perjantai 27. tammikuuta 2012

Talvipuuhastelua - Winter training

Enkkufiltti lämmittää ( Please read the short english version in the bottom!)
Hyvä lukija, kiva kun käyt taas kurkkaamassa Magin kuulumisia. Blogikäyntejä oli eiliseen mennessä peräti 7319! Tässä se enkkufiltti nyt on puettuna päälle. Juu ei, ei tämä ole päivittäisessä käytössä, mutta todella kätevä kylmässä autossa odotteluun sekä tottis-, että hakutreenien aikana. Mielestäni on tärkeää, että koiran lihakset ovat lämpimät treenien aikana. Lenkeillä ja niissä lumikasojen kaivuutöissä pihalla lihakset kyllä lämpiävät itsestään. Tässä Top Dogista hankitussa filtissä on myös se hyvä puoli, ettei se kutita muutenkin talvipakkasilla kuivavaa ihoa. 100 % lampaanvillaa nääs. Tämmöiset hevosillammekin aikanaan oli - juppitouhua, ehkä, mutta todella lämmintä. Viime viikolla hakutreenit oli peruutettu, mutta tänä sunnuntaina taas mennään etsimään pallo-ukkoja metsästä. Jei!
Talvitreeniä
Olemme käyneet hallitottiksissa tiistai-, tai torstaiaamuisin Veikkolassa, Päpän asiantuntevassa opissa. Ei todellakaan ole helppoa säätää vietin rajaa niin että tottisliikkeet ovat näyttäviä, mutta koira ei ala vuotamaan. Teknisestihän koira osaa kaikki liikkeet, kertovat kaikki viisaammat. Viimeeksi Päpä laittoi minulle magneettipallon selkään ja Magin oli tarkoitus hakea pallo sieltä. Nooh, oli siinä hieman naurussa pitelemistä kun koira ihmetteli missä se pallo nyt on. Joku taika siinä magneettipallossa kuitenkin on. Minun Magin etuset alkoivat nousta kuin andalusialaisella hevosella!!! Jei! Pallohulu - juu kyllä. Niin pallohullu, että pitkässä luoksetulossa Magi koukkasi seinänvierustan tuolirivistön kautta ja noukki mukaansa minun sinne jättämän pallon:)) On se jännää että patukka ei nosta ollenkaan samalla tavalla kierroksia kuin pallo. Patukasta Magi mielellään taistelee, mutta irrottaa heti käskystä. Pallosta irroittaminen on parantunut, muttei vielä toimi ensimmäisellä käskyllä. Nyt olen tehnyt niin, etten heitä palloa palkaksi, vaan koira nappaa kädestäni passiivisen pallon, jonka narun toisessa päässä olen minä. Irroitus toimii paremmin kun koira pyydetään istumaan ja siitä pallon naru aivan löysäksi, tai irti kädestä. Irroituksen jälkeen annan palkaksi taas "kuolleen saaliin". Viettitaso pysyy tällä palkalla suhteellisen kohdallaan. Vinkuminenkin on loppunut (toistaiseksi). Älä nyt hyvä lukija vaan käsitä väärin - viettiä kyllä löytyy, mutta säädössä on vielä tekemistä:)


Pihakivaa
Mitäpä muutakaan työlinjapainotteisen koiran kanssa tekisi kun töitä. Nyt en puhu ollenkaan metsätöistä, vaan äidin pikku mattojenpuistelu-apulaisesta. Olemme saaneet vihdoin lunta ja pakkasta silleen sopivasti. Ei muuta kun matot hankeen tuulettumaan. Ei ollut minkään sortin ongelma pyytää Magia tuomaan mattoja. Ensin siivousapulainen hieman pyöritteli niitä hangessa, ja toi ihan nätisti muutaman tuo-käskyn säestämänä. Totuuden nimessä täytyy mainita että paremmat matot Magi sai vaan talloa hankeen. Olisi se nekin pöllyttänyt, mutta minä pyysin tuomaan aina tuota yhtä räsymattoa - ihan varmuuden vuoksi:) Loput lattiapeitteet kasasin sisään ihan itse. Muuten pihalla jatketaan viimetalviseen tapaan kettuhyppyjä lumihankeen myyriä, tai mitä lie etsien.

