torstai 29. joulukuuta 2011

Frisbee, frisbee ja taas frisbee

Frisbee menee laatikkoon ja Keijo-kelpie tulee viikoksi  hoitoon
Terve. Joulukuu on mennyt, ja menee frisbeen kanssa. Tosin huomenna se pannaan vähäksi aikaa säilöön, ettei Keijo-kelpien kanssa tule riitaa tuosta riemulättänästä.
Odotettavissa  lähiaikoina: perjantaina ja lauantaina lujaa menoa ja kuraisia koiria. Sunnuntaista tiistaihin luvassa vauhtia ja taas vauhtia, toivottavasti lumisemman kelin kanssa. Ensi vuoden ensimmäisestä keskiviikosta alkaen toivotavasti vauhti hieman laantuu. Ensi viikon torstaina on Magin viikottaiset aamutreenit Veikkolan hallissa Päpän valvovan silmän alla. Keijo saa jäädä kotimieheksi. Sen jälkeen leikki ja lenkit jatkuvat lauantaihin, seitsemäs tammikuuta saakka samaan tahtiin. Pistän itse kädet kyynärpäitä myöten ristiin etteivät kaverukset "älli" ja "tälli" innostu uimaan lammessa, joka on ääriään myöten täynnä vettä. Amen.
Tottista hallissa
Säät ovat olleet lähiaikoina aika masentavat, mutta minkäs teet. Eipä olisi viime vuonna tullut mieleen että joulukuussa ajetaan vielä peltojälkeä. Metsäthän me paketoimme jo lokakuussa. Kentälle ei pitkään aikaan ole ollut minkäänlaista asiaa. Se on järvi. Onneksi on ihania ystäviä, jotka pelastivat meidät pulasta. Pääsimme mukaan Päpän viikottaisille hallivuoroille Veikkolaan.  Joka torstai-aamu opetellaan asioita kuivin jaloin. Jei! Paras puoli tässä on kuitenkin Päpän asiantuntemus. Hyviä vinkkejä ja neuvoja satelee niin etten edes muista kaikkia. Koira osaa kaikki seuraavaan luokan - siis JK2 - liikkeet, mutta minun tämänhetkisellä ohjauksella ei tavoittelemaani 90 pisteeseen kyllä päästä. Vietit on kohdallaan, mutta minä aiheutan liikkeestä toiseen siirryttäessä sähellykselläni tai jollain vietin laskun. No, jospa vanhakin kettu oppisi koiran vanavedessä jotain. Kyllä tämä tästä.

Hei, me hakuillaan!
Muutamia kertoja olemme jo käyneetkin hakumetsässä. Aika extreme-puuhaa, nimittäin hakumetsään pääseminen autolla. Minun pikkupirssi otti enempikin maakosketuksia ja nyt auton mahan alla koliseen joku. Ystäväni autokorjaamolle Espoon Siikajärvelle ei pääse, sillä  Tapani-myrsky katkoi sähköt yhdeltä sun toiselta. Meillä oltiin pimeydessä ja ilman vettä 30 tuntia, mutta autokorjaamolla ei vieläkään ole elekrtisiteettiä 78 tunnin odottelun jälkeen.
Hakumetsä on myös mielenkiintoinen. Aikamoista risukkoa. Me olemme vasta vaiheessa maalimiesten näkölähtöjä. Magi kyllä pinkoo minkä kintuista pääsee maalimiehen luokse. Ukolla on pallo!!!  Janalla palkkaan koirani maksanpaloilla. Mietin  pitkään teenkö Magista haukkuvan,- vai rullakoiran. Se, että olemme harjoitelleet kotona haukkumista patukan ja pallon kanssa, ja varsinkin omien töpökinttujeni rajallisuus ratkaisivat asian. Haukkuva. Maalimiehet ovat jo haukuttaneetkin pikkasen koiraani ja hyvin kuulemma louskuttaa. Aika taitavia koiria ohjaajineen meidän ryhmässä onkin. Muut ovat rullakoiria ja meidän lisäksi on vain yksi haukkuva, joka on paaaaljon pidemmällä kuin me. Viime treeneissä ihastelin suuresti kun yksi herra porukastamme kipaisi rullakoiran kanssa näytölle kuin hirvi. Meikämuijalta olisi siinä vaiheessa katkenneet luut, ja naama olisi ollut takuulla risukkoon mätkähtämisten seurauksena veressä. Tein siis oikean ratkaisun. Tällä haukulla saan sitä tottisviettiäkin oikeaan vireeseen. Viettiä koiralta kuulemma löytyy.

Magilla on muuten hauska tapa: kun se noutaa mitä tahansa, selkätukan takaosa nousee pystyyn. Joistain näistä kuvistakin se näkyy pikkasen, kun oikein tarkkaan katsoo. Sorry, kuvissa ei ole kehumista - kamera ei toimi jatkuvassa vesisateessa:)
Tavoitteemme vuodelle 2012
Ykköstavoite on JK2, jossa tottiksen osuus 90 pisteen pintaan. Treenaamme hakua, muttemme vielä kilpaile lajissa. Samoin treenaamme FH jälkeä, Katsotaan mihin saakka ehdimme jäljellä.
Kesällä tuleekin noin neljän kuukauden tauko Magin pennuttamisesta johtuen.
 Lisätietoja pentusuunnitelmista löydät kun "skrollaat" blogia muutaman jutun alaspäin.

Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2012 !!
Blogin lukijoille koirineen kilpailumenestystä ja hyvää terveyttä!
Kiitos kaikille Magin Blogin lukijoille. Blogikäyntejä on tähän saakka 6650. Kiitos siitä!!!
Posted by Picasa

lauantai 17. joulukuuta 2011

tiistai 29. marraskuuta 2011

Disco aus der Königshöhle on Magin kesän 2012 pentueen isä

Magi astutetaan kesän 2012 juoksuun Discolla
Työnimi "tanssii susien kanssa"-pentue :)


Että tällainen komistus on varmistunut tulevan pentueen isäksi. Discon on tarkoitus korvata tulevassa pentueessa sitä Magin kovuuden ja terävyyden puutetta. Kuitenkin niin, että luonteen avoimuus säilyy.
Plakkarissa Discolla onkin IPO3 ja luustopuolen asiat kunnossa.
Olen itse käynyt tutustumassa urokseen, ja ihastuin heti ikihyviksi. Ihastus oli molemminpuolista. Tosin Disco taisi kysyä naamani nuolemisella ja syliin änkeämisellään "onko tyttöjä mukana?"
Sirpa Pellikkaa ei enempää tarvitse esitellä, onhan hän Sissinheimon kennelin nimissä eittämättä Suomen tunnetuin saksanpaimenkoirien kasvattaja. Yli 100 pentuetta aikojen saatossa kertoo saksanpaimenkoirien ystäville jo paljon. Sirpa Pellikan kasvatusideologiana on ollut tuottaa terveitä ja avoimia saksanpaimenkoiria harras- ja kilpailutuskäyttöön. Kas vaan, se on myös minun tavoitteeni, vaikka teenkin ainoastaan tämän yhden pentueen. Jos katraasta syntyy uroksia, jätän yhden itselleni. Sen jälkeen Magi steriloidaan.

Tulevassa kasvatustyössäni onkin ollut monta mutkaa matkassa, mutta niinhän sitä sanotaan että kun tarkoitusperät ovat vilpittömät ja rehelliset, lopussa kiitos seisoo.
Olemme Sirpan kanssa käyneet läpi kaiken Magia koskevan aineiston. Koirani hän muisti hyvin. Magista piti ottaa vielä uudet selkäkuvat, sillä 6 kk ikäisenä otetuista kuvista ei juuri ole hyötyä, eikä siitä vihdoinkin löytyneestä, virallisten lonkkakuvien yhteydessä otetusta kuvasta ollut paljonkaan iloa, sillä kuva oli epäselvä, eikä siitä pystynyt lukemaan kenen röntgenkuvasta oli kyse. Nyt marraskuisesta selkäkuvasta ilmenee kaikki mahdollinen, joka röntgenkuvasta vaan voi näkyä. Priima selkä, josta on eläinlääkärin lausunto. Kuvat on katsonut kolme alan huippuammattilaista, neurologi mukaanlukien.  Minä olen luonteeltani muuten vähän luovuuden puolelle menevä, mutta kun koirasta (tai mistä tahansa eläimestä) on kysymys niin se pedanttinen puoli saa vallan.

Tässä pennutusasiassa olen näin etukäteen tehnyt kaiken, mikä tehtävissä on. Lopputulos on kuitenkin "herran hallussa".
Kasvatusideologiani on pläkkiselvä: Tavoitteena kasvattaa terveluustoinen pentue. Koiria joiden kanssa voi harrastaa, ja jotka ovat luonteeltaan avoimia sekä hallittavissa olevia. Minä en ollenkaan aliarvosta sitäkään, että koira on harrastuskaveri, lenkkikaveri jne. Ei niitä hurjia huippukisasuorituksia kaikilla koirilla tarvitse olla. BH nyt kumminkin:) Pääasia on että koiraa pidetään hyvin, ruokitaan hyvin, se saa tarpeeksi liikuntaa ja sen kanssa tehdään paljon erilaisia asioita yhdessä.

