Kotiseutumatkailua kaatosateessa ja jälkikoe - Travelling far away for tracking competition

For blog's  English speaking guests: You can find the English written story in the end of Finnish text.

Kotimaan matkailua kaatosateessa.

Saimme peruutuspaikan Alavudelle avoimen luokan kokeeseen, siis JK2:een. Otin paikan vastaan, sillä nämä kisapaikat ovat kiven alla.  Yleensä jokaiseen on tarjolla vaan varasijoja. Mietin kyllä jonkin aikaa tuota matkan pituutta, 340 km suuntaansa. No, mehän olimme ajaneet erilaisia jälkiä tässä jonkin aikaa, yleensä hyvällä menestyksellä. Tosin muutama osittainen keppihukkakin  mahtui repertuaariin. Esineruutukin oli niin hyvässä mallissa, ettei paremmasta väliä. Kenttätreenimmekin oli videoitu, ja sain hyviä vinkkejä mokiini, sekä kasvattajalta Tuulalta, että Magin iskän omistajalta Jokelta.
Kisojen alkamisaika oli klo 10, ja me lähdimme Siuntiosta matkaan 12 asteen lämpötilassa yöllä klo 4.15. Matkaan kului 4 h 45 minuuttia. Oli siinä istumista. Puolessa välissä minun kaasujalkaa alkoi jomottaa - suonikohju kiristi ja särki varmaan. Aika hieno auringonnousu ilahdutti idän suunnasta. Tampereen kohdalla alkoi sataa tihuuttaa, ja sitä sitten jatkui koko matkan. Sade vaan lisääntyi ja ilma viileni. Magi nukkui omassa osastossaan ihan tyytyväisenä.

Kun pääsimme kisapaikalle klo 9, sielläkin roiski vettä, välillä oikein kunnon kuuroina. Olimme tervetulleita. Kaikki kisaajat, sekä   kilpailujen järjestäjät olivat oikein mukavia. Nauru raikui ja juttu lensi. Alavushan on kuulemma kuuluisa helpoista jälkimaastoistaan, melkein askeleet näkyvät, oli minulle kerrottu.

Maasto-osuus
Meidän lähtö jäljelle oli ainoana avoimen luokan koirakkona klo 10.30, 2 tuntia vanhalle jäljelle, joka oli tehty kosteaan maastoon juuri silloin kun siellä ei satanut.   Jäljentekijä kertoi että hän on tehnyt helppoja jälkiä tiimin kanssa , mutta "on siellä muutamia traktorinjälkien pikku pätkiäkin mukana".     Tuomarina oli Seppo Goman.
Janalla Magi pysähtyi haistelemaan jotain karvamätästä, kuka lienee siihen kusaissut? Jouduin sanomaan uudestaan "jälki" siellä pitkän piuhan päässä. Sitten läksi. Ei mitenkään sitä vauhtia kun ennen. Pysyin perässä reippaalla tahdilla  - jonkin aikaa. Vettä tuli kun saavista koko ajan. Näin parissa paikassa koiran nuuskivan mättäitä, puiden juuria ja risukasoja (ihan muita hajuja) ja  epäilevän mihin jatkaa. Kerran törmättiin kahteen jäniksen valkoiseen etukäpäläänkin. Magi itse se ratkaisi suunnan, ajaen ilmeisesti hieman jäljen vieressä. Kaksi keppiä löytyi, joista toinen oli aivan samanlainen kuin melkein vieressä ollut männyn luonnonkeppi. Sitten alkoivat hankaluudet. Koira hukkasi yhden pienen hiekkakuopan kohdalla jäljen. Se yritti tosissaan ratkaista missä jälki jatkuu, ravistellen välillä vettä turkistaan. Tässä vaiheessa minun treeniliivini, jonka alla oli Goretex-asu, joillain ihmeen suurilla vedenpitämyyskertoimillaan, oli jo litimärkä. Myös puserot sisäpuolella, kalsarit, sukat ja ne "vettäpitävät" ja hyvin rasvatut Meindl-maiharit.
Ja mikä pahinta: edellisiltana hienosti tukkaan käkerretty paplarikampaus meni ihan hukkaan. Jäljellä oli litimärkä lättänä ja suora tukka. Ai kauheeta! Huppua ei voinut pitää päässä,  se valahti aina silmille.
Mentiin jonkin matkaa sellaista traktoriuraakin pitkin, muttei siinä mitään jälkeä ollut. Koira oli aika turhautunut ja väsynyt kun palasin muutamia kertoja sille kepinlöytymispaikalle numero 2. Se raukkapieni yritti tosissaan etsiä "että jospa se jälki menee tuonne, tai tuonne, tai tuonne." Siinähän juostiin valehtelematta ainakin kolme kilometriä, ja mun kintut huusi Hoosiannaa. Sitten eksyttiin lopullisesti (jossa minä olenkin mestari)! Loppujen lopuksi Magi vaan seisoi ja odotti minun neuvoja ja rupesi tuomaan minulle pikku tikkuja tyylillä: " no kelpaisko tämä sit?" Se oli niin liikuttava. Löydettiin sitten vihdoin jollekin asvalttitielle. Ensin piti kaivaa takin taskusta se litimärkä lappu, jossa eksymis-puhelinnumero oli, yrittää saada numeroista selvää, ja pidellä sitä hitsin hipsupuhelinta niin ettei se luiskahtanut kädestä yrittäessäni

