Hirvenluita

Jei. Melkoisen epäuskoisen ilmeen koirani saikin naamalleen loihdittua. "Minunko? Ihanko varmasti?" Tämä saavillinen oli jo toinen satsi lihaisia hirvenluita ihanalta Janna-ystävältäni. Ensimmäisestä parista jätesäkillisestaä kaavin lihoja erillisiin pusseihin. Lihaa tuli 12 kg. Kaikki, paitsi kaksi pussillista, Magille. Tästä toisesta kahdesta säkillisestä en enää jaksanut erotella lihaa luista.

Magihan ei ota mitään ilman lupaa - ei siis ruokia keittön-, eikä sohvapöydältä. Luihinkaan se ei koskenut ilman lupaa, piti vaan kuonoaan luuvarastonsa päällä ja haisteli ihmeissään. Meillä on niin erilaisia makutottumuksia, minun Magi piti eniten lavoista. Edellissatsin yksi lapa haudattiinkin asiaankuuluvin rituaalein koirani toimesta kukkapenkkiin. Vain pieni kulma luusta jäi näkyviin. Koira kävi säännöllisin väliajoin tarkastamassa, vieläkö aarre on tallessa. Yhtenä yönä joku oli kuitenkin varastanut luun. Aarre löytyi loppujen lopuksi tonttiamme ympäröivän verkkoaidan vierestä. Joku oli sen sinne saanut raahattua, muttei ollut enää saanut pujoteltua litteää lavankappaletta verkon silmukoiden läpi.

Koko talveksi on herkkuja pakastin pullollaan. Osa on jo annettu tyttäreni koirille, sekä muutamille treenikavereiden koirille. Olen hieman varovainen hirvenlihan kanssa, sillä se on melko voimakasta.  Luitakin kuningatar saa vain kerran viikossa. Muutenhan Magi syökin pelkästään raakaravintoa.

Metsäjälki "pantiin pakettiin" jokin aikaa sitten ajetun pidemmän, ja melko vaikean jäljen jälkeen. Jälki ylitti useita ojia, sisälsi muistaakseni kuusi kulmaa ja hieman kiemuraakin. Maasto oli niin vaikea kun lähistöltä löytyi. Kaikki kuusi keppiä ilmaistiin hienosti. 

Tämän jälkeen siirryimme pellolle. Kylvin ohjeiden mukaan ruokaa jäljelle, jotta koira jäljestää joka askeleen. Ei huonosti ole tämäkään mennyt. Teimme eri päivinä yhteensä seitsemän erilaista jälkeä Mikon (suorittanut FH2) ohjeiden mukaan. Loppupäivinä ruokaa oli alussa noin joka 1,3,tai 4 askeleella, loppuosassa vähemmän. Keväällä pääsemme Mikon valvovan silmän alle. Olen asettanut FH1-jäljen ensi vuonna loppuvuoden 2012, tai sitä seuraavan kevään tavoitteeksemme. Ensi vuoden tavoitteemme on myös JK kakkosen suorittaminen.

Hakua aloittelemme myös pikkuhiljaa, kunhan ryhmälle saadaan sovittua aikataulu. Meidät siis huolittiin mukaan. Loppusyksy menee pääsasiassa lenkkeilyn ja pikkutottiksen kanssa. Liikkeethän koira osaa. Nyt niitä hiotaan tarkemmiksi ja vietikkäimmiksi. Hyvällä alulla ollaan.