lauantai 6. elokuuta 2011

Magilla on kisatulos ! JK1


Hyvä lukija. Ota mukava asento tuolilla, tai läppäri mukaan sohvalle. Tämä blogikertomus on hieman pidempi juttu.
Ensimmäiset kilpailut Pajä I kokeessa järjesti sopivasti oma seuramme Lohjan PaPeKo. Saimme kisapaikan. Ennen Juhannusta meidän Tammisaaressa vieraan ajettavaksemme tekemä jälki meni aivan totaalisen pipariksi. Koira laitettiin jäljestämään myrskyssä ja rankkasateessa tunnin vanhaa jälkeä. Ei ollut varmaankaan mitään hajua jäljellä . Seuraavana päivänä toinen valmentaja sanoi että tehdään vaan pieni suora helppoa jälkeä, ja toinen:  "tämä on koiran koulutustilaisuus, eikä mikään....." Kovempiluonteinen voitti, ja minä uskoin osaavia. Pipariksi meni. Otin koiran pois jäljeltä, jota se ei löytänyt. Siihen loppui kokonaan Magin nenänkäyttö. Minuakin harmitti sen verran, että päätin käydä vastedes treeneissä vaan Lohjalla. Säästyy bensakulujakin.
Onneksi voi aina turvautua kasvattajaan. Siispä suunta Pyhtäälle. Kasvattaja Tuula Siimes teki melko lämpimään (noin +25 C) metsään jäljen, jonka ajoimme Magin kanssa tunnin kuluttua.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihme kun en katkonut omia kinttujani jäljellä. Maasto oli täynnä isoja sammaleisia kiviä (hienoja!), ja kaatuneita puunrunkoja. Magi otti janalta jäljen heti vasemmalle, mutta eteni alkumetrit hieman sivussa. Loppu sujuikin mallikkaasti, ja kaikki ripotellut neljä keppiä nousivat ruhtinaallisilla kehuilla  ja luomumaksanpaloilla höystettyinä. Jäljen päässä oli ruokapurkki täynnä samaa maksaherkkua.  Kerran meinasin tikahtua nauruun kun Magi ihmetteli kuinka mennään vanhan risuisen puunrungon yli, kun nenä käskee tuonne eteenpäin . Koirani ratkaisi asian kaivautumalla puun alta. Minä pääsin just ja just haararyöminnällä rungon yli. Kaksi seuraavaa puunrungon "ylitystä" menivät samalla tavalla niiden alituksina (Tuula yritti tirskua takanani, mutta ilmeisen tuima katseeni vaimensi hänet:). Ihmeen paljon niitä kulmia kyllä oli, ja aika pitkä oli jälkikin. Aika "velmu " jäljentekijä, kun vaan hymyili ja kertoi " kuusi kulmaa siinä ainakin oli". Vitsit kun tuli hiki.
Myöhemmin kysyin täällä ihan vaan mielenkiinnosta kakkosluokan  jäljen erikoispiirteitä. Vastaus: "siinä on laatikko". Laatikko? Juu, just sellainen kun oli Pyhtäällä ajettu:)  Sain kotiin evästykseksi, että ennen kisoja tehdään vaan muutama lyhyt janalähtö, ja ruokaa jäljen loppuun kuten ennenkin. Näin tehtiin PaPeKon Eijan opastuksella. Ihan hyvin meni.

Kuva Sippolan kokeesta 4.8. Kuvaaja Terttu Katila

Ensimmäinen koe JK1  Lohjalla 1.8.2011
Minun Magi oli käsketty olemaan ilman ruokaa kisapäivän ja edellisen illankin. Ei muuten auttanut. Metsäjäljellä sekoilin janalla, eikä koirakaan löytänyt jälkeä takajäljen ottamisen jälkeen. Tultiin metsästä hortoilemasta ilman yhtäkään keppiä. Heh, osattiin sentään lähteä vasemalle kun oikealle oli takajälki:) Esineruutu meni ihan kivasti. Pikku lompakko tuli vauhdilla, mutta pudotettiin minun eteeni. Tuomari Sirpa Pellikka sanoikin että ohjaaja noukki nöyrästi esineen, vaikka olisi voinut pyytää koiraa tuomaan. Hups. Maastopisteet 58.