     
osua niihin numeroihin. Nollille yliajan vuoksi koko haahuilu.

Esineruutu meni ihan nappiin, joskaan ei vauhdilla. Kerran Magi kävi ruudun ulkopuolellakin. Hevosten kumisuka ja joku pehmolelu luovutettiin nätisti mun käteen. Pisteet 29/30.
Tämän jälkeen vaihdoin vaatekertaa. Sainkin kaiken muun kuivan vaatetuksen päälleni, paitsi ne kalsarit, rintsarit  ja kaksi puseroa. Sen jälkeen laitoin vielä koko komeuden päälle sinisen sadeasun , jossa oli liian pitkät lahkeet ja hihat, sekä kumisaappaat. Muistutin varmaankin mursua tai valasta;)

Tottisosuudesta saimme 79/100 pistettä. Siihen oli tyytyminen kaatosateessa hiekkakentällä, joka oli enen kisoja siististi lanattu. Kokeen aikana siinä oli melkoisen paljon järviä. Magi teki kaikki liikkeet aika samalla tavalla kun jokin aikaa sitten julkaistussa videossa. Ei edistänyt yhtään, jonka tiedän etukäteen, ja sen vuoksi se saa hieman edistää treeneissä. Siinä vaiheessa kun tultiin noutoihin, minä mokasin viimeisen päälle. Otin tasamaanoutokapulaksi sen painavimman (tuntui 2 kilolta). Ilmankos se ei lentänytkään kun pari metriä ja mun käteen sattui. Eipä siinä sitä opittua vauhtia päässyt esittelemään. Muuten korrekti nouto. Estenoutoon otin sitten sen toiseksi painavimman (jonka tapani mukana heitin ensin kieroon, kun se lipsahti märästä kädestä), vaikka olisi pitänyt otttaa se kevyin. Menin aivan liian lähelle estettä, eikä  Magi ei pystynyt hyppäämään, vaikka aikoi yrittää esteen  juurelta. Nouti kyllä kapulan mennen-tullen, hienolla luovutuksella. Aassa ei ongelmia ollut, vaikka tuomarin mukaan saisi luovuttaa lähempää. Joo, tiedetään. Oli kisoissa sellaisia koiriakin, jotka törmäsivät joka liikkeestä niin, että ohjaaja meinasi kaatua, sekä sellaisia jotka eivät luovuttaneet lainkaan, eivätkä oikeastaan tehneet mitään muutakaan.