Magilla alkoi se kauan odottamani juoksu kolme päivää sitten. Tästä juoksusta ei kuitenkaan vielä pennuteta. Pentuhuoneen tulevaa virkaa pitävä porstua on talvella kovien pakkasten aikana liian viileä - lattialämityksestä huolimatta. Ja mikäs pentusten on kesällä pihalla kirmatessa.....

Tässä nämä päivän mietteet olivatkin:)

Varauksia otetaan vastaan: leila.nurmikivi(ät)luukku.com
(Yksi alustava varaus on jo)

PS. Olisin laittanut linkit mukaan, taidot vaan loppuivat kesken:) Sorry

torstai 24. marraskuuta 2011

Hirvenluita

Jei. Melkoisen epäuskoisen ilmeen koirani saikin naamalleen loihdittua. "Minunko? Ihanko varmasti?" Tämä saavillinen oli jo toinen satsi lihaisia hirvenluita ihanalta Janna-ystävältäni. Ensimmäisestä parista jätesäkillisestaä kaavin lihoja erillisiin pusseihin. Lihaa tuli 12 kg. Kaikki, paitsi kaksi pussillista, Magille. Tästä toisesta kahdesta säkillisestä en enää jaksanut erotella lihaa luista.
Magihan ei ota mitään ilman lupaa - ei siis ruokia keittön-, eikä sohvapöydältä. Luihinkaan se ei koskenut ilman lupaa, piti vaan kuonoaan luuvarastonsa päällä ja haisteli ihmeissään. Meillä on niin erilaisia makutottumuksia, minun Magi piti eniten lavoista. Edellissatsin yksi lapa haudattiinkin asiaankuuluvin rituaalein koirani toimesta kukkapenkkiin. Vain pieni kulma luusta jäi näkyviin. Koira kävi säännöllisin väliajoin tarkastamassa, vieläkö aarre on tallessa. Yhtenä yönä joku oli kuitenkin varastanut luun. Aarre löytyi loppujen lopuksi tonttiamme ympäröivän verkkoaidan vierestä. Joku oli sen sinne saanut raahattua, muttei ollut enää saanut pujoteltua litteää lavankappaletta verkon silmukoiden läpi.


Koko talveksi on herkkuja pakastin pullollaan. Osa on jo annettu tyttäreni koirille, sekä muutamille treenikavereiden koirille. Olen hieman varovainen hirvenlihan kanssa, sillä se on melko voimakasta.  Luitakin kuningatar saa vain kerran viikossa. Muutenhan Magi syökin pelkästään raakaravintoa.

Metsäjälki "pantiin pakettiin" jokin aikaa sitten ajetun pidemmän, ja melko vaikean jäljen jälkeen. Jälki ylitti useita ojia, sisälsi muistaakseni kuusi kulmaa ja hieman kiemuraakin. Maasto oli niin vaikea kun lähistöltä löytyi. Kaikki kuusi keppiä ilmaistiin hienosti. 
Tämän jälkeen siirryimme pellolle. Kylvin ohjeiden mukaan ruokaa jäljelle, jotta koira jäljestää joka askeleen. Ei huonosti ole tämäkään mennyt. Teimme eri päivinä yhteensä seitsemän erilaista jälkeä Mikon (suorittanut FH2) ohjeiden mukaan. Loppupäivinä ruokaa oli alussa noin joka 1,3,tai 4 askeleella, loppuosassa vähemmän. Keväällä pääsemme Mikon valvovan silmän alle. Olen asettanut FH1-jäljen ensi vuonna loppuvuoden 2012, tai sitä seuraavan kevään tavoitteeksemme. Ensi vuoden tavoitteemme on myös JK kakkosen suorittaminen.
Hakua aloittelemme myös pikkuhiljaa, kunhan ryhmälle saadaan sovittua aikataulu. Meidät siis huolittiin mukaan. Loppusyksy menee pääsasiassa lenkkeilyn ja pikkutottiksen kanssa. Liikkeethän koira osaa. Nyt niitä hiotaan tarkemmiksi ja vietikkäimmiksi. Hyvällä alulla ollaan.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Magin luonnetesti

Magi on luonnetestattu ihan virallisesti 9.10.2011. Testattiin nyt, vaikka ikää on vasta piirun päälle 2 vuotta. Sanonpa vaan että olin yhtä mieltä tuomarin kanssa. Koirulini on just sellainen kun luonnetestipöytäkirja kertoi. Tuomareina olivat Pirjo Ojala-Laine ja Satu Hatunpää (uusi tuomari).


Näin testi meni: Paikalle saavuttiin 30 pistettä saaneen fifin jälkeen maata nuuskuttaen. Tuomari kommentoikin että taitaa olla jälkikoira:) Magi napsi muiden koirien jättämät raksut parempaan kitaan.

Arvostelu

I ,Toimintakyky           +1, kohtuullinen
II Terävyys                   +1, pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu           -1, haluton
IV Taisteluhalu             +2, kohtuullinen
V  Hermorakenne         +1, hieman rauhaton
VI Tempperamentti      +2, kohtuullisen vilkas
VII Kovuus                   +1, hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen,luokseenpäästävä,avoin
Laukauspelottomuus      +++,laukausvarma

Yhteensä                        153 pistettä



Nämä pisteet eivät tuomarin mukaan kerro sinäänsä mitään, vaan kyse on kokonaisuudesta. Koira on kuulemma niin hyväluontoinen ja leikkisä, että sen voisi koska tahansa laittaa lapsilauman keskelle. Tuomarin keppileikki oli superkivaa. Puruote olisi saanut olla hieman tiukempi (joo, tiedetään, tämä johtuu siitä korvasta). Kepistä ei kuitenkaan irrotettu kertaakaan. Magi leikki arvostelunkin aikana kaikkien kanssa jotka vaan halusivat. Tuomari sanoi että koira on tasapainoinen ja hermorakenne on kunnossa. Tempperamenttia löytyy, mutta koira on hieman pehmeä. Plussalla kuitenkin!  Yht'äkkiä eteen heilahtanut nukke ei paljoa heilauttanut.  Kelkka ja rämisevä tynnyri saivat aikaan väistöliikkeet, ei muuta. Magi palautui nopeasti kaikista yllätyksistä.
Pimeä huone oli hieman haastavampi. Istuessani toisen huoneen perällä Magi tuli sisään reippaasti, muttei tullut etsimään minua lattialankun pamauttamisen jälkeen. Kun sain luvan niiskaista, tornaado tuli, ja vikkelään.
Puolustushalusta ei oikein voi puhua. Siitä se yhden pisteen miinuskin tuli. Kun meitä uhattiin, Magi ei sanonut mitään, ja käväisi selkänikin takana. Samoin koira oli hiljaa seinässä kiinni, vaikka sama uhkaaja heilui sen edessä kepin kanssa. Uhka ei kuitenkaan tuomarin mukaan jäänyt päälle, vaan Magi palautui heti rupesi  leikkimään . Tästä puolustushalun puutteesta minulla oli aavistus, mutta odotin että sentään muutaman kerran tulisi vähintään wuh. Tosin olen aina sanonut että "Äiti kyllä puolustaa tarpeen tullen:)" Tuomarin kommentti taasen oli, ettei ehkä ole aivan viisasta lähteä nakkikioskille yöllä koiran kanssa. Noo, voinhan minä sen haulikon ottaa mukaan, vaikkei panoksia vielä olekaan - lupa sentään on. Olisi se tavallisen tyhmä rosvo jos Magin päälle kävisi. Jos olen yhtä huono ampumaan kun heittämään kapulaa, taitaisi olla rosvolla perssuus rei'illä :) No, ei vaineskaan, jätetään ampumiset osaaville.
Sen sijaan kansallisiin lajeihin ja nenänkäyttöön, sekä pelastuspuolelle koira on kuulemma omiaan. No, niitähän me just. Tällaisista koirista kuulemma on kysyntää, jotka sopivat myös lapsiperheisiin.

Karvatarzan-projektikin on melko pitkällä. Joulukuussa kerron, jos asia varmistuu. Amen.

"Huh huh, tulipas taas kuuma kun vähän riehuttiin Keijon kanssa".


Posted by Picasa

Sulhanen perui häät

"Eipä tullut Bamsesta sulhoani. Pyh. Sähköpostilla jätti. Eipä nähnyt edes häikäisevää kauneuttani, luonnetestin mukaisesta hyväntahtoisesta, luoksepäästävästä ja avoimesta luonteestani puhumattakaan. No mutta hei, tää on vaan elämää:) The End."