Pentusuunnitelmat 29.11.2011 blogissa.

Mother's little helper
We finally got winter, snow and cold. Hrrrrr. Magi just loves digging holes in the snowdrifts, seeking moles or whatever. As You know, she is a working(mixed) line GSD. She really loves to work for me. In obedience, we also train in the hall, where the temperature stands in + 10 Celsius (outside temperature is somewhere - 10 Celsius, hrrrrr).
The english blanket was her Christmas present for keeping the muscles warm, while waiting her turn for training classes in my cold car. The blanket is really handy, better known for horses. When going for a walk or "working" in my yard, the blanket is not in use - she warms the muscles by herself.
In obedience, Magi does all the movements  eager and technicallay perfect. Her reward is the ball. We also train people search in the forest. That's fun but cold. Hrrrr. She runs like a bullet to search the hidden "target man", who rewards her after barking expression with a ball. Tracking is not possible now due to the snow.
Magi is also my little helper. Her fetching is very strong.  Why not use it in practise as well? She rolled my carpets in the snow. Magi was not allowed to bring me other carpets than this one , just in case she got too eager. My genuine oriental carpets would have been with some holes:)

By the way: I'm going to breed her next summer. Sire for puppies will be Disco aus der Königshöhle from Austria (but living in Finland). See more details in my posting on 29th November 2011 (only in finnish, sorry). Working name for this upcoming litter is now "dance with the wolves".

Have some fun and use the Google translator for finnish text:D


Posted by Picasa

lauantai 14. tammikuuta 2012

Menneitä muistellessa ja tulevia suunnitellessa

Terve taas hyvä blogin lukija! Olen kyllä aivan otettu, sillä käyntejä blogissa oli muutama minuutti sitten peräti 7029! Kiitos siitä!

Ajattelin tässä yhteydessä kertoa hieman aiemmista saksanpaimenkoiristani.
Aivan ensimmäinen oli yksityiseltä henkilöltä ostettu vuonna 1970 syntynyt spn Lewi "Leni". Isä oli Alsatians Zorba ja emä Ani. Suvussa löytyi isän puolelta sellaisia nimiä kun Bandiot vom Lierberg ja Alsatians Brigga. Jäljet johtivat Tanskaan. Emän puolelta rekisterikirjassa on sellaisia koiria kuin Karhukorven Veni , Kellovuoren Merina, Karhukorven Hobby ja Curtings Eros. Lenin kanssa suoritimme vuosittaiset verovapauteen vaadittavat Alo tottikset vuosina 1972-1977. Parhaat pisteet 94/100. Seurana oli Helsingin Vetokoirakerho. Sen jälkeen seurasi tauko, sillä olin töissä matkatoimistoissa, ja lähinnä viiletin matkalaukun kanssa ympäri maailmaa.

Aika oli sopiva seuraavalle koiralle muutettuamme maalle Tammisaareen 1990. Koira oli spn Zeromaan Pamela "Pami". Isänä Pamilla oli Tuuliportin Eego ja emänä Jättihaukun Gitta. Isän puolella suvussa olivat Tuuliportin Asko, Tuuliportin Britta ja Wesco vom Huhnegrab. Emän puolella emän isänä Condor vom Waldhang ja emän emänä Jättihaukun Arima. Pami oli oikeastaan tyttäreni koira. Pamin bravuuri oli shettisponi Saken hakeminen laitumelta - sillä kun ei ollut kenkiä jalassa, eikä näin ollen koiraa vammauttavaa potkuvaaraa. Ratsastuslenkeillä Pami kulki aina siististi suomenhevoseni Iikan hännässä kiinni. Samoihin aikoihin meillä asuivat myös SenSen Mannin koira spu Cirro ja  hieman myöhemmin samasta kennelistä spu Flipper. Pamin kanssa teimme pari tokon alo-tulosta (179,5). Tuohon aikaan ykkösasia perheessä olivat hevoset, ja siihen se aika menikin. Pamin lonkat olivat D2, ja siihen tyssäsi kisaamiseni.

Heh. Tähän piti tulla Magin sivuposeerauskuva, mutta haaveeksi jäi (jälleen kerran). Magi halusi sen edessään "seisontahoukuttimena" olevan frisbeen.