Tottelevaisuusosuus meni mielestäni oikein hyvin. Jos nyt oikein muistan, ainoa virhe seuraamisessa oli ensimmäisessä vasemmalle käännöksessä koiran pyörähdys minun ympäri. Ihme, meidän bravuuriliike! Magi myöskin hidasteli osassa seuraamista, ja nuuskaisi henkilöryhmäläisiä. Liikkeestä istuminen meni nappiin, samoin liikkeestä maahanmeno. Luoksetulo oli pikkasen vino. Tasamaanouto meni hyvin, samoin estenouto. Aa-esteellä ongelmaksi tuli minun melkein henkilöryhmäläistä päähän osunut kapulanheittoni:)  Magi ihmetteli että "mitäs tässä tehdään, kun kapula on tuolla aivan sivulla"? Ei sitten lähtenyt ollenkaan hakemaan. Emme myöskään olleet harjoitelleet tilannetta, jossa henkilöryhmä on esteen vieressä. Minä taasen en kilpailuvihreyttäni tiennyt, että olisin voinut pyytää tuomarilta uuden heittoluvan. Eteenmeno oli sitä taattua Magi The Rakettia, ja maahanmeno ilmassa ympäri ja läiskis. Paikallaolo häiriön alla hieno (kuten se aina on). Tuomari tuntui arvostavan suoritusta, vaikka hänellä sanomistakin oli. Pisteet yhteensä 84 !!!!!! Jei, ottaen huomioon että 15 pisteen Aa-esteestä tuli pyöreä nolla. Ei tulosta kokeesta.

Vähän harmitti, muttei paljoa. Olihan ensimmäisestä kilpailustani (tai ne vuosittaiset verovapauskokeet 6 vuotena peräkkäin) kulunut lähes 40 vuotta, ja viimeisestäkin kilpailemisesta noin 20 vuotta - ei tämä niin vakavaa ole. Kilpaillaan kahdenkymmenen vuoden välein näemmä. Vaarana tosin on, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua mukanani on ainakin rollaattori:)

Ollessani kaupassa kassalla sain ilosoiton. Me pääsimme varasijalta Sippolan Pajä I kokeeseen 4.8. "Kelpaako?", kysyi tuomari Laura Mäkelä. "Jippii, kyllä kelpaa".
Äkkiä treenaamaan - ihan  pikkasen. Aa-esteellä Magi oli haluton kiipeämään , ja alastulokin oli "tasajalka". Ajattelin että kun koira ei onnu, ei arista mitään paikkaa, ja on pirteä, niin kyllä se siitä. Tottiksen annettiin olla.
Lähdimme kyläilemään ystäväni luokse Mäntsälään, sillä olin aikaa sitten luvannut kuvata hänen lännenratsastustaan. Sitäpaitsi Terttu on loistava kokki, joten tiedossa oli hyvää ruokaa ja juomaakin. Kävin tekemässä noin 50 m jäljen kolmella kepillä ja gourmet-kokin grillaamalla broilerin rintafileellä täytetyllä loppupalkkapurkilla vasemmalle lähimetsään. Olin nimittäin aina tehnyt jäljen oikealle. Apuuaa. Kuvaussession jälkeen (tuli muuten hyviä kuvia) jäljen ajo sujui tuosta vaan. Illalla grillattiin Magille lisää broilerin rintafilettä:)

Kilpailupäivän aamuna mentiin taas tallille. Tein noin 20 metrin jäljet janalta oikealle ja vasemmalle. Palkka broilerfilettä pussissa. Tunnin kuluttua ajettiin molemmat janalähdöt ja Magin mielestä oli kivaa kun jäljen päässä oli ihanaa ruokaa. Molemmat jälkipohjat aivan erilaiset. Toinen jälki oli pelkkää kuivunutta oksaa ja risukkoa. Molemmat aivan nappiin!
En sitten pitänyt koiruliani nälässä muutenkaan ennen kilpailuja. Enkä pidä vastaisuudessakaan. Päivästä näytti tulevan lämmin.

