Miinulla on jääälkikoiraaa

Metsäjälkeä

Tällä viikolla on korkattu metsäjälki. Ensimmäistä kertaa molempien elämässä. Maanantaina oltiin Lohjan PaPeKon jälkiryhmssä, jonne ilmoittauduttiin jo viime syksynä. Minulla ei ollut hajuakaan koko metsäjäljestä, mutta tein kuten käskettiin. "Aloita tuosta ja mene 500 metriä suoraan. Tee kulma ja tule tuonne polulle. Laita lihapullaa joka kolmannelle askeleelle ja loppuun enemmän." Ai että 500 metriä??? No, vähempi sitten riitti. Minulle vissiin unohdettiin kertoa, että jäljen alku merkataan jollain kepillä. Jälki vanheni 45 minuuttia, jossa ajassa ehdin jo miettiä, että mitenkähän tässä käy ja missähän se alku on? Mukana oli nimittäin JK ykkösen suorittaneita koiria, ja kaikki muut olivat konkareita jäljellä.

Minun piti mennä ensimmäisenä. Magi laittoi nokan maahan ja sitten mentiin. Tein jäljen  suoraan kun oli kerran käsketty. Siis myös pienen ryteikön läpi. Askel kerrallaan Magi jäljesti ja jokainen lihapullanpala löysi tientä koiran kitaan. Kulmassa koira pyörähti muutaman kerran edessäni, sillä minä varmaan seisoin kulman päällä. Muuten koiran nenä oli koko ajan sammalikossa.

Takanani muuten oli kuusi käkättävää tyttöä, joista Magi ei välittänyt tuon taivaallista. Kovasti meitä kehuttiin. Ainoa huomautus oli että vauhtia saisi olla enemmän ja itse pidemmällä liinassa. Juu, varmaan, mutta mistä sitä ekakertalaiset vauhdista ymmärtää. Pellolla on jäljestetty hitaasti ja tarkasti.

Ymmärsin koirani arvon muiden suoritusten jälkeen. Jokainen muu koira sähläsi jonkin verran - toiset enemmänkin. Olin niin täpinöissäni, että oli ihan pakko laittaa vielä illalla viestiä kasvattajalle. Sainkin paljonpuhuvan vastauksen: - Magi on magee. Olen pyrkinyt kasvattamaan luontaiseen nenänkäyttöön kykeneviä koiria. - . Luontaisesti se nenä kävikin.

Eilen tehtiin SPL:n Uudenmaan alaosaston jokaviikkoisissa treeneissä Raaseporissa myös metsäjälki Jaana Alenin johdolla. Nyt merkattiin alku metsätielle laitetulla kepillä, ja lihapullia joka kolmannelle tai viidennelle askeleelle ja loppuun isompi läjä. Magi laitettiin istumaan ennen jäljelle lähtöä. Jälki oli hieman lyhyempi kuin meidän edellinen keikka. Hyvin se nokka maassa pysyi. Yhden kerran Magi haki jälkeä pikkaisen sivusta, mutta ratkaisi homman itse tosi nopeasti. Yritin samalla kuvata koiraa, mutta se ei onnistu. Häiritsin koiraa tahattomalla pidätteellä kuvan tarkennuksen aikana. Tällä kertaa kulma oli kaareva, joka on koiralle helpompi näin alkuun. Jaana oli tyytyväinen, ja minä. Ensi kerralla laitetaan jäljen loppuun pallo palkaksi.

On muuten mielenkiintoista seurata millaisilla varustuksilla jälkeä ajetaan. Minä käytän jälkivaljaita ja pitkää ohutta nylon-liinaa.

Esteitä

Lopuksi otettiin muutamia uusia juttuja kentällä. Magille laitettiin matala este. Jaana piti koiraani esteen toisella puolella ja minä kutsuin patukan kanssa toisella puolella. Hyvinhän tuo hyppi. Toisille treeniporukan koirille opetettiin myös harjoitus- A-estettä. Kaikki koirat sen ylittivät kukin hieman erilaisilla tyyleillä. Magikin osallistui tähän juttuun. Neljännellä yrittämällä se ymmärsi mitä tässä tehdään, ja meni yli niin, ettei edes hypännyt harjalta toiselle puolelta alas, vaan laskeutui poikkipienoja hyväksikäyttäen. Aika fiksu ja ketterä koira. Nämä esteet otetaan kuvioihin vasta myöhemmin. Muuten leikittiin pallonhakua palkaksi. Kivaa oli.

Niinpä. Magi on magee.

PS. Nämä nenämaassa-kuvat ovat ihan vaan kotipihalta.

