Magin Blogi: Treeniryhmän priimus riisuntui

Viime viikolla käytiin Lohjan linja-autoasemalla busseja bongaamassa. Samalla reissulla käväistiin koirakaupassa ostamassa heijastinliivi. Heijastinpantoja on vaikka kuinka, mutta ne jäävät pieneksi muutaman viikon välein. Kun pantoja ei kaupassa ollut, päädyin heijastinliiviin. Liivin sovitus ei Magia häirinnyt. Ne ihanat kuononkorkeudella olleet luut veivät kaiken mielenkiinnon. On se kumma että ihmiset saavat aina pennussani aikaan riemureaktion kiljumisineen kaikkineen. Niin kävi koirakaupan myyjänkin kanssa. Yllätys, yllätys, naksautus peliin ja pentu pyyhälsi eteen istumaan. Namipalkka naamariin ja kassan kautta kaupunkiautoja bongaamaan.

Lenkillä pilkkopimeässä

Perjantai-iltana lähdettiin lenkille hämärissä liivi päällä. Tai no, oli se hepene jonkin aikaa pennun yllä. Magi oli ilmeisesti sitä mieltä että nämä on fifien juttuja. Palveluskoira ei riepuja tarvitse. Asiasta käytiin jonkin sortin neuvottelu. Perustelin pennulle liivinkäytön tarpeellisuutta pimeällä ihan turvallisuussyistä, ja luento taisi mennä kaaliin.

Lenkin aikana tuli jo pimeääkin, ja sen verran huonot ovat omat silmäni, että piti ottaa taskulamppu avuksi, jotta näkee mihin jalkansa asettaa. Metsässä koira pysähtyi äkisti katsomaan kuusikkoon ja murisemaan. Ajattelin että hirvi se varmaan on ja jatkoin matkaa takaisin tulosuuntaamme. Jonkin ajan kuluttua Magi löi jarrut päälle. Vilkaistuani taakse, siellä ei ollutkaan hirveä, vaan metsätietä pitkin tuli sen postilaatikkonaapurin hevonen.
Magi tempoi koko ajan siihen tahtiin, että päätinkin pysähtyä ja antaa ratsun mennä ohitsemme. Ei siinä sen kummempaa, koirakin rauhoittui kun hevonen oli mennyt matkoihinsa. Tosin tähän koiraan, joka ei todellakaan vedä taluttimessa, iski joksikin aikaa jonkin sortin saalistusvetovietti.

Ensimmäinen kerta pentutreeneissä

Pitihän se treenikenttä käydä sunnuntaina korkkaamassa, varsinkin kun on talvitaukokin tulossa. Otin riskin ja lastasin koiran autoon. Sain luvan tulla kentälle, vaikka ne toiset rokotukset olivat vasta tänään.

Penturyhmässä oli eri ikäisiä saksanpaimenkoiria ja briardi. Katselin koirakoiden suorituksia ja kysyin josko mekin voisimme tulla kentälle, vaikka vain leikkimään. Se passasi. Alkumatka autolta sujui haukkumisen ja riehumisen kera kentän laidalle saakka. Narupallo kehiin ja leikkiä ympäri kenttää ryhmää lähestyen. Magi ei kiinnittänyt huomiota yhtikäs mihinkään muuhun kuin narupalloon ja minuun. Kyllä ohjaaja kehui meitä. Hän myös mainitsi että onpa minulla hieno koira. Olen samaa mieltä.
Ajattelin ottaa muutaman kontaktin - ihan vain näytiksi. Kun oikein innostuin, niin seuraavassa sessiossa otin myös pätkän seuraamista kunnon kontaktilla, ihan vain esimerkiksi niille muille koko syksyn treenanneille. Kolmannessa sessiossa oli vuorossa luoksetulo vauhdilla. Ajattelin että haenpa koiran vielä kerran autosta ja kokeilen. Yksikseen tätä ei oikein voi treenatakaan. Juoksin melkein kentän toiseen päähän ohjaajan pidellessä koiraani. Tule-käskystä päästettiin irti, ja Magi tuli kuin raketti. Se juoksi luokseni niin lujaa, että kuulin vain muiden ihailevat oooohhhh-huudot kun koira suhahti ohi. Jarrut eivät vielä toimi, sillä motoriikka ei ole niin kehittynyt.

Että tällainen pentu minulla on. Kotona maisuikin sitten muutama tunti unta treenikokemuksen jälkeen. Jos säät sallivat, jälkeä tehdään joulukuussa. Ilmoittauduin jälkiryhmäänkin. Ohjaaja kysyi josko haluan tulla kentälle sunnuntaisin Magin kanssa - hänkin on usein treenaamassa omien koiriensa kanssa. Se passaa.