PS. "Kuulin tänään yhden puhelun: Minulle on ehkä sittenkin tulossa oikea Karvatarzan. Tai oikeammin kuulemma: jos tähdet on kohdallaan, niin Joulukuussa asia varmistuu, ja keväällä minä lähden kuulemma reissuun."

Posted by Picasa

perjantai 16. syyskuuta 2011

Selkävaivoja ja karvatarzanin etsintä

Sairasloma
Sairaslomallehan sitä kisojen jälkeen jouduttiin. Ensin Magi ja sitten minä. Magin omaeläinlääkäri Maija tuli tänne kotiin tutkimaan koiran, ja totesi pitkien selkälihasten olevan kovat ja kireät, ei luusto-, tai jännevaurioita. Siispä matka hierojalle Kirkkonummelle Timo Rannikon luokse. Maija oli sitä mieltä, että ei tässä mitään dramaattista ole tapahtunut, mutta selkäjumit pitää saada laukeamaan. Timo käsitteli koiran kaksi kertaa ja ehdotti käyntiä akupunktiossa, sillä hän ei pystynyt saamaan alaselän lihaksia pehmenemään. Oikea lapa, joka oli jumissa vasemman takaosan vuoksi heltisi kyllä.
Koiran sairasloma tässä tapauksessa tarkoittaa sitä ettei treenata kentällä mitään hyppyjä, eikä sellaisia liikkeitä, joissa tulee äkkipysäys (ooops, otin ihan vahingossa kerran eteenmenon). Vapaana pihalla oleminen ja rauhalliset lenkit mieluiten vapaana ovat toki sallittuja. Ensimmäinen akupunktioaika Yliopistollisessa Eläinsairaalassa Helsingin Viikissä oli tutulleni ELT Anna Hielm-Björkmanille, joka on erikoistunut myös osteopatiaan. Ai tutulle? No juupa. Vedin itse hyväntekeväisyysyhdistystä viisi vuotta - Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät ry, jonka saavutuksia yhdessä muutaman eläinlääkärin kanssa olivat  mm. koirien ja hevosten veripankit. Siinä ajassa ehti tutustua moneen kivaan ihmiseen ja oppia paljon.
Anna käsitteli Magin osteopaattisesti avaten spasmin (ja mahdollisen fasettilukon)  takaselän lihaksistosta sekä selkärangan ympärillä olevisita "nikamasuojista". Minulla ei osteopatiasta ole sen kummempaa tietoa mutta se toimii!   Koira nautti hoidon aikana kuono kohti taivasta ja silmät kiinni. Jumitus hellitti hoidolla. Kokeilin ihan itsekin lihaksia ennen ja jälkeen hoidon. Akupunktio oli Magin mielestä sekä kivaa että epämiellyttävää. Pari neulaa se nyppäsi itse pois takapolvista. Molempien takajalkojen Biceps femoris-lihakset olivat myös levosta johtuen pienentyneet. Summa summarum: koira vastasi hyvin hoitoon. Ensi viikolla mennään uudelleen ja sen jälkeen vielä varmuudeksi kerran. Sitten neidon pitäisi olla priimaa. Pää kyllä höyryää kun emme kuulemma tee tarpeeksi kivoja juttuja.
Oma selkäni on sitten toinen juttu. Iskiasvaiva taas. Grrrrr.
Karvatarzanin etsintä
Koska olen haaveillut saksanpaimenkoira-uroksesta jo pitkään, enkä sopivaa ole löytänyt, enkä päässyt haluamani nartun mahdollisesti tulevien pentujen odotuslistallekaan, päätin että pennutetaan sitten tämä Magi. Mielestäni koirallani on niin hyvä luonne: se tulee kaikkien ihmisten kanssa erinomaisesti toimeen, on nopea oppimaan saalisvietin kautta ja omaa ennenkaikkea terveen luuston sekä kilpailutuloksen. Eikun etsimään sopivaa karvatarzania ja ilmoittautumaan kasvattajakurssille. Minulla ei ole kokemusta pennuttamisesta, hevosten varsottamisesta sen sijaan omien kasvattien ja muutaman muun pikkuvarsan verran. Koska eläinlääkäriystäväni asuu tuossa vartin ajomatkan päässä, apua saa varmasti sitä tarvittaessa.Tyttäreni sen sijaan on pennuttanut perheensä novascotiannoutajia enemmänkin. Eiköhän sitä äiti uskalla neuvoa kysyä:). Koska itse haluan kilpailla jäljellä ja ehkä haussakin, eipä tässä ole aikaa vuositolkulla odotella. Kello käy.

Tavoitteet pentujen tulevaa elämää varten: selväpäisiä, hallittavissa olevia, eri kilpailulajeihin soveltuvia terveluustoisia koiria harrastuskavereiksi. Asioiden toivon hoituvan sillä kuuluisalla aloittelijan tuurilla. En taida teettää enempää kun tämän yhden pentueen, josta toivottavasti aikanaan syntyy toivomani uros.
Etsii, etsii, etsii, kyselee ja etsii taas. Tarkoitus oli löytää suunnitelun pentueen iskäksi terveluustoinen uros, jolla on terveluustoinen sukutaulu, ja joka vielä on kotimainen. Täpäkkyyttä saisi olla enemmän kuin Magilla. Laskin noin suurin piirtein kahlanneeni 300 koiran sukutaulut eri tietolähteistä. Aata lonkissa, nollaa kyynärissä, polvet ja selkä kunnossa (ja hyvät lavatkin saisi olla:) - siinä vaatimukset. Kun tuota markkinointia on ihan ammatikseen tullut tehtyä, päätin laittaa koiran senssi-ilmoituksen nettiin - ihan huvikseni . Ja Heureka! Tehosi. Viimeisellä suoralla olivat Rico, Disco ja Bamse. Ricoa ei tiettyjen juttujen takia voinut käyttää ja Disco jättää kymmentä pentua (oikeastaan pentujen määrä riippuu naartun follikkelien määrästä - no, taitaa siinä uroksen sperman laadullakin olla osansa).  Käännyin asiantuntijan puoleen, joka tietää kaikki saksalaisten koirien suvut.  Hän tykkäsi että Bamsen suku sopii hyvin. Asia ratkesi siinä. Senssipalsta Facebookissa toimi. Nuoresta lupauksesta Bamsesta, oikealta nimeltään Brigadens Damage, maahanmuuttaja Ruotsista, tulee suunnitellun pentueen isä.
Riijuureissulle lähdetään ensi keväänä Imatralle. Laitan myöhemmin tänne blogiin sukutauluja. Bamse onkin oikea karvatarzan, pitkäkarvainen, joka on rekisterissä kuitenkin normaalikarvaisena. On mahdollista että joku tulevasta pentueesta on pitkäkarvainen, väritykseltään pitäisi tulla mustaa ruskein merkein (kuten isä ja emä). Mutta mistä näistä geeneistä tietää miten ne menee:)


Hyvää yötä!

Posted by Picasa

lauantai 6. elokuuta 2011

Magilla on kisatulos ! JK1


Hyvä lukija. Ota mukava asento tuolilla, tai läppäri mukaan sohvalle. Tämä blogikertomus on hieman pidempi juttu.
Ensimmäiset kilpailut Pajä I kokeessa järjesti sopivasti oma seuramme Lohjan PaPeKo. Saimme kisapaikan. Ennen Juhannusta meidän Tammisaaressa vieraan ajettavaksemme tekemä jälki meni aivan totaalisen pipariksi. Koira laitettiin jäljestämään myrskyssä ja rankkasateessa tunnin vanhaa jälkeä. Ei ollut varmaankaan mitään hajua jäljellä . Seuraavana päivänä toinen valmentaja sanoi että tehdään vaan pieni suora helppoa jälkeä, ja toinen:  "tämä on koiran koulutustilaisuus, eikä mikään....." Kovempiluonteinen voitti, ja minä uskoin osaavia. Pipariksi meni. Otin koiran pois jäljeltä, jota se ei löytänyt. Siihen loppui kokonaan Magin nenänkäyttö. Minuakin harmitti sen verran, että päätin käydä vastedes treeneissä vaan Lohjalla. Säästyy bensakulujakin.
Onneksi voi aina turvautua kasvattajaan. Siispä suunta Pyhtäälle. Kasvattaja Tuula Siimes teki melko lämpimään (noin +25 C) metsään jäljen, jonka ajoimme Magin kanssa tunnin kuluttua.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihme kun en katkonut omia kinttujani jäljellä. Maasto oli täynnä isoja sammaleisia kiviä (hienoja!), ja kaatuneita puunrunkoja. Magi otti janalta jäljen heti vasemmalle, mutta eteni alkumetrit hieman sivussa. Loppu sujuikin mallikkaasti, ja kaikki ripotellut neljä keppiä nousivat ruhtinaallisilla kehuilla  ja luomumaksanpaloilla höystettyinä. Jäljen päässä oli ruokapurkki täynnä samaa maksaherkkua.  Kerran meinasin tikahtua nauruun kun Magi ihmetteli kuinka mennään vanhan risuisen puunrungon yli, kun nenä käskee tuonne eteenpäin . Koirani ratkaisi asian kaivautumalla puun alta. Minä pääsin just ja just haararyöminnällä rungon yli. Kaksi seuraavaa puunrungon "ylitystä" menivät samalla tavalla niiden alituksina (Tuula yritti tirskua takanani, mutta ilmeisen tuima katseeni vaimensi hänet:). Ihmeen paljon niitä kulmia kyllä oli, ja aika pitkä oli jälkikin. Aika "velmu " jäljentekijä, kun vaan hymyili ja kertoi " kuusi kulmaa siinä ainakin oli". Vitsit kun tuli hiki.
Myöhemmin kysyin täällä ihan vaan mielenkiinnosta kakkosluokan  jäljen erikoispiirteitä. Vastaus: "siinä on laatikko". Laatikko? Juu, just sellainen kun oli Pyhtäällä ajettu:)  Sain kotiin evästykseksi, että ennen kisoja tehdään vaan muutama lyhyt janalähtö, ja ruokaa jäljen loppuun kuten ennenkin. Näin tehtiin PaPeKon Eijan opastuksella. Ihan hyvin meni.

