maanantai 27. syyskuuta 2010

Mietteitä koiranpidosta

Koulutuksesta
Olen sitä mieltä että saksanpaimenkoiran pitää olla koulutettu. Rotu pitää työskentelystä, suuntautuipa se mille osa-alueelle tahansa. Rodun kouluttaminen on sitäpaitsi mukavaa, sillä oppiminen on nopeaa. Olen palkitsevan koulutuksen kannattaja, mutta toki koiraa voidaan ojentaakin ei-toivotusta käyttäytymisestä. Se on aivan eri asia kun pakottaminen, tai jatkuva rankaiseminen. Magi ainakin oppii  maailman parhaan palkan - pallon - avulla, ja haluaa tehdä töitä minulle. Otettiinpa tässä viikko sitten pihatreeniä tyttäreni Anninan ja hänen miehensä Janin viiden tollerin kanssa tuossa pihanurmikolla. Halusin kunnon häiriön paikallaoloon. Magi pysyi kun tatti maassa, vaikka treenattava koira meni nenän edestä - monta kertaa. Täytyy ihailla tyttäreni työskentelyä koiriensa kanssa. Iloista, mutta tarkkaa. Muut koirat odottivat rivissä treenausvuoroaan ja lopuksi leikittiin. No, tottiksesta Annina on saavuttanut nyt syksyllä 190 pistettä, sitten 195 pistettä ja nyt viikonloppuna 196. Tavoite lienee täydet 200. Kaivoin komeroiden kätköistä ensimmäisen saksanpaimenkoirani Lenin kilpailukirjan. Vuonna 1972 Alo tottis 86,25 pistettä. Kuutena seuraavana vuotena suunnilleen samaa rattaa, parhaan tuloksen ollessa 94 sadasta jaettavasta pisteestä. Nämä olivat jokavuotisia verovapauskokeita. En kuollaksenikaan muista tarkalleen,  mitä liikkeitä kokeisiin kuului. Rivissä paikallaolo, jossa ampuja laukoi pyssyllään kävellen koirien takana, seuraaminen taluttimetta, liikkeestä istuminen, luoksetulo, eteenmeno, nouto, este, ja A-estenouto? taisivat olla mukana. Muistaisiko joku? Seuraavien koirieni kanssa en kisaamaan ole päässytkään niiden huonojen lonkkien vuoksi.
Koira on koira, ei vauva
Minä kohtelen koiraa reilusti.  Annan sille tiettyjä vapauksia: sohvilla saa nukkua, pihalla leikitään myös koiran aloitteesta, koira saa olla koko päivän vapaana omalla tontilla, etukäpälät saa laittaa olkapäälle istuessani (ei seisoessa), kaikissa huoneissa saa olla, paitsi minun makuuhuoneesa, eikä varsinkaan sängyssä. Hahahh. Ei niin helppo juttu. Jos ovi jää hiemankin raolleen illalla, sinne sänkyyn se Magi loikkaa. Keäskuumalla ovea oli pakko pitää auki ilmanvaihdon takia, ja sängyssäni nukkui musta rötkäle. Sitten sain tarpeekseni jatkuvasta lakanapyykistä ja heivasin koiran pois. Magi  kylläkin otti heiman nokkiinsa. Sitäpaitsi koirani vispasi unissaan tassuillaan ja inisi melkoisen kovaa ja pitkään. Mitä lie jahtasi? Nuku siinä sitten:)
Minä huolendin koiralleni hyvälaatuista ruokaa, luita (jotka piilotetaan milloin minnekin -  miksi ihmeessä niitä ei syödä?) . Huolehdin että raikasta vettä on saatavilla useammassakin paikassa . Huolehdin että koira saa riittäävästi liikuntaa, leikkiä ja muuta puuhastelua (tilapäisesti lenkittäminen lyhyempää omien kinttujen vuoksi). Itsestään selvyyksiä ovat terveyden-, ja sairaudenhoito. Koira on koira, ei vauva. Minä kannan vastuun koiran hyvinvoinnista ja elämästä. Me emme ole kuitenkaan tasavertaisia. Minä olen pomo,
eikä se poissulje rakkautta.



