tiistai 24. elokuuta 2010

Noutoa, haukkua, jälkeä

Nurmikkojälkeä
Jäljestämisessä tehdään nyt tarkkuutta nurmikolla. Tai no, piti tehdä. Joku sanoi että jäljelle laitetaan Froliceja, joita muurahaiset eivät syö. Jäljellä Magin nokka oli maassa koko ajan. Jäljen pienet sivupoikkeamat johtuivat koiran varpaisiin kiivenneistä muurahaisista ja samaisten elukoiden yökkäilemisestä. Sitkeästi Magi kuitenkin nuuskutteli. Kulma meni prikulleen oikein, ja toinen kulma myös. Loppupalkkana oli pakasterasian pohjalla niitä "melkein myrkkyä "-raksuja. Työsession päätteeksi istuskelin yrttimaan parrun päällä miettien niitä näitä. Pakasterasian retkieväät eivät Magin mielestä riittäneet. Rasiaa tyrkytettiin minulle alvariinsa täyttöä varten.
Tyhjä mikä tyhjä. Ajattelin että opetanpa haukun tuosta vaan ohimennen. No niin, siitä haukusta ei millään meinannut tulla loppua. Lopulta koira oli niin väsynyt että korvatkin lurpahtivat, kuola lensi, ja äänikin alkoi käheytyä. Huom: en yllyttänyt kuin alkuun. Sen Frolic-pussin heitin roskiin. En oikein viitsisi kertoa, mutta Magi ajoi sitä samaa jälkeä aika monta kertaa päivän aikana itsekseen, prikulleen oikein.




Noutoa
Aiemmissa blogiteksteissä olen kertonut mitä kaikkea Magi tuo (kepit, kävyt, risut, halot, puunrungot, patukat,pallot ja varsinkin puunjuuret). Nämä noudot on sellaisia että Magi tunkee luonnonantimia minun syliin tai jalkojen juureen. Ei oikeaa noutoa. Oli siis aika ottaa kapula kehiin. Tämä BLC-perhe on siitä mukava, että neuvoja voi kysyä, ja niitä myös saa. Kapulan kanssa aloitin ulkona ilman heittoa. Vietti tahtoo kuitenkin nousta taivaisiin, ja siitä aiheutuu noutoesineen mäyhkiminen. Sain myös neuvot matalavietin noutoaloitukseen ihan sohvalta käsin. Se toimi hyvin ja koiruli istui rauhassa, eikä pureskellut kapulaa yhtään . Siirsin noutoesineen aina vain kauemmas itsestäni ja palkkasin noudon maksaraksulla. Hyvin meni. Ulkona varovaiset heitot ja luovutuspyyntö omaa mahaa taputtaen.....höö, ei vielä mallaa, sillä leuat käyvät jonkun verran ennen luovuttamista. Irti-sana kyllä toimii. Nyt otan mukaan narun kapulaan ja siitä pientä vetoa pitäen kokeillaan joku päivä uudelleen.







Treenikuulumisia
Joka päivä tehdään jotain pientä - lähinnä hiotaan paremmaksi jo opittuja juttuja. Täytyy kehaista, että on todella mahtava tunne, kun on koira, joka haluaa tehdä töitä. PaPeKon treenarimme Benkku kehuukin meitä joskus vähän liiankin kanssa. Ei sen puoleen, kyllä meitä moititaankin jos menee pieleen (harvemmin vaan menee). Pikkuisen närvästää, kun hän on keksinyt kutsua minua mummoksi ja Magia turreksi (vaikka koiraltani on jo lähtenyt melkkein kaikki pentukarvakin:)). "Kosto elää".
Käyn myös itsekseni kentällä treenaamassa muitakin juttuja. Eilen oli vuorossa eteenmeno (jota koetettiin leikin varjolla jo  kesällä muutaman kerran Tammisaaressa). Ensin vietiin se minun Nalle Puh lasten hiekkaämpäri yhdessä kentän reunaan, ja sen päälle Magin suuri rakkaus - pallo. Mentiin takaisin noin 2/3 osaa kentän pituudesta ja lähetin koiran "eteen"-komennolla. Hyvin lähti, kuin tykin suusta. Toisella kerralla jätin koiran maahan ja vein pallon yksin. Magi pinkoi pallolle minkä kintuista pääsi - todella The Raketti. Torstaina voidaan sitten näytää muille, joiden koirat ei oikein hiffaa hommaa. Heh heh. Muuten me leikitään aamusta iltaan (tai Magi leikkii myös itsekseen, ja kaatuu lopulta ennen yhdeksää illalla umpiväsyneenä lattialle). Tunnustan, että monasti on kyllä tehnyt mieli sammuttaa tämä ikiliikkuja;) .

