perjantai 16. syyskuuta 2011

Selkävaivoja ja karvatarzanin etsintä

Sairasloma
Sairaslomallehan sitä kisojen jälkeen jouduttiin. Ensin Magi ja sitten minä. Magin omaeläinlääkäri Maija tuli tänne kotiin tutkimaan koiran, ja totesi pitkien selkälihasten olevan kovat ja kireät, ei luusto-, tai jännevaurioita. Siispä matka hierojalle Kirkkonummelle Timo Rannikon luokse. Maija oli sitä mieltä, että ei tässä mitään dramaattista ole tapahtunut, mutta selkäjumit pitää saada laukeamaan. Timo käsitteli koiran kaksi kertaa ja ehdotti käyntiä akupunktiossa, sillä hän ei pystynyt saamaan alaselän lihaksia pehmenemään. Oikea lapa, joka oli jumissa vasemman takaosan vuoksi heltisi kyllä.
Koiran sairasloma tässä tapauksessa tarkoittaa sitä ettei treenata kentällä mitään hyppyjä, eikä sellaisia liikkeitä, joissa tulee äkkipysäys (ooops, otin ihan vahingossa kerran eteenmenon). Vapaana pihalla oleminen ja rauhalliset lenkit mieluiten vapaana ovat toki sallittuja. Ensimmäinen akupunktioaika Yliopistollisessa Eläinsairaalassa Helsingin Viikissä oli tutulleni ELT Anna Hielm-Björkmanille, joka on erikoistunut myös osteopatiaan. Ai tutulle? No juupa. Vedin itse hyväntekeväisyysyhdistystä viisi vuotta - Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät ry, jonka saavutuksia yhdessä muutaman eläinlääkärin kanssa olivat  mm. koirien ja hevosten veripankit. Siinä ajassa ehti tutustua moneen kivaan ihmiseen ja oppia paljon.
Anna käsitteli Magin osteopaattisesti avaten spasmin (ja mahdollisen fasettilukon)  takaselän lihaksistosta sekä selkärangan ympärillä olevisita "nikamasuojista". Minulla ei osteopatiasta ole sen kummempaa tietoa mutta se toimii!   Koira nautti hoidon aikana kuono kohti taivasta ja silmät kiinni. Jumitus hellitti hoidolla. Kokeilin ihan itsekin lihaksia ennen ja jälkeen hoidon. Akupunktio oli Magin mielestä sekä kivaa että epämiellyttävää. Pari neulaa se nyppäsi itse pois takapolvista. Molempien takajalkojen Biceps femoris-lihakset olivat myös levosta johtuen pienentyneet. Summa summarum: koira vastasi hyvin hoitoon. Ensi viikolla mennään uudelleen ja sen jälkeen vielä varmuudeksi kerran. Sitten neidon pitäisi olla priimaa. Pää kyllä höyryää kun emme kuulemma tee tarpeeksi kivoja juttuja.
Oma selkäni on sitten toinen juttu. Iskiasvaiva taas. Grrrrr.
Karvatarzanin etsintä
Koska olen haaveillut saksanpaimenkoira-uroksesta jo pitkään, enkä sopivaa ole löytänyt, enkä päässyt haluamani nartun mahdollisesti tulevien pentujen odotuslistallekaan, päätin että pennutetaan sitten tämä Magi. Mielestäni koirallani on niin hyvä luonne: se tulee kaikkien ihmisten kanssa erinomaisesti toimeen, on nopea oppimaan saalisvietin kautta ja omaa ennenkaikkea terveen luuston sekä kilpailutuloksen. Eikun etsimään sopivaa karvatarzania ja ilmoittautumaan kasvattajakurssille. Minulla ei ole kokemusta pennuttamisesta, hevosten varsottamisesta sen sijaan omien kasvattien ja muutaman muun pikkuvarsan verran. Koska eläinlääkäriystäväni asuu tuossa vartin ajomatkan päässä, apua saa varmasti sitä tarvittaessa.Tyttäreni sen sijaan on pennuttanut perheensä novascotiannoutajia enemmänkin. Eiköhän sitä äiti uskalla neuvoa kysyä:). Koska itse haluan kilpailla jäljellä ja ehkä haussakin, eipä tässä ole aikaa vuositolkulla odotella. Kello käy.

Tavoitteet pentujen tulevaa elämää varten: selväpäisiä, hallittavissa olevia, eri kilpailulajeihin soveltuvia terveluustoisia koiria harrastuskavereiksi. Asioiden toivon hoituvan sillä kuuluisalla aloittelijan tuurilla. En taida teettää enempää kun tämän yhden pentueen, josta toivottavasti aikanaan syntyy toivomani uros.
Etsii, etsii, etsii, kyselee ja etsii taas. Tarkoitus oli löytää suunnitelun pentueen iskäksi terveluustoinen uros, jolla on terveluustoinen sukutaulu, ja joka vielä on kotimainen. Täpäkkyyttä saisi olla enemmän kuin Magilla. Laskin noin suurin piirtein kahlanneeni 300 koiran sukutaulut eri tietolähteistä. Aata lonkissa, nollaa kyynärissä, polvet ja selkä kunnossa (ja hyvät lavatkin saisi olla:) - siinä vaatimukset. Kun tuota markkinointia on ihan ammatikseen tullut tehtyä, päätin laittaa koiran senssi-ilmoituksen nettiin - ihan huvikseni . Ja Heureka! Tehosi. Viimeisellä suoralla olivat Rico, Disco ja Bamse. Ricoa ei tiettyjen juttujen takia voinut käyttää ja Disco jättää kymmentä pentua (oikeastaan pentujen määrä riippuu naartun follikkelien määrästä - no, taitaa siinä uroksen sperman laadullakin olla osansa).  Käännyin asiantuntijan puoleen, joka tietää kaikki saksalaisten koirien suvut.  Hän tykkäsi että Bamsen suku sopii hyvin. Asia ratkesi siinä. Senssipalsta Facebookissa toimi. Nuoresta lupauksesta Bamsesta, oikealta nimeltään Brigadens Damage, maahanmuuttaja Ruotsista, tulee suunnitellun pentueen isä.
Riijuureissulle lähdetään ensi keväänä Imatralle. Laitan myöhemmin tänne blogiin sukutauluja. Bamse onkin oikea karvatarzan, pitkäkarvainen, joka on rekisterissä kuitenkin normaalikarvaisena. On mahdollista että joku tulevasta pentueesta on pitkäkarvainen, väritykseltään pitäisi tulla mustaa ruskein merkein (kuten isä ja emä). Mutta mistä näistä geeneistä tietää miten ne menee:)


Hyvää yötä!

Posted by Picasa