maanantai 30. marraskuuta 2009

Treeniryhmän priimus riisuntui

Viime viikolla käytiin Lohjan linja-autoasemalla busseja bongaamassa. Samalla reissulla käväistiin koirakaupassa ostamassa heijastinliivi. Heijastinpantoja on vaikka kuinka, mutta ne jäävät pieneksi muutaman viikon välein. Kun pantoja ei kaupassa ollut, päädyin heijastinliiviin. Liivin sovitus ei Magia häirinnyt. Ne ihanat kuononkorkeudella olleet luut veivät kaiken mielenkiinnon. On se kumma että ihmiset saavat aina pennussani aikaan riemureaktion kiljumisineen kaikkineen. Niin kävi koirakaupan myyjänkin kanssa. Yllätys, yllätys, naksautus peliin ja pentu pyyhälsi eteen istumaan. Namipalkka naamariin ja kassan kautta kaupunkiautoja bongaamaan.

Lenkillä pilkkopimeässä

Perjantai-iltana lähdettiin lenkille hämärissä liivi päällä. Tai no, oli se hepene jonkin aikaa pennun yllä. Magi oli ilmeisesti sitä mieltä että nämä on fifien juttuja. Palveluskoira ei riepuja tarvitse. Asiasta käytiin jonkin sortin neuvottelu. Perustelin pennulle liivinkäytön tarpeellisuutta pimeällä ihan turvallisuussyistä, ja luento taisi mennä kaaliin.

Lenkin aikana tuli jo pimeääkin, ja sen verran huonot ovat omat silmäni, että piti ottaa taskulamppu avuksi, jotta näkee mihin jalkansa asettaa. Metsässä koira pysähtyi äkisti katsomaan kuusikkoon ja murisemaan. Ajattelin että hirvi se varmaan on ja jatkoin matkaa takaisin tulosuuntaamme. Jonkin ajan kuluttua Magi löi jarrut päälle. Vilkaistuani taakse, siellä ei ollutkaan hirveä, vaan metsätietä pitkin tuli sen postilaatikkonaapurin hevonen.
Magi tempoi koko ajan siihen tahtiin, että päätinkin pysähtyä ja antaa ratsun mennä ohitsemme. Ei siinä sen kummempaa, koirakin rauhoittui kun hevonen oli mennyt matkoihinsa. Tosin tähän koiraan, joka ei todellakaan vedä taluttimessa, iski joksikin aikaa jonkin sortin saalistusvetovietti.

Ensimmäinen kerta pentutreeneissä

Pitihän se treenikenttä käydä sunnuntaina korkkaamassa, varsinkin kun on talvitaukokin tulossa. Otin riskin ja lastasin koiran autoon. Sain luvan tulla kentälle, vaikka ne toiset rokotukset olivat vasta tänään.

Penturyhmässä oli eri ikäisiä saksanpaimenkoiria ja briardi. Katselin koirakoiden suorituksia ja kysyin josko mekin voisimme tulla kentälle, vaikka vain leikkimään. Se passasi. Alkumatka autolta sujui haukkumisen ja riehumisen kera kentän laidalle saakka. Narupallo kehiin ja leikkiä ympäri kenttää ryhmää lähestyen. Magi ei kiinnittänyt huomiota yhtikäs mihinkään muuhun kuin narupalloon ja minuun. Kyllä ohjaaja kehui meitä. Hän myös mainitsi että onpa minulla hieno koira. Olen samaa mieltä.
Ajattelin ottaa muutaman kontaktin - ihan vain näytiksi. Kun oikein innostuin, niin seuraavassa sessiossa otin myös pätkän seuraamista kunnon kontaktilla, ihan vain esimerkiksi niille muille koko syksyn treenanneille. Kolmannessa sessiossa oli vuorossa luoksetulo vauhdilla. Ajattelin että haenpa koiran vielä kerran autosta ja kokeilen. Yksikseen tätä ei oikein voi treenatakaan. Juoksin melkein kentän toiseen päähän ohjaajan pidellessä koiraani. Tule-käskystä päästettiin irti, ja Magi tuli kuin raketti. Se juoksi luokseni niin lujaa, että kuulin vain muiden ihailevat oooohhhh-huudot kun koira suhahti ohi. Jarrut eivät vielä toimi, sillä motoriikka ei ole niin kehittynyt.