Ampu tulee

Ammuntaa treeneissä
Lienee itsestään selvää että Magi ei reagoinut treeneissä starttipistoolilla ampumiseen mitenkään. Koulutusohjaaja Jaana paukutteli useamman kerran pistoolia. Magia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Pääsinpä itsekin pamauttelemaan kun koirani oli autossa. Muuten koulutussessio ei mennyt ihan nappiin. Magi hössäsi enimmäkseen, mutta rauhoittui lopulta. Muutaman viikon kuluttua on kasvattajan BLC-päivät, ja saattaa olla että menen päiville paperipussi päässä jos sama meno jatkuu. Taitaa olla pissis-ikä koirallani.

Jäljessä sen sijaan ei ole mitään ongelmia. Naapurin suorakylvöpelto on tarkoitukseen aika hyvä, mitä nyt vähän kurainen. Magi jäljestää todella tarkasti, askel kerrallaan. Nenä ei nouse kertaakaan jäljeltä. Vitsit, tästä olen ylpeä.

Magin oma puupino
Tulipahan kaadettua muutama iso haapa tontilta polttopuiksi ammattilaisen toimesta. Magi on innoissaan. "Nämä on kaikki minun keppejä". Juupa. Kun yksi keppi hukkuu jonnekin heinikkoon, on mistä ottaa tilalle . Keppejä onkin ympäri tonttia.

Lenkiltä tuodaan sitten lisää - lähinnä risuja. Tänään sai ainakin kolme kertaa koiran pituinen iso märkä kaarnapala kyytiä.

Kyllä oli koiralla hauskaa. Magi paineli täyttä häkää pitkin metsiä kaarna liehuen kuin viitta. Välillä kaarnaa tapettiin niin että koiran kyljet saivat kyytiä. Masokisti.

Kokeilinpa huvikseen meneekö Magi semmoisesta betonisesta isosta tierummusta läpi. Semmoisia oli lenkin varrella eräällä pellolla. Heitin nameja tierummun toiseen päähän. Muutaman kerran koira tuli ulkokautta, mutta äkkäsi nopeasti että tästä voi mennä läpi. Sen jälkeen rumpuun olisikin sukellettu koko ajan.

Kevätleikkejä

Vauhtia piisaa

Voi tuota Magin nuoruuden riemua. Koirani haluaisi olla koko päivän pihalla, mutta minä jäädyn täällä arktisessa ilmastossa. Löysin jostain kätköistä tennispallon, ja se onkin tällä hetkellä Magin rakkain lelu. Tarkoitus on pitää palloa vain ulkokäytössä, mutta jotenkin se löytää tiensä sisälle monta kertaa päivässä. Magi ei onneksi heittele palloa sisätiloissa, mutta pudottaa kyllä, jolloin pallo pomppaa kivasti. Pomp pomp, räps räps. Viimeinen ääni on sohvan alle menneen pallon kaivamisääni. Siinä touhussa on pakko vähän auttaa koirulia. Khömm, tuota noin: on pakko tunnustaa että keittiön pöydän nurkassa vadissa olevat tomaatit saavat joskus saman käsittelyn. Joskus poimin tomaatit lattialta kokonaisina, joskus melkein ketsuppina.

Viimeinenkin luumöhkäle päätyi ulkona hautaan. Magi kaivoi kuoppia joihin luut päätyivät. Lopputulokset siloiteltiin tasaiseksi kuonolla multaamalla. Magi käy silloin tällöin tarkistamassa kätkönsä, etten vaan ole heittänyt hänen aarteitaan roskiin.

Pihatyöt edistyvät hitaasti, sillä joku on aina haravanvarressa. Vaikka haravoitakin on useita, just se minun on paras. Apuvälineiksi on otettu keppejä ja palloja - vaihtareiksi.

Jälkeä ja esineruutu

Nyt on korkattu jälkipellot. Olen tehnyt marjatarhaan nurmikolle muutaman lihapullajäljen kulmalla. Hyvin Magi jäljen ajoi yhtenä aamuna. Illalla sille varmaan muistui mieleen että "taisi jäädä muutama lihapullanpala jäljelle". Ei muuta kun ajamaan jälki uudestaan, siis Magi yksinään. Just prikulleen ajoi, vaikka itse olinkin aika kaukana todistamassa tapahtunutta. Seuraavana aamunakin koira ponkaisi vielä sille samalle jäljelle.

Treeneissä Raaseporissa tehtiin oikea peltojälki lihapullilla. Se meni kuulemma hyvin. Minulla vaan meinasi olla tasapaino-ongelmia jäljen teossa, koska makupala tulee jokaisen asleleen alle, ja jälki pitää olla suora. Seuraavana päivänä takapuoli ilmoitti että jotain on tehty. Magille tehtiin myös esineruutu, jollaista itse olen tehnyt vain sata vuotta sitten. Yksi ilmaistava ja tuotava esine piti metsästä hakea. Kuulemma ensikertalaiseksi hyvin suoritettu. Kokeilin sitten kotijälkeä tuohon naapurin suorakynnöspellolle. Ei mitään ongelmia. Magi jäljestää tarkasti ja askeleen kerrallaan (lihapullanpalat varmaan auttaa). Kulmakaan ei ole ongelma. Jälkikoiranhan minä halusinkin. Jälkikoira Magikin selvästi haluaa olla, sillä se huutaa suoraa huutoa kun puen sille jälkivaljaat ylle.

