Viikonlopun tallikäynti
Lauantaina lähdettiinMagin kanssa yökylään Mäntsälään. Viikonlopun teema oli talliyhteisöön tutustuminen. Ystävälläni Tertulla on quarter-hevonen, jolla hän harrastaa lännenratsastusta. Tulevan kesän hevosenhoitotehtäviäni kisoissa ennakoiden Maginkin oli aika tutustua lähemmin hevosiin. Siinä se koira nökötti ihan kiltisti vieressäni kun Terttu laittoi ratsuaan kuntoon. Tallinkäytävillä tuli ja meni hevosia, eikä Magi ollut millänsäkään. Istuminen polveni vieressä oli kuitenkin sen verran tiivis, että kunnioitusta hevosiin löytyi. Teimme Magin kanssa pitkän lenkin tallin maastoissa sillä aikaa kun Terttu ratsasti. Vastaan tuli vapaana ollut iso valkoinenpaimenkoira. Magi ei rähjännyt tippaakaan. Mielestäni kyse onkin siitä, millä asenteella toinen koira lähestyy.
Toisin kävi viikonlopun treeneissä, (joissa ei montaa koiraa ollutkaan, täällä kun on treenien pakkasraja -5 ) kun joku torvi otti samaan aikaan valjaissa ja piiiitkässä narussa olevan sakemanninsa autosta just meidän jälkeen ja päästi sen Magin luo, vaikka sanoin että en halua tutustumisia. "Ei tämä ole vihainen" - sanoi omistaja ja samassa nuori narttu kävikin jo Magin kimppuun. Olisi tehnyt mieli sanoa tosi pahasti koiran omistajalle, joka vielä päästi koiransa hihnastakin juuri kun olin saanut haukkuvan Magin autoon . Ensin se narttu kierteli autoani raivokkaasti haukkuen (ja sama haukunta autossani), sitten se pyyhälsi yhden kouluttajan rotikan luokse. Sakemannin omistaja sai siinä vaiheessa oikein kunnon haukut, ja koira kyytiä kouluttajalta. Siinä meni minunkin päivän aiemmat kontaktit ja rauhallinen työskentely Kankkulan kaivoon. Pikkasen kesti ennenkun Magi lopetti autoräyhäämisen ja sakemanninartun omistaja sai oman koiransa autoon.
Otettiin sitten kentällä näytiksi muutamia kontakteja ja eteenistumisia ihan näytiksi. Kelpasivat. Magi oli kuitenkin jo sen verran vietillä, että kun kentälle tuli toinen suorittava koira, niin rähinä alkoi. Kouluttaja kehoitti karjumaan koiralleni EI, EI, EI ja roikottamaan sitä ketjupannasta. Ei tehonnut. Vietti vaan nousi. Taisi kouluttaja itse käydä kierroksilla kohtaamisepisodinsa vuoksi. Me tosin olimme täysin syyttömiä siihen. Kun siirryin kauemmmaksi kentän reunaa pitkin ja otin istu-kontaktia, koira rauhoittui sen verran, että sain sen kunnialla autoon.
Koita nyt sitten edetä joitain kultaista keskitietä, kun toinen kehottaa vaan rankaisemaan ja yksi sanoo että palkkaamalla vaan.
Mitä mieltä sie Tuula oot, kun tiedät parhaiten koiran?
En halua kuitenkaan karjua koko ajan. Ajattelin harjoitella tätä kohtaamista tyylillä - missä kulkee Magin suojavyöhykkeen raja, vähän niinkuin siedättämällä. Kun vaan löytyisi kaveriksi joku rauhallinen, ei tuttu koira. Ensi sunnuntaina menenkin kentälle puolta tuntia aiemmin ja kävelen metsänreunaa niin kauan että koira varmasti rauhoittuu. Magi toimii nameilla. Patukka-palkkaa voi käyttää vasta ihan lopussa autoon mennessä. Viettiäkään en aio nostaa, sanokoot kouluttajat mitä hyvänsä. Magi on kuitenkin vasta pentu, ja lukisin tuon haukkumisen vähän epävarmuuden tiliin, varsinkaan kun koirani ei ikinä ole käynyt kenenkään kimppuun, vaan häntä heiluu haukkumisessa ja vikinässäkin. Kuulostikohan selittelyltä?
.
Iskän tyttö
Samaahan näissä näkyy olevan, vaikka tytär istuu vähän niinkuin rentona, ja Merlinin kuvan otin väärästä kuvakulmasta. Tyttären mitat: paino 23 kg ja säkä 56 cm. Kintut kasvaa.
Se yökyläily meni ihan mukavasti , mitä nyt Magi nukkui vieressäni vuodesohvalla ja kävi kuulemma muutaman kerran yöllä lipaisemassa Tertun naamaa. Maalaiskoira ei osaa tehdä tarpeitaan kadun varteen. Onneksi pelto ei ollut kaukana, joten hankeen kahlaamaan vaan. Sitten onnistui.