Kukin taaplaa tyylillään
Olenkin varmaan suututtanut monta jenkkiä eräässä sosiaalisessa mediassa. En nimittäin yhtään kestä niitä  "my gorgeous, amazing baby"-juttuja. Muutamat jopa väittivät että heidän sakemanninsa ovat heidän lapsiaan. Ai niinkö? En myöskään käsitä miksi ihmiset syöttävät 1-vuotiaan 60 senttisen saksanpaimenkoiranarttunsa 45 kiloiseksi, ja vielä kehuvat eläinlääkärin sanoneen koiran olevan sopiva kun kylkiluut tuntuvat. Höh? Kyllähän ne kylkiluut löytää kun oikein kaivaa. Kuva kertoo paljon enemmän. Lihava mikä lihava. Toisaalta, olipa mielenkiintoista seurata kahden koiranpitoääripää-miehenkörilään kinastelua. Toinen piti koiraansa häkissä shokkipanta kaulassa ilman minkäänlaista alustaa Barf-ateria koiran nenän edessä. Jos koira ottaa ilman lupaa ateriansa,  sähköä perään. Samaisen miehen profiilissa oli 9 kuvaa käsiaseista ja yksi koiran häkkikuva. Yäk.Toinen taas piti koiraansa itsensä yläpuolella, luottaen jopa henkensä koiralle. Tämän tyypin mielestä koiran pitää istua auton etupenkillä, ihailla auringonlaskuja  hänen kanssaan jos koira haluaa, katsella taivaan lintuja, ja olla sosiaalinen kaikkien koirien kanssa päivittäisillä luontoretkillä, villinä ja vapaana - parhaana kaverina. Koulutukseksi riittää tracking, joka tarkoittikin koiran nuuskimista itsekseen muutaman sadan metrin matkalla.  Tosin tältä koiralta puri juuri toinen jänteet polvesta - se toinen ei sattunutkaan olemaan niin sosiaalinen. Magilla on muutamia tuttuja ja turvallisia leikkikavereita ja se siitä.  Painelin sitä jenkkisivujen hide-nappia suutuspäissäni ihan kiitettävästi.    Joo, bitch.
  
Onneksi on BLC-perhe, järkeviä ihmisiä, ja ystäviä joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä sekä kysyä neuvoja tarpeen vaatiessa. Minä suljen korvat monelta muulta neuvojalta. Muutamilta "muun mualiman" ystävältä katselen vaan kuvat.

PS. Noutajat käväisivät uimassa lammessa ja Magi ilme kertoo kaiken: "huuui, kastuu".
Kuvat Jani Vertanen
Posted by Picasa

tiistai 21. syyskuuta 2010

Jälkileirillä

Jälkileirillä Räyskälässä
Lauantai-aamuna lähdettiin ennen kuutta leirille. Olin luullut olevani Magin kanssa metsäjälkiryhmässä, mutta meidät olikin laitettu Auli Kiminkin peltojälkeen. Ei se mitään, mutta mutta, meille osoitettu jälkipelto olikin sänkeä. Minä en koiran kirsua enkä silmiä piikkipellolla pilaa, samaa mieltä olivat muutkin osallistujat. Auli järjesti meille uuden pellon Haimoosta. Lähdettiin siis viisikymmentä kilometriä meidän kotisuuntaan päin. (Sinäänsä hauska juttu, sillä Haimoossa olivat myös IPO MM Brasilian joukkueen koirat treenaamassa. Sain yhdestä koirasta ohjaajineen kuvankin. Kommunikaatiokin sujui ihan mukavasti: tyttö puhui portugalia ja minä espanjaa. Hän ymmärsi minun tankero-espanjaani ja minä arvasin hänen portugalinkieliset juttunsa:) )
Muut laittoivat jäljelle ruokaa pikku raksuina, purkeissa, tai  isoina kasoina, me laitettiin vaan keppejä. Ilmaisu ei mennyt ihan nappiin, osan kepeistä noukki takanani kävellyt Auli. Sunnuntain jälki meni pipariksi, sillä tuuli ajoi hajuvanan naapurin liian lähelle tehdylle jäljelle, jossa niitä nameja oli jäänyt noukkimatta. Magi tietty änkesi väärälle jäljelle. Koira pois jäljeltä autoon. Minua rupesi pikkuisen ärsyttämään muutamat besserwisserit, jotka jakoivat jos jonkinmoisia neuvoja. Tekstasin salaa kasvattajalle " mites nyt?"  Ohjeet tulivat pika pikaa ja teimme uuden jäljen piiiitkälle muiden jäljistä vain yhdellä kulmalla. Apiloiden seasta jäi kolme keppiä löytämättä. Muiden ohjeilta suljin korvat. Iltariennot ja yöpyminen jätettiin väliin, minä kun olen liian vanha nukkumaan kerrossängyssä yhteismajoituksessa.


 
Posted by Picasa
Eilen tehtiin metsäjälki, ja kaikki neljä keppiä nousivat ihan nätisti. Keppi-ilmaisua tehdään vielä erikseen nurmikolla.

Treeniä
Nyt harjoitellaan ihan tosissaan BH-koetta varten. Ohjaajamme Benkun mukaan palikat on kasassa. PaPeKo järjesti viime sunnuntaina BH-kokeen ja kaikenlaista tallaajaa osallistujissa olikin. Kymmenestä koirasta seitsemän meni jatkoon kaupunkiosuuteen, kaksi juuri ja juuri rimaa hipoen. Benkku kävikin vitsailemassa minulle "no, olisiko mennyt läpi?"  No olisi. Toisaalta  arvostan sitä, että ihmiset kouluttavat koiriaan, olivatpa ne minkä rotuisia tahansa.Tosin olen myös sitä mieltä, ettei kokeeseen menon kanssa kannata hosua. 
Nyt harjoittelemme tiiviitä käännöksiä oikealle ja varsinkin vasemmalle. Olohuoneen matolla, kalkkunafilee-leikkeen voimalla. Ihan kivasti Magin pylly kääntyy, ja peruuttaakin vielä. Seuraaminen on aika mallillaan, ei tosin sellainen peräpää alhaalla ja etutassut nousten  kuin Lucitano-hevosella, mutta kelpaa kuulemma, kommentoi kuvan perusteella Tuula.

