keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Koiramyttyjä

Eilinen saldo:

Sylvi-kissa aamusta iltapäivään puussa. Kokopäiväinen koirapaini hangessa ja sisällä. Pehmolelujen vetokilpailut tyyliin "sidostesukka", jotka päättyivät poikkeuksetta lelun jalan, käden tai pään irtoamiseen. Pehmolelujen kantapää-, kurkku-, ja nenäoperaatioita, josta tuloksena valkoista pumpulia (ja paljon). Magin kaksi irronnutta poskihammasta.

Yleensä leikki menee näin: Kexi juoksee karkuun, ja Magi suuttuu kun ei saa sitä kiinni. Magi tarraa Kexiä niskasta. Tapahtuu jonkinlainen "krokotiilin pyöräyttäminen" ja Magi on alimmaisena kaverin hampaat kurkussaan. Pyörimistä jatkuu ja jatkuu. Välillä huilataan ja tehdään sovinto kuten kuvasta näkyy (yleensä niin, että Magi istahtaa Kexin päälle). Ja taas sama uudestaan.

Eilisen päivää ompelinkin karhulangalla leluja kasaan varsinaisilla harakanvarvaspistoilla. Illalla pitikin sitten ottaa lasillinen viiniä. Tänään kävin ostamassa lisää niitä luumötiköitä.
Siellä ne ovat jossain hangessa.




Posted by Picasa

maanantai 28. joulukuuta 2009

Jouluvieraita

Meillä oli sitten oikea koirajoulu. Aattona kylään saapuivat Anninan & Janin tollerit. Kuvassa vasemmalta vieraat : Naatti, Bitti, Myrkky, Speedy ja Tiitus. Magi asettui poseeraukseen yllättävän helposti ja pysyi siinä koko kuvauksen ajan. Kuvia napsittiin kolmella kameralla, joten Magin paikallaolo oli ihan hyvä. Jouluna syötiin, saunottin ja syötiin. Mitäs muuta? Koirat tulivat juttuun kivasti keskenään - mitä nyt "vanhat pojat" Speedy ja Tiitus olivat sitä mieltä, että Magi ei kulje olohuoneessa paikasta toiseen ilman heidän lupaansa. Eikä kulkenut. Tai oikeastaan yritti ,mutta murina oli sitä laatua, että pentu palasi lähtöasemiin alta aikayksikön. Olimme koko katraan kanssa lenkillä, mutta niin lujaa meni, ettei kuvaaja pysynyt perässä. Joulupäivä oli rauhallinen ihan perheen kesken.

Tapanina kylään tuli Kexi-kelpie, joka vierailee täällä viikon verran. Magi on kasvanut Kexin ohi sitten koirien viime tapaamisen, ja painoakin on varmasti kolmisen kiloa enemmän kuin Kexi-Keke "Rosbergilla". Ai että meneekö lujaa? Juu, ja tosi lujaa meneekin. Takana on vasta kaksi vierailupäivää, mutta pomminpurkyryhmä, karhukopla - tai miksi tätä vauhtikaksikkoa sitten kutsutaankaan, on jo päässyt hyvään draiviin. Ensimmäisenä yönä sänkyyni änkesi kaksi koiraa ja nukuin itse jalat kippurassa sängyn reunassa. Yöllä heivasin koirat sängystä ja paiskasin oven kiinni. Aamulla selkäni olikin todella kipeä - olin vissiin niksauttanut sen - taisi vanha vaiva tulla takaisin.

Koirat ovat ulkona yhtä lumimyttyä. Välillä Magi alimmaisena ja toisinaan taas Kexi. Kun Magi jää alakynteen, se suuttuu ja rähähtää niin että kaveri irroittaa otteensa kurkusta tai niskasta. Yritän pitää koirat sen verran hallinnassa, etteivät ne ihan tolkuttomasti riehu. Siinä auttavat isot luumötikät, jotka on ulkoistettu pihalle. Ulkoistaminen tosin tehtiin jo etukäteen; luut muovikassiin ja kassi saunan terassille. Keken mielestä piilo oli naurettavan helppo. Luita ilmestyi yksitellen etupihalle, vihreä muovikassi nökötti koko ajan samassa paikassa. Ihmeen sievästi ne luut oli kaivettu kassista yksi kerrallaan. Luunsyönti-ilo ei ollut pitkäaikainen. Koirat hukkasivat mötikät jonnekin hankeen- tai se oli taktinen hukkaaminen - jotta sai parempia tilalle.

Eilen oltiin pellolla yölenkillä taskulampun valossa. Kivaa oli, paitsi että minulta ja selältäni meinasi loppua kunto top tykkänään. Pellolla on polveen saakka lunta. Koiria se ei haitannut , minua kylläkin.