Tottelevaisuus onkin jätetty vähemmälle, ehtiihän tuota. Viime treeneissä kuvasin kaikki (siis melkein kaikki ) alaosastomme koirat. Ihan kelvollisia kuvia niistä tuli. Tottikseen saakka ei enää keretty.

Tänään on vuorossa metsälenkki ja kotihommia. Huomenna saapuu nuohooja uudelleen - siis ei sama joka täällä tupeksi. Tiistaina ruvetaan remppaamaan osaa keittiötä. Ulkona ei paljon viihdy. Eilen satoi vettä ja myrskysi. Tänään vaan myrskyää. Koskahan ne Isannin tulivuorituhkat laskeutuu maahan?

Lepotauko.

Leluvarasto

Padallinen leluja

Magilla on iso kuparipadallinen leluja: vihreä pehmolohikäärme, vaaleanpunainen pupu (jalka ja käsi amputoitu), käsi- ja korvapuolinalle, nuhruinen tiikeri, leijona, sarvipuoli hirvi, littana nalle, iso keltainen rapu (piti olla super-kestävä, muttei ollut), ISO valkoinen pupu. Palloja on erilaisia,samoin puruluita. Monenlaisia kumisia vetoleluja, ja röhkimisen lopettanut harmaa kuminen possu. Paras kaikista leluista on kuitenkin kuvassa oleva röhkivä pahkasika. Ulkona on vielä löytämättä muutamia narupalloja. Löydetty sen sijaan on monta puolimätää luumöhkälettä. Ne heitin vaivihkaa roskiin. Saattoi Magi huomatakin tihutyuöni, sillä se kantaa loppuja luita visusti mukanaan, etten vaan hävitä niitä:-)

Ulkotyöläinen

Ollaan ryhdytty jo puutarhahommiin, vaikkei kaikki lumet olekaan vielä sulaneet. Haravoista on pientä erimielisyyttä, sillä Magi haluaisi just sen saman haravan, millä minä rapsutan pihan sulaneita kohtia. Jos haravaa ei heti tule, arkeologini kaivaa sitten kuoppia. Estääkseni suuremmat tihutuöt kukkapenkeissä, olen ripotellut haravia, puupalikoita ja muita työkaluja ympäri pihaa. Aina on kätevästi käsillä joku vaihtari Magille.

Tekisi mieli opettaa koiralleni myyränkekojen kaivaminen. Ai että myyrätkö hävinneet viime talvena? Ei ainakaan Siuntiosta. Kekoja on tähän mennessä löytynyt parikymmentä. Myyräöyhkimykset ovat kaivaneet talon seinustankin kukkapenkeissä, tulppaanisipulitkin on nostettu ylös. Pihan hiekkakasa on puoliksi levitetty tielle (ei myyrä vaan Magi). Voipi olla etten lisääkään tätä kaivuu-intoa niillä myyräkekosten askartelemisella.

Treenikuulumisia

Otamme nyt ihan iisisti kun kerran on käsketty. Pikku pätkiä seuraamista suoraan ja käännöksillä (hahaa, Magi ei enää poikita), istumista, maahanmenoa ja luoksetuloa. Yhdet treenit menivät ihan pipariksi kun Magi vain nuuskutteli Raaseporin Formiksen parkkipaikan bensankatkuista asfalttia. Onkohan sellaisia koiria jotka selvittävät tulipalojen syitä? Ajattelin vaan kun Magilla on hieman käytännön kokemusta tulipaloista, ja jotkut sytyttävät paloja tahallaan bensakanistereilla.

Viimeiset treenit meni Tanhuhovin parkkiksella Lohjalla ihan kivasti. Ensimmäinen sessio; seuraaminen, eteentulo, sivulle-siirtyminen: = ei huono. Hyvin pysyi kontakti, vaikka kentällä oli muitakin koiria suorittamassa omia juttujaan. Salaisuus taisi olla taskussani olleet Atrian lihapullat. Toinen sessio tuntui olevan jo hieman liikaa - kontakti tipahti. Koira autoon (Magi osaa jo kantaa patukan melkein perille). Eikö olekin viisas? Kolmannessa sessiossa otettiin vain se raketti-luoksetulo.

Kuka nukkuu vieressäni?