Mitäs te muut treenaatte?

PS. Saas nähdä onnistuiko tämä bloggaaminen tällä kertaa (tuo värillinen neliö jäi jonnekin liian ylös, heh, tok tok tok).

tiistai 14. syyskuuta 2010

Koiramyttykuvia



Posted by Picasa

Koiramyttyjä

Kesähauskaa
On onni omistaa Janna-ystävä, joka kurvaa Inkoosta Keijo-kelpien kanssa liikuttamaan Magia, kun oma kinttu ei kävelyä kestä.
Hurjaa meno oli. Pariskunnalla on lempinimet Tohelo ja Torvelo, tai kuten Magin siskon Nallen omistaja Minna Facebookissa veisteli: Älli ja Tälli. Meno oli niin kovaa että vaikka napsin noin ... ööö... muistaakseni sata kuvaa, jouduin deletoimaan melkein kaikki. Ei siinä vauhdissa minun kamera ainakaan pysy mukana. Harmittaa pikkuisen kun mukana oli aika nappi-otoksia, mutta epätarkkoja. Tosin ei nämäkään kuvat priimaa ole, saapahan niistä kuitenkin selvää:)
Magilla on aivan omanlaisensa leikki-tekniikka: jos ollaan alimmaisena niin kaveri potkaistaan takajaloilla ilmaan. Mikäli taas sattuu niin, että mytyn päällimmäinen osa on minun Magi, kaveria pidetään aloillaan kurkku-otteella potkien samalla takajaloilla. Hmmm. Meniköhän se näin?
Välillä koiramytyt nousivat nurmikolta halailemaan, välillä tanssimaan. Hauskaa niillä oli - kaveruksilla.

Treenejä
Koulutuskentälle olemme menneet, vaikka omassa oikeassa jalassa on jos jonkinlaista kremppaa. Plantaarifaskiitti se kaikkein kivuliain vaiva kuitenkin on. Siihen ei oikein mikään hoito auta. Lääkäriystäväni Salla neuvoi teippaamaan jalkapohjan urheiluteipillä. Ohjeet löytyivät netistä. Tämä hoito on tähänastisista paras juttu. Miksi tällaisia valittelen? Siksi että treenaamaan on päästävä, sillä Magi rakastaa tehdä töitä. Muutama viikko sitten suoritimme koe-BH:n kentällä, ja hyvin olisi mennyt ilman minun könkkäämistäni. Se pikkuisen häiritsi koiraa talutin-seuraamisosiossa. Treenarimme sanoi että kokeeseen vaan. Päätin kuitenskin siirtää keväälle, ei ole kiire. Nyt tehdään joka aamu paikallaan kääntymisiä vasemmalle ja oikealle olohuoneen matolla. Palkkana on siivu ohuen ohutta, aitoa saunapalvikalkkunafilettä. Kun menen laittamaan itselleni aamiaista, Magi tulee heti viereen odottamaan aamuherkkuaan. Muuten koira ei kerjää keittiössä, eikä pöydän vieressä.

Eläinlääkärissä
Magin hampaissa on ollut värjäymää kesäkuusta lähtien. Hampaiden harjaaminen (Magin mielestä yäk), ei auta. Luutkaan eivät hampaita putsaa, kun koirani ei niitä syö, vaan piilottelee ympäri ämpäri. Magin omaeläinlääkäri Maija tarkisti myös silmien rakkulatilanteen, sillä olin huomannut oikean silmän alaluomen taas punottavan. Siellähän niitä rakkuloita oli ja reilusti. Vasemmassa ei ollenkaan. Hammasongelma todettiin kuitenkin hammaskivimuodostumaksi. Kesällä Maijan käydessä säilömääni kurkkusatsia hakemassa, hän epäili jonkin muun kun hammaskiven aiheuttaneen alahampaiden tummentumat. Silmien hoitona steriilivedellä putsaus kahdesti päivässä ja varalla antibioottitipat, jos oikean silmän rähmä muuttuu keltaiseksi tai vihertäväksi. Mainitsin ohimennen Magin kaivuritaipumuksista, ja Maija vinkkasi että olisiko syy-yhteys? Gulps, no varmaan, kun koko koiran naama on välillä mullan kuorruttama. Hammaskivi poistetaan virallisten lonkkaröngenkuvien oton yhteydessä myöhemmin syksyllä. Tuikattiin samalla koko satsi rokotuksia ja kennelyskäboosteri nenään. Sen pituinen se.

Kirjoitan joku päivä jälkileiristä, nyt on pakko lähteä itse hierojalle. Terve.

PS. Jumankekka tätä Bloggeria, taas se hävitti kuvat kun ei suostunut julkaisemaan heti: