Sohvanvaltaaja

Jambo! Reissu on takanapäin ja Magi haettu hoitopaikasta. Sain hoitotäti-Jannalta tällaisia viestejä pariviikkoisen matkan aikana:

"Pomminpurkuryhmä oli pitänyt bileet. Olohuoneen ja makuuhuoneen välinen koira-aita oli kaadettu, Keksi ja Magi olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Magin häkki siirretty toiseen paikkaan. Koirat olivat silpunneet Magin vessan ja uineet juomakupissa. Reimua kesti tunnin verran". Seuraava viesti kuului:
" Magi istuu Catharinan (huom 5 vee) kanssa kottikärryissä kuin Saaban kuningatar ja Magnus (huom Jannan puoliso) työntää".
Kolmas viesti kuului:
"Magi ja Catharina istuvat sohvalla katsomassa pikku kakkosta ja Magi kommentoi väliin haukkumalla".
Minä meinasin tikahtua nauruun kun viestejä pukkasi ;-)

Magi oli tutustunut myös pilkkopimeällä vastaantulevaan valokäärmeeseen - junaan. Hieman kuulemma pelotti ja koira haki turvaa hoitajan jalkojen juuresta. Seuraavana päivänä se juna oli tullut vastaan valoisalla, eikä tuntunut enää missään. Sittemmin juna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Toivonpa vaan, että se aikanaan tuleva BH-kokeen kaupunkiosuus on järjestetty junaradan viereen, ja  paikallaanoloon on lisätty valinnaisena kottikärryssä istuminen.

Muuten oli mennyt mukavasti. Magi lenkitettiin taluttimessa ja pentujen riehuminen estettiin. Painileikki oli sallittua, koska koirat olivat samankokoisia. Niin, Magi todellakin oli haettaessa samankokoinen kuin Keksi-kelpie.
Noutaessani tätä riemusta suoraa huutoa kiljuvaa pentua, sain demonstraation kuinka se painileikki sujuu. Keksiä kintereestä kiinni ja selätys.  Painia kelpie alimmaisena.
Kiitos Janna hyvästä hoidosta!

Eilinen päivä meni huiliessa. Tänään tehtiin muutaman tunnin rauhallinen aamulenkki ja iltapäivällä mennään Lohjalle kauppaan sekä kaupunkikävelylle.
Aamuinen metsälenkki sujui hyvin. Tien vasemmassa reunassa kulkemista vähän haettiin. Sopivassa tilanteessa kokeilin josko seuraaminen -  jota tähän asti on treenattu vasta vähän, ja sekin vapaana - sujuisi taluttimessa. Paremmin toimi - siis ne viisi vaadittua askelta. Poikkesimme metsä-autotielle ja päästin Magin vapaaksi katsoakseni kuinka koira reagoi. Hyvin meni. Pentu ei lähtenyt haahuilemaan minnekään, vaan pysyi koko ajan lyhyen matkan päässä vilkuillen koko ajan olenko minä vielä varmasti mukana. Otin siinä sivussa muutaman luoksetulonkin. Ei ollut unohtunut. Istuminen pelkällä istu-käskyllä oli sen sijaan hieman hakusessa.

Kotona kissoille on kuiskuteltu salaisuudet (ja samalla näykkäisty poskesta). Katteja on vaanittu ja kuoppia kaivettu.  On palattu arkeen.

Tässä tulos siitä pikku kakkosen katselemisesta. Sohvanvaltaaja