Tänään oli tarkoitus lähteä pitkälle lenkille, mutta koko päivän on satanut räntää ja vettä. Ei se muuten haittaa, mutta kaikki ulkotakkini ovat litimärät kun on satuttu ulkoilemaan ihan vaan tontilla kahlaten noin tunnin välein. #¤# selkä.

Sillä aikaa kun latasin kuvia tietsikalle tuo karhukopla oli tehnyt Magin valkoiselle iiisolle pupulle kantapääleikkauksen ja tyhjentänyt sieltä puoli kassillista pumpulia pitkin lattiaa. Pitää ottaa taas karhulankaa esille. Eilen meni Magin joululahjaksi saama "tosi kestävä" iso pehmorapu. Karhulankaa, karhulankaa kehiin.

Perästä kuuluu (a la Kexi), touhuista lisää päivänä muutamana.






Posted by Picasa

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Christmas Magic

Riemukasta Joulua & Christmas Magic

" Toivotan kaikille BLC:n M-pennuille, kasvattajalleni, koira-ja ihmiskavereilleni, sekä blogini lukijoille Jouluntaikaa ja riemukasta Uutta Vuotta. Minä olen jo harjoitellut kaakeliuunin tuhkien tyhjennystä siltä varalta, jos se joulupukki tupsahtaisi savupiipusta ison luu-, ja narupallosäkin kanssa. Toivon joulupukilta erityisesti isoja luumöhkäleitä, sillä osaan jo piilottaa niitä vaikka mihin, myös ulos kukkapuskiin. Varoitan vaan, että ilman lahjoja ei kannata uuniin laskeutua, muuten revin housunlahkeesta. Minä vietän juhlapyhät riehuen. Se on kivaa".


Haukahduksin

Magi

Posted by Picasa


tiistai 15. joulukuuta 2009

Rillipää-Riehuja

Tuli se talvi kuitenkin, ja pakkaset - hrrrr. Tässä olisi satsi näitä lumikuvia. Joulukortit menivät postiin viime viikolla - ilman lumen häivääkään. Oli sentään Joulunvihreää ja kuuraa. Joulusiivoa tässä on tullut tehtyä. Juu, juu, kaapitkin on siivottu, vaikken aiokaan viettää joulua kaapissa. Magi on kyllä varsinainen siivousapulainen. Imurin se pistäisi mieluiten poskeensa ja lattialuutukin irtoaa siitä sinipiiasta vaikka kuinka monta kertaa yhden siivoussession aikana. Kiljuva pentu on aivan pakko panna porstuaan jäähylle, muuten ei siivouksesta tule mitään. Yhtenä päivänä olin laittamassa toista koneellista pyykkiä pesuun. Yleensä huiskaisen pestävät luukusta sisään , pulverit lokeroon ja kone päälle. Ilman sen kummempaa ajattelemista.
Kuinkas satuinkaan juuri sillä kerralla katsomaan pesukoneen rumpuun sisälle- siellä nökötti Magin iso luumötikkä. Olisin kyllä pikkuisen sadatellut, jos olisin pessyt sen rasvaisen luun lakanoiden seassa. Olettikokohan Magi että pesen sen luun, vai oliko pesukone vain uusi piilo? Tiedä häntä.

Magilla on rillit - Diorit

Pentu on kutissut viimeisten kahden viikon aikana vaihtelevasti, ja varsinkin oikea silmä on vuotanut kirkasta nestettä. Kun rapsutus ja kirputus alkoivat olla häiritseviä, oli pakko viedä tämä reikku-pentu eläinlääkäriin. Maija Räihä onkin sopivasti erikoistunut ihosairauksiin, ja jonkin sortin sellainen tämä vaiva oli. Ajattelin että onkohan se kissanpaskan syönti nyt saanut aikaan suolinkaisia, vai onko koiralla kapi, vai mikä ? Silmiin tipautettiin puuduttavaa ainetta, sillä Maija epäili rakkuloita alaluomen sisäpuolella. No, niitä rakkuloita olikin oikein kunnolla molemmissa silmissä, granulaari-sellaisia. Niitä ei enää polteta, vaan silmiä putsataan ainoastaan veteen kastetulla pumpulilla. Rakkuloiden pitäisi parantua itsekseen. Liittyyköhän nuo silmärillit tähän?

