lauantai 22. toukokuuta 2010

Edellisen bloggauksen kuvat

Tekniikka on just tätä. Toimii,ei toimi,toimii, ei toimi. Tämänpäiväisestä blogijutusta hävisivät ties minne kuvat, jotka aamulla olivat ihan nätisti paikallaan.



Posted by Picasa

Kukkaistyttö sairastaa

Lännenratsastuskilpailuissa

Magi on ollut melkein hevosenhoitajana viime viikonloppuna Hyvinkään lännenratsastuskilpailuissa.
Hyvin toimi. Koirani ei välittänyt toisista koirista - voisinpa melkein kehaista - ettei tuon taivaallista. Ihmiset sen sijaan ovat edelleen ylitsepääsemättämän kivoja. Tätä pitää vielä hioa hieman himmeämmäksi. Ihan kaikkia ei mielestäni tarvitse tervehtiä. Hevoset eivät aiheuta minkäänlaista pelkoreaktiota, enemmänkin uteliaisuutta. Magi olisi halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta ratsujen kanssa. Käväisi se monasti nuuhkaisemassa tarhassa ollutta hevosta turvasta sillä aikaa kun pitelin ystäväni western-hevosta, Magi toisessa kädessä taluttimessa. Itse tuli sählättyä jonkin verran ohjasten ja taluttimen kanssa, kun molemmissa käsissä oli samanaikaisesti jonkimmoinen veto päällä - eri suuntiin tietty. Lämmmintä oli. Magin juomakupppi oli autossa, ja parkkipaikalle oli jonkin verran matkaa, joten tarjosin koiralle vettä pahvisesta kahvikupista puffetin penkeillä istuessani. Kupista oli kiva lipsua. Kaverit tokaisevatkin että "terassitavoille opetettu".

Kukkaistyttö sairastaa

Treenit ovat jääneet tältä viikolta kun Magin pylly juoksee. Hormonaalinen muutos on sen verran suuri, etteivät kotipihan käskyt olleet aivan hallinnassa, joten en viitsi kiusata treeneillä kun on tätä ihanaa hellettäkin. Keskiviikkona leikattiin nurmikko, ja Magi pisteli nurmikon leikkuujäteklönttejä naamaansa kun silmä vältti. Aina ei kerinnyt kieltämään. Torstaina ei kelvannut aamuruoka lainkaan, eikä iltaruokakaan. Koko päivä meni oksentelun merkeissä, ja koira ei ollenkaan ollut iloinen villi itsensä. Makasi vaan nurmikolla ja oksensi. Yritin houkutella syömään , ei kelvannut, ei edes kissan purkkiruoka, eikä vesikään. Perjantiana soitin Magin omaeläinlääkärille, jolla on aina silloin vapaapäivä. Kukkaistyttöni oli kuin kuihtunut ruusunnuppu, limakalvotkin jo nihkeän tuntuiset. Maija neuvoi menemään eläinlääkäriin, sillä ne laattamaiset ruohoklöntit aiheuttavat helposti tukoksia suolistoon.
Mentiin sitten Lohjan pieneläinklinikalle. Lämpökin oli hieman noussut kotona mittaamastani 38,6 asteesta. Se oli klinikalla 39,2. Magi laitettiin elektrolyyttinestetippaan kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Sitä ennen koirasta otettiin laaja verenkuva ja useita röntgenkuvia. Kuvista ilmeni kaasuntäytteinen suolisto, jossa mahalaukun seinämän poimut näkyivät korostuneesti, muttei selkeää vierasesinekuvaa. Onneksi.
Magi sai myös pistoksina oksennuksenestolääkettä ja ruoansulatuskanavan seinää suojaavaa lääkettä. Veriarvoissa ei ollut huomauttamista. Kotiin tuli mukaan suolisto-antibioottia 10 päiväksi, sekä kahta erilaista mahalaukkua suojaavaa lääkettä. Käväisin koirani hoidon aikana viereisessä kaupassa ostamassa kanasuikalefileitä useamman paketin. Kotona keittelin Magille kanafileitä ja riisiä kiinalaiseen tapaan. Ihan pientä annosta tarjosin ensi alkuun, ja johan kelpasi. Illalla koira olikin jo parempi, mutta vajaa pari viikkoa mennään lääkityksillä ja vahditaan ruohonleikkuujätöksien syöntiä. Niihin on kuulemma koiria menehtynytkin. Ehkä Magin vatsakipujen syy oli jokin muu, (ne valmislihapullat jäljellä ?), ja ruohonsyöminen seuraus. Tiedä häntä. Nyt otetaan iisisti joka tapauksessa.Treeneihin mennään vasta ensi viikon torstaina ja perjantaina. Siihen saakka hoitona on hellyys, leikki, lenkki ja rakkaus.

