Magin virallinen dysplasialausunto:
Lonkat B/B. Kyynärnivelet 0/0. Polvet 0/0. Selkä terve.
Vuodesta 1975 minulla on ollut kolme D-lonkkaista saksanpaimenkoiraa ja yksi täysin rikkinäinen valkoinen paimenkoira. Nyt on vihdoinkin terveluustoinen koira!!! Kannatti tutkia indeksejä. Black Chancen koirilla ne näyttivät hyviltä. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä koira on muutenkin kun lottovoitto; oppivainen, toimiva ja vielä kaiken kukkuraksi hauska tyyppi. Nythän tämä kävisi vaikka siitokseen, kunhan ensin saadaan kilpailutuloksia. Heh heh, kunhan visioin.
Itse kaivettu lumikokkare, ja niitähän riittää
On se kylmiä säitä pidellyt ja treenit jääneet hieman vähemmälle. Kylmästä puheenollen: kävinpä muutama viikko sitten SPL:n järjestämässä tottelevaissuus-seminaarissa Lahdessa. Oli muuten paljon kylmempää kun pakastimessa - päivälläkin - 25. Maneesissa oli hieman lämpimämpää, mutta silti sisuksetkin olivat jäässä.
Vitsit että oli hyvä seminaari. Seurasin Maria Arfmanin opetusta ja tykästyin kovasti hänen opetustyyliinsä. Monella koirakolla oli juuri niitä samoja ohjaajan aiheuttamia ongelmia kun minullakin. Ammensin itseeni opit koiran oikeasta paikasta seuraamisessa. Palasin hieman edistävän koirani kanssa takaisin ruutuun A. Seuraamista askel kerrallaan ja kainalopalkka. Nyt olen päässyt kolmeen askeleeseen ja palkka kainalosta. Magi kun edelleen tahtoo istua hieman liian edessä ja pitää sitä oikeaa tassuaan jalkapöytäni päällä. Toinen meille natsannut oppi oli pallosta irrottaminen. Eipä tarvitse enää taistella pallosta, eikä karjaista irrottamaan siitä. Näin se menee: koira vetää palkkapallosta. Minä siirryn eteen (tai sivulle) pallon naru edelleen kireällä. Löysään narusta ja sanon hiljaa irti. Toimii takuuvarmasti. Ai näin helppoa se olikin. Niin, ja palkkaus taakse! Kolmas oppi ihan kuin minua varten oli kapulan pito ja nouto. Mietiskelin kuinkahan monta erilaista ohjetta tästäkin asiasta olen saanut. Mikään niistä ei oikein toiminut. Koko jutun juoni oli siinä että koiralle laitetan kapula suuhun oikeaan paikkaan, kulmureiden taakse. Tämän voi tehdä joko sivulta tai edestä. Sitten vaan ollan hiljaa ja silitetään kuonon päältä. Ei mitään irti-käskyä, vaan pallo palkaksi. Toimii, koira ei mälvää yhtään. Tosin olemme vasta siinä vaiheessa että kapulaa ei heitetä. Alku meni hyvin, mutta sitten Magi ei halunnutkaan ottaa kapulaa suuhunsa (kaiken muun mahdollisen se kyllä pitää suussaan, myös kissanpaskat). Onneksi on viisas tytär, joka sekä kasvattaa että kouluttaa tollereita. Anninan koirat ovat kaikki noutovarmoja. Hän istui olohuoneen lattialla ja laittoi koiran suuhun kapulan. Rauhalliset kehut: näin halutaan koiran tekevän. Ei siinä muita vaihtoehtoja annettu kun avata suu ja pitää noutokapulaa siellä. Ihan samalla tavalla loppu sujui kun Maria Arftaninkin opeilla. Jokin aika sitten kävi kuitenkin niin että kapulaa ei taas millään haluttu ottaa suuhun. Kylläpäs leuat olivatkin tiukasti kiinni. Mietin että mitäs nyt? Muistin yhden kurssilla oppimani palkkauksen - haukuttamisen. Johan suu aukesi. Minä käytän vaan käskyä "tuo" koko repertuaarissa. Muutaman askeleen olen ottanut taaksepäin (luokestulossa en tietenkään tepsuttele taaksepäin) nähdäkseni tuleeko koira eteen istumaan esine hiljaa suussaan. Tulee se. Kyllä tästä nouto vielä saadaan. Sitten puuttuvatkin enää esteet ja JK ykkösen tottisosuus olisi melko kunnossa.
LumikönttinoutoJälkileirille olemme menossa huhtikuun puolivälissä Säkylään. Onkohan nämä lumet jo sulaneet siihen mennessä? Kisakalenteria on tullut vilkuiltua, mutta katsotaan nyt, koska on sopiva aika.
0 Tassunjälkeä:
Jätä tassunjälki