Sitten käytiin sen kutinan kimppuun. Eläinlääkäri syynäsi karvoja ja ihoa, sekä otti teippinäytteitä. Iho hilseili käsittelyn aikana lonkkien päältä kuulemma tavallista enemmän, ja Magi kirputti meitä molempia. Laboratorionäytteissä ei kuitenkaan löytynyt hilsepunkkia, eikä vissiin kapihämähäkkieläintäkään. On kuulemma harvinaista, jos joku näistä ötököistä osuisi mikroskooppiin. Kun nurkillamme liikkuu sekä kettuja että supeja, kapikin on mahdollinen. Kolmas vaihtoehto oli ne kissanpeen suolinkaiset. Kaikkiin kolmeen juttuun (loisiin, kapiin ja hilsepunkkiin) on kuitenkin presiis sama hoito. Strongholdia niskaan. Kolme satsia laitetaan , kahden viikon välein. Ell. Maija tuikkasi vielä kortisonipiikin pahempaa kutinaa helpottamaan. Kyllä pentu kutisee vielä tänään, lähinnä sisällä. Ulkona on sellainen vauhti ettei kerkiä rapsuttelemaan.

Muuten on lenkkeilty pimeässä, hämärässä ja valoisalla. Lenkin varrella on muutamia koiratarhoja, ja niistä haastavin on lenkkimme lopussa, pellon toisella puolella. Siellä on kolme mullikan kokoista mastiffia. Ensimmäisellä kerralla Magi pelästyi kumeasti haukkuvia jättiläiskoiria, mutta hieman rohkaistuaan olisi mennyt aitaukseen lähinnä tappelemaan. Tänään olin tarkempi. Koira kyllä haistoi jo kaukaa "# että ulkona ollaan, vai". Siinä kohtaa tietä on aina peililiukasta, mutta sain Magin tulemaan kanssani ei-käskyä tolkuttaen ja välillä remmistä nyppäisten. Haukkuen mentiin ohi, muttei älyttömällä kiskomisella. Tuo paikka on oikeasti minulle haaste, sillä aiempi saksanpaimenkoirani Lupu inhosi niitä mastiffeja sydämensä pohjasta, ja meno oli sen mukaista, että käsi menasi lähteä irti olkapäästä.

Tuulan neuvosta on ruvettu palkkaamaan pelkästä kontaktista. Seuraaminen menee melko hyvin (=joskus oikein hyvin). Uutena kehiin on tullut seuraamisesta maahan ja eteenistunnasta sivulle. Ei vielä suju - enkä sen puoleen vaadikkaan mitään nappisuorituksia. Pentuhan on vasta just täyttänyt 4 kk. Painoa 18,3 kg ja muoto hieno. Riehuminen ja kaikenlainen kiusanteko onnistuvat hyvin.

PS. Ei muuten olekaan helppoa kuvata mustaa koiraa valkoisella lumella, varsinkaan kun aurinko paistaa


PS.PS. Haloo M-pentueen sisarukset - missä ootte ja mitä kuuluu ?




Posted by Picasa

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Rikospaikkatutkinta

On tapahtunut veriteko.
Rikospaikalta, Magin petiltä, löytyi verinen yöeppu-puuvillapusero ja veritahrainen päivälakana. Muualla lattialla ei veriroiskeita ollut. Veriteon tekijää ei näkynyt missään. Ei myöskään surma-asetta. Teon tapahtumapaikka oli siis selvillä. Se peti. Ainoa johtolanka oli lattialla lojunut muutama luunsiru. Epäily kohdistui kuitenkin jostain syystä koiraan. Mitä siis oli tapahtunut?

























































Syyllinen ilmaantui rikospaikalle hetken kuluttua uuden luunivelen kanssa. Ensin vain varovasti, kuonon verran. Tekotapa ja motiivi alkoivat selvitä. Teon uhri puuttui kuitenkin vielä. Ilman uhria ei voi tuomita. Uhri oli ilmeisesti syöty - rustoluu. Veri ei siis ollutkaan peräisin rustoluusta, vaan Magin suusta. Taistelu oli ilmeisesti ollut sen verran ankaraa, että tuoksinassa oli pennulta irronnut useita hampaita ja ikenet vuotaneet verta
Tekijän suun lähempi tarkastelu paljasti teon motiivinkin. Yläetuleuassa upea rivi oikeita hampaita. Alaleuassa muutama uusi, ja poskihampaiden kärjet näkyvillä. Mysteeri oli siis selvitetty. Maitohampaat.
Jäljelle jäi enää rikospaikan siivous.
Yöpusero roskiin ja lakana pesukoneeseen. Loppu hoituu imurilla ja lattiarievulla.