PS. Aiemmin olen kertonut blogissa kuinka Magi pelästyi talon seinustalla kotkottavia kanoja. Ystäväni kommentoi sähköpostilla näin:  " mahtaa Kettu Repolainen nauraa partaansa - susi joka pelkää kanoja" Heh heh. Ei pelkää tämä susi kohta mitään.

Mihin ihmeessä ne kuvat hävisivät???? Aamulla olivat mukana jutussa. Tää on just tätä #&%*#

torstai 13. toukokuuta 2010

Magin Jolly Ball

Takuulla kestävä pallo
Tällaisen voi ostaa Porvoon Dog&Catista (mainosprovikat mun tilille vaan) . Ei mene rikki, materiaali on kovamuovia, tai jotain. Kyllä pelaaminen onkin Magin mielestä hauskaa. Pallo liikku murinan voimalla pitkin maita ja mantuja. Vauhtia säestetään kimelällä haukunnalla, varsinkin jos pallo sujahtaa ojaan. Tässä kuvassa komennetaan minua hakemaan pallo kuusiaidan ja verkkoaidan välistä.
 

Välillä pitää hieman huilata.Tulee hiki ja jano.


"Et pallo mene väärään suuntaan, et mene" Magi yrittää välillä saada actionia lisää palloon ottamalla rakastamansa kepin siitä iiiisosta keppikasastaan.Kepillä koira tyrkkää välillä vauhtia palloon. Tekniikassa on vielä hiomista.


Treenikuulumisia
Näin hauskaa meillä on välillä treeneissä. Jaana leikkii Elvin kanssa ja naps, tuli kuva ihmisesteestä. Meillä on muutenkin mukavaa, sekä hyvä kannustava treeniporukka.

Olemme tehneet Magin kanssa metsäjälkeä ja hyvin on mennyt. Eilen oli vuorossa peltojälki. Ohjaajamme Lenan mukaan tein hyvin jäljen ja Magi jäljesti tosi tarkasti kuono imuroituna maahan. Nyt tehtiin vaan suora jälki, jonka päässä oli ruoholla peitetty ruokakuppi ja jäljellä lihapullaa (hyi minkä makuisia, maistoin, yök) noin joka viidennellä askeleella. Jospa me joskus erikoisjälkeenkin.....

Tottis-osuudessa oli seuraamista, joka paranee pikkuhiljaa, muttei vielä ole läheskään täydellinen. Paikalla-olo sen sijaan on tosi hyvä. Annoin koiran olla paikallaan aika kauan. Luoksetulo ei ollut raketti-laatua, mutta reipasta. Pikkuisen Magi epäröi kun piti tulla aivan eteen, mutta tuli kuitenkin. Liikkeestä-maahan ei vielä suju - tarvitaan kaksi käskyä ja laskeutuminen on hidasta. Tereenaan sitä kotona, ja seuraamista pikku pätkissä vaikkapa lenkillä. Loppukevennykseksi otettiin A-este harjoituskorkeudessa. Kolmannella kerralla kiipesi hyvin ja yksi hyvä kiellon päälle. Kotia kohti ja hyvällä mielellä.

Meidän treenikentällä oli kuulemma ollut kobra-kyykäärme. Pystyssä ja sihisten. Hyvä etten nähnyt sitä. Muutoin olisivat treenit jääneet väliin. Auton perävalot olisivat vilkkuneet tosi nopeasti. Sitä ennen minä olisin jähmettynyt kauhusta, huutantut kurkku suorana ja pinkaissut uuden sadan metrin maailmanennätyksen. On se kumma että tämä kammo ei mene ohi , ei millään. En edes voi katsoa kirjasta käärmeiden kuvia, saatikka koskettaa kuvaa. Muuten en sitten pelkääkään mitään (kröhmm). Tyttäreni onkin joskus vuosikymmeniä sitten tokaissut: " mulla on kova mutsi, sillä on aseenkantolupa, e-ajokortti ja saksanpaimenkoira". Totta. Trailerikorttikin on ihan ajamalla saatu. Perintöhaulikkokin on, muttei panoksia, enkä ikinä ole ampunut laukaustakaan. Käärmeestä olis varmaan tullut sosetta jos ikinä olisin edes osunut siihen losauttamaan. Pidetään aseet kaapissa, koirat hanskassa - rakkaudella, sydämellä, reiluudella ja treenillä. Kasvattajan mietelause koirista on ihan nappiin.

