Kevätleikkejä

Vauhtia piisaa

Voi tuota Magin nuoruuden riemua. Koirani haluaisi olla koko päivän pihalla, mutta minä jäädyn täällä arktisessa ilmastossa. Löysin jostain kätköistä tennispallon, ja se onkin tällä hetkellä Magin rakkain lelu. Tarkoitus on pitää palloa vain ulkokäytössä, mutta jotenkin se löytää tiensä sisälle monta kertaa päivässä. Magi ei onneksi heittele palloa sisätiloissa, mutta pudottaa kyllä, jolloin pallo pomppaa kivasti. Pomp pomp, räps räps. Viimeinen ääni on sohvan alle menneen pallon kaivamisääni. Siinä touhussa on pakko vähän auttaa koirulia. Khömm, tuota noin: on pakko tunnustaa että keittiön pöydän nurkassa vadissa olevat tomaatit saavat joskus saman käsittelyn. Joskus poimin tomaatit lattialta kokonaisina, joskus melkein ketsuppina.

Viimeinenkin luumöhkäle päätyi ulkona hautaan. Magi kaivoi kuoppia joihin luut päätyivät. Lopputulokset siloiteltiin tasaiseksi kuonolla multaamalla. Magi käy silloin tällöin tarkistamassa kätkönsä, etten vaan ole heittänyt hänen aarteitaan roskiin.

Pihatyöt edistyvät hitaasti, sillä joku on aina haravanvarressa. Vaikka haravoitakin on useita, just se minun on paras. Apuvälineiksi on otettu keppejä ja palloja - vaihtareiksi.

Jälkeä ja esineruutu

Nyt on korkattu jälkipellot. Olen tehnyt marjatarhaan nurmikolle muutaman lihapullajäljen kulmalla. Hyvin Magi jäljen ajoi yhtenä aamuna. Illalla sille varmaan muistui mieleen että "taisi jäädä muutama lihapullanpala jäljelle". Ei muuta kun ajamaan jälki uudestaan, siis Magi yksinään. Just prikulleen ajoi, vaikka itse olinkin aika kaukana todistamassa tapahtunutta. Seuraavana aamunakin koira ponkaisi vielä sille samalle jäljelle.

Treeneissä Raaseporissa tehtiin oikea peltojälki lihapullilla. Se meni kuulemma hyvin. Minulla vaan meinasi olla tasapaino-ongelmia jäljen teossa, koska makupala tulee jokaisen asleleen alle, ja jälki pitää olla suora. Seuraavana päivänä takapuoli ilmoitti että jotain on tehty. Magille tehtiin myös esineruutu, jollaista itse olen tehnyt vain sata vuotta sitten. Yksi ilmaistava ja tuotava esine piti metsästä hakea. Kuulemma ensikertalaiseksi hyvin suoritettu. Kokeilin sitten kotijälkeä tuohon naapurin suorakynnöspellolle. Ei mitään ongelmia. Magi jäljestää tarkasti ja askeleen kerrallaan (lihapullanpalat varmaan auttaa). Kulmakaan ei ole ongelma. Jälkikoiranhan minä halusinkin. Jälkikoira Magikin selvästi haluaa olla, sillä se huutaa suoraa huutoa kun puen sille jälkivaljaat ylle.

Tottelevaisuus onkin jätetty vähemmälle, ehtiihän tuota. Viime treeneissä kuvasin kaikki (siis melkein kaikki ) alaosastomme koirat. Ihan kelvollisia kuvia niistä tuli. Tottikseen saakka ei enää keretty.

Tänään on vuorossa metsälenkki ja kotihommia. Huomenna saapuu nuohooja uudelleen - siis ei sama joka täällä tupeksi. Tiistaina ruvetaan remppaamaan osaa keittiötä. Ulkona ei paljon viihdy. Eilen satoi vettä ja myrskysi. Tänään vaan myrskyää. Koskahan ne Isannin tulivuorituhkat laskeutuu maahan?

Lepotauko.