Kuva Sippolan kokeesta 4.8. Kuvaaja Terttu Katila

Ensimmäinen koe JK1  Lohjalla 1.8.2011
Minun Magi oli käsketty olemaan ilman ruokaa kisapäivän ja edellisen illankin. Ei muuten auttanut. Metsäjäljellä sekoilin janalla, eikä koirakaan löytänyt jälkeä takajäljen ottamisen jälkeen. Tultiin metsästä hortoilemasta ilman yhtäkään keppiä. Heh, osattiin sentään lähteä vasemalle kun oikealle oli takajälki:) Esineruutu meni ihan kivasti. Pikku lompakko tuli vauhdilla, mutta pudotettiin minun eteeni. Tuomari Sirpa Pellikka sanoikin että ohjaaja noukki nöyrästi esineen, vaikka olisi voinut pyytää koiraa tuomaan. Hups. Maastopisteet 58.

Tottelevaisuusosuus meni mielestäni oikein hyvin. Jos nyt oikein muistan, ainoa virhe seuraamisessa oli ensimmäisessä vasemmalle käännöksessä koiran pyörähdys minun ympäri. Ihme, meidän bravuuriliike! Magi myöskin hidasteli osassa seuraamista, ja nuuskaisi henkilöryhmäläisiä. Liikkeestä istuminen meni nappiin, samoin liikkeestä maahanmeno. Luoksetulo oli pikkasen vino. Tasamaanouto meni hyvin, samoin estenouto. Aa-esteellä ongelmaksi tuli minun melkein henkilöryhmäläistä päähän osunut kapulanheittoni:)  Magi ihmetteli että "mitäs tässä tehdään, kun kapula on tuolla aivan sivulla"? Ei sitten lähtenyt ollenkaan hakemaan. Emme myöskään olleet harjoitelleet tilannetta, jossa henkilöryhmä on esteen vieressä. Minä taasen en kilpailuvihreyttäni tiennyt, että olisin voinut pyytää tuomarilta uuden heittoluvan. Eteenmeno oli sitä taattua Magi The Rakettia, ja maahanmeno ilmassa ympäri ja läiskis. Paikallaolo häiriön alla hieno (kuten se aina on). Tuomari tuntui arvostavan suoritusta, vaikka hänellä sanomistakin oli. Pisteet yhteensä 84 !!!!!! Jei, ottaen huomioon että 15 pisteen Aa-esteestä tuli pyöreä nolla. Ei tulosta kokeesta.

Vähän harmitti, muttei paljoa. Olihan ensimmäisestä kilpailustani (tai ne vuosittaiset verovapauskokeet 6 vuotena peräkkäin) kulunut lähes 40 vuotta, ja viimeisestäkin kilpailemisesta noin 20 vuotta - ei tämä niin vakavaa ole. Kilpaillaan kahdenkymmenen vuoden välein näemmä. Vaarana tosin on, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua mukanani on ainakin rollaattori:)

Ollessani kaupassa kassalla sain ilosoiton. Me pääsimme varasijalta Sippolan Pajä I kokeeseen 4.8. "Kelpaako?", kysyi tuomari Laura Mäkelä. "Jippii, kyllä kelpaa".
Äkkiä treenaamaan - ihan  pikkasen. Aa-esteellä Magi oli haluton kiipeämään , ja alastulokin oli "tasajalka". Ajattelin että kun koira ei onnu, ei arista mitään paikkaa, ja on pirteä, niin kyllä se siitä. Tottiksen annettiin olla.
Lähdimme kyläilemään ystäväni luokse Mäntsälään, sillä olin aikaa sitten luvannut kuvata hänen lännenratsastustaan. Sitäpaitsi Terttu on loistava kokki, joten tiedossa oli hyvää ruokaa ja juomaakin. Kävin tekemässä noin 50 m jäljen kolmella kepillä ja gourmet-kokin grillaamalla broilerin rintafileellä täytetyllä loppupalkkapurkilla vasemmalle lähimetsään. Olin nimittäin aina tehnyt jäljen oikealle. Apuuaa. Kuvaussession jälkeen (tuli muuten hyviä kuvia) jäljen ajo sujui tuosta vaan. Illalla grillattiin Magille lisää broilerin rintafilettä:)

Kilpailupäivän aamuna mentiin taas tallille. Tein noin 20 metrin jäljet janalta oikealle ja vasemmalle. Palkka broilerfilettä pussissa. Tunnin kuluttua ajettiin molemmat janalähdöt ja Magin mielestä oli kivaa kun jäljen päässä oli ihanaa ruokaa. Molemmat jälkipohjat aivan erilaiset. Toinen jälki oli pelkkää kuivunutta oksaa ja risukkoa. Molemmat aivan nappiin!
En sitten pitänyt koiruliani nälässä muutenkaan ennen kilpailuja. Enkä pidä vastaisuudessakaan. Päivästä näytti tulevan lämmin.

Toinen JK1 koe Sippolassa 4.8.2011
Oli muuten hauska lukea kavereiden päivityksiä Facebookista heidän Sippolaan menosta, kertomatta että mekin tulemme sinne. Tiukkaa kyllä teki. Tiesin etukäteen että Tuula& Lola, Merja& Elli ja Minna & Nalle (Magin sisko) ovat myös tulossa kokeeseen. Yllätyksemme olikin täydellinen ja vastaanotto lämmin. Muitakin tuttuja oli paikalla. Ilman lämpötila +26 C. Otin mukaan varmuuden vuoksi oman eläinlääkärinkin - Tertun.
Magi oli melkoisen nuutuneen oloinen. Meidän haukku-vietinnostokaan ei paljoa auttanut.

