kaksi käskyä ja laskeutuminen on hidasta. Tereenaan sitä kotona, ja seuraamista pikku pätkissä vaikkapa lenkillä. Loppukevennykseksi otettiin A-este harjoituskorkeudessa. Kolmannella kerralla kiipesi hyvin ja yksi hyvä kiellon päälle. Kotia kohti ja hyvällä mielellä.

Meidän treenikentällä oli kuulemma ollut kobra-kyykäärme. Pystyssä ja sihisten. Hyvä etten nähnyt sitä. Muutoin olisivat treenit jääneet väliin. Auton perävalot olisivat vilkkuneet tosi nopeasti. Sitä ennen minä olisin jähmettynyt kauhusta, huutantut kurkku suorana ja pinkaissut uuden sadan metrin maailmanennätyksen. On se kumma että tämä kammo ei mene ohi , ei millään. En edes voi katsoa kirjasta käärmeiden kuvia, saatikka koskettaa kuvaa. Muuten en sitten pelkääkään mitään (kröhmm). Tyttäreni onkin joskus vuosikymmeniä sitten tokaissut: " mulla on kova mutsi, sillä on aseenkantolupa, e-ajokortti ja saksanpaimenkoira". Totta. Trailerikorttikin on ihan ajamalla saatu. Perintöhaulikkokin on, muttei panoksia, enkä ikinä ole ampunut laukaustakaan. Käärmeestä olis varmaan tullut sosetta jos ikinä olisin edes osunut siihen losauttamaan. Pidetään aseet kaapissa, koirat hanskassa - rakkaudella, sydämellä, reiluudella ja treenillä. Kasvattajan mietelause koirista on ihan nappiin.

BLC päivät

Lauantaina sitten lähdettiin. Kukonlaulun aikaan, Kotkaan, kasvattajan järjestämille BLC Päiville.

Yhdeksältä aloitettiin päivien kouluttajan JJ:n ohjauksessa heti shokkikäsittelyllä. Kaikki BLC koirat kentälle yht aikaa. Arvaa vain että kiljuiko Magi? Kyllä vaan. Siihen sitten tällättiin vetiselle kentälle koko porukka ohittamaan toisiaan, ja loppujen lopuksi kaksikin kertaa rinkiin vieri viereen. Kaikki rähisijät pantiin ruotuun. Myös Magi. Lopulta kaikki koirat olivat pylly pyllyssä kiinni ja ohjaajat koirien edessä.

Jokanen koirakko harjoitteli päivien aikana erikseen ja yhdessä. Oli kiva katsoa hienoja suorituksia. Ohjaaja JJ paneutui jokaisen koiran kohdalla omistajan ilmoittamiin "ongelmiin", ja ainakin näin maallikon mielestä näytti siltä että jokaisen koirakon sudenkuoppa ratkesi.                                                                       

Koska tämä on Magin blogi, ja seison sanojeni takana, uskallan myös kirjoittaa että menetelmät olivat välillä melkoisen rajuja.

Magin kohdalla ilmoitin kouluttajalle missä meidän rajat menevät, ja hän kunnioitti toiveitani. Täytyy tunnustaa että meidän ongelmat (lue minun aiheuttamiani) ratkaistiin. Toisten koirien kohtaaminen on nyt hallinnassa. Tässä asiassa me saimme pyynnöstämme yksityisopetusta, jonka tuloksena Magi istui toisen päivän lopussa tiellä aivan haukkuvan (käskystä) BLC Karloksen vieressä kylkimyyryä ja kontaktilla minuun. Hurraaa.

Magi oli kyllä päivien touhusta enemmänkin kuin hämmennyksissään, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. Toisten koirien kohtaamisessa oli pakko käyttää järeämpiä otteita ja pyöräyttää koiraa hieman. Olen kyllä tiedostanut että meillä on jonkin sortin johtajuusongelma, mutten osannut hoitaa sitä tarpeeksi jämäkästi. Kiitos myös Tuulalle neuvoista. Kyllä se seuraaminenkin saadaan kuntoon. Onhan meillä hyvät ohjaajat omissa treeneissä. " Ai tuon verran aukeaa", höh. Kuvat kertoo näemmä enemmän kuin tuhat sanaa. Yritin muuten häivyttää itseänikin noista kuvista, mutta tekniikka-osaaminen loppui kesken.

Paikallolo oli Magille melkein uutta. Vähän sitä ollaan treenattu, mutta kun jättäviä liikeitä otetaan ohjelmaan hieman myöhemmin. Nyt sekin on tehty. Ai miten? No silleen että koira liikkeestä maahan - meni muuten hitaasti kun ei oltu ennen treenattu ollenkaan - ja itse jonkin matkan päähän koirasta. Ohjaaja JJ potki koiran edestä palloa (Magin lempileikki muuten), käveli minun ja koiran välistä ja huusi kaiken kukkuraksi täyttä kurkkua "TULE, VAPAA". Pari kertaa Magi nousi ylös ja siirtyi hieman. Nostin koiran selkänahasta takaisin paikalleen ja siinä pysyi seuraaavien härnäysten ajan. En muuten olisi uskonut, että koira tapittaa minua silmiin välittämättä häiriöstä.

Tässä harjoitellaan luoksetuloa maahan-paikallaolosta. Ensimmäisen kerran koira ei ollut varma mitä nyt tehdään kun kutsutaan, varsinkin kun juuri äsken oli käsketty olemaan paikallaan. Kuulin vain katsomosta kommentin "tuleeko se aina noin hitaasti". Mieleeni tuli näyttää närhen munat epäilijöille. Sain tehdä liikkeen uudestaan niin että menin melkein kentän toiseen päähän ja kutsuin sieltä tule-käskyllä. Hyvin pysyi maassa ja lujaa tuli. Magi The Raketti. Hah, hah, siitäs saivat epäilevät Juudakset.

Magi oli viikonlopusta, mökkimajoituksineen kaikkineen niin väsynyt, ettei ruoka maistunut aamulla. Ensimmäisen kerran kävi näin. Luulisin että kohta koiran pylly juoksee, kuten jo sisaruksilla Nallella ja Seitalla.

Minä taasen en aio syödä ikinä enää kun katsoin noita kuviani. Karmea totuus paljastui. Onneksi en sentään ollut kurainen kaulaan saakka kuten eräät:-)

Magi 9 kk , säkä 60,5 cm, paino 27 kg.
PS. anteeksi vaan kuvien koko, ne olivat alunperin oikean kokoisia, mutta hävisivät bittiavaruuteen. Edellinen kuvakollaasi piti olla tätä ennen. Sattuuhan sitä....

Kuvat: Tuula Siimes