Posted by Picasa

maanantai 10. toukokuuta 2010

BLC päivät

Lauantaina sitten lähdettiin. Kukonlaulun aikaan, Kotkaan, kasvattajan järjestämille BLC Päiville.
Yhdeksältä aloitettiin päivien kouluttajan JJ:n ohjauksessa heti shokkikäsittelyllä. Kaikki BLC koirat kentälle yht aikaa. Arvaa vain että kiljuiko Magi? Kyllä vaan. Siihen sitten tällättiin vetiselle kentälle koko porukka ohittamaan toisiaan, ja loppujen lopuksi kaksikin kertaa rinkiin vieri viereen. Kaikki rähisijät pantiin ruotuun. Myös Magi. Lopulta kaikki koirat olivat pylly pyllyssä kiinni ja ohjaajat koirien edessä.

Jokanen koirakko harjoitteli päivien aikana erikseen ja yhdessä. Oli kiva katsoa hienoja suorituksia. Ohjaaja JJ paneutui jokaisen koiran kohdalla omistajan ilmoittamiin "ongelmiin", ja ainakin näin maallikon mielestä näytti siltä että jokaisen koirakon sudenkuoppa ratkesi.                                                                       

Koska tämä on Magin blogi, ja seison sanojeni takana, uskallan myös kirjoittaa että menetelmät olivat välillä melkoisen rajuja.
Magin kohdalla ilmoitin kouluttajalle missä meidän rajat menevät, ja hän kunnioitti toiveitani. Täytyy tunnustaa että meidän ongelmat (lue minun aiheuttamiani) ratkaistiin. Toisten koirien kohtaaminen on nyt hallinnassa. Tässä asiassa me saimme pyynnöstämme yksityisopetusta, jonka tuloksena Magi istui toisen päivän lopussa tiellä aivan haukkuvan (käskystä) BLC Karloksen vieressä kylkimyyryä ja kontaktilla minuun. Hurraaa.


Magi oli kyllä päivien touhusta enemmänkin kuin hämmennyksissään, mutta rauhoittui pikkuhiljaa. Toisten koirien kohtaamisessa oli pakko käyttää järeämpiä otteita ja pyöräyttää koiraa hieman. Olen kyllä tiedostanut että meillä on jonkin sortin johtajuusongelma, mutten osannut hoitaa sitä tarpeeksi jämäkästi. Kiitos myös Tuulalle neuvoista. Kyllä se seuraaminenkin saadaan kuntoon. Onhan meillä hyvät ohjaajat omissa treeneissä. " Ai tuon verran aukeaa", höh. Kuvat kertoo näemmä enemmän kuin tuhat sanaa. Yritin muuten häivyttää itseänikin noista kuvista, mutta tekniikka-osaaminen loppui kesken.



Paikallolo oli Magille melkein uutta. Vähän sitä ollaan treenattu, mutta kun jättäviä liikeitä otetaan ohjelmaan hieman myöhemmin. Nyt sekin on tehty. Ai miten? No silleen että koira liikkeestä maahan - meni muuten hitaasti kun ei oltu ennen treenattu ollenkaan - ja itse jonkin matkan päähän koirasta. Ohjaaja JJ potki koiran edestä palloa (Magin lempileikki muuten), käveli minun ja koiran välistä ja huusi kaiken kukkuraksi täyttä kurkkua "TULE, VAPAA". Pari kertaa Magi nousi ylös ja siirtyi hieman. Nostin koiran selkänahasta takaisin paikalleen ja siinä pysyi seuraaavien härnäysten ajan. En muuten olisi uskonut, että koira tapittaa minua silmiin välittämättä häiriöstä.



Tässä harjoitellaan luoksetuloa maahan-paikallaolosta. Ensimmäisen kerran koira ei ollut varma mitä nyt tehdään kun kutsutaan, varsinkin kun juuri äsken oli käsketty olemaan paikallaan. Kuulin vain katsomosta kommentin "tuleeko se aina noin hitaasti". Mieleeni tuli näyttää närhen munat epäilijöille. Sain tehdä liikkeen uudestaan niin että menin melkein kentän toiseen päähän ja kutsuin sieltä tule-käskyllä. Hyvin pysyi maassa ja lujaa tuli. Magi The Raketti. Hah, hah, siitäs saivat epäilevät Juudakset.


Magi oli viikonlopusta, mökkimajoituksineen kaikkineen niin väsynyt, ettei ruoka maistunut aamulla. Ensimmäisen kerran kävi näin. Luulisin että kohta koiran pylly juoksee, kuten jo sisaruksilla Nallella ja Seitalla.
Minä taasen en aio syödä ikinä enää kun katsoin noita kuviani. Karmea totuus paljastui. Onneksi en sentään ollut kurainen kaulaan saakka kuten eräät:-)

Magi 9 kk , säkä 60,5 cm, paino 27 kg.
PS. anteeksi vaan kuvien koko, ne olivat alunperin oikean kokoisia, mutta hävisivät bittiavaruuteen. Edellinen kuvakollaasi piti olla tätä ennen. Sattuuhan sitä....

