Kasvimaalla

Tonttia kierretään ja tutustutaan ympäristöön usean kerran päivässä. Kasvihuoneen edessä oleva yrttitarha oli Magille ylivoimainen maistiaisten paikka. Minä menin hiljalleen kasvihuoneen taakse piiloon ja kohta pentu tulikin perässä, kuono koko ajan maassa. Ei yhtään ilmavainulla. Jälkikoira siis. Kasvimaa oli muutenkin kiva paikka, kun se oli käännetty ja ihanan mustaa multaa. Haettiin yhdessä viimeiset purjot ja vuonankaalit – tai siis Magi haki vuonankaalit, joista tosin oli jäljellä vain rippeet talon rappusille tultaessa. Onneksi mustassa koirassa ei näy pahemmin se mullassa möyriminen.

Kasvihuoneen tyhjennys oli tosi nastaa. Magi muistutti lähinnä myyrää auratessaan kuonollaan multaa.

Tänään käytiin Lohjan Sokoksella ostamassa mulle vaelluskengät tuleviin treeneihin. Magi ei ollut millänsäkään, vaan kävi pötkölleen urheiluosaston lattialle. Pennun ihastelijoita riitti aivan riesaksi saakka. Jokainen olisi halunnut silittää tätä söpöläistä. Yritin vaivihkaa ehdottaa että jos nyt kumminkin vain katsotte ja kehutte. Ei yhtään autoyrjöä.

Kissoja, pyh, mrääyyh

Magi on ulkoillut varmaan 20 kertaa päivässä ja tehtävät suoritetaan mallikkaasti. Taloon kesällä otetut hiiripyydykset Urho ja Sylvi tekivät tuttavuutta useampaan kertaan pennun kanssa. Nuuhkittiin etu-ja takapäät. Magi tosin ärisi muutaman kerran, kuten saksanpaimenkoiran kuuluukin, – ja kissat lakosivat. Ei tarvinnut siedättää kissoihin. Se oli siinä.


" täällä haisee ihan kissalle"

Magic tulee uuteen kotiin

Sunnuntai oli suuri päivä. Pentu matkusti autossa rauhallisesti kanssani takapenkillä. Ratin takana oli luottokuskina tyttäreni Annina. Automatka sujui Pyhtäältä suunnilleen Porvoon kohdalle hyvin mutta sitten tuli se odotettu blup, plup. Perille tultaessa pentu, jonka kutsumanimi on nyt Magi (paino 5 kg), tutustui talon joka nurkkaan ja sitten maistuikin murkina. Ensimmäinen yö meni rauhallisesti. Muutama vikinän poikanen, jonka rauhoitti sängystä laskeutunut käsi.

Magic on minun pentu

Valinta on tehty ja minulle tulee Magic, narttu, musta ruskein merkein. On tämä intuitio sitten kumma. Jotenkin kiinnitin huomion heti tähän pentuun. Taisi silläkin olla osansa asiassa, että taapero kävi muitta mutkitta luonani nuuskaisemassa heti ensi tutustumiskäynnillä.

Odottavan aika on pitkä

Oli aivan pakko kysäistä kasvattajalta, muka viattomasti sivulauseessa, että onkohan Magic tai Mirage minun pentu. Vastaus oli kyllä – jeeee.

Kaikki on täällä valmista uutta nassikkaa varten; ikkunat pesty, puutarhan satoa korjattu, nurmikkoa leikattu, möyritty kukkapenkeissä ja vaikka mitä. Edesmenneiltä saksanpaimenkoiriltani Leniltä, Pamilta ja Lupulta, sekä valkoinenpaimenkoira Lumilta (jonka tarina päättyi surullisesti), on sen verran tavaraa, että varmasti piisaa. Kun pentu viikon kuluttua haetaan, keskityn vain siihen. Yhdessä varmaan haravoimme syksyn lehtiä, ja aloitamme nurmikkojälkeä.

Toinen pentukatselmus - pennut 5 viikkoa

Mikähän näistä on minun?

Black Chancen kennelillä on periaate, ettei ostaja valitse pentua, vaan kasvattaja tekee valinnan koiran tulevan käyttötarkoituksen ja vissiin asiakkaan luonteen mukaan. Hyvä käytäntö, jolla varmistetaan että oikeanlainen pentu saa mahdollisimman oikeanlaisen omistajan ja kodin.

Ooooh, mikä vauhti. Kameran kanssa sai olla tosi nopea, jos meinasi saada yhtäkään kuvaa. Pentueesta erottui jo erilaisia persoonallisuuksia. … en kehtaa soittaa tai meilata kasvattajalle että joko minun pentu on valittu, vaikka kuinka tekisi mieli.

Onkohan se tämä, vai tämä? Vai kenties tämä?
Katraan uros on Merlin, nartut Magic, Magnet, Mirage ja Mystic. Luulen että minun pentuni on joko musta Magic tai harmaa Mirage. Jotenkin vain tuntuu siltä, että näistä toinen olisi minulle sopiva kaveri treenikentille ja jälkeen. Saas nähdä.