Ensin suoritettiin tottelevaisuusosuus, jossa ehdin  ihailla Lolan täsmällistä suoritusta ja ottaa muutaman kuvan. Kamera siirtyi Tertulle.Me Merjan & Ellin kanssa olimme pari. Meidän suoritusvuoro oli ensin. Merja ja Elli lähtivät paikallaoloon. Alku lähti hyvin, mutta paluusuoralla nopeiden ja hitaiden jälkeen alkoivat ongelmat. Vasemmalle käännöksessä Magi kiersi minut jälleen. Henkilöryhmään mentäessä kaikki meni pieleen. Magi nuuski ja jätätti, jääden lopulta istumaan ryhmän keskelle. Meinasikohan se nukahtaa, vai ajatteliko jäädä siihen  muiden ihailtavaksi? Jättävät liikkeet menivät ihan hyvin. Maahanmenon luoksetulo tosin oli jälleen vino. Kapula-osuudesta ei kannattaisi mainita yhtään mitään. Tai no, eiväthän kaikki siitä  katastrofista tiedä vielä. Huom: Olin heittänyt kapulaa itsekseni ainakin 500 kertaa, eikä heitto silti tahtonut sujua:(
Tasamaanouto meni joten kuten, vaikka luulin ettei Magi jaksa tuoda esinettä minulle saakka. Toi kuitenkin, mutta pikkasen pyöräytti suussa (ei muuten tee sitä ikinä). Koko noutoliike oli hidas.Esteen yli heitin kapulan vinoon, ja todella väsynyt koirani yritti muutaman kehoituksen jälkeen hypätä hakemaan kapulaa, rämähtäen suoraan esteen päälle. Yleisö kohahti. Minä ajattelin että tämä on nyt tässä. Liike nollille. Päässäni  raksutti pikavauhtia kysymys "heittääkö ollenkaan pysty Aan yli, vai lopettaako tähän?" Koska koira ei ontunut, päätin yrittää. Heitto meni taas ihan pieleen. Nyt sentään tiesin, että uudelleen voi heittää, jos kysyy luvan tuomarilta. Toinen heitto ei ollut paljoa parempi, eikä Magi lähtenyt kiipeämään. Liike nollille. Kun menin hakemana kapulaa, Magi todellaikin räpelsi itsekseen esteen yli molempiin suuntiin, vaikka rämähtäminen hyppyesteen päälle oli varmaankin tehnyt kipeää. Sitkeä tyttö, sanon minä! Ja taas päässäni raksutti. Otanko eteenmenon vai keskeytänkö? Koska tämä on Magi the Raketin bravuuri, päätin ottaa. Olihan mukana eläinlääkäri, joka ei kieltänyt jatkamista. Liike oli just kuten pitikin - nopea ja maahannmeno heti käskystä. Paikallaanolo häiriön alöaisena yhtä hyvä kun aina.
Tuomarin tuomionluku ei ollut mieltä ylentävää, mutta niin totta. Pisteitä 70, siis jatkoon rimaa hipoen.
Sitkeydellä yli. Kuva Terttu Katila.
Sitten suunta maastoon. Olikin kiva ajaa Merjan pakettiauton perässä. Eteensä siinä pölyssä ei nähnyt juuri lainkaan. Tulipa koettua aavikkoralli siinä samassa. Hih, suut ja silmät täynnä hiekkapölyä.
Tässä vaiheessa minuun - joka en todellakaan koskaan stressaa - iski jännitys. Meidän oli onnistuttava maastossa, jos mielimme saada tuloksen.
Jana oli merkitty hienosti ja minä kertasin mielessäni janakäyttäytymistä. Emme varmaankaan paljoa mokailleet, ja Magi otti janalta jäljen vasemmalle!!! (olipa hyvä että treenattiin etukäteen vasenta jälkeä). Minä läksin perään janaa pitkin kun jälkipiuha oli kaikki käytetty. Pysyin koko jäljen ajan siellä piuhan päässä, sähköjohto koko ajan löysällä. Tai nooo, pari kertaa päästin irti kun en itse päässyt läpi ryteiköstä. Oltiin menty jonkin matkaa, eikä keppejä näkynyt. Olin varma että menimme ohi kepeistä kun Magi hieman haki jälkeä ja pyörähti kerran kokonaan ympäri. Tiesin että se tekee noin joskus kulmassa, ja seisoin vaan paikallani. Ja kas. Heureka! Joku oli viskannut jäljelle kepin. Magi ilmaisi hienosti omalla tavallaan ja minä tungin käteni taskuun maksanpalojen joukkoon. Jei. Niitä keppejä oli viskottu lisääkin. Löysimme yhteensä neljä, joista yhdessä oli mumero 6. Jei. Arvelin että aikaa vielä on, ja ajoimme alkuosaa uudelleen pienen matkaa. Hups. Magi bongasi vielä kepin. Yksi jäi metsään. Jääkööt. Laskin että tiukoilla ollaan. Esineruudun pitää onnistua.
Koirani oli tässä vaiheessa niin väsynyt, että ripeän laukan sijasta jolkotteli susiravia ruudun päähän ja palasi minun luokse ilman esinettä. Siinä vaiheessa otin riskin ja nappasin pannasta kiinni usuttaen esineelle. Sieltä se koiran tassusuojus tuli, mutta putosi mun eteen. Käskystä sain sen käteenikin.
Tuomari kyllä nuhteli minua pannasta kiini pitämisestä (yritin kyllä olla ihan tietämättömän näköinen), sekä siitä, ettei koira tuntunut olevan hallinnassa jäädessään nuuskimaan ennen ruudun etulinjaa. Oikeutettua kritiikkiä. Saimme pisteitä kuitenkin riittävästi. Olin innoissani jo lähdössä pois, mutta tuomari kutsui kuulemaan jälkiosuuden janatuloksen. Häpeissäni menin kuulemaan tuomion. Ihan hyvä janatyöskentely oli ollut (oli siinä kuvassa joku kiemura, mutta viis siitä). Maastopisteet 174.
Yhteispisteet 244 . JK1 II tulos ja 4 sija pränikän kanssa. !!!! Jei.

Oli se hyvä että otin oman eläinlääkärin mukaan. Hän tutki koiran kilpailujen jälkeen ja määräsi kahden viikon tulehduskipulääkekuurin sekä lepoa. Mustelmilla koira ainakin on ja lihasrevähdys/lihasrevähdyksetkään eivät ole poissuljettuja. Lisätutkimuksiin mennään kahden viikon kuluttua, jos aihetta on.
PS. Harmittaa toisten koirien puolesta, joilla oli hieno tottisosuus mutta jälki ei sujunut tällä kertaa. 10 osallistujaa ja neljälle tulos.
PS.PS. Taas minä nero hukkasin jutusta yhden kuvan. Pöh.
Posted by Picasa

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Uima-allas made in China

Nämä ovatkin kesäkuun kuvia. Hups. Paljastui samalla blogin pidon laiskuus. Ihan kiva tämä allas oli - niin kauan kuin se kesti, noin 40 minuuttia. Aamulla hämmästellessäni tyhjiin valunutta allasta, huomasin pohjassa satoja kynsien aiheuttamia reikiä. Ei kestänyt ei, vaikka myyjä niin vakuutti ja minä epäilin. No, ei se mitään , hauskaa oli.
Magi on sitä sorttia, joka ei mielellään vedessä plutraa. Tämän asian paras puoli on se, ettei neiti myöskään rämmi kuralätököissä. Vaikka oli kuinka kuuma, Magi ei mennyt altaaseen vapaaehtoisesti. Pallon perään kyllä. Pallo oli sellaista itsekelluvaa laatua. Kylläpä tuli kikatettua koko sydämen kyllyydestä, kun koirani haki palloa yrittäen samalla hypätä veteen niin ettei vaan selkä kastu. Eikä pää.

Kesäkuumalla on vesiletku ollut ahkearassa käytössä. Siitä koirani tykkää kun kastellaan lorisevalla vedellä, ja se saa välillä hörpätä valuvaa vettä. Ei tulisi mieleenkään usuttaa Magia tuohon yököttävän ruokottuneeseen lampeen, jonka vesi seisoo, ja jossa on jotain pyöreitä iilimadon tapaisia elukoita.


Löydettiinpä lopultakin Lohjalta uimapaikka. Treeniporukka uittaa koiriaan hiekkakuopalla. Sinne mekin suuntasimme. Sainpa Magin uimaan pidemmälle kun heittelin palloa oikein olan takaa (olen tunnetusti surkea näissä heittohommissa). Yhtenä iltana selkäni takaa kuului kavioiden kopsetta ja kas, nuori tyttö poninsa kanssa tuli uimaan. Magi ei ollut millänsäkään, väisti kuitenkin ponia.

Niitä uintikuvia myöhemmin.
Ollaan muuten treenailtu ihan pikkuisen heinäkuun helteillä. Jäljestää se, ja totteleekin.
Kisat on kahden päivän päästä . Katsotaan saadaanko JK1.
Posted by Picasa

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Korva ei ole parantunut

Taas oltiin korvakontrollissa. Olin jo toiveikas että keskikorvan mömmerö on lähtenyt itsekseen pois ja tärykalvo parantunut. Vielä mitä. Tilanne oli päinvastoin pahentunut. Tärykalvo, jonka pitäisi olla helmiäismäisen kaunis pinnaltaan, oli kuin korvasieni. Eläinlääkäri Maija otti  tärykalvon pinnalta pois ison epämääräisen "klöntin". Tärykalvoon tehtiin pieni reikä, jonka kautta yritettiin imeä pois keskikorvan epämääräistä  massaa. Tuloksetta.
Kontrolli MRI-kuvien jälkeen Magi olikin narkoosissa (siis intuboituna) reilut kaksi tuntia.
Keskustelimme eläinlääkärin kanssa pitkään, ja sovimme yhteisesti, että kahden viikon kuluttua poistetaan ainoastaan mahdollinen tärykalvon pinnalle kerääntynyt erite. Koko homma tehdään vain rauhoituksessa. Mielestäni narkoosit saavat nyt riittää.


Magihan ei varsinaisesti ole aiempienkaan tähystysoperaatioiden jälkeen ollut kipeä. Tätä asiaa pohdimme, ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei kukaan  pysty sanomaan varmasti kuinka paljon kipua koira tästä hässäkästä tuntee, vai tunteeko lainkaan. Edellisen blogin kirjoituksen jälkeinen juoksu varmaan osaltaan vaikutti koiran vaisuuteen. Vaisu Magi todella olikin (muttei millään lailla kivulias) hieman yli kolme viikkoa. Sitten tapahtui käänne. Ilopilleri oli oma itsensä.

Käpy hukassa.
Koska Magia ei saanut palkata pallolla, eikäö muillakana isoilla esineillä operaation jälkeen, koiruli etsi itse pikku palkkoja - käpyjä. Käpymania meinasi jo mennä minulla keittämisen puolelle, sillä missä tahansa olin, ja mitä tahansa tein ulkona, aina oli jalkojen juuressa käpy (tai sen ranka). Minkähän takia koiran tukka on pystyssä kun oikein keskitytään?