PS. nämä nivelet ovat huomattavsti vaikeampia tapettavia. Magi kulkeekin ympäri huoneita huolestuneesti vinkuen iso mötikkä suussa, ihmetellen mihin tämä tällä kertaa piilotetan. Piilot tosin ovat naurettavan helppoja löytää: sohvatyynyn vieressä, saunan pukuhuoneen penkillä, olohuoneen verhon takana, tai porstuan sohvalla. Näistä vakipaikoista luu otetaan uusiokäyttöön aina tarpeen tullen.
Posted by Picasa

maanantai 7. joulukuuta 2009

Kuvia joulukorttiin

Kohta on kiire lähettää ne joulukortit, eikä lunta näy missään. Ajattelin että otan Magista kuvan, jossa koiralla on tonttulakki suussa. Juupa juu, ei tullut mitään. Yritin kuvata sisällä ja ulkona, mutta lopulta tonttuhattu oli märkä mytty ilman tupsua. Ei siis tullut tonttuhattukuvaa, vaan sivuprofiiliposeeraus vihreällä taustalla. Toinen versio oli viimeviikkoinen pääkuva kuuranurmikolla. Saavat luvan kelvata. Aika tyhmää kun korttitaustoissa on aina valmiina joku joulutoivotusteksti. Sainpa kuiteskin askarreltua lisätekstiksi Christmas Magic. Ihan vaan tiedoksi kaikille, että korttien lisätekstin fontti on Black Chance. Aika mageeta.

Lenkillä on käyty päivittäin - myös pilkkopimeällä taskulampun kanssa. Muutaman kerran Magi säikäytti minut pimeässä metsässä tekemällä murinalla maustetut äkkipysäykset. Vaikka kuinka osoittelin metsää fikkarilla, en nähnyt mitään.

Lenkillä otetaan niitä luoksetuloja ja seuraamista tienvarressa ja metsässä. Mukavasti pelittää. Tänään ihmeteltiin erilaisia jälkiä, joita oli painunut kuraisiin tienkohtiin. Bongattiin hirven-, kauriin-, koiran-, hevosen-, ja ihmisen jäljet.

Sunnuntaina oltiin reippaana kentällä kuten oli sovittu. Ei ristin sielua koko paikassa. Pidettiin sitten hauskaa Magin kanssa koko kentän pituudelta. Muutamia hyviä istu-kontakteja, paikallaoloa (irtaantuminen noin 3 metriä), muutama pallon nouto, ja se seuraaminen taluttimessa. Pääasiassa kuitenkin riehuttiin narupallon kanssa. Ajattelin että lähden metsään tekemään jäljen, mutta aikataulu painoi päälle, joten teinkin jäljen kentän reunaan, kun siellä ei pikkujoulujen jäljiltä varmaan aamullakaan ollut käynyt yhtään koirakkoa. Tein melkein kentän mittaisen nurmikkojäljen. Magi nappasi alun heti ja meni kuin siksak-ommel suoraan jäljen loppuun saakka.








Näistä ei muuten kumpikaan ole joulukorttikuva.
Kiva kun blogilla on lukijoita. Kommentointimahdollisuutta on pyydetty. Tässä se nyt tulee. Joka blogiosaan. Jätä tassunjälkiä.

Posted by Picasa

torstai 3. joulukuuta 2009

Kiiltää kiiltää

Katso vaikka itse

Auringon paiste pitkästä aikaa ja turkin kiilto näkyy kuvissa. Ei tässä ihan jouten kuitenkaan ole oltu. Lenkillä on käyty päivittäin. Vähän on ollut tylsää, kun on pitänyt palata takaisin samoja latuja. Ympyrälenkki onnistuu hyvin, mutta paluumatkan loppuosuus on oikaistu pellonpientarta pitkin. Nilkkoihin saakka olen itse uponnut. Tänään onni suosi - maa oli jäässä ja pellonpiennar kantoi.

Metsäläisiä

Lenkin aikana ollaan hieman otettu taluttimessa seuraamista. Siinä kävi silleen, että kun olen opettanut Magille reunaan-käskyn, niin yhtenä päivänä pentu kuuli vissiin väärin, ja tuli vasemman jalan viereen ihan kivalla kontaktilla seuraamaan - ihan itekseen. Kun kerran tarjotaan, niin otanpa tilaisuudesta joka kerran vaarin ja sanon - seuraa. Nami naamariin ja menoksi taas. Se reunaan-sana on nyt muutettu rrrrreunaksi.
Metässsä Magi ei edelleenkään irtaannu noin kolmea metriä kauemmaksi, joten luoksetuloa kauempaa on aika hankalaa tehdä. Jokunen sentään on saatu aikaan. Hyvin pelittää - ja kovaa.

Lenkillä tulee hyvin hyödynnettyä myös se juttu, ettei kaikkea kivaa (muovipusseja, paperikääröjä, muovisia leikkelepakettien jämiä, jne.) saa ottaa suuhun. Ei- ja irti- ovat tehonneet kiitettävästi. Tosin olen sata varma, että kissanpeetä ei varmasti lasketa suusta minnekään. Kaikki kepit, ja niiksi laskettavat puuesineet sen sijaan ovat sallittuja, ja niitä saa kantaa.




Pikkuisen ollaan myös ruvettu treenaam istu-paikalla-juttua. Ihan kivasti sekin sujuu - tosin en irtaannu kuin muutaman metrin pennusta selkä edellä. Kuvaaminen ei olekkaan ihan helppo juttu, sillä kun on pakko itse kyykistyä, Magi luulee että nyt tehdään jotain kivaa, kun minulla kerran on jotain mielenkiintoista sylissä.






Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa


Posted by Picasa

Melkein pankkiryöstäjä-jonglööri

Pankissa

Taas on blogin aika. Magi katselee parasta aikaa Animal Planettia. Kävimme toissa päivänä Lohjalla. Tarkoitus oli totuttaa pentua pikkukaupungin vilskeeseen hämärän tultua. Kun pankkiinkin oli asiaa, niin ajattelin että mikä ettei - otetaan koira mukaan sinnekin. Olisi pitänyt lukea pentua hieman paremmin. Lohjalla vilisi juoksevia lapsia vanhempineen. Tässä kohtaa Magi jo villiintyi, mutta arvelin että kyllä se siitä. Siis pankkiin sisälle. Just juu. Koiran huuto oli melkoinen ja pankkineitien katseet paljonpuhuvia. Asiaa ei yhtään auttanut se että istuunnuin penkille vuoronumeroni kanssa. Tiskin takaa sujahti koiraystäviä viereeni kehumaan pennun ulkonäköä, ja vinkuminen sen kuin yltyi. Oikeastaan olisi tehnyt mieli sulautua lattialaattoihin. Saatiin sentään asiat hoidettua. En sitten tehnytkään sen pidempää kaupunkilenkkiä, vaan laitoin koiran auton takaosaan odottamaan kaupassakäyntiäni.

Riehumista narupallolla - jonglööri

Tulevia treenejä ajatellen olen ottanut narupallot kehiin. Magi rakastaa tätä riehumisleikkiä. Yhdessä vedetään palloa ja taistellaan kumpi saa sen omakseen. Magi heiluttaa voitonriemuisena palloa narussa ympäri ämpäri. Ja taas sama uudestaan. Huom: turvallisuussyistä tätä leikkiä kannattaa harrastaa ainoastaan ulkotiloissa, muuten ovat ikkunat vaarassa.

Kuten kuvista näet, Magin turkki kiiltää vallan mahottomasti. Salaisuus on vissiin runsas ulkoilu, omega 3 rasvahapot, laadukas ja monipuolinen ruoka (raksujen lisäksi , lihaa, hirven sydäntä ja maksaa ja viikonloppuisin lohta). Ai niin, ne kaurapuurot (Nalle - terveisiä vaan Nallelle) meinasivat unohtua.

Taisi pentu nukahtaa eläinohjelman ääreen. Kirjoitan seuraavankin blogin. Olenkin lähipäivinä ollut Magin mielestä vähän tylsä, kun aikaa on tullut vietettyä tietsikalla villieläinten kuvia käsitellessä.





Posted by Picasa

maanantai 30. marraskuuta 2009

Treeniryhmän priimus riisuntui

Viime viikolla käytiin Lohjan linja-autoasemalla busseja bongaamassa. Samalla reissulla käväistiin koirakaupassa ostamassa heijastinliivi. Heijastinpantoja on vaikka kuinka, mutta ne jäävät pieneksi muutaman viikon välein. Kun pantoja ei kaupassa ollut, päädyin heijastinliiviin. Liivin sovitus ei Magia häirinnyt. Ne ihanat kuononkorkeudella olleet luut veivät kaiken mielenkiinnon. On se kumma että ihmiset saavat aina pennussani aikaan riemureaktion kiljumisineen kaikkineen. Niin kävi koirakaupan myyjänkin kanssa. Yllätys, yllätys, naksautus peliin ja pentu pyyhälsi eteen istumaan. Namipalkka naamariin ja kassan kautta kaupunkiautoja bongaamaan.

Lenkillä pilkkopimeässä

Perjantai-iltana lähdettiin lenkille hämärissä liivi päällä. Tai no, oli se hepene jonkin aikaa pennun yllä. Magi oli ilmeisesti sitä mieltä että nämä on fifien juttuja. Palveluskoira ei riepuja tarvitse. Asiasta käytiin jonkin sortin neuvottelu. Perustelin pennulle liivinkäytön tarpeellisuutta pimeällä ihan turvallisuussyistä, ja luento taisi mennä kaaliin.

Lenkin aikana tuli jo pimeääkin, ja sen verran huonot ovat omat silmäni, että piti ottaa taskulamppu avuksi, jotta näkee mihin jalkansa asettaa. Metsässä koira pysähtyi äkisti katsomaan kuusikkoon ja murisemaan. Ajattelin että hirvi se varmaan on ja jatkoin matkaa takaisin tulosuuntaamme. Jonkin ajan kuluttua Magi löi jarrut päälle. Vilkaistuani taakse, siellä ei ollutkaan hirveä, vaan metsätietä pitkin tuli sen postilaatikkonaapurin hevonen.
Magi tempoi koko ajan siihen tahtiin, että päätinkin pysähtyä ja antaa ratsun mennä ohitsemme. Ei siinä sen kummempaa, koirakin rauhoittui kun hevonen oli mennyt matkoihinsa. Tosin tähän koiraan, joka ei todellakaan vedä taluttimessa, iski joksikin aikaa jonkin sortin saalistusvetovietti.

