Auringon paiste pitkästä aikaa ja turkin kiilto näkyy kuvissa. Ei tässä ihan jouten kuitenkaan ole oltu. Lenkillä on käyty päivittäin. Vähän on ollut tylsää, kun on pitänyt palata takaisin samoja latuja. Ympyrälenkki onnistuu hyvin, mutta paluumatkan loppuosuus on oikaistu pellonpientarta pitkin. Nilkkoihin saakka olen itse uponnut. Tänään onni suosi - maa oli jäässä ja pellonpiennar kantoi.
Metsäläisiä
Lenkin aikana ollaan hieman otettu taluttimessa seuraamista. Siinä kävi silleen, että kun olen opettanut Magille reunaan-käskyn, niin yhtenä päivänä pentu kuuli vissiin väärin, ja tuli vasemman jalan viereen ihan kivalla kontaktilla seuraamaan - ihan itekseen. Kun kerran tarjotaan, niin otanpa tilaisuudesta joka kerran vaarin ja sanon - seuraa. Nami naamariin ja menoksi taas. Se reunaan-sana on nyt muutettu rrrrreunaksi.
Metässsä Magi ei edelleenkään irtaannu noin kolmea metriä kauemmaksi, joten luoksetuloa kauempaa on aika hankalaa tehdä. Jokunen sentään on saatu aikaan. Hyvin pelittää - ja kovaa.
Lenkillä tulee hyvin hyödynnettyä myös se juttu, ettei kaikkea kivaa (muovipusseja, paperikääröjä, muovisia leikkelepakettien jämiä, jne.) saa ottaa suuhun. Ei- ja irti- ovat tehonneet kiitettävästi. Tosin olen sata varma, että kissanpeetä ei varmasti lasketa suusta minnekään. Kaikki kepit, ja niiksi laskettavat puuesineet sen sijaan ovat sallittuja, ja niitä saa kantaa.
Pikkuisen ollaan myös ruvettu treenaam istu-paikalla-juttua. Ihan kivasti sekin sujuu - tosin en irtaannu kuin muutaman metrin pennusta selkä edellä. Kuvaaminen ei olekkaan ihan helppo juttu, sillä kun on pakko itse kyykistyä, Magi luulee että nyt tehdään jotain kivaa
, kun minulla kerran on jotain mielenkiintoista sylissä. 
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa
0 Tassunjälkeä:
Jätä tassunjälki