Seuraava koira oli spn Harmaatassun Bassette " Lupu "vuonna 1999. Lupun isä oli Goran vom Körbertal ja emä Sissinheimon Cimarosa. Isän puolelta löytyy koiria Ahab vom Körbertal ja  Gary vom Körbelbach . Emän isä oli Georgy vom Körbelbach mennen Artek vom Stoffelblickiin.  Emän emänä oli Neuman's Natter (DDR). Lupun D-lonkat estivät kisaamisen. Kiva, joskin hyvin vahvatahtoinen perhekoira siitä kuitenkin tuli.
Lupun  siirtyminen sareenkaaren tuolle puolen oli niin kova pala, (kuten muidenkin koirien ja hevosten) että äitini tuli hätiin sanoen: "hanki nyt heti koira, minä maksan". Ajattelin että josko taipuisamman koiran tällä hetkellä hankkisin. Safekeeper'siltä tuli valkoinenpaimenkoira Lumi taloon. Lumin rekisterikirja palautui kasvattajalle koiran surullisen ja lyhyen elämän jälkeen. Koiran koko luusto oli rikki. Ihana luonne, mutta liian lyhyt elämä. Sen jälkeen päätin että kaivan vaikka kivien ja kantojen alta koiran, jonka suvussa on terveystilastot kohdillaan. Tällä riekkupellellä, minun Magillani,  näin on. En minä näistä suvuista oikeastaan mitään ymmärrä noin jalostusmielessä, mutta lukijat varmaankin.


Voi kauhea. Nyt tarkkaavainen lukija varmaan laskeskelee minun ikääni. Vanhetessaan paranee, kun viini (mutta tulee vähän känkkäränkäksi kremppoineen kaikkineen). Anteeksi vaan kaikille, joiden mieltä olen pahoittanut suorasukaisuudellani. Viime vuosi on ollut rankkaa aikaa, mutta ei siitä sen enenpää. Onneksi minulla on tämä ihana ilopilleri, riekkupelle, sohvakuningatar Magi! Koirani herättää minut joka aamu kaivautumalla niskani alle ja vetäisemällä aarioita milloin Rigoletosta, Toscasta tai Madamme Buttefrlystä - kai. Joka ilta se valtaa sänkyni, ja minä yritän nukkua aivan reunalla. Sitäpaitsi Magi sätkii unissaan ihan kiitettävästi:) Juu, juu, sängyssäni tuo nukkuu, vaikka oma nokkani on aamulla vähän tukkeessa. Juu, juu, tiedän että makuuhuoneen oven saa kiinnikin. Näin joskus käykin, mutta näin talvella on kiva kun on selänlämmitin.



Nyt kun hevoset ovat jääneet historiaan (vanhin sh-tamma Vietervalssi eli komeat 26 vuotta), olen päässyt jonkin verran sisään koiran treenaamiseen. Haasteellista on, mutta kivaa. Paljon on tullut tupeksittua koulutuksen kanssa, mutta eiköhän se tästä. Haaveeni on aina ollut koiran pennuttaminen, mutta olen niin tarkka terveysasioista, että eipä ole aiemmin onnistunut. Ai pentukuumettako minulla? Juu, kyllä. Jos tähdet vaan pysyvät kohdallaan,  kesällä täällä tepastelee pikku ipanoita - "tanssii susien kanssa "-pentue. Yritän toteuttaa taas yhden haaveeni. Mulle uroskoira kiitos! Tarkoitus on yrittää Magin kanssa vielä JK2 tulos ennen kevään/kesän juoksua. Tähän kisaamiseen on tainnut jäädä pienimuotoisesti koukkuun. Omat resurssit riittävät niin pitkälle kuin riittävät, mutta jokaisesta hetkestä koirani kanssa olen kiitollinen. 
Hups. Kuvat on mitä on kun näpit tuppasivat jäätymään tuossa tuulisella pellolla ihan tykkänään.

Kiitos kun kävit blogissa. Seuraavaan kertaan. Heippa!
Pentusuunnitelma 29.11.2011 blogissa.