Kuvat: Tuula Siimes

BLC Päivät

Tällainen kouluttaja JJ

BLC Tuula Siimes

Risto Siimes

Tuula ja Risto

Juttu seuraa......
Posted by Picasa

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Magin Vappu 2010

Kylässä Tertulla
Meidät oli kutsuttu Vapunviettoon Mäntsälään ystäväni Tertun luokse. Ideana oli myös samalla totuttaa Magia tallielämään ja hevosiin. Ystäväni Terttu harrastaa lännenratsastusta Quarter-hevosellaan Monsieur Zippo, ja minä olen ylimmäinen hevosenhoitaja kisoissa. Tai... meitä on nyt siis kaksi: minä ja Magi. Kisoissa koiran pitäisi olla rauhallinen, tottua olemaan kytkettynä aitaan minun taluttaessani hevosta, eikä pelätä noita isompia nelijalkaisia. (Niin, BH-kokeessakin on se kaupan seinään kytkeminen).

Hyvinhän tuo totuttelu meni. Terttu treenasi hevosellaan kentällä ja minä nostelin puomeja. Ei tosin estepuomeja kannattimilleen- western-luokissa ei hypätä. Magi oli aidassa kiinni ja aivan rauhallinen, (pientä tempoilua ja kiljumista ei lasketa) paitsi silloin kun minä talutin hevosta. Siinä tilanteessa Magille tuli hätä. Koiran hyvään käytökseen  tosin auttoi ennen kentälle tuloa tekemämme metsälenkki. Ruohojärvellä on mahtavat maastot, mutta päästäkseen sinne, on kuljettava kujaa pitkin, jonka molemmilla puolilla on vieri vieressä tarhassa hevosia (Magin mielestä villihevosia). Aika jännä paikka koiralle. Välillä pelotti kun hevoset tulivat sivusuunnista kohti. Eihän Magi ymmärtänyt että tarhojen ympäri kulkee sähkölankaa, joka pitää pollet ruodussa. Maastosta piti myös tulla samaa reittiä takaisin. Se meni jo hieman paremmin. Yhtään ei koira rähissyt eikä haukkunut. Tallin nurkalla meitä kohtasi yllätys. Talon päädyssä oli ulko-kanahäkki. Kanat kaakattivat kurkut  suorina ohittaessamme verkkoaidan ja Magi pelästyi kotkottajia oikeasti, vallan mahdottomasti . Hyvä että pysyi taluttimessa, sekä minun käsi taluttimen päässä, ja käsi kiinni muussa kropassani.


Esteitä
Viime blogissa kerroin muutamasta Magin esteen ylityksestä. Palkkanahan käytettiin silloin palloa, ja pallolla houkuttelemista. Nyt kävi hieman toisin. Kentällä oli matalia esteristikoita ja Magi huiteli pitkin kenttää innoissaan. Jossain vaiheessa se istui ristikkoesteen takana ja minä oli toisella puolella estettä. Ikäänkuin koira olisi kysynyt "hyppäänkö nyt? " No, sanoin "hyppy". Koira loiskautti yli sarjan ensimmäisen ristikon ja jäi istumaan toisen osan eteen. Sanoin hyppy ja taas tultiin. Ei hipaisun hipaisua puomiin jaloilla. Muistikohan se viime keskiviikon kokemuksen, vai oliko tämä ihan spontaani juttu? Ei tarvittu palloja eikä muutakaan. Kokeilin kerran niin että vein Magin ristikon matalan kohdan eteen ja jätin siihen komennolla "istu". Siihen se jäi kun menin itse toiselle puolelle ja sanoin "hyppy". Heti tuli esteen yli. Taitaa olla estehyppy hanskassa :-) Ei vaineskaan, ei  me oikeesti vielä hypätä.




Magin Vappukyläily sujui hyvin. Käyttäytyminen oli melkein kymppi. Pikkuinen miinus tulee minun huijaamisesta. Magi pyysi ulos vähän väliä, enkä minä tiennyt onko nyt oikeesti hätä, vai pitääkö mennä kertomaan naapureiden koirille että "täällä ollaan, suu kiinni". Yön koira nukkui vieressäni sohvalla. Yöllä tosin heräsin siihen että hikikarpalot valuivat otsalta silmiin. Pikkuisen oli kuuma täkin alla, ja Magi vielä kyljessä kiinni. Aika kiva juttu oli myös vahtia ohikulkijoita keittiön ikkunasta (siis Magi). Me kyllä kuulimme kun naapuri meni tai tuli kotiinsa:-)
Posted by Picasa