maanantai 22. maaliskuuta 2010

Helppoa koirakuvausta

Kaikkihan me kuvaamme koiriamme, kissojamme, hevosiamme, tai muita meille rakkaita eläimiä. Mikäs sen kalliimpaa kuin hyvät muistot, joita sitten aikanaan kiikkustuolissa katsellaan. Tässä  muutama harrastelijan koirakuvausvinkki:

Katsot vain että kuvauspaikassa on tasainen valo, eikä oma varjosi ole koiran takana, tai sinun ja koiran välissä - vai miten se nyt menikään? Poista kameran linssisuojus. Säädä kameran valotus, suljinnopeus ja väännä tarkennus kohdalleen objektiivista. Sommittele kuva. Muista kultaisen kolmion sääntö. Tarkista ettei taustassa ole häiritseviä tekijöitä; puhelintolppia, likaisia aitoja, autoja, tai muuten vaan ryteikköä. (Voi toki käydä niinkin, että kuvauskohde on jo häipynyt horisonttiin, ennenkun olet tehnyt kuvasuunnitelman ja saanut kameran namikat kohdalleen). Älä lannistu. Luontokuvaajatkin ottavat usein  1000 otosta yhtä hyvää kuvaa varten.


Seuraavaksi etsit liikkuvan kuvauskohteen. Valotus kannattaa säätää uudelleen, äskeinen tilanne meni jo. Muista taarkentaa aina silmään. Tilannekuva kertoo enemmän kuin poseeraus - niin, mikäli ehdit mukaan tilanteeseen. Älä välitä koirasi puuhun jahtaamasta kissasta. Kyllä katti alas tulee. Voit jopa saada kuvan kun koira kiipeää ylös puunrunkoa pitikin. Kun otat koirastasi talvikuvia, etsi taskustasi pudonneet hanskat myöhemmin, tai lähetä koira hakemaan ne.  Voit saada hyvän tilannekuvan, kun koira juoksee hanska suussa sinua kohti  (poispäin juoksevaa koiraa ei kannata kuvata, siinä näkyy vain pieni pylly kaukaisuudessa). Käy hakemassa sisältä uudet lämmittimet kohmeisiin kätösiin. Ota samalla mukaan leluarsenaali ja nakkipaketti, joilla saat koiran palaamaan luoksesi naapurin pihalta (siellä on myös kissa puussa, mutta älä välitä -  naapuri ei ehkä huomannut tapahtunutta).


Tähtää uudelleen koiraan, joka juuri hetki sitten oli edessäsi. Vai oliko se takana? Vai sittenkin sivulla? Muista kuvata koiraa aina kyykystä tai polvillasi. Välillä voitkin yrittää kammeta itsesi ylös hangesta - johon olit taas pyllähtänyt. Pidä kiinni pipostasi, sillä tämä on koiran mielestä hauska leikki. Älä välitä siitä että kenkäsi hörppäsivät lunta ja sitä samaa teki myös housunkauluksesi. Tunge äkkiä kamera piiloon takin sisään ettei se kastu. Kuivaa huurtuneet rillit ja pyyhi nuoltu naamasi ennen seuraavaa kameralaukaisua.


Valotus ja varsinkin tarkennus (siihen silmään) ovat valokuvauksen perusasioita. Tarkista myös ettei aurinko ole edessäsi. Painele laukaisimesta menemään sarjatulta. Joku kolmestakymmenestä otoksesta saattaa osua naulan kantaan. Jos ei onnistu, pyydä kaveria hätiin, tai ota kuvat pokkarilla. Älä hermostu. Hyvää tilannetta kannattaa vain odottaa ja odottaa. Käy välillä lepäämässä, sulattele kohmeiset näppisi,  ja ota vaikka lasillinen viiniä. Yritä  uudestaan. Koiralla ainakin on kivaa ja ulkoiluttaminen hoituu siinä sivussa. 

Siirry tietokoneen ääreen. Siellähän ne kuvat nykyään tehdään. Kuvankäsittelyohjelmia on monenlaisia, myös helppoja. Korjaa kontrastia ja rajaa kuvia - niin ne ammattilaisetkin tekevät.



Helppoa. Vai mitä?
Posted by Picasa

torstai 18. maaliskuuta 2010

Arkeologilla kävi kaveri kylässä

Magi on perustanut oman Facebook-ryhmän. Sen nimi on Arkeologiaan erikoistuneet saksanpaimenkoirat. Oli ihan pakko leikkiä bittiavaruudessa, sillä ystäväni Salla kävi kylässä Bertta-Bernin 11 v, kanssa. Bertta sosiaalisti Magia vanhemman rouvan arvokkuudella ja Magi lipsui bernin suupieliä kuten kunnon suden kuuluukin. Vetovoimaisin yhteinen tekijä koirilla oli vesikuppi. Siitä molemmat kävivät juomassa tavan takaa niin että koko keittiön lattia oli märkä - siis ihan märkä. Minkäänlaisesta rähinästä ei ollut puhettakaan.