Ensimmäinen kerta pentutreeneissä

Pitihän se treenikenttä käydä sunnuntaina korkkaamassa, varsinkin kun on talvitaukokin tulossa. Otin riskin ja lastasin koiran autoon. Sain luvan tulla kentälle, vaikka ne toiset rokotukset olivat vasta tänään.

Penturyhmässä oli eri ikäisiä saksanpaimenkoiria ja briardi. Katselin koirakoiden suorituksia ja kysyin josko mekin voisimme tulla kentälle, vaikka vain leikkimään. Se passasi. Alkumatka autolta sujui haukkumisen ja riehumisen kera kentän laidalle saakka. Narupallo kehiin ja leikkiä ympäri kenttää ryhmää lähestyen. Magi ei kiinnittänyt huomiota yhtikäs mihinkään muuhun kuin narupalloon ja minuun. Kyllä ohjaaja kehui meitä. Hän myös mainitsi että onpa minulla hieno koira. Olen samaa mieltä.
Ajattelin ottaa muutaman kontaktin - ihan vain näytiksi. Kun oikein innostuin, niin seuraavassa sessiossa otin myös pätkän seuraamista kunnon kontaktilla, ihan vain esimerkiksi niille muille koko syksyn treenanneille. Kolmannessa sessiossa oli vuorossa luoksetulo vauhdilla. Ajattelin että haenpa koiran vielä kerran autosta ja kokeilen. Yksikseen tätä ei oikein voi treenatakaan. Juoksin melkein kentän toiseen päähän ohjaajan pidellessä koiraani. Tule-käskystä päästettiin irti, ja Magi tuli kuin raketti. Se juoksi luokseni niin lujaa, että kuulin vain muiden ihailevat oooohhhh-huudot kun koira suhahti ohi. Jarrut eivät vielä toimi, sillä motoriikka ei ole niin kehittynyt.

Että tällainen pentu minulla on. Kotona maisuikin sitten muutama tunti unta treenikokemuksen jälkeen. Jos säät sallivat, jälkeä tehdään joulukuussa. Ilmoittauduin jälkiryhmäänkin. Ohjaaja kysyi josko haluan tulla kentälle sunnuntaisin Magin kanssa - hänkin on usein treenaamassa omien koiriensa kanssa. Se passaa.



Magi 16 viikkoa, paino 15,7 kg
sisäsiisti ja hampaiden vaihto alkanut
Posted by Picasa

torstai 26. marraskuuta 2009

Sohvanvaltaaja


Jambo! Reissu on takanapäin ja Magi haettu hoitopaikasta. Sain hoitotäti-Jannalta tällaisia viestejä pariviikkoisen matkan aikana:

"Pomminpurkuryhmä oli pitänyt bileet. Olohuoneen ja makuuhuoneen välinen koira-aita oli kaadettu, Keksi ja Magi olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Magin häkki siirretty toiseen paikkaan. Koirat olivat silpunneet Magin vessan ja uineet juomakupissa. Reimua kesti tunnin verran". Seuraava viesti kuului:
" Magi istuu Catharinan (huom 5 vee) kanssa kottikärryissä kuin Saaban kuningatar ja Magnus (huom Jannan puoliso) työntää".
Kolmas viesti kuului:
"Magi ja Catharina istuvat sohvalla katsomassa pikku kakkosta ja Magi kommentoi väliin haukkumalla".
Minä meinasin tikahtua nauruun kun viestejä pukkasi ;-)

Magi oli tutustunut myös pilkkopimeällä vastaantulevaan valokäärmeeseen - junaan. Hieman kuulemma pelotti ja koira haki turvaa hoitajan jalkojen juuresta. Seuraavana päivänä se juna oli tullut vastaan valoisalla, eikä tuntunut enää missään. Sittemmin juna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Toivonpa vaan, että se aikanaan tuleva BH-kokeen kaupunkiosuus on järjestetty junaradan viereen, ja  paikallaanoloon on lisätty valinnaisena kottikärryssä istuminen.

Muuten oli mennyt mukavasti. Magi lenkitettiin taluttimessa ja pentujen riehuminen estettiin. Painileikki oli sallittua, koska koirat olivat samankokoisia. Niin, Magi todellakin oli haettaessa samankokoinen kuin Keksi-kelpie.
Noutaessani tätä riemusta suoraa huutoa kiljuvaa pentua, sain demonstraation kuinka se painileikki sujuu. Keksiä kintereestä kiinni ja selätys.  Painia kelpie alimmaisena.
Kiitos Janna hyvästä hoidosta!

Eilinen päivä meni huiliessa. Tänään tehtiin muutaman tunnin rauhallinen aamulenkki ja iltapäivällä mennään Lohjalle kauppaan sekä kaupunkikävelylle.
Aamuinen metsälenkki sujui hyvin. Tien vasemmassa reunassa kulkemista vähän haettiin. Sopivassa tilanteessa kokeilin josko seuraaminen -  jota tähän asti on treenattu vasta vähän, ja sekin vapaana - sujuisi taluttimessa. Paremmin toimi - siis ne viisi vaadittua askelta. Poikkesimme metsä-autotielle ja päästin Magin vapaaksi katsoakseni kuinka koira reagoi. Hyvin meni. Pentu ei lähtenyt haahuilemaan minnekään, vaan pysyi koko ajan lyhyen matkan päässä vilkuillen koko ajan olenko minä vielä varmasti mukana. Otin siinä sivussa muutaman luoksetulonkin. Ei ollut unohtunut. Istuminen pelkällä istu-käskyllä oli sen sijaan hieman hakusessa.

Kotona kissoille on kuiskuteltu salaisuudet (ja samalla näykkäisty poskesta). Katteja on vaanittu ja kuoppia kaivettu.  On palattu arkeen.
Tässä tulos siitä pikku kakkosen katselemisesta. SohvanvaltaajaPosted by Picasa

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Lällälää

"Etpäs saanutkaan suustani kaikkea ihanaa pois. Lällälää." Kyllä tuonne pikku kitaan mahtuukin melkoisesti kaikkea mahdollista, ulkoa nimittäin. Magi liiskaa kaiken epätoivotun ylös kitalakeen, luullen varmaan etten sieltä älyä kaivaa kökköjä pois. Kuka sitä nyt poskiinsa hamstraisi ja paljastuisi heti- paitsi hamsterit.

By the way: tehtiin ennen lumen tuloa yksi metsäjäljen pätkä. Oikeastaan yhdistin metsäpolkua ja hieman metsää. Polkuosuus meni hyvin kuono maassa. Poikkeama metsään hukkui. Pentua piti auttaa löytämään sammalikossa jälki, joka oli vain noin 10 metrin mittainen. Sitten tulikin lumi ja riemukkaat lumileikit. Jälkeen palataan sitten kun lumet sulavat.

13 viikkoa, paino 12 kg, muoto hoikka



Posted by Picasa

perjantai 6. marraskuuta 2009

Pataljoona kävi kylässä

Koiravieraita tuli 1,2,3,4,5 - kaikki kerralla. Pikkuisen oli pennullani ihmettelemistä, kun punarturkkeja vain tuli ja tuli. Koko pataljoona. Saksanpaimenkoiran tulee tutustua kaikenlaisiin koiriin. Kaikkien ei tarvitse tulla toimeen keskenään, mutta toisiaan on siedettävä. Varsinkin kun vieraat kuuluvat ikäänkuin perheeseen. Puoli tuntia pihalla ja tollerit ojennuksessa paikallaan pitkin pihaa. Siitä se lähti. Naatti olikin jo entuudestaan tuttu ja juttuun tultiin heti. Muut koirat varoittivat murinallaan ettei tarvitse suuhun tulla. Hyvä niin. Magi uskoi varoitukset ja kiersi koirat kauempaa. Muutama pieni tukkapölly tosin tuli. Sisälle otettiin vain pennut Naatti ja Myrkky. Naatti ja Magi painivat hillitysti, mutta toinen pentu oli sitä mieltä että "pyh, kakaroiden juttuja".

Sen verran väsynyt pentuni oli tänä aamuna, lähinnä psyykkiseltä puolelta oletan, että yöllä koisittiin ilman paperivessapissimistä.


"Ei kai vieraat vaan vieneet yhtään leluani - pakko tarkistaa"
Posted by Picasa

tiistai 3. marraskuuta 2009

Nurmikkojälkeä

Aamu alkoi eilisen häslingin jälkeen (sorry Maija epätarkat kuvat- pentu ei ollut hetkeäkään paikallaan) normaalisti omien vaatteideni etsimisellä. Ne ovat ihan oikeasti illalla nätisti pinossa ja taitettuna tuolin päälle ja selkämykselle. Viime yönä Magi teki uuden petin itselleen kaadetun tuolin selkänojan päälle. Siihen vaan kaikki housut ja puserot samaan kasaan ja päälle koisimaan.Tänään ollaan myös harjoiteltu rauhoittumista. Pentu jalkojen väliin selälleen ja kevyttä hierontaa vatsan kohdalta. Avot, uni tuli nopeasti. Tein jutun myös toisen kerran ja silloin koisattiin molemmat.

Sitten siihen jälkeen.

Tänään oli vuorossa noin 50 metrin nurmikkojälki. Kuvista näet kuinka hienosti meni. Tein jäljelle muutaman loivan kaarenkin. Magi ei edes huomannut kahta peukalonpäänkokoista jauhelihakönttiä matkan varrella. Loppupalkka oli pikkasen isompi kasa. Nokka oli hienosti maassa koko ajan ja koira haki jäljen mielestäni hienosti.
No, kävi tässäkin hiukan hassu juttu. Hyppäsin nimittäin jäljen päästä niin ison loikan kun nämä omat töpöjalat sallivat ja tulin talon portaille ihan muuta kautta. Arvaat varmaan kuinka kävi. Juuri niin. Irroitin jälkiliinan portailla ja samantien musta tornado pyyhälsi sille samalle jäljelle pihalta uudestaan. Takaisin pentu tuli sitten sitä minun paluujälkeä. Oli aivan pakko soittaa kasvattajalle että kävikö nyt moka. Ei onneksi ollut käynyt. Huh huh. Edellinen lyhyempi jälki oli sunnuntailta ja sekin meni hyvin. Pentu oli kuin reviiriään puolustava siili. Samanlainen puhina koko ajan. Tänään en ehtinyt kuuuntelemaan, kun piti yrittää kuvata liinan päästä käsin, ja tähdätä kameralla koiraan.




Posted by Picasa

maanantai 2. marraskuuta 2009

Ensimmäiset rokotukset

Magilla on 12 viikkoa plakkarissa ja ensimmäisten rokotusten aika. Vajaan tunnin automatka Espooseen meni kuin siivillä, vaikka vastaan tuli neljä paloautoa sireenit ulvoen ja valot vilkkuen. Pentu nousi katsomaan " jahas, vai niin", ja jatkoi uniaan.

Sen sijaan entreemme Espoon Eläinsairaalaan oli sen verran vauhdikas, että olisi tehnyt mieli painua alimpaan maanrakoon. Eläinsairaalan ulkopuolella taluttimesta katkesi hihna lukon kohdalta, ja pentu oli häipymässä horisonttiin. Onneksi on nuo perusasiat kunnossa ja koira tuli luokse pyydettäessä. Väkersin taluttimen solmuun pantaan ja eikun sisään vaan. No, tietty se solmu aukesi ja Magi syöksyi innoissaan jonkun pienen, ehkä jo vanhemman, koiran luokse. Turpiin tuli, ja siitä se huuto alkoikin. Magia ei kyllä mitenkään purtu, eikä sitä sattunut - kunhan konsertoi innoissaan. Tässä vaiheessa hässäkkä oli valmis. Ainoa asia joka puuttui, oli että itse olisin lentänyt rähmälleni vastaanottotiskin eteen. Henkilökunta otti meidät vastaan hymyssä suin (kukaan ei vissiin kehdannut nauraa aivan ääneen). Asiakaspalvelua jos mikä. On muuten todella mukavaa asioida paikassa, jossa kaikki ovat ystävällisiä, empaattisia ja alan huippu-asiantuntijoita.

No, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Maija Räihä tulikin hetimiten hakemaan meidät vastaanottohuoneeseen - "me kuultin kun te tulitte".  Niinpä. Magi sai ensimmäisen satsin kolmosrokotetta (penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvoripuli). Pentu ei rokotusta huomannut, enkä minäkään. Tämä häseltäjä sai sieraimiinsa parainfluenssarokotteen. Kyllä ne tipat sinne sujahtivat. Magilla meinasi koko homma mennä eläinlääkärin nuolemisen puolelle. Sain samalla lääkitystä tuohon penun suolistovaivaan. Yöllä oli taas tullut Hesarivessaan melkoinen lajitelma plöräkasoja. Maija selitti juurta jaksaen ripulin aiheuttajan eri vaihtoehdot ja antoi ruokintaohjeiksi; eukanubaa ja naudanlihaa. Luitakin saa antaa, mutta sisäelinten kanssa on oltava varovaisempi, kuten lihaisten hirvenluidenkin (joita meillä myös on).
Espoon Eläinsairaalan vastaanoton henkilökunta kävi moikkaamassa Magia (joka edelleen kiljui riemusta) ja päästi siinä samassa ilopisitkin. Toivon että tämä visiitti menee kohdaltani jonnekin tätihössötyksen piikkiin ;-)

Kehtaan kuitenkin laittaa linkin: http://www.espoonelainsairaala.fi/

Kotona tuli iloinen yllätys, hienonhieno kiinteä "viipurinrinkilä"

Magi 12 viikkoa, paino 11,1 kg.



Posted by Picasa