Että tällainen pentu minulla on. Kotona maisuikin sitten muutama tunti unta treenikokemuksen jälkeen. Jos säät sallivat, jälkeä tehdään joulukuussa. Ilmoittauduin jälkiryhmäänkin. Ohjaaja kysyi josko haluan tulla kentälle sunnuntaisin Magin kanssa - hänkin on usein treenaamassa omien koiriensa kanssa. Se passaa.



Magi 16 viikkoa, paino 15,7 kg
sisäsiisti ja hampaiden vaihto alkanut
Posted by Picasa

torstai 26. marraskuuta 2009

Sohvanvaltaaja


Jambo! Reissu on takanapäin ja Magi haettu hoitopaikasta. Sain hoitotäti-Jannalta tällaisia viestejä pariviikkoisen matkan aikana:

"Pomminpurkuryhmä oli pitänyt bileet. Olohuoneen ja makuuhuoneen välinen koira-aita oli kaadettu, Keksi ja Magi olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Magin häkki siirretty toiseen paikkaan. Koirat olivat silpunneet Magin vessan ja uineet juomakupissa. Reimua kesti tunnin verran". Seuraava viesti kuului:
" Magi istuu Catharinan (huom 5 vee) kanssa kottikärryissä kuin Saaban kuningatar ja Magnus (huom Jannan puoliso) työntää".
Kolmas viesti kuului:
"Magi ja Catharina istuvat sohvalla katsomassa pikku kakkosta ja Magi kommentoi väliin haukkumalla".
Minä meinasin tikahtua nauruun kun viestejä pukkasi ;-)

Magi oli tutustunut myös pilkkopimeällä vastaantulevaan valokäärmeeseen - junaan. Hieman kuulemma pelotti ja koira haki turvaa hoitajan jalkojen juuresta. Seuraavana päivänä se juna oli tullut vastaan valoisalla, eikä tuntunut enää missään. Sittemmin juna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Toivonpa vaan, että se aikanaan tuleva BH-kokeen kaupunkiosuus on järjestetty junaradan viereen, ja  paikallaanoloon on lisätty valinnaisena kottikärryssä istuminen.

Muuten oli mennyt mukavasti. Magi lenkitettiin taluttimessa ja pentujen riehuminen estettiin. Painileikki oli sallittua, koska koirat olivat samankokoisia. Niin, Magi todellakin oli haettaessa samankokoinen kuin Keksi-kelpie.
Noutaessani tätä riemusta suoraa huutoa kiljuvaa pentua, sain demonstraation kuinka se painileikki sujuu. Keksiä kintereestä kiinni ja selätys.  Painia kelpie alimmaisena.
Kiitos Janna hyvästä hoidosta!

Eilinen päivä meni huiliessa. Tänään tehtiin muutaman tunnin rauhallinen aamulenkki ja iltapäivällä mennään Lohjalle kauppaan sekä kaupunkikävelylle.
Aamuinen metsälenkki sujui hyvin. Tien vasemmassa reunassa kulkemista vähän haettiin. Sopivassa tilanteessa kokeilin josko seuraaminen -  jota tähän asti on treenattu vasta vähän, ja sekin vapaana - sujuisi taluttimessa. Paremmin toimi - siis ne viisi vaadittua askelta. Poikkesimme metsä-autotielle ja päästin Magin vapaaksi katsoakseni kuinka koira reagoi. Hyvin meni. Pentu ei lähtenyt haahuilemaan minnekään, vaan pysyi koko ajan lyhyen matkan päässä vilkuillen koko ajan olenko minä vielä varmasti mukana. Otin siinä sivussa muutaman luoksetulonkin. Ei ollut unohtunut. Istuminen pelkällä istu-käskyllä oli sen sijaan hieman hakusessa.

