keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Korva ei ole parantunut

Taas oltiin korvakontrollissa. Olin jo toiveikas että keskikorvan mömmerö on lähtenyt itsekseen pois ja tärykalvo parantunut. Vielä mitä. Tilanne oli päinvastoin pahentunut. Tärykalvo, jonka pitäisi olla helmiäismäisen kaunis pinnaltaan, oli kuin korvasieni. Eläinlääkäri Maija otti  tärykalvon pinnalta pois ison epämääräisen "klöntin". Tärykalvoon tehtiin pieni reikä, jonka kautta yritettiin imeä pois keskikorvan epämääräistä  massaa. Tuloksetta.
Kontrolli MRI-kuvien jälkeen Magi olikin narkoosissa (siis intuboituna) reilut kaksi tuntia.
Keskustelimme eläinlääkärin kanssa pitkään, ja sovimme yhteisesti, että kahden viikon kuluttua poistetaan ainoastaan mahdollinen tärykalvon pinnalle kerääntynyt erite. Koko homma tehdään vain rauhoituksessa. Mielestäni narkoosit saavat nyt riittää.


Magihan ei varsinaisesti ole aiempienkaan tähystysoperaatioiden jälkeen ollut kipeä. Tätä asiaa pohdimme, ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei kukaan  pysty sanomaan varmasti kuinka paljon kipua koira tästä hässäkästä tuntee, vai tunteeko lainkaan. Edellisen blogin kirjoituksen jälkeinen juoksu varmaan osaltaan vaikutti koiran vaisuuteen. Vaisu Magi todella olikin (muttei millään lailla kivulias) hieman yli kolme viikkoa. Sitten tapahtui käänne. Ilopilleri oli oma itsensä.

Käpy hukassa.
Koska Magia ei saanut palkata pallolla, eikäö muillakana isoilla esineillä operaation jälkeen, koiruli etsi itse pikku palkkoja - käpyjä. Käpymania meinasi jo mennä minulla keittämisen puolelle, sillä missä tahansa olin, ja mitä tahansa tein ulkona, aina oli jalkojen juuressa käpy (tai sen ranka). Minkähän takia koiran tukka on pystyssä kun oikein keskitytään?

Olemme tehneet ihan pikkuisen tottista kotipihan kentällä ja kivasti on mennyt. Hiotaan vasemmalle käännöksiä, luoksetuloa ja eteenmenoa. Lenan kentällä on tehty muutaman kerran estehyppyä ja a-estettä harjoituskorkeudesta. Ai että älykäs koirako? Jep. Pikku patukka tuli paluupostina a-esteen yli ja Magi teki se patukka suussa muutaman extra-kiipeämisenkin ihan itsekseen:)
Teimme pikavisiitin SPL Helsingin alaosastoon. Pohdin pitkään, sopivatko heidän käyttämänsä valmennusmenetelmät meille, ja tulin siihen tulokseen että minun koirani ei tarvitse erilaisia kaulaimia, sekä muita härveleitä. Minun Magi toimii muutenkin, varsinkin kun koira on hieman "herkkänahkainen", eikä millään lailla kova koira. Katsotaan sitten kuinka pitkälle minun menetelmilläni päästään.
Jokainen taaplaa tyylillään. Meillä on aina kivaa yhdessä.

Olet varmaan lukenut Facebookista kuinka Magi jäljesti hienosti. Meidän kisasuunnitelmathan menivät plörinäksi tämän korvasairastelun takia. Mutta onhan tässä aikaa. Pyysin SPL-ETUn Lena Erikssonia tekemään Magille täyspitkän metsäjäljen. Lenalla on kokemusta jäljestämisestä vaikka kuinka, nyt hän valmistautuu koiransa Frejan kanssa erikoisjälkeen.
Magin janatyöskentely oli kuulemma hyvä. Koira ei muuten ikinä ole ottanut harjoituksessa takajälkeä. Jälki meni reippaasti ( ei ryysien kuitenkaan), ja minä todellakin keskityin pysymään pystyssä erilaisilla maastopohjilla. Huomasin että olin itse tehnyt huomattavasti lyhyempiä jälkiä. Jaa, nostaakohan Magi kepit? Jossain vaiheessa tuli mieleen että olemme varmaan kävelleet monen kepin yli mutta sitten : keppi, keppi, keppi, keppi, keppi ja viimeinen keppi. Palkkana itsepaistettua maksaa muovikulhosta tarjoiltuna.
Lena oli laittanut jokaiselle suoralle kaksi keppiä.  Ilmaisee se!!!!!!

PS. Raakaruokintaa takana kaksi kuukautta. Magin paino noussut. Virallinen lukema 32 kg. Hieman liikaa, joten ruokaa vähennetään.

Posted by Picasa