Olemme tehneet ihan pikkuisen tottista kotipihan kentällä ja kivasti on mennyt. Hiotaan vasemmalle käännöksiä, luoksetuloa ja eteenmenoa. Lenan kentällä on tehty muutaman kerran estehyppyä ja a-estettä harjoituskorkeudesta. Ai että älykäs koirako? Jep. Pikku patukka tuli paluupostina a-esteen yli ja Magi teki se patukka suussa muutaman extra-kiipeämisenkin ihan itsekseen:)
Teimme pikavisiitin SPL Helsingin alaosastoon. Pohdin pitkään, sopivatko heidän käyttämänsä valmennusmenetelmät meille, ja tulin siihen tulokseen että minun koirani ei tarvitse erilaisia kaulaimia, sekä muita härveleitä. Minun Magi toimii muutenkin, varsinkin kun koira on hieman "herkkänahkainen", eikä millään lailla kova koira. Katsotaan sitten kuinka pitkälle minun menetelmilläni päästään.
Jokainen taaplaa tyylillään. Meillä on aina kivaa yhdessä.

Olet varmaan lukenut Facebookista kuinka Magi jäljesti hienosti. Meidän kisasuunnitelmathan menivät plörinäksi tämän korvasairastelun takia. Mutta onhan tässä aikaa. Pyysin SPL-ETUn Lena Erikssonia tekemään Magille täyspitkän metsäjäljen. Lenalla on kokemusta jäljestämisestä vaikka kuinka, nyt hän valmistautuu koiransa Frejan kanssa erikoisjälkeen.
Magin janatyöskentely oli kuulemma hyvä. Koira ei muuten ikinä ole ottanut harjoituksessa takajälkeä. Jälki meni reippaasti ( ei ryysien kuitenkaan), ja minä todellakin keskityin pysymään pystyssä erilaisilla maastopohjilla. Huomasin että olin itse tehnyt huomattavasti lyhyempiä jälkiä. Jaa, nostaakohan Magi kepit? Jossain vaiheessa tuli mieleen että olemme varmaan kävelleet monen kepin yli mutta sitten : keppi, keppi, keppi, keppi, keppi ja viimeinen keppi. Palkkana itsepaistettua maksaa muovikulhosta tarjoiltuna.
Lena oli laittanut jokaiselle suoralle kaksi keppiä.  Ilmaisee se!!!!!!

PS. Raakaruokintaa takana kaksi kuukautta. Magin paino noussut. Virallinen lukema 32 kg. Hieman liikaa, joten ruokaa vähennetään.

Posted by Picasa

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Magin korva-ongelmasta tulikin isompi juttu. Eläinlääketieteellisestihän kaikki alkoi luustokuvausten yhteydessä helmikuussa. Tilasin silloin myös korvien tarkastukset , sillä koiruli oli muutaman kerran rapsauttanut korviaan. Vasen korva oli tulehtunut, ja oikeassa oli jotain mustaa liuskamaista eritettä. Antibioottikuuri päälle. Ei parantunut. Korvatippakuuri jatkoksi. Ei auttanut, sillä Magi rapsutti  satunnaisesti oikeaa korvaansa.
Aika siis omaeläinlääkäri Maijalle. Tämän piti olla vain tarkastuskäynti, mutta toisin kävi. Vasen korva oli terve, mutta oikeassa korvassa oli reilusti jotain mustaa liuskamaista töhnää. Eläinlääkärin aikataulu heitti häränpyllyä, ja hän joutui siirtämään muita potilaita kolleegalleen yrittäessään saada mustaa massaa pois korvasta. Sitkeässä oli, ei lähtenyt. Korvasta otettiin näytteet. Ei hiivaa, mätää, eikä tulehdusta, mutta patologisen lausunnon mukaan korvassa oli polyyppi. Onneksi ei kasvainta eikä syöpäsoluja.
Viikon kuluttua yritettiin uudelleen, mutta massa hajosi pieniksi kappaleiksi kun sitä yritettiin poistaa. Natrium chloridilla huuhtelukaan ei irrottanut massaa. Sama massa myös peitti tärykalvon. Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Maija Räihä epäili että kudosmassaa on myös tärykalvon takana keskikorvassa, ja tärykalvo saattaa olla rikki. Espoon eläinsairaalaan oli tulossa Suomen ensimmäinen Stortz video-otoskooppi ja päätettiin odottaa sen saapumista. Samalla päätettiin otta myös MRI (magneettikuva). Siihen saakka mentiin kipulääkityksellä.


Magneettikuvassa eläinlääkärin epäilys vahvistui. Tärykalvo oli rikki, ja samaa epämääräistä massaa oli myös tärykalvon takana, koko keskikorva täynnä. Eläinlääkärillemme, eikä koko hoitotiimille,  ei koskaan aiemmin ollut tullut vastaan tällaista tapausta. Tapauksia etsittiin myös kirjallisuudesta, niitä kuitenkaan löytämättä. Hoitotiimiin osallistuivat myös neurologi ELT Anne Muhle ja ELT, kirurgian erikoislääkäri Jan Räihä.
Kyse ei ollut tavanomaisesta polyypista, jonka pitäisi irrota kokaisena  pihdeillä vetämällä. Kyse ei myöskään ollut korvatulehduksesta, sillä keskikorvassakaan ei ollut minkäänlaista mätää. Horisontaalikanavasta massa lähti nyt pois pihdeillä ja huuhtelulla, mutta sitä jäi edelleen keskikorvaan. Toukokuun lopulla otetaan uusi MRI ja huuhdellaan korvaa. Huokaus. Operaation yhteydessä Magi sai opiaatti-kipulääkettä, sekä antibioottia suoneen.
Aika reipas tyttö, ei pahemmin valittanut kipujaan kotonakaan. Ainoastaan opiaatit aiheuttivat jonkun aikaa pikku-ukkojen näkemistä. Ruoka ei maistunut ennen eikä jälkeen operaation. Eilen illalla meni hieman lohta ja kananmunaa - tullen ulos jonkin ajan kuluttua. Nyt sunnuntaina, kaksi päivää leikkauksen jälkeen raaka kanamössö maisui. Minä toimin nyt kymmenen päivän ajan Magin omahoitsuna. Kolmasti päivässä antibiootti kurkusta alas (tämä on sitä karvasta laatua), kerran päivässä korvan huuhtelu (ja keittiön lattian) NaCl:lla ja kerran päivässä 30 ml kipulääkettä ruiskulla suuhun (maistuu). Korvassa on kuulemma ollut koko ajan sisäkorvaan kohdistunut kova paine , siis kuuloluiden ja tasapainokeskuksen suuntaan. Tärykalvokin oli paitsi rikki, myös pullistunut, ja näistä johtuen myös oikean korvan kuulo alentunut.
Eipä ole minun ilopilleri pahemmin valittanut. Uskomaton tyttö - näin sanoi myös eläinlääkäri.
Mistä tämä mystinen juttu johtuu, jää arvailujen varaan.

Blogin lukijat muistavat varmaan aiemmat kertomukseni kapulanpidon ongelmista. Tämä liittyy kuulemma juuri siihen. On sanomattakin selvää että kidan aukaiseminen on aiheuttanut lisää painetta keskikorvaan (bullaan). Minä toope en edes tullut ajatelleeksi asiaa. Noin kuukauden ajan olen treeneissä ihmetellyt mihin koiran vietti on kadonnut. Hyvähän tässä on olla jälkiviisas - kipuun tietenkin. Eikä tässä kaikki. Pitoa on harjoiteltu pallolla ja kovalla naruvedolla, sekä Säkylän kansallisten leirillä neuvotulla pallon suusta riuhtaisulla, jos pito ei ole tarpeeksi hyvä. Siinä touhussa katosivat alaleuan hampaiden sisäpuoliset  limakalvotkin, ja ikenet vuosivat verta. Paraneminen vie kolmisen viikkoa.

Nyt mennään viisi viikkoa hissukseen . Apuaaa, mitähän siitäkin tulee - nyt olisi jo vauhti päällä :DDD.  Ei kapulan-, kepin-, eikä pallonpitoa. Ei luiden syöntiä, eikä treenaamista. Terve vaan tämän vuoden kisakausi.

PS. Eläinlääkärimme soitti eilen kahtenekin otteeseen kysellen kuulumiset. Hän ihmetteli koiran kipukynnystä. Olisi kuulemma pitänyt kulkea pää vinossa ja mahdollisesti kaatuillakin (siis vestibulaari syndrooman oireet). Vielä mitä. Eilen olisi jo pitänyt päästä kaivamaan kuoppia. Saattaakin olla haastavaa pitää tätä reipasta riehupelle-tyttöä edes jonkinmoisessa ruodussa seuraavat viisi viikkoa. Tärkeää on nimittäin, ettei päätä tungeta mihinkään puskaan, kuoppaan eikä hankeen. Lohdullista on, että tämä asia pitäisi olla hoidettavissa.