Toinen JK1 koe Sippolassa 4.8.2011
Oli muuten hauska lukea kavereiden päivityksiä Facebookista heidän Sippolaan menosta, kertomatta että mekin tulemme sinne. Tiukkaa kyllä teki. Tiesin etukäteen että Tuula& Lola, Merja& Elli ja Minna & Nalle (Magin sisko) ovat myös tulossa kokeeseen. Yllätyksemme olikin täydellinen ja vastaanotto lämmin. Muitakin tuttuja oli paikalla. Ilman lämpötila +26 C. Otin mukaan varmuuden vuoksi oman eläinlääkärinkin - Tertun.
Magi oli melkoisen nuutuneen oloinen. Meidän haukku-vietinnostokaan ei paljoa auttanut.

Ensin suoritettiin tottelevaisuusosuus, jossa ehdin  ihailla Lolan täsmällistä suoritusta ja ottaa muutaman kuvan. Kamera siirtyi Tertulle.Me Merjan & Ellin kanssa olimme pari. Meidän suoritusvuoro oli ensin. Merja ja Elli lähtivät paikallaoloon. Alku lähti hyvin, mutta paluusuoralla nopeiden ja hitaiden jälkeen alkoivat ongelmat. Vasemmalle käännöksessä Magi kiersi minut jälleen. Henkilöryhmään mentäessä kaikki meni pieleen. Magi nuuski ja jätätti, jääden lopulta istumaan ryhmän keskelle. Meinasikohan se nukahtaa, vai ajatteliko jäädä siihen  muiden ihailtavaksi? Jättävät liikkeet menivät ihan hyvin. Maahanmenon luoksetulo tosin oli jälleen vino. Kapula-osuudesta ei kannattaisi mainita yhtään mitään. Tai no, eiväthän kaikki siitä  katastrofista tiedä vielä. Huom: Olin heittänyt kapulaa itsekseni ainakin 500 kertaa, eikä heitto silti tahtonut sujua:(
Tasamaanouto meni joten kuten, vaikka luulin ettei Magi jaksa tuoda esinettä minulle saakka. Toi kuitenkin, mutta pikkasen pyöräytti suussa (ei muuten tee sitä ikinä). Koko noutoliike oli hidas.Esteen yli heitin kapulan vinoon, ja todella väsynyt koirani yritti muutaman kehoituksen jälkeen hypätä hakemaan kapulaa, rämähtäen suoraan esteen päälle. Yleisö kohahti. Minä ajattelin että tämä on nyt tässä. Liike nollille. Päässäni  raksutti pikavauhtia kysymys "heittääkö ollenkaan pysty Aan yli, vai lopettaako tähän?" Koska koira ei ontunut, päätin yrittää. Heitto meni taas ihan pieleen. Nyt sentään tiesin, että uudelleen voi heittää, jos kysyy luvan tuomarilta. Toinen heitto ei ollut paljoa parempi, eikä Magi lähtenyt kiipeämään. Liike nollille. Kun menin hakemana kapulaa, Magi todellaikin räpelsi itsekseen esteen yli molempiin suuntiin, vaikka rämähtäminen hyppyesteen päälle oli varmaankin tehnyt kipeää. Sitkeä tyttö, sanon minä! Ja taas päässäni raksutti. Otanko eteenmenon vai keskeytänkö? Koska tämä on Magi the Raketin bravuuri, päätin ottaa. Olihan mukana eläinlääkäri, joka ei kieltänyt jatkamista. Liike oli just kuten pitikin - nopea ja maahannmeno heti käskystä. Paikallaanolo häiriön alöaisena yhtä hyvä kun aina.
Tuomarin tuomionluku ei ollut mieltä ylentävää, mutta niin totta. Pisteitä 70, siis jatkoon rimaa hipoen.
Sitkeydellä yli. Kuva Terttu Katila.