Posted by Picasa


lauantai 7. tammikuuta 2012

Kaasu-Keijo hoidossa


Hei blogin lukija. Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Vuodenvaihde on jälleen se aika, jolloin Magin paras kaveri Keijo saapuu meille viikoksi hoitoon. Pahaksi onneksi minä itse liukastuin ja mätkähdin oikean polveni päälle juuri hoitosession alkupäivinä. Viime viikon sunnuntaista lähtien koiria ei ole lenkitetty, sillä oma käveleminen, eikä polveni taivuttaminen eivät luonnistu. Onneksi nuo kaverukset liikuttavat itse itseään. Jos pihalta loppuu tila niin naapurin peltoa riittää. Täällä etelässä säät ovat olleet jokseenkin keljut. Lumesta ei oikeastaan ole ollut tietoakaan, muutamia hiutaleita lukuunottamatta. Vettä sen sijaan on piisannut. Tänä aamuna lunta leijui taivaalta sen verran että pimeys hieman helpotti. Täällä on porskuteltu lähinnä kuravaatteissa ja pyyhitty kuraisia kaveruksia.

Keijon omistaja se vaan perheineen kellii biitsillä tai altaalla Jordanian Agabassa - plus 24 asteen lämmössä. Onhan se kiva ratsastella autiomaassa kamelilla, hiljaisuutta kuunnellen. Yhden tekstiviestin mukaan minareetista kuulunut keskipäivän rukouskutsu tarkoitti kuulemma turisteille : aika nauttia lasillinen viiniä:) Juupa. Minä täällä korjailin matolle oksennettuja hirvenluun palasia.  Tasan ei käy onnen lahjat.
Keijo on hauska tyyppi - tosin sillä on yksi vika. Keijo pieree. Koira seuraa minun jokaista askeltani muutenkin kuin hai laivaa. Olen joutunut lepuuttamaan jalkaani jääkääreessä sohvalla useamman kerran päivässä, ja joka ikinen kerta Keijo parkkeeraa itsensä juuri sohvan viereen, nenäni alapuolelle. Sitten se alkaa: ykkösluokan tuhnauttelu, tai oikeammein tupruttelu. Ensimmäisen kaasupierun vielä kestää kun vetää shaalin nenänsä eteen, mutta toisessa, ja sitä seuraavissa meinaa lähteä taju. Sen sortin pössäyksiä nämä ovat, että loppuillasta olohuoneessa leijailee mädän kanamunan tuoksuinen käry. Yäk. Yäk.Yäk.On ollut aivan pakko tuulettaa - näin talvella.


Lampikin on vielä sula. Kaverukset kävivät jatkuvalla syötöllä hörppimässä siitä vettä. Magi joi (tai oikeammin söi vettä) kuten kuvasta näkyy - etutassut tukevasti lumella. Kaasu-Keijo sen sijaan pöllähti joka ikisen kerran etutassuillaan lampeen. Kerran se rupesi jopa kahlaamaan syvemmälle ja minulla tuli kiire karjaista että "pois sieltä, nyt ei kyllä mennä uimaan !". Muuten nuo koiruudet ovat rouskutelleet pihalla hirven sääriluita sulassa sovussa (muita luita ei nyt enää tarjoilla).
Kaasu-Keijo on pelastuskoira. Se on ilmaissut täällä kesäkeittiön savupiipun, monasti kissat halkopinon päältä, ja tänään taas kerran lipputangon nupin. Lipputankoon se yritti kiivetäkin. Tiedän että Janna (Kaasu-Keken omistaja) on ripustellut puihin takkeja pelastuskoira-ilmaisuja varten. Yhdessä ne katselivat yhtenä päivänä Fortumin sähkölinjoja tarksitanutta helikopteria, kunnes Magi kyllästyi hommaan ja lähti hakemaan keppejä.

Magin kanssa ei juurikaan ole tehty tottista, paitsi ihan pikkusen. Olimme torstaina Päpän hallivuorolla tekemässä liikkeitä, joissa ohjaajan ei tarvitse juurikaan kävellä. Noutoa, estehyppyä ja pikkiriikkisen seuruuta. Hakumetsä saa nyt hieman odottaa. Pellon toisella puolella olleen jälkimetsämme vei Tapani-myrsky.  The End.
Posted by Picasa

Kesän pentusuunnitelmat: 29.11.2011 bloggauksessa.
(laittaisin linkin jos osaisin). Sorry.

Kiva jos jättäisit tassunjälkiä blogeihin!!!