lauantai 14. tammikuuta 2012

Menneitä muistellessa ja tulevia suunnitellessa

Terve taas hyvä blogin lukija! Olen kyllä aivan otettu, sillä käyntejä blogissa oli muutama minuutti sitten peräti 7029! Kiitos siitä!

Ajattelin tässä yhteydessä kertoa hieman aiemmista saksanpaimenkoiristani.
Aivan ensimmäinen oli yksityiseltä henkilöltä ostettu vuonna 1970 syntynyt spn Lewi "Leni". Isä oli Alsatians Zorba ja emä Ani. Suvussa löytyi isän puolelta sellaisia nimiä kun Bandiot vom Lierberg ja Alsatians Brigga. Jäljet johtivat Tanskaan. Emän puolelta rekisterikirjassa on sellaisia koiria kuin Karhukorven Veni , Kellovuoren Merina, Karhukorven Hobby ja Curtings Eros. Lenin kanssa suoritimme vuosittaiset verovapauteen vaadittavat Alo tottikset vuosina 1972-1977. Parhaat pisteet 94/100. Seurana oli Helsingin Vetokoirakerho. Sen jälkeen seurasi tauko, sillä olin töissä matkatoimistoissa, ja lähinnä viiletin matkalaukun kanssa ympäri maailmaa.

Aika oli sopiva seuraavalle koiralle muutettuamme maalle Tammisaareen 1990. Koira oli spn Zeromaan Pamela "Pami". Isänä Pamilla oli Tuuliportin Eego ja emänä Jättihaukun Gitta. Isän puolella suvussa olivat Tuuliportin Asko, Tuuliportin Britta ja Wesco vom Huhnegrab. Emän puolella emän isänä Condor vom Waldhang ja emän emänä Jättihaukun Arima. Pami oli oikeastaan tyttäreni koira. Pamin bravuuri oli shettisponi Saken hakeminen laitumelta - sillä kun ei ollut kenkiä jalassa, eikä näin ollen koiraa vammauttavaa potkuvaaraa. Ratsastuslenkeillä Pami kulki aina siististi suomenhevoseni Iikan hännässä kiinni. Samoihin aikoihin meillä asuivat myös SenSen Mannin koira spu Cirro ja  hieman myöhemmin samasta kennelistä spu Flipper. Pamin kanssa teimme pari tokon alo-tulosta (179,5). Tuohon aikaan ykkösasia perheessä olivat hevoset, ja siihen se aika menikin. Pamin lonkat olivat D2, ja siihen tyssäsi kisaamiseni.

Heh. Tähän piti tulla Magin sivuposeerauskuva, mutta haaveeksi jäi (jälleen kerran). Magi halusi sen edessään "seisontahoukuttimena" olevan frisbeen.

Seuraava koira oli spn Harmaatassun Bassette " Lupu "vuonna 1999. Lupun isä oli Goran vom Körbertal ja emä Sissinheimon Cimarosa. Isän puolelta löytyy koiria Ahab vom Körbertal ja  Gary vom Körbelbach . Emän isä oli Georgy vom Körbelbach mennen Artek vom Stoffelblickiin.  Emän emänä oli Neuman's Natter (DDR). Lupun D-lonkat estivät kisaamisen. Kiva, joskin hyvin vahvatahtoinen perhekoira siitä kuitenkin tuli.
Lupun  siirtyminen sareenkaaren tuolle puolen oli niin kova pala, (kuten muidenkin koirien ja hevosten) että äitini tuli hätiin sanoen: "hanki nyt heti koira, minä maksan". Ajattelin että josko taipuisamman koiran tällä hetkellä hankkisin. Safekeeper'siltä tuli valkoinenpaimenkoira Lumi taloon. Lumin rekisterikirja palautui kasvattajalle koiran surullisen ja lyhyen elämän jälkeen. Koiran koko luusto oli rikki. Ihana luonne, mutta liian lyhyt elämä. Sen jälkeen päätin että kaivan vaikka kivien ja kantojen alta koiran, jonka suvussa on terveystilastot kohdillaan. Tällä riekkupellellä, minun Magillani,  näin on. En minä näistä suvuista oikeastaan mitään ymmärrä noin jalostusmielessä, mutta lukijat varmaankin.


Voi kauhea. Nyt tarkkaavainen lukija varmaan laskeskelee minun ikääni. Vanhetessaan paranee, kun viini (mutta tulee vähän känkkäränkäksi kremppoineen kaikkineen). Anteeksi vaan kaikille, joiden mieltä olen pahoittanut suorasukaisuudellani. Viime vuosi on ollut rankkaa aikaa, mutta ei siitä sen enenpää. Onneksi minulla on tämä ihana ilopilleri, riekkupelle, sohvakuningatar Magi! Koirani herättää minut joka aamu kaivautumalla niskani alle ja vetäisemällä aarioita milloin Rigoletosta, Toscasta tai Madamme Buttefrlystä - kai. Joka ilta se valtaa sänkyni, ja minä yritän nukkua aivan reunalla. Sitäpaitsi Magi sätkii unissaan ihan kiitettävästi:) Juu, juu, sängyssäni tuo nukkuu, vaikka oma nokkani on aamulla vähän tukkeessa. Juu, juu, tiedän että makuuhuoneen oven saa kiinnikin. Näin joskus käykin, mutta näin talvella on kiva kun on selänlämmitin.



Nyt kun hevoset ovat jääneet historiaan (vanhin sh-tamma Vietervalssi eli komeat 26 vuotta), olen päässyt jonkin verran sisään koiran treenaamiseen. Haasteellista on, mutta kivaa. Paljon on tullut tupeksittua koulutuksen kanssa, mutta eiköhän se tästä. Haaveeni on aina ollut koiran pennuttaminen, mutta olen niin tarkka terveysasioista, että eipä ole aiemmin onnistunut. Ai pentukuumettako minulla? Juu, kyllä. Jos tähdet vaan pysyvät kohdallaan,  kesällä täällä tepastelee pikku ipanoita - "tanssii susien kanssa "-pentue. Yritän toteuttaa taas yhden haaveeni. Mulle uroskoira kiitos! Tarkoitus on yrittää Magin kanssa vielä JK2 tulos ennen kevään/kesän juoksua. Tähän kisaamiseen on tainnut jäädä pienimuotoisesti koukkuun. Omat resurssit riittävät niin pitkälle kuin riittävät, mutta jokaisesta hetkestä koirani kanssa olen kiitollinen. 
Hups. Kuvat on mitä on kun näpit tuppasivat jäätymään tuossa tuulisella pellolla ihan tykkänään.

Kiitos kun kävit blogissa. Seuraavaan kertaan. Heippa!
Pentusuunnitelma 29.11.2011 blogissa.

Posted by Picasa


1 kommentti:

  1. Oli kiva lukea tuosta koirahistoriastasi! Magille siskolta hau-hau ja toivotaan, että se tätiksi keväällä pääsee ;) Meilläkin on pientä suunnitelmaa kevään suhteen, voin kertoa siitä myöhemmin, mutta ihan eri rodusta tällä kertaa kyse. Voisit vaikka mielipiteesi antaa asiaan, kirjoittelen tarkemmin myöhemmin.
    - Minna

    VastaaPoista