Salla ihaili Magin kaivausvanoja hangessa. Kerroin samassa yhteydessä niistä kukkapuskiin piilotetuista luumöhkäleistä ja vieraani totesikin "on siinä aikanaan arkeologeilla ihmettelemistä".  Siitä se ajatus sitten lähti.

Magin sosiaalisuutta opeteltiin eilisissä treeneissä ja hyvin meni. Agressiosta ei kohtaamistilanteissa  kouluttajien mielestä kysymys lainkaan, ainoastaan pentumaisesta epävarmuudesta. Rauhallisuus, rauhallisuus ja rauhallisuus toimivat hyvin, eikä rähinää syntynyt. Namia kyllä kului ja kehuja. Kiva kun ryhmässä on ihmisiä jotka osaavat asiansa. Olisittepa nähneet Raketti-Magin luoksetulon. Se oli just raketti.




Posted by Picasa

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Karkuri

Verkko ei pidättele Magia

Eipä ole suuren suuri tuon portin eteen laitettu lammasverkon maavara. Siitä Magi kuitenkin on änkenyt itsensä naapurin tallin pihalle peräti kaksi kertaa - reilusti alle kymmenestä sentistä, siis verkon alta. Mato. Yhden kerran tämä uhmaikäinen murkku nosti verkon toisen pään irti naulakannattimesta hampaillaan. Naapureiden tytöt ja tallin lantala ovat ylivoimaisen kiinnostavia paikkoja. Ei auta vaikka kuinka kutsut koiraa. Sinne se livahtaa, varsinkin aamulla ennen kukonlaulua ja illalla myöhään. Tietty just silloin kun minulla on yöpuku päällä :-) Eilen illalla retuutin hiirenhiljaa lantalassa p....kaa syöneen koirani kaulapannasta kotiin.


Kukkapuskissa kasvaa kesällä luita.

Heitin osan Magin putkiluista pihalle, sillä koiruli rupesi hautaamaan niitä sohville ja minun sänkyyn. Saas nähdä kuinka hienot aromit kesällä tulvahtaa kukkapenkeistä ja puskista. Tai noh, tuleekohan sitä kesää ollenkaan? Se hyvä puoli tässä lumessa on, että koira on puhdas. Kuvaamisen kannalta musta koira-valkoinen lumi on aika haastava juttu. Kameran namikoita saa säädellä oikein olan takaa. Joskus kuvaus onnistuu, joskus taas ei.


Uhmaikä

Nyt se on tullut. Treenikentälle meno on melko haastavaa. Rähinää, rähinää. Viimeeksi Raaseporissa tehtiin niin että koira tuotiin melkein kentälle lelun kanssa, ja pari kertaa maahanmeno matkan varrella. Tämän aion tehdä tänäänkin treeneissä Lohjalla. Nyt Magin on jo aika oppia että kentällä on kivaa, mutta siellä myös täytyy käyttäytyä. Muutoin Magi on sitä mieltä että "onks pakko, jos ei tahdo"? Maahanmeno on hyvä, sitä ollaan treenattu kotona, ja varsinkin siellä kissalassa häiriön alla. Eteentulo ja sivulle kyllästyttävät koiraa. "Mitä näitä samoja juttuja aina vaan"? Lenkillä otan luoksetuloja kontaktilla. Siitä Magi tykkää. Menen myös piiloon jos koira häipyy metsän siimekseen - kyllä tullaan ja lujaa. Seuraamista otan vain lenkillä se tienvarren lumihanki tukena. Nyt on lisätty uusi käsky lenkitysrepertuaariin - vierellä. Se tarkoittaa että ollaan vasemmana jalan vierellä löysällä taluttimella, muttei seurata kontaktilla. Vierellä voi kestää pitkäänkin, seuraaminen taas vain muutamia, tai muutamia kymmeniä askeleita.

Viimeeksi Raaseporissa Magia siedätettiin (siis toisen koiran kohtaamista) vanhalla Ida -kultsulla. Aika hankalaa oli, mutta onnistui lopulta hyvän ohjauksen alla. Päästiin sentään muutaman metrin päähän. Magille näyttää maassa oleminen olevan rauhoittava liike. Ärhentelyä meinasi tulla myös naapurin Belle -kultsulle. Molempia koiria siedätettiin aina vaan lähemmäksi toisiaan. Koska molemmat olivat nuoria koiria ja hännät heiliuivat, päästettiin ne palkkioksi leikkimään pellonreunan lumihankeen. Hauskaa näytti olevan.