Jemmari
Sen verran olen viisastunut, että kun koirani saa luun, laitan ulko-oven kiinni. Minua kyllä huvittaa, kun koira kantaa nimenomaan itkien ja naama huolestuneen näköisenä luumötikkää ympäri huushollia, ja piilottaa sen yleensä jonkun sohvan nurkkaan ja kuonoaa tyynyt päälle. Piiloa vaihdetaan suht usein, ettei kukaan muu löydä kätköä (kukahan?). Siankorva saa saman kohtalon. Tänään kuulin saunasta kolinaa ja arvasin että sinne se korva jemmataan. Kävin sitten myöhemmin vaivihkaa etsimässä. Sainkin etsiä tovin, sillä siankorva oli piilotettu ylälauteiden nurkkaan, ja päälle kuonotettu saunatyyny. Aikamoinen agility-koira, sillä lauteiden edessä lattialla oli puukori ja se lattiapenkkikin oli ensimmäisen laudeaskelman alla. Huomenna se varmaan haetaan uuteen talteen. Yleensä koirat syövät nuo herkut. Hmmm.

perjantai 13. elokuuta 2010

Synttäririemua

Hirvenlihaa ja kirppisnalle

Kannattaa kutsua paras kaveri synttäreille. Lahjat olivat mieluisia. Keksiltä tuli muutama kassillinen hirvenlihaa synttärilahjaksi. Minä satuin vahingossa Lohjalle kun siellä pidettiin katukirppiksiä. Just sopiva nalle löytyi kolmella eurolla. Myyjä vähän pyöritteli silmiään kun sanoin että koiralle tämä tulee. Hän kysyi vaisusti "pidetäänkö siitä hyvää huolta?" Rauhoittelin että koirani vaan kantelee pehmoleluja, tai korkeintaan ravistelee, ei revi.


Riehakkaat juhlat

Kesän kuumin päivä 32,1 C ei todellakaan haitannut koiria. Riehunta alkoi heti vieraan saavuttua, eikä lopppunut ollenkaan. Mukana paineli samaa vauhtia Ina 6 vee. Minulla valui hiki solkenaan istuessakin , vaikka kuumasta tykkään. Välillä koirat painelivat lampeen, jonka vesi ei pysynyt mitenkään kirkkaana koirien melskatessa. Vieras hyppeli  töyräältä vauhdilla veteen. Magi sentään kahlasi sievästi - kuten tytöt. Me aikuiset huilimme ylhäällä terassilla, alhaalla lammella kiljuttin riemusta.


Painia-uintia-painia

Niin se synttäripäivä kului. Ystäväni Janna totesikin että "tohelo ja torvelo vauhdissa". Lienee turha mainita että synttärisankari nukkui olohuoneen lattialla iltapäivällä neljä tuntia putkeen, ja yöunet päälle.