Kunhan tietokone-nero vävyni tule pääsiäisenä käymään, laitetaan blogiin Magin MRI-kuvat. Minun taitoni ei riittänyt moiseen askarteluun. Kröhöm: Neurokirurgi muuten totesi kuvista että siisti iso kallo ja isot aivot - paljon älyä! Heh, minähän olen aina sanonut että Magi on superälykäs:)

Kiva kun on eläinlääkärivakuutus. Nyt se tosin meni tappiin. Hitsit rahasta. Pääasia että minun ilopilleri-rinsessa saadaan kuntoon.


Posted by Picasa

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Seuraavan blogin kuvat.



Posted by Picasa

Loikkeliini ja sen personal trainer

Magilla on personal trainer
Juu, totta se on, ainakin toistaiseksi. Maria Arfman suostui ottamaan meidät yksityisopetukseensa muutamaksi kerraksi. Alkajaisiksi hän halusi nähdä kuinka tulemme kentälle ja teemme seuraamisen. Kentälle tulo oli pikkasen hössötystä (kuten arvelinkin) ja seuraaminen kuulemma kontaktin ajoittaista tiputtamista.   Pyysin myös apua oli kapulan pitoon.
Sitten ruvettiin töihin. Magi piti tuoda kentän laidalle ja käskeä maahan. Matka jatkui vasta kun koiralla oli kontakti ja se keskittyi minuun patoamalla. Heilutin palloa sen kuonon edessä ja sivulla. Seuraamisessa käytettiin sitä kuono-otetta - minun käsi koiran kuonon alla - ei posken kohdalla. Tämä siksi että Magi väistää posken päällä olevaa kättä arkojen korvien vuoksi. Pallo kainalossa, askel. Pallo kainalossa 2 askelta. Pallo kainalossa 3 askelta. Palkka Zip. Pallo kainalossa yli 3 askelta - palkka askeleen päällä. Zip.
Marian mielestä koira on oppivainen, mutta minä hosun. Totta. Seuraaminen ja kapulan pito  saatiin kotiläksyksi huomista sessiota varten. Mielestäni menee nyt hyvin. Katsotaan mitä maestro sanoo. Minulla on nimittäin tähtäimenä tulevien kokeiden seuraamisosion täydet pisteet. Ei vähempää. Onneksi tuli luettua Saksanpaimenkoira-lehden artikkeli MM-kultamitalisti Tomi Alasen ja Ricon kisa-uran alkutaipaleesta. Lohduttavaa ettei mestarillakaan kaikki alussa onnistunut.

Seuraavaksi otettiin kapulan pito. Pito-otetta  vahvistettiin narupallolla. Veto pallosta naru kireällä ylöspäin (pidä), ja irrotus pallosta.  Ajattelin että mitenkähän käy sen juuri opettamani pallosta irrottamisen kanssa. Ei ongelmaa. Pysyi se kapula suussa, muttei tarpeeksi tiukalla otteella. Olin treenannut kalikan pitoa edestä. Sivulla se olikin Magin mielestä joku uusi juttu. Kapula ei siis säästynyt hampaanjäljiltä. Pito patoamisella kotiläksyiksi ja kapulasta veto. Olin tilannut narukapulan täkäläisestä lemmikkikaupasta jo aika päiviä sitten, mutta se tuli väärällä keskiosalla. Nyt kävin hakemassa kaupasta sen muovipäällysteisen. Kelpaa se suuhun ja siitä saa taistellakin. Tunnustan että olen kotona muutaman kerran unohtanut tässä pito-asiassa rauhan kautta tekemisen - se ei vielä ole iskostunut selkäytimeen. Toivottavasti olemme tehneet kotiläksyt niin hyvin että pääsemme personal trainerin ohjaukseen joskus tulevaisuudessakin.

Loikkeliini
Muuten päivät kuluvatkin hakilenkkien merkeissä. Hyppy pikkutieltämme hankeen pellolle. Wauh, Mruh, Mrrrh. Hangen tamppaus etutassuilla aivan samalla tavalla kun jääkarhu rikkoo jäätä. Muutama loikka samanlaisin äänitehostein. Tässä vaiheessa koko kylä varmasti tietää että olemnme lenkillä:).  Pupuloikkaa ja töms töms tassuilla. Sama uudelleen ja uudelleen. Koirazumbaa musiikilla (joka tosin kuulostaa enemmän heavy metallilta kuin lattarimusalta). Lopuksi kenguruloikkia pellon pituudelta. Sitten voidaan lähteä lenkille. Koska omat hartiani ovat jumissa, siirryin sauvakävelyyn. Magi juoksuvyössä ja nahkapannassa joustonarun päässä. Tilaamani short-valjaatkin tulivat, mutta ne olivat liian pienet (tilasin koon L, mutta lähettivät ämmän). Uudet saapuvat viikon kuluttua. Hyvin koirani kävelee edessä kevyellä vedolla, edes harvoin vastaantulevat autot eivät häiritse, eikä sauvojani yritetä syödä.
Ei uskoisi että tällä riehupellellä on ronkittu korvia narkoosissa muutaman kerran. Operaatiot tulevat jatkumaan, kunhan ensin saadaan patologille lähetettyjen näytteiden tulokset. Vauhtia korvat eivät ainakaan tunnu haittaavan. Hangella riehutaan niin kauan kun lunta piisaa.
.
Raakaruokinnalla ollaan menty nyt reilu kuukausi. Karvanlähtö on loppumaisillaan. Massaa on tullut selvästi lisää, ja karva kiiltää entistä enemmän. Ainoana miinuksena on satunnainen ulosteen kovuus, joka korjataan seuraavien päivien kevyemmällä lihalla ja vihannessoseella.

Kerro kommenttisi, jätä tassunjälki!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Terveluustoinen Magi

Magin virallinen dysplasialausunto:
Lonkat B/B. Kyynärnivelet 0/0. Polvet 0/0. Selkä terve.

Vuodesta 1975 minulla on ollut kolme D-lonkkaista saksanpaimenkoiraa ja yksi täysin rikkinäinen valkoinen paimenkoira. Nyt on vihdoinkin terveluustoinen koira!!!  Kannatti tutkia indeksejä. Black Chancen koirilla ne näyttivät hyviltä. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä koira on muutenkin kun lottovoitto; oppivainen, toimiva ja vielä kaiken kukkuraksi hauska tyyppi. Nythän tämä kävisi vaikka siitokseen, kunhan ensin saadaan kilpailutuloksia. Heh heh, kunhan visioin.

 
Itse kaivettu lumikokkare, ja niitähän riittää
On se kylmiä säitä pidellyt ja treenit jääneet hieman vähemmälle. Kylmästä puheenollen: kävinpä muutama viikko sitten SPL:n järjestämässä tottelevaissuus-seminaarissa Lahdessa. Oli muuten paljon kylmempää kun pakastimessa - päivälläkin - 25. Maneesissa oli hieman lämpimämpää, mutta silti sisuksetkin olivat jäässä.
Vitsit että oli hyvä seminaari. Seurasin Maria Arfmanin opetusta ja tykästyin kovasti hänen opetustyyliinsä. Monella koirakolla oli juuri niitä samoja ohjaajan aiheuttamia ongelmia kun minullakin. Ammensin itseeni opit koiran oikeasta paikasta seuraamisessa. Palasin hieman edistävän koirani kanssa takaisin ruutuun A. Seuraamista askel kerrallaan ja kainalopalkka. Nyt olen päässyt kolmeen askeleeseen ja palkka kainalosta. Magi kun edelleen tahtoo istua hieman liian edessä ja pitää sitä oikeaa tassuaan jalkapöytäni päällä. Toinen meille natsannut oppi oli pallosta irrottaminen. Eipä tarvitse enää taistella pallosta, eikä karjaista irrottamaan siitä. Näin se menee: koira vetää palkkapallosta. Minä siirryn eteen (tai sivulle) pallon naru edelleen kireällä. Löysään narusta ja sanon hiljaa irti. Toimii takuuvarmasti. Ai näin helppoa se olikin. Niin, ja palkkaus taakse! Kolmas oppi ihan kuin minua varten oli kapulan pito ja nouto. Mietiskelin kuinkahan monta erilaista ohjetta tästäkin asiasta olen saanut. Mikään niistä ei oikein toiminut. Koko jutun juoni oli siinä että koiralle laitetan kapula suuhun oikeaan paikkaan, kulmureiden taakse. Tämän voi tehdä joko sivulta tai edestä. Sitten vaan ollan hiljaa ja silitetään kuonon päältä. Ei mitään irti-käskyä, vaan pallo palkaksi. Toimii, koira ei mälvää yhtään. Tosin olemme vasta siinä vaiheessa että kapulaa ei heitetä. Alku meni hyvin, mutta sitten Magi ei halunnutkaan ottaa kapulaa suuhunsa (kaiken muun mahdollisen se kyllä pitää suussaan, myös kissanpaskat). Onneksi on viisas tytär, joka sekä kasvattaa että kouluttaa tollereita. Anninan koirat ovat kaikki noutovarmoja. Hän istui olohuoneen lattialla ja laittoi koiran suuhun kapulan. Rauhalliset kehut: näin halutaan koiran tekevän. Ei siinä muita vaihtoehtoja annettu kun avata suu ja pitää noutokapulaa siellä. Ihan samalla tavalla loppu sujui kun Maria Arftaninkin opeilla. Jokin aika sitten kävi kuitenkin niin että kapulaa ei taas millään haluttu ottaa suuhun. Kylläpäs leuat olivatkin tiukasti kiinni. Mietin että mitäs nyt? Muistin yhden kurssilla oppimani palkkauksen - haukuttamisen. Johan suu aukesi. Minä käytän vaan käskyä "tuo" koko repertuaarissa. Muutaman askeleen olen ottanut taaksepäin (luokestulossa en tietenkään tepsuttele taaksepäin) nähdäkseni tuleeko koira eteen istumaan esine hiljaa suussaan. Tulee se. Kyllä tästä nouto vielä saadaan. Sitten puuttuvatkin enää esteet ja JK ykkösen tottisosuus olisi melko kunnossa.
Lumikönttinouto

