sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Magin korva-ongelmasta tulikin isompi juttu. Eläinlääketieteellisestihän kaikki alkoi luustokuvausten yhteydessä helmikuussa. Tilasin silloin myös korvien tarkastukset , sillä koiruli oli muutaman kerran rapsauttanut korviaan. Vasen korva oli tulehtunut, ja oikeassa oli jotain mustaa liuskamaista eritettä. Antibioottikuuri päälle. Ei parantunut. Korvatippakuuri jatkoksi. Ei auttanut, sillä Magi rapsutti  satunnaisesti oikeaa korvaansa.
Aika siis omaeläinlääkäri Maijalle. Tämän piti olla vain tarkastuskäynti, mutta toisin kävi. Vasen korva oli terve, mutta oikeassa korvassa oli reilusti jotain mustaa liuskamaista töhnää. Eläinlääkärin aikataulu heitti häränpyllyä, ja hän joutui siirtämään muita potilaita kolleegalleen yrittäessään saada mustaa massaa pois korvasta. Sitkeässä oli, ei lähtenyt. Korvasta otettiin näytteet. Ei hiivaa, mätää, eikä tulehdusta, mutta patologisen lausunnon mukaan korvassa oli polyyppi. Onneksi ei kasvainta eikä syöpäsoluja.
Viikon kuluttua yritettiin uudelleen, mutta massa hajosi pieniksi kappaleiksi kun sitä yritettiin poistaa. Natrium chloridilla huuhtelukaan ei irrottanut massaa. Sama massa myös peitti tärykalvon. Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Maija Räihä epäili että kudosmassaa on myös tärykalvon takana keskikorvassa, ja tärykalvo saattaa olla rikki. Espoon eläinsairaalaan oli tulossa Suomen ensimmäinen Stortz video-otoskooppi ja päätettiin odottaa sen saapumista. Samalla päätettiin otta myös MRI (magneettikuva). Siihen saakka mentiin kipulääkityksellä.


Magneettikuvassa eläinlääkärin epäilys vahvistui. Tärykalvo oli rikki, ja samaa epämääräistä massaa oli myös tärykalvon takana, koko keskikorva täynnä. Eläinlääkärillemme, eikä koko hoitotiimille,  ei koskaan aiemmin ollut tullut vastaan tällaista tapausta. Tapauksia etsittiin myös kirjallisuudesta, niitä kuitenkaan löytämättä. Hoitotiimiin osallistuivat myös neurologi ELT Anne Muhle ja ELT, kirurgian erikoislääkäri Jan Räihä.
Kyse ei ollut tavanomaisesta polyypista, jonka pitäisi irrota kokaisena  pihdeillä vetämällä. Kyse ei myöskään ollut korvatulehduksesta, sillä keskikorvassakaan ei ollut minkäänlaista mätää. Horisontaalikanavasta massa lähti nyt pois pihdeillä ja huuhtelulla, mutta sitä jäi edelleen keskikorvaan. Toukokuun lopulla otetaan uusi MRI ja huuhdellaan korvaa. Huokaus. Operaation yhteydessä Magi sai opiaatti-kipulääkettä, sekä antibioottia suoneen.
Aika reipas tyttö, ei pahemmin valittanut kipujaan kotonakaan. Ainoastaan opiaatit aiheuttivat jonkun aikaa pikku-ukkojen näkemistä. Ruoka ei maistunut ennen eikä jälkeen operaation. Eilen illalla meni hieman lohta ja kananmunaa - tullen ulos jonkin ajan kuluttua. Nyt sunnuntaina, kaksi päivää leikkauksen jälkeen raaka kanamössö maisui. Minä toimin nyt kymmenen päivän ajan Magin omahoitsuna. Kolmasti päivässä antibiootti kurkusta alas (tämä on sitä karvasta laatua), kerran päivässä korvan huuhtelu (ja keittiön lattian) NaCl:lla ja kerran päivässä 30 ml kipulääkettä ruiskulla suuhun (maistuu). Korvassa on kuulemma ollut koko ajan sisäkorvaan kohdistunut kova paine , siis kuuloluiden ja tasapainokeskuksen suuntaan. Tärykalvokin oli paitsi rikki, myös pullistunut, ja näistä johtuen myös oikean korvan kuulo alentunut.
Eipä ole minun ilopilleri pahemmin valittanut. Uskomaton tyttö - näin sanoi myös eläinlääkäri.
Mistä tämä mystinen juttu johtuu, jää arvailujen varaan.

Blogin lukijat muistavat varmaan aiemmat kertomukseni kapulanpidon ongelmista. Tämä liittyy kuulemma juuri siihen. On sanomattakin selvää että kidan aukaiseminen on aiheuttanut lisää painetta keskikorvaan (bullaan). Minä toope en edes tullut ajatelleeksi asiaa. Noin kuukauden ajan olen treeneissä ihmetellyt mihin koiran vietti on kadonnut. Hyvähän tässä on olla jälkiviisas - kipuun tietenkin. Eikä tässä kaikki. Pitoa on harjoiteltu pallolla ja kovalla naruvedolla, sekä Säkylän kansallisten leirillä neuvotulla pallon suusta riuhtaisulla, jos pito ei ole tarpeeksi hyvä. Siinä touhussa katosivat alaleuan hampaiden sisäpuoliset  limakalvotkin, ja ikenet vuosivat verta. Paraneminen vie kolmisen viikkoa.

Nyt mennään viisi viikkoa hissukseen . Apuaaa, mitähän siitäkin tulee - nyt olisi jo vauhti päällä :DDD.  Ei kapulan-, kepin-, eikä pallonpitoa. Ei luiden syöntiä, eikä treenaamista. Terve vaan tämän vuoden kisakausi.

PS. Eläinlääkärimme soitti eilen kahtenekin otteeseen kysellen kuulumiset. Hän ihmetteli koiran kipukynnystä. Olisi kuulemma pitänyt kulkea pää vinossa ja mahdollisesti kaatuillakin (siis vestibulaari syndrooman oireet). Vielä mitä. Eilen olisi jo pitänyt päästä kaivamaan kuoppia. Saattaakin olla haastavaa pitää tätä reipasta riehupelle-tyttöä edes jonkinmoisessa ruodussa seuraavat viisi viikkoa. Tärkeää on nimittäin, ettei päätä tungeta mihinkään puskaan, kuoppaan eikä hankeen. Lohdullista on, että tämä asia pitäisi olla hoidettavissa.

Kunhan tietokone-nero vävyni tule pääsiäisenä käymään, laitetaan blogiin Magin MRI-kuvat. Minun taitoni ei riittänyt moiseen askarteluun. Kröhöm: Neurokirurgi muuten totesi kuvista että siisti iso kallo ja isot aivot - paljon älyä! Heh, minähän olen aina sanonut että Magi on superälykäs:)

Kiva kun on eläinlääkärivakuutus. Nyt se tosin meni tappiin. Hitsit rahasta. Pääasia että minun ilopilleri-rinsessa saadaan kuntoon.


Posted by Picasa