 
Treenejä
Eilen oltiin PaPeKon treeneissä ja minä änkesin Benkun ryhmään. Ryhmään tuli uutena 1 v snautseri. "Onnetonta", sanoi Benkku. Koiran kanssa ei oltu tehty yhtään mitään.
Minä halusin ottaa häiriöpaikallaolon, jota on lenkillä treenattu - niin, ja pihalla. Kentällä on kerran harjoiteltu liinalla naama koiraan päin , mutta nyt olin selin koiraan. Luotin että koira pysyy. Välillä pää kuulemma kääntyili , kun vierestä meni autoja kentän tiellä, muuten ei asento vaihtunut tippaakaan, vaikka luulin jo ettei suorittavan malikan treenisessio lopu ikinä. Malikan treeniosa kesti se ainakin kolme kertaa niin kauan kun suorittavan tottiskoiran.
Muuten tehtiin seuraamiskäännöksiä ja tahdin vaihtoja, sekä lopuksi se rakettiluoksetulo. Benkun kommentit olivatkin vähän väliä: "helllveeetin hyvä". Tuntui kivalta, varsinkin kun muistakin ryhmistä tultiin lähtiessä sanomaan että olettepa te kehittyneet huimasti.
Niin ollaan.

Kotona otettu myös kehiin noutokapula, ettei Magi tylsisty. Ongelma meinasi tulla kun kapulaa mäyhkittiin ja tipauteltiin mun varpaille. Onneksi on Tuula, jolta voi kysyä neuvoa. Tällä kertaa ohjeiden lisäksi tuli myös video. En heti huomannut ohessa ollutta tekstiä, ja meinasin tikahtua nauruun. Juttu alkoi nimittäin Lolan kiroamisella metsästä haetulle puunrungolle. Ajattelin että metsäänkö tässä sahan kanssa täytyy lähteä. Oli siinä videossa ohjeetkin. Tein just kuten käskettiin, eikä putoa varpaille enää. Tämä BLC perhe on mahtava. BLC Lotan omistaja Miakin laittoi sähköpostilla hyvät rauhallisen toiminnan noutokapula-ohjeet.

Tänään suunnataan Tammisaareen jäljelle. Tuossa alapellollamme on rukiin puinti just lopuillaan, ja jälkipelto valmiina, luvan kanssa. Käyn illan treeneissä samalla ottamassa kuvia A-esteestä ja hyppyesteestä. Mitat löytyivät netistä. Kotinurmikolle tulee molemmat. Voin sitten treenata koska vaan niitä hyppyjäkin.
Posted by Picasa

torstai 5. elokuuta 2010

Miss Magi 1 vuotta

Kirjoitan tämän blogitekstin pikkuisen etuajassa. Koirani BLC Magic tulee sunnuntaina 8.8. aikuisen ikään. Aikuistumisen huomaa parhaiten siitä, että Magi jaksaa keskittyä, haluaa tehdä minulle töitä, ja jaksaa kaivaa ensistä syvempiä kuoppia.

Keksieliäs ilopilleri
Muusta iän karttumista ei sitten huomaakaan. Koira on kotioloissa yhtä villi ja kekseliäs kuin aiemmin, jollei villimpikin. Magi on elämäni ilopilleri, jonka kanssa aika ei todellakaan käy pitkäksi. Koiran kanssa saisi päivittäin makeat naurut, mutta eihän sitä aina kehtaa, varsinkaan koiran edessä, ettei se nolostu. Tai noh, joskus olen kyllä revennyt nauruun. Useimmiten on pakko kääntää pää sivuun, ja vain yrittää hymyillä vienosti.

Treenikuulumisia
Treenikentällä Magi alkaa jo tuntea arvonsa, ja keskittyy tehtäviin pikku hiljaa ihan tosissaan. Muistanpa vaan alkuaikojen vinkuvan, ulvovan, ja joskus rähisevänkin koiran. Alkutaipaleella jouduin turvautumaan kasvattaja Tuulan neuvoihin kerran jos toisenkin, etten pilaisi tätä riehupelleä. Ensimmäisen treenivuoden neuvoista kiitän myös Jaanaa, Lenaa ja Benkkua. Hups, nyt rupesi teksti olemaan kuin muistokirjoituksesta.

Magin osaaminen on jo melkoisen pitkällä. BH:n liikkeet olisivat nyt kasassa. Jokainen liike, paitsi täyskäännöksen kiertäminen on ihan mallillaan. Ai niin: se supernopea tuoksetulo on muutaman kerran aiheuttanut päänvaivaa. Magi tulee kun The Raketti, mutta huomaa loppumetreillä ettei kädessä olekaan palloa. Kaksi viimeistä askelta on empivää. Sitten koira päättelee että "varmaankin sivulle" ja heittää ilmassa melkein voltin suoraan sivulle. Minua on naurattanut niin että oksat pois. Tämän korjaamisessa ei liene ongelmia, otetaan lyhyemmältä pätkältä ja vähemmällä vauhdilla.

BH:n osia on jo yhdistetty kaavioksi, ja kyllän tuo läpi menisi, mutta minulle se ei nyt riitäkään. Ruokahalu on kasvanut syödessä.  Haluan että kaikki on siinä mallissa, että BH:n jälkeen voi vaikka seuraavana päivänä mennä JK ykköseen.
Siksipä olemmekin lisänneet treeneihin muitakin liikkeitä. A-esteen nouto on vaiheessa : harjoituskorkeudesta yli pallolla.  Viime kerralla - yllätys, yllätys, koira tuli takaisinkin pallo suussa - ilman käskyä. Päätteli itse, tai katsoi autosta Pojun suoritusta. Eteenmenoa on muutaman kerran tehty, ja kohta otetaan kapula kehiin. Ai miksi? No ettei aina veivata samoja juttuja.




Kotona ollaan vaan, tai hiotaan minuutti keittiössä jotain juttua , tai pihalla maksimissaan viisi minuuttia. Muuten vaan leikitään, tai Magi tekee pihatöitään (huokaus). Lenkillä ruvetaan taas käymään kunhan ilmat vähän viilenee ja oma trombi-kinttuni sallii.


Marja-Magi
Marjat on nyt poimittu, tai siis 84 vee äitini poimi Magin kanssa. Magihan aloitti C-vitamiinin tankkaamisensa jo talvella ruusunmarjoista. Homma eteni mansikoihin (söi melkein kaikki), mustiin ja punaisiin viinimarjoihin, viherherukoihin, karviaisiin ja vadelmiin. Mustikoita ei ole. Koira riipii tosi näppärästi marjat pusksien keskeltäkin. Taitaa sillä olla kirahvin kieli (=riipii lehtiä piikkiakaasioista), kun piikkiset karviaispuskatkaan eivät tuota ongelmia. Vattupuskissa se nousee takajaloilleen ellei yletä, tai komentaa minua antamaan marjoja.
Ei tämä vielä mitään. Magi rupesi myös keräämään mummille syliin marjoja, sekä sylkäisemään niitä suustaan ämpäriin. Mummin housut olivatkin aika läikikkäät ja ämpäriin oli poimittu myös käpyjä, sekä niiden palasia.


On ihan pakko kehaista että viime viikolla saimme taas raikuvia aplodeja Lohjan treeneissä. Ryhmässä olevan malikan koulutustaso on suunnilleen sama, mutta se treenaa vaan seuraamista (myönnän että pikkiriikkisen parempi kuin Magi), ja on liki 3-vuotias.

Jemmari
Nyt käyn katsomassa mihin äsken antamani siankorva lopuisesti jemmattiin. Piiloa on vaihdettu tämän session aikana jo monta kertaa. Olen jo viisastunut sen verran että talon etu-, ja takaovi ovat kiinni, muuten luut ja siankorvat menevät multiin alta aikayksikön. Niin, ne talon ovet ovatkin olleet selkosen selällään koko kesän, ja Magion mennyt ja tullut kuten on halunnut.

Nyt odotellaan sunnuntain synttäreiden vierasta Keijo-Kelpie-Komeaa perheineen saapuvaksi lahjakasseineen (vink. vink: toivottu luita ja uusi fudis).

ONNITTELUT MYÖS SISKOLLENI NALLELLE JA VELJELLENI TAISTOLLE, SEKÄ KOKO BLC M-pentueelle.

Kisakentillä tavataan. Omasta puolestani kiitän kasvattajaa, että sain näin hyvän koiran. (Saksanpaimenkoiria minulla on ollut vuodesta 1972, mutta Magista tulee yliveto).Näin on.