Jälkileirille olemme menossa huhtikuun puolivälissä Säkylään. Onkohan nämä lumet jo sulaneet siihen mennessä? Kisakalenteria on tullut vilkuiltua, mutta katsotaan nyt, koska on sopiva aika.


Tällainen  kuva on arkistossa päiväyksellä helmikuu 2010. Ihan samanlaisen pennun näköinen minun Magi on edelleen tässäkin 2011 kuvassa .
Posted by Picasa

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Palloleikkejä

Mitä Magille kuuluu? Leikkiä, leikkiä, lenkkiä. Kun ulko-ovi avataan niin tämä loikkeliini syöksyy heti pallonsa kimppuun. En kyllä ymmärrä, miksei tuota hevosten leikkipalloa voi kantaa kahvasta. Kestävä tämä pallo kyllä on. Nyt se tosin on jo hieman rutussa ja täynnä hampaanreikiä. Tammikuu onkin mennyt kylmien säiden vuoksi pääasiassa leikkien. Koirahan on vasta niin reilun 1,5 vuoden ikäinen, joten tottisliikkeitä hiotaan paremmiksi  pikku hiljaa. Magi oli viikon hoidossa luotto-hoitotäti Jannalla Keijo-kelpien kaverina, ja silloin koirat lähinnä riehuivat keskenään.
Sainkin matkalleni hauskoja tekstiviestejä koirien touhuista. Viimeisin kuului näin: "Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko Magi jää meille, tai sitten mieheni muutta teille". Ehdotin jälkimmäistä. Pikkasen oli kuulemma hoitotädin puolisolla ollut eroahdistusta Magin palattua kotiin. No, ei ihme, niin kiva koira tämä onkin.

Olemme tehneet pitkiä lenkkejä ja matkan varrella pikkuisen seuraamista, luoksetuloa, erillisiä maahanmenoja ja eteenmenoja. Pelittää. Sitä minä en oikein tajua, miksi tämän loikkeliini ei voi vapaana kävellä tiellä, vaan hyppii hangessa ja ojanpohjilla. Eikä  hyppiminen ole ihan hiljaistakaan, vaan murinalla ja haukunnalla säestettyä. Koko kylä kyllä tietää, koska me olemme lenkillä. Muita koiria sitten ei näykkään.

Ollaan me käyty tottistelemassakin. Ihan vakituisesti talvitaukojen jälkeen. Nyt hiotaan seuraamisen oikeaa paikkaa, ja on perusasennossakin korjaamista. Se tassu pois minun vasemman kengän päältä! Suoruus on jo paljon parempi. Eteenmeno on mielestäni tosi hyvä ja nopea. Luoksetulo on myös vauhdikas, paitsi kaksi viimeistä askelta. Noutokapulan kanssa olen tehnyt matalavietti-harjoituksia - ei oikein onnistunut. On pidetty kiinni leuan alta, kuonon päältä ja yritetty vetää kapulaa sivuun, vaan ei käy - hampaat kylläkin kävivät ja kapula putosi. Pikkasen olin jo huolissani että onnistuuko tämä ikinä. Melkein kaikki keinot oli jo koetettu. Mutta: a vot, eilisissä SPL Etun treeneissä taivas aukeni !!! Narukapula ja siitä veto. Nyt pitää hyvällä vedolla ja tasaisesti. Ei mälvää yhtään. Olin kuulemma tyrkännyt kapulan koiran suuhun. (*¤%#). Nyt neuvottiin kädestä pitäen kuinka edetään. Tuntuu onnistuvan pitkän tahkoamisen ja pureskellun noutokapulan  jälkeen. Vanha kapula joutaa kuulemma roskiin. Kiitos vaan Lauralle ja Jaanalle. Heti huomenna narukapulan ostoon.

Tämä hankikuntoilu on tuonut lihaksia ihan kivasti. Siis Magille. Toissapäivänä ilopillerini yritti ryömiä  liian jyrkästä lumipenkasta ojan pohjalta ylös tielle, muttei päässyt. Koira peruutti takaisin ojan pohjalle ja loiskis, hyppäsi ylös. Että lihaskuntoako - kyllä.
 Posted by Picasa

perjantai 7. tammikuuta 2011

Vauhtia riitti




Juoksukilpailut aamusta iltaan
Magilla on ollut talvitauko.Magin kaveri Keijo- kelpie oli hoidossa viikon. Lujaa meni. Joka päivä. Hyvin kaverukset tulivat edelleen toimeen keskenään. Koko viikon aikana koirat nahistelivat pikkuisen ainoastaan kolme kertaa. Kaksi kertaa sain karjaista ulkona "irti!" kun väkkäränä pyörivä koirapallo rähähti toisilleen. Hyvin irroittivat. Kerran keittiössä meinasi syttyä sota, kun oltin pakastimesta seuraavan päivän liha-annoksia sulamaan. En huomannut lainkaan,  että molemmat koirat olivat jalkojeni takana. Siinä tilanteessa Magi varmaan tulkitsi, että kaveri syö hänen ruokansa ja nakkasi niskasta kiinni. Tappeluhan siitä syntyi. Nopea ote molemmista koirista  sään kohdalta karjaisun kera irroitti tappelupukarit toisistaan. Koko viikon aikana ei edes karvatuppoja lennelllyt, verestä puhumattakaan. Ai niin, melkein unohdin kertoa että kerran Magi nakkasi ulkona Keijoa niskasta kiinni, kun tämä teki tarpeitaan pihatielle. " Täällä ei pihalle p...skota", oli Magin mielipide.


Lujaa meni
Jokapäiväinen 4,5 kilometrin lenkki tehtiin sentään pakkasesta huolimatta. Kahden koiran taluttaminen ei ollut ongelma. Metsäteillä päästin vain Magin vapaaksi ja Keijo sai tyytyä kytkettynä olemiseen. Koska Magi ei meinaa millään pysyä tiellä, eikä sen puoleen peltopolullakaan, Keijo oli hieman arka tuon tienpenkoilta toiseen ja polulta hankeen hyppelevän kengurun suhteen, talutinjärjestely oli paras vaihtoehto vahinkojen minimoimiseksi. Keijo  halusi kävellä aivan lähelläni - varmuuden vuoksi.

Minä ensin
Tämä on Magin tyylinäyte, toiseksi ei jäädä. Kaverukset vetivät lisäksi pihalla auratulla noin 100 metrin alueella spurtteja tien päästä päähän. Spurtit alkoivat yleensä Keijon aloitteesta. Alussa kelpie paineli minkä kintuista pääsi, mutta viimeistään pikataipaleen  puolen välin jälkeen Magi sai vauhdin kiihdytettyä siihen malliin, että voitto heltisi poikkeuksetta, jollei se sitä ennen ollut kammennut kaveriaan umpihankeen. Koko viikko oli tätä samaa: juostaan, riehutaan, painitaan ja taas juostaan. Kunto ainakin kasvoi molemmilla.

Magin kanssa olemme hieman verestäneet opittuja tottisasioita hoitovieraan lähdettyä omana kotiinsa. Eteenmeno sujuu vauhdikkaasti. Lenkeillä olen ottanut erillisliikkeenä maahanmenoa. Jes, toimii. Nyt olemme alkaneet hioa luoksetulon oikeaa paikkaa. Juupa juu, otin minäkin niitä peruutusaskeleita, kun oli neuvottu. Onneksi BLC-perhe ratkaisi tämänkin ongelman. Nyt tehdään oikein ja pyydetään lähemmäksi gripistä ohjaamalla. Viimeeksi eilen tuli aivan itse just kohilleen. Kyllä tästä hyvä tulee:)))

Posted by Picasa