Muuten on koiran annettu olla vain koira. Leikitty ja nukuttu vierekkäin. Juupa. Tulipalolla on hintansa. En nimittäin nuku makuuhuoneen ovi kiinni enää ikinä. Kukas sinne viereeni kömpiikään? Oikein. Magi. Siinä minä sitten nukun alkuillasta jalat säkkärällä Magi polvitaipeessa. Aamulla kuningatar on siirtänyt päänsä viereiselle tyynylle. Heti kun silmänsä raottaa naama tulee pestyä, ja sitten joku kaivautuu pääni ja tyynyn väliin - siis puoli koiraa. Niinpä. Huokaus.

Magi on jo iso tyttö. Säkä 59,5 cm ja paino 27 kg. Ikää kahdeksan kuukautta.

PS. Tänään se sitten kävi, asia josta varoitin Magia syksyllä. "Muurahaispesiä ei saa kaivaa. Kesällä ne hyökkää muuten kimppuun." Pakkohan koiran kuitenkin  oli ponkaista läpi muurahaiskeon,  ja tarttuivathan ne kinttuihin kiinni. En uskonut että niin kovaa pääsee juoksemaankaan kun  Magi, joka  paineli pitkin maita ja mantuja. Yli isojen kalliolohkareiden ja lopulta lampeen,  jossa on vielä valtavia jäälauttoja. En varmaan hengittänyt hässäkän aikana kertaakaan. Olin varma, että jalat katkeavat louhikossa, tai sitten koira hukkuu. Vielä mitä. Kallionlohkareet ylitettiin  kovaa ja korkealta. Jäälautalta toiselle koira paineli just kuin tukkijätkä uitossa. Viimeinen hyppy oli suoraan jäälautalta rantaan, jalkojeni juureen. Kamera oli kaulassa, mutta tähtäys takelteli, ei aavistustakaan missä se tornaado paineli, joten kuvaa ei tullut .

Kissa puussa ja tulipalo

Kissoja on kiva jahdata puuhun

Niinpä. Yksi Magin lempiharrastuksista on Sylvi-kissan puuhunjahtaaminen. Ensin vaanitaan kissoja, jotka muutama viikko sitten uskaltautuivat ulos kissalasta, vaikka kattiluukusta olisi voinut kulkea koska vaan. Eiii, voinut, kylmää. Sylvi-kissan erikoisalaa on puuhun kiipeäminen. Urho taasen on sen verran tukevassa kunnossa, että muutama metri puunrunkoa pitkin riittää. Mielummin se kyykistyy Magin kurnutettavaksi. Voiihh, auuuuts. Magin vietti ei mene päälle, ennenkuin kissa liikkuu. Sitten mennään. Ihme kyllä kissa juoksee melkeinpä nopeammin kuin koirani. Magi ei todellakaan pure kissoja, pitää niiden päätä vain suussaan. Kuolaisiahan nuo katit usein ovat.

Tulipalo

Kuvassa oleva talo meinasi palaa viime viikon keskiviikon treenien jälkeen. Onneksi roikuin Facebookissa, enkä mennnyt nukkumaan yhdentoista maissa, kuten yleensä. Palo oli saanut alkunsa edellispäivänä nuohotusta saunan hormista. Saunan lämmityksen jälkeen. Savua oli jo melkoisesti, muttei näkyviä liekkejä missään, joten soitto yksykskakkoseen oli ainoa vaihtoehto. Heti ulos huushollista Magi taluttimessa. Pian kapea tiemme olikin täynnä sinisenään vilkkuvia paloautoja. Sumppuun änkesi vielä ambulanssi ja poliisiauto. Hyvää työtä palomiehet tekivät, ja nopeasti. Kuulin vain ulos kuinka moottorisaha lauloi keittiössä. Keittiön seinää ja koolauksia kärventyi, mutta tuli ei ollut ehtinyt kattorakenteisiin. Oli kuulemma tipalla, sanoi palopäällikkö.

On minulla cool koira. Magi ei todellakaan ollut millänsäkään koko hässäkästä. Istuskeli vain vierelläni, ja olisi halunnut leikkiä jokaisen paikallaolleen kanssa, olipa kyseessä ensihoitaja, palomies, tai poliisi.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Keittiötä menee uusiksi ja savunhajunpoistaja surraa. Sen verran itselleni jäi muistijälki, kun tunnen savunhajua niin yököttää.

Valokuvausleikkiä

Taitaa ne lumet sittenkin sulaa, vaikka hetken ehdin jo olla epätoivon vallassa. Talven ainoa hyvä puoli oli ,että koira oli jatkuvasti puhdas. Tuli leikittyä kameran kanssa, ja tällainen kuva tuli (tai näitä on kyllä enemmänkin). Itse pidän eniten kuvista, joissa tausta saadaan "blurrattua", niihin tulee kiva syvyys. Melko aikuisen näköinen jo. Vai mitä?