Sitten suunta maastoon. Olikin kiva ajaa Merjan pakettiauton perässä. Eteensä siinä pölyssä ei nähnyt juuri lainkaan. Tulipa koettua aavikkoralli siinä samassa. Hih, suut ja silmät täynnä hiekkapölyä.
Tässä vaiheessa minuun - joka en todellakaan koskaan stressaa - iski jännitys. Meidän oli onnistuttava maastossa, jos mielimme saada tuloksen.
Jana oli merkitty hienosti ja minä kertasin mielessäni janakäyttäytymistä. Emme varmaankaan paljoa mokailleet, ja Magi otti janalta jäljen vasemmalle!!! (olipa hyvä että treenattiin etukäteen vasenta jälkeä). Minä läksin perään janaa pitkin kun jälkipiuha oli kaikki käytetty. Pysyin koko jäljen ajan siellä piuhan päässä, sähköjohto koko ajan löysällä. Tai nooo, pari kertaa päästin irti kun en itse päässyt läpi ryteiköstä. Oltiin menty jonkin matkaa, eikä keppejä näkynyt. Olin varma että menimme ohi kepeistä kun Magi hieman haki jälkeä ja pyörähti kerran kokonaan ympäri. Tiesin että se tekee noin joskus kulmassa, ja seisoin vaan paikallani. Ja kas. Heureka! Joku oli viskannut jäljelle kepin. Magi ilmaisi hienosti omalla tavallaan ja minä tungin käteni taskuun maksanpalojen joukkoon. Jei. Niitä keppejä oli viskottu lisääkin. Löysimme yhteensä neljä, joista yhdessä oli mumero 6. Jei. Arvelin että aikaa vielä on, ja ajoimme alkuosaa uudelleen pienen matkaa. Hups. Magi bongasi vielä kepin. Yksi jäi metsään. Jääkööt. Laskin että tiukoilla ollaan. Esineruudun pitää onnistua.
Koirani oli tässä vaiheessa niin väsynyt, että ripeän laukan sijasta jolkotteli susiravia ruudun päähän ja palasi minun luokse ilman esinettä. Siinä vaiheessa otin riskin ja nappasin pannasta kiinni usuttaen esineelle. Sieltä se koiran tassusuojus tuli, mutta putosi mun eteen. Käskystä sain sen käteenikin.
Tuomari kyllä nuhteli minua pannasta kiini pitämisestä (yritin kyllä olla ihan tietämättömän näköinen), sekä siitä, ettei koira tuntunut olevan hallinnassa jäädessään nuuskimaan ennen ruudun etulinjaa. Oikeutettua kritiikkiä. Saimme pisteitä kuitenkin riittävästi. Olin innoissani jo lähdössä pois, mutta tuomari kutsui kuulemaan jälkiosuuden janatuloksen. Häpeissäni menin kuulemaan tuomion. Ihan hyvä janatyöskentely oli ollut (oli siinä kuvassa joku kiemura, mutta viis siitä). Maastopisteet 174.
Yhteispisteet 244 . JK1 II tulos ja 4 sija pränikän kanssa. !!!! Jei.

Oli se hyvä että otin oman eläinlääkärin mukaan. Hän tutki koiran kilpailujen jälkeen ja määräsi kahden viikon tulehduskipulääkekuurin sekä lepoa. Mustelmilla koira ainakin on ja lihasrevähdys/lihasrevähdyksetkään eivät ole poissuljettuja. Lisätutkimuksiin mennään kahden viikon kuluttua, jos aihetta on.
PS. Harmittaa toisten koirien puolesta, joilla oli hieno tottisosuus mutta jälki ei sujunut tällä kertaa. 10 osallistujaa ja neljälle tulos.
PS.PS. Taas minä nero hukkasin jutusta yhden kuvan. Pöh.
Posted by Picasa