Kotona kissoille on kuiskuteltu salaisuudet (ja samalla näykkäisty poskesta). Katteja on vaanittu ja kuoppia kaivettu.  On palattu arkeen.
Tässä tulos siitä pikku kakkosen katselemisesta. SohvanvaltaajaPosted by Picasa

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Lällälää

"Etpäs saanutkaan suustani kaikkea ihanaa pois. Lällälää." Kyllä tuonne pikku kitaan mahtuukin melkoisesti kaikkea mahdollista, ulkoa nimittäin. Magi liiskaa kaiken epätoivotun ylös kitalakeen, luullen varmaan etten sieltä älyä kaivaa kökköjä pois. Kuka sitä nyt poskiinsa hamstraisi ja paljastuisi heti- paitsi hamsterit.

By the way: tehtiin ennen lumen tuloa yksi metsäjäljen pätkä. Oikeastaan yhdistin metsäpolkua ja hieman metsää. Polkuosuus meni hyvin kuono maassa. Poikkeama metsään hukkui. Pentua piti auttaa löytämään sammalikossa jälki, joka oli vain noin 10 metrin mittainen. Sitten tulikin lumi ja riemukkaat lumileikit. Jälkeen palataan sitten kun lumet sulavat.

13 viikkoa, paino 12 kg, muoto hoikka



Posted by Picasa

perjantai 6. marraskuuta 2009

Pataljoona kävi kylässä

Koiravieraita tuli 1,2,3,4,5 - kaikki kerralla. Pikkuisen oli pennullani ihmettelemistä, kun punarturkkeja vain tuli ja tuli. Koko pataljoona. Saksanpaimenkoiran tulee tutustua kaikenlaisiin koiriin. Kaikkien ei tarvitse tulla toimeen keskenään, mutta toisiaan on siedettävä. Varsinkin kun vieraat kuuluvat ikäänkuin perheeseen. Puoli tuntia pihalla ja tollerit ojennuksessa paikallaan pitkin pihaa. Siitä se lähti. Naatti olikin jo entuudestaan tuttu ja juttuun tultiin heti. Muut koirat varoittivat murinallaan ettei tarvitse suuhun tulla. Hyvä niin. Magi uskoi varoitukset ja kiersi koirat kauempaa. Muutama pieni tukkapölly tosin tuli. Sisälle otettiin vain pennut Naatti ja Myrkky. Naatti ja Magi painivat hillitysti, mutta toinen pentu oli sitä mieltä että "pyh, kakaroiden juttuja".

Sen verran väsynyt pentuni oli tänä aamuna, lähinnä psyykkiseltä puolelta oletan, että yöllä koisittiin ilman paperivessapissimistä.


"Ei kai vieraat vaan vieneet yhtään leluani - pakko tarkistaa"
Posted by Picasa

tiistai 3. marraskuuta 2009

Nurmikkojälkeä

Aamu alkoi eilisen häslingin jälkeen (sorry Maija epätarkat kuvat- pentu ei ollut hetkeäkään paikallaan) normaalisti omien vaatteideni etsimisellä. Ne ovat ihan oikeasti illalla nätisti pinossa ja taitettuna tuolin päälle ja selkämykselle. Viime yönä Magi teki uuden petin itselleen kaadetun tuolin selkänojan päälle. Siihen vaan kaikki housut ja puserot samaan kasaan ja päälle koisimaan.Tänään ollaan myös harjoiteltu rauhoittumista. Pentu jalkojen väliin selälleen ja kevyttä hierontaa vatsan kohdalta. Avot, uni tuli nopeasti. Tein jutun myös toisen kerran ja silloin koisattiin molemmat.

Sitten siihen jälkeen.

