sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Palloleikkejä

Mitä Magille kuuluu? Leikkiä, leikkiä, lenkkiä. Kun ulko-ovi avataan niin tämä loikkeliini syöksyy heti pallonsa kimppuun. En kyllä ymmärrä, miksei tuota hevosten leikkipalloa voi kantaa kahvasta. Kestävä tämä pallo kyllä on. Nyt se tosin on jo hieman rutussa ja täynnä hampaanreikiä. Tammikuu onkin mennyt kylmien säiden vuoksi pääasiassa leikkien. Koirahan on vasta niin reilun 1,5 vuoden ikäinen, joten tottisliikkeitä hiotaan paremmiksi  pikku hiljaa. Magi oli viikon hoidossa luotto-hoitotäti Jannalla Keijo-kelpien kaverina, ja silloin koirat lähinnä riehuivat keskenään.
Sainkin matkalleni hauskoja tekstiviestejä koirien touhuista. Viimeisin kuului näin: "Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko Magi jää meille, tai sitten mieheni muutta teille". Ehdotin jälkimmäistä. Pikkasen oli kuulemma hoitotädin puolisolla ollut eroahdistusta Magin palattua kotiin. No, ei ihme, niin kiva koira tämä onkin.

Olemme tehneet pitkiä lenkkejä ja matkan varrella pikkuisen seuraamista, luoksetuloa, erillisiä maahanmenoja ja eteenmenoja. Pelittää. Sitä minä en oikein tajua, miksi tämän loikkeliini ei voi vapaana kävellä tiellä, vaan hyppii hangessa ja ojanpohjilla. Eikä  hyppiminen ole ihan hiljaistakaan, vaan murinalla ja haukunnalla säestettyä. Koko kylä kyllä tietää, koska me olemme lenkillä. Muita koiria sitten ei näykkään.

Ollaan me käyty tottistelemassakin. Ihan vakituisesti talvitaukojen jälkeen. Nyt hiotaan seuraamisen oikeaa paikkaa, ja on perusasennossakin korjaamista. Se tassu pois minun vasemman kengän päältä! Suoruus on jo paljon parempi. Eteenmeno on mielestäni tosi hyvä ja nopea. Luoksetulo on myös vauhdikas, paitsi kaksi viimeistä askelta. Noutokapulan kanssa olen tehnyt matalavietti-harjoituksia - ei oikein onnistunut. On pidetty kiinni leuan alta, kuonon päältä ja yritetty vetää kapulaa sivuun, vaan ei käy - hampaat kylläkin kävivät ja kapula putosi. Pikkasen olin jo huolissani että onnistuuko tämä ikinä. Melkein kaikki keinot oli jo koetettu. Mutta: a vot, eilisissä SPL Etun treeneissä taivas aukeni !!! Narukapula ja siitä veto. Nyt pitää hyvällä vedolla ja tasaisesti. Ei mälvää yhtään. Olin kuulemma tyrkännyt kapulan koiran suuhun. (*¤%#). Nyt neuvottiin kädestä pitäen kuinka edetään. Tuntuu onnistuvan pitkän tahkoamisen ja pureskellun noutokapulan  jälkeen. Vanha kapula joutaa kuulemma roskiin. Kiitos vaan Lauralle ja Jaanalle. Heti huomenna narukapulan ostoon.

Tämä hankikuntoilu on tuonut lihaksia ihan kivasti. Siis Magille. Toissapäivänä ilopillerini yritti ryömiä  liian jyrkästä lumipenkasta ojan pohjalta ylös tielle, muttei päässyt. Koira peruutti takaisin ojan pohjalle ja loiskis, hyppäsi ylös. Että lihaskuntoako - kyllä.
 Posted by Picasa