Minäkin olen siirtynyt nykyaikaan. Liityin viime viikolla Facebookiin. Olin aiemmin sitä mieltä että höpö-höpö -juttuja, mutten ole enää. Facebookiin jää koukkuun. Kivointa on ladata sinne kuvia. Kohta laitan Magin kuvia galleriaani. Ensin lataan My Africa -sarjani valmiiksi.
Magin paino 25 kg, säkä 59 cm (noin-mittoja) ja sisustuspuuhat jatkuu edelleen.

Huhuu, lukeekohan tätä blogia kukaan ?

Posted by Picasa

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Magi aikuistuu pikkuhiljaa

Magista tulee pikkuhiljaa aikuinen koira - tai siis melkein. Huomenna ikää on jo komeat seitsemän kuukautta.  Tämä tyttö ei  ole mikään pissis, vaan pikkupentuiän jälkeen reipas nuori neiti.
Vai mitä mieltä olet näistä kuvista? Ei enää niin pentumainen, eihän?

Treenikuulumisia
Viime keskiviikona lähdettiin Raaseporiin Lenan luokse treenaamaan Siuntiosta kymmentä vaille viisi iltapäivällä ja kotona oltiin illalla vartin yli kymmenen. Minun silmät olivat ihan sikkarassa ja hartiat jumissa pimeillä kiemuraisilla teillä ajamisesta, ja Magi oli melko puhki.

Treenit alkoivat sillä että kahdeksan autoa ajettiin vieri viereen parkkipaikalle. Aluksi otettiin kaikki koirat yhtaikaa ulos. Oletin ettei tämä ikinä onnistu Queen the Magin kanssa . Aluksi useat koirat rähjäsivät, Magi mukaanlukien. Kun muut rauhoittuivat, niin  Magi jatkoi. Selvää epävarmuutta ja stressiä uudessa tilanteessa. Sain kuitenkin muutaman hyvän kontaktin ja koiran rauhoittumaan, jos ei nyt ihan täydellisesti, niin melko hyvin kuitenkin. Aikamoinen täräytys tälle murkku-ikäiselle. Ongelmathan on joskus vaan kohdattava. Nooooh. Kentällä otettiin niitä eteentuloja, sivulle siirtymisiä ja seuraamisia. Sain Jaanalta ja Magin oma-ohjaaja Lenalta hyviä neuvoja koiran poikittamiseen, joita sitten olenkin soveltanut kotona.  Tarkkuutta tämän koiran koulutus vaatii, mutta kaikki ajallaan. Edetään vaan hiljalleen. Pyysin saada kokeilla muutamaa vauhti-luoksetuloa, sillä se sujui oppineemmilta niin hienosti että josko mekin.... Magi the Raketti tulikin tosi kovaa, ei yhtään jäänyt toiseksi toisille koirille.

Sen verran rankka koulutusrupeama kuitenkin oli, että seuraavana päivänä kun piti mennä autoon (kauppaan), Magi ei suostunutkaan. Mietin vähän aikaa että mitäs nyt. Sitten heitin patukan auton takakonttiin ja yllytin koiran perässä. Toimi. Muutaman kerran tein autokauppareissun koiran kanssa patukalla "tutittamalla" ja ongelma hävisi.

Tänään sunnuntaina Lohjan treeneissä koirani yllätti minut. Ei rähinää, haistelua kylläkin. Olin käynyt shoppailemassa ties kuinka monennen narupallon, pienen nahkapatukan joka mahtuu taskuun, sekä lukollisen nylonliinan naruksi siihen patukkaan (juu, ja lisää nameja). Halusin kokeilla Magin takaisinviemistä autoon saalisnarussa olevalla pikku patukalla. Toimi. Toimi sekin, että meitä kehotettiin vain leikkimään ensimmäisen session ajan. Ei noussut vietti, eikä Magi välittänyt ihmisringistä, jonka läpi menimme monta kertaa. Saalis ja minä olimme parempia. Jes! Toisessa sessiossa tehtiin sama leikki ynnä kontakti-istuminen, sivulle ja pikku pätkä seuraamista. Lopuksi vietiin tapettu saalis yhdessä autoon . Siinä se.

 



Posted by Picasa

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Mandariinivaras nielaisi luun


Pingispallon kokoinen luunpala mahalaukussa

Ahne mikä ahne. Muutama päivä sitten Magille kävi melkein eläinlääkärireissua vaatinut tapaturma. Nimittäin: Koirani on tottunut luihin pienestä pitäen, mutta nyt ahneudella meinasi olla p.....n loppu. Magi järsi mammutin nilkkaluun puolikasta, ja kaikki meni hyvin. Huomasin jossain vaiheessa että jäljellä oli pingispallon kokoinen tiivis luunpala, jota koira ei saanut purtua. Ajattelin että tuon otan pois ajoissa. Myöhästyin muutaman sekunnin käydessäni keittiössä. Luunpala oli kadonnut. Yöllä Magi olikin levoton ravaten ympäri huushollia. Aamulla tilanne rauhoittui, ja annoin koiralle kupillisen ruokaa. Sapuskat olivat mahalaukussa tunnin, sitten ateria palasi olohuoneen matolle kokonaisina nappuloina. Puolen tunnin jälkeen tuli vielä annos osittain sulanutta ruokaa. Koska sulamattoman ruuan oksentaminen on huono merkki, soitin Magin omaeläinlääkäri Maijalle. Maija kehoitti keittämään puuroa ja antamaan ison kipollisen koiralle, höystettynä ruokalusikallisella parafiiniöljyä. Kymmenen minuutin kuluttua anettiin 15 ml vetyperoksiidia. Johan koiruli oksensi, ja paljon, ja toiselle matolle. Hämmästykseni oli melkoinen, sillä se luunpalanenkin tuli matkassa. Se olikin isompi kuin pingispallo, muttei onneksi pyöreä.
Maija pyysi ilmoittamaan tuloksesta. Kerroin että kaikki näyttää olevan hyvin, ja oksennuksen mukana tuli myös melkoinen määrä teräviä luunsiruja. Maijakin huokaisi helpotuksesta, sillä jos vierasesine on pyöreä, siitä on vaikea saada otetta skoopilla. Ohutsuoleenhan tuollainen mötikkä ei olisi mahtunutkaan. Loppupäivän ruoka-ohjeina oli: Pieniä määriä puuroa, tai ihan pehmeää ruokaa ärtyneeseen mahalaukkuun.
Läksy opittu. Vastaisuudessa Magi saa järsittäväkseen ainoastaan putkiluita, rustoja, tai puruluita.




Mandariinivaras

Magi on muutaman kerran käynyt kurkkaamassa keittiön työtasoilla olisiko siellä jotain kivaa naposteltavaa - vaikka mandariineja. Kun ruusupuskien kiulukat on jo syöty, niin C-vitamiiniahan on saatava:-) Olen itsekin mandariinifani, ja Magilta valuu piiiiitkä kuolavana kun se näkee kädessäni mandariinin. Oikeastaan koira kuulee vaikka porstuasta saakka kun aloitan keittiössä hedelmän kuorimisen. Mikä kuulo! Torpedo saapuu viivana paikalle. Muutama pala menee aina Magin kuppiin, tai palkkana jostain tempusta. Mandariinivadillinen on silti saanut olla rauhassa eiliseen saakka. Käydessäni pikkulassa kuului kolahdus. Mitähän nyt putosi? Ei sentään mitään rikkoontuvaa. Lattialla pyöri kauniin oranssi neljännes mandariinia. Loput oli syöty - kuorineen. Levoton läähätys oli myös eilisillan teema. Koiralla oli selvästi mahanpuruja, mutta ei hätää, kuoret sulavat kyllä, ja takapään tuotokset ovat varmasti kauniin värisiä.


Miten koira oppii - Auli Kiminki

Olin muuten eilen aivan loistavalla luennolla. Auli Kiminki luennoi koiran oppimisesta. Kuuntelin ja katselin kaksituntisen vähän niinkuin luennoitsijan silmin. Mahtava juttu. Suosittelen.

Nyt siivoan Magin sisustustavaroita lattialta, sitten lähdemme ulos kuvaamaan. Magilla on maaliskuun hankikanto. Minä uppoan reisiä myöten. Sitten kaupunkiosuuteen Lohjalle.

Posted by Picasa

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Harjanoutoja


Yritä siinä sitten kolata lunta kun koira haluaa osallistua siihen leikkiin. Magi on edelleen sisustaja. Joka päivä kerään edelleen lattialta vaatetelineestä alas kiskotut pipot ja kaulaliinat, sekä ne minun kotiasuun kuulutat puserot, housut jne.
Sisustaminen on laajentunut myös pihapiiriin. Olenkin jo kirjoittanut niistä vallihaudoista. Magi innostui talven alussa siivoamaan pihaa vanhalla luudalla. Siinä saikin varoa omia jalkojaan kun koiruli pyyhälsi vauhdilla ohi harjansa kanssa. Lyhensin harjanvartta muutamaan otteeseen, jotta sen kanssa mahtuisi myös puskien välistä. Melkoista kyytiä harja saikin. Lopulta se oli jo niin pureksittu että jouti roskiin. Sen harjan pituinen se. Kävin sitten ostamassa noutokapulan. Se on vielä visusti kaapissa, ja otetaan käyttöön vain silloin tällöin muutamiksi sekunneiksi käskyllä ota-pidä-irti.




Posted by Picasa