Tänään oli vuorossa noin 50 metrin nurmikkojälki. Kuvista näet kuinka hienosti meni. Tein jäljelle muutaman loivan kaarenkin. Magi ei edes huomannut kahta peukalonpäänkokoista jauhelihakönttiä matkan varrella. Loppupalkka oli pikkasen isompi kasa. Nokka oli hienosti maassa koko ajan ja koira haki jäljen mielestäni hienosti.
No, kävi tässäkin hiukan hassu juttu. Hyppäsin nimittäin jäljen päästä niin ison loikan kun nämä omat töpöjalat sallivat ja tulin talon portaille ihan muuta kautta. Arvaat varmaan kuinka kävi. Juuri niin. Irroitin jälkiliinan portailla ja samantien musta tornado pyyhälsi sille samalle jäljelle pihalta uudestaan. Takaisin pentu tuli sitten sitä minun paluujälkeä. Oli aivan pakko soittaa kasvattajalle että kävikö nyt moka. Ei onneksi ollut käynyt. Huh huh. Edellinen lyhyempi jälki oli sunnuntailta ja sekin meni hyvin. Pentu oli kuin reviiriään puolustava siili. Samanlainen puhina koko ajan. Tänään en ehtinyt kuuuntelemaan, kun piti yrittää kuvata liinan päästä käsin, ja tähdätä kameralla koiraan.




Posted by Picasa

maanantai 2. marraskuuta 2009

Ensimmäiset rokotukset

Magilla on 12 viikkoa plakkarissa ja ensimmäisten rokotusten aika. Vajaan tunnin automatka Espooseen meni kuin siivillä, vaikka vastaan tuli neljä paloautoa sireenit ulvoen ja valot vilkkuen. Pentu nousi katsomaan " jahas, vai niin", ja jatkoi uniaan.

Sen sijaan entreemme Espoon Eläinsairaalaan oli sen verran vauhdikas, että olisi tehnyt mieli painua alimpaan maanrakoon. Eläinsairaalan ulkopuolella taluttimesta katkesi hihna lukon kohdalta, ja pentu oli häipymässä horisonttiin. Onneksi on nuo perusasiat kunnossa ja koira tuli luokse pyydettäessä. Väkersin taluttimen solmuun pantaan ja eikun sisään vaan. No, tietty se solmu aukesi ja Magi syöksyi innoissaan jonkun pienen, ehkä jo vanhemman, koiran luokse. Turpiin tuli, ja siitä se huuto alkoikin. Magia ei kyllä mitenkään purtu, eikä sitä sattunut - kunhan konsertoi innoissaan. Tässä vaiheessa hässäkkä oli valmis. Ainoa asia joka puuttui, oli että itse olisin lentänyt rähmälleni vastaanottotiskin eteen. Henkilökunta otti meidät vastaan hymyssä suin (kukaan ei vissiin kehdannut nauraa aivan ääneen). Asiakaspalvelua jos mikä. On muuten todella mukavaa asioida paikassa, jossa kaikki ovat ystävällisiä, empaattisia ja alan huippu-asiantuntijoita.

No, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Maija Räihä tulikin hetimiten hakemaan meidät vastaanottohuoneeseen - "me kuultin kun te tulitte".  Niinpä. Magi sai ensimmäisen satsin kolmosrokotetta (penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvoripuli). Pentu ei rokotusta huomannut, enkä minäkään. Tämä häseltäjä sai sieraimiinsa parainfluenssarokotteen. Kyllä ne tipat sinne sujahtivat. Magilla meinasi koko homma mennä eläinlääkärin nuolemisen puolelle. Sain samalla lääkitystä tuohon penun suolistovaivaan. Yöllä oli taas tullut Hesarivessaan melkoinen lajitelma plöräkasoja. Maija selitti juurta jaksaen ripulin aiheuttajan eri vaihtoehdot ja antoi ruokintaohjeiksi; eukanubaa ja naudanlihaa. Luitakin saa antaa, mutta sisäelinten kanssa on oltava varovaisempi, kuten lihaisten hirvenluidenkin (joita meillä myös on).
Espoon Eläinsairaalan vastaanoton henkilökunta kävi moikkaamassa Magia (joka edelleen kiljui riemusta) ja päästi siinä samassa ilopisitkin. Toivon että tämä visiitti menee kohdaltani jonnekin tätihössötyksen piikkiin ;-)

Kehtaan kuitenkin laittaa linkin: http://www.espoonelainsairaala.fi/

Kotona tuli iloinen yllätys, hienonhieno kiinteä "viipurinrinkilä"

Magi 12 viikkoa, paino 11,1 kg.



Posted by Picasa