No, sitten mentiin viimeiseen liikkeeseen - eteenmenoon. Me olimme ensin paikallaanmakuussa - tai siis Magi. Siinä ei ikinä ole ongelmia. Katsoin eteenmenossa paikan, jossa on vähiten isoja vesilätäköitä matkan varrella ja lähetin "eteen" : Wrooooom , läksi suoraan kun tykin kuula. Tuomarin merkistä huusin MAA-HAN. Siihen lävähti, puoliksi vesilätäkköön, naama minua kohden. Yleisö kohahti ja joku kuului sanovan - hieno suoritus. Vähänkös oli ylpeä, sillä tämä oli päivän ainut onnistunut eteenmeno ja vielä suorakin.

Tuomarin kommentit (siinä samassa kaatosateessa): Erinomaisia ja erittäin hyviäkin oli suuri osa. Hyviä liikkeitä,  sekä yksi puutteellinen, se estenouto. Mutta, mutta: minä olin kuulemma levittänyt molempia käsiäni kuin lintu siipiään aina kun pyysin koiran sivulle. Hahaah, olisi naurattanut kun minulla kävi mielessä se mursu ja sen eturäpylät. No just, enpä tiennyt niin tekeväni, ja just kun keskityin siihen etten vispaa vasemmalla kädellä. Magi ei kertaakaan ravistellut turkkiaan suorituksen aikana. Sen jälkeen kylläkin oikein olan takaa. Vain kaksi koirakkoa sai JK1 tuloksen, toinen ainakin oli labukka hienolla suorituksella. Kisajärjestäjät ihmettelivät kun maastostakaan ei tullut kuin kaksi tulosta - yleensä ne kepit tulee kuulemma kaikki. Pööh, joku legenda, joka elää itsekseen:) Minä taas hieman ihmettelin kun kilpailijat menivät jäävissä askeleet vanhoilla 30 askeleen säännöillä. Minä sanoin tuomarille että muut menee noin, mutta minä otan uusien sääntöjen mukaiset 15 ja 15 jäävistä, paitsi luoksetulossa 30 askelta. Muille tuomari oli ohjeistanut 30 askelta??? Joku kilpailija ei ollut kuullutkaan muutoksista:)

Kotimatka märissä vaatteissa ja sadekelillä ei todellakaan ollut nautinto. Jalasta veti suonta ja silmät olivat sikkarallaan. Siinä vaiheessa kun päässä humisi Tampere-Helsinki moottoritiellä, ja auto alkoi heittelehtiä, katsoin parhaaksi hakea lepopaikan ja heti. Jonkun Prisman tyhjällä parkkiksella pidin silmiä kiinni noin puoli tuntia ja se auttoi.  Magi on tänään normaalia väsyneempi, mutta kepit kelpaavat ulkona edelleen. Aika väsyttävä kokemus molemmille.  Iltaseitsemältä oltiin kotona ja auton mittarissa pikkuista vaille 700 km. Päätin että maksimi sata kilometria on raja, jossa kisaamme. Nyt ei tehdä mitään. Pohdiskelin jo tässä ihan tosissani onko koirani liian nuori ja minä liian vanha näin vaativaan suoritukseen. Sateella emme ikinä lähde kisaamaan enää, se ei vaan jostain syystä onnistu Magin nenälle. Piste.

I must be totally crazy. We got last -minute place to tracking-obedience competition. The place is called Alavus, and rumors have told that tracking forests are easy. The weather was very odd on yesterday in Finland. In the eastern parts near the Russian border, temperature was near 28 degrees Celsius, but here in south 12 Celsius. It took me almost five hours to drive to Alavus and 340 kilometers. In the rain!!! Temperature in competition place was10 Celsius. I woke up yesterday at 3 am and Magi and me left home at 4.15 am. It took us 4 hours and 45 minutes and 340 kilometers to arrive in the  western part on Finland. In heavy rain! We arrived in good time 1 hour ahead at 9am. We were the nly participants in open class, and our starting time for 2 hours old track was at 10.30 am. Rain was pouring down.

Both Magi and me were soaking wet in that + 10 degrees Celsius rainy climate. On starting line Magi sniffed some haypile, where some animal had maybe pissed on. I couldn't do anything else in the end of 12 meters leash made of electric cord. Then I gave a new command "track" . She started tracking with shaking her fur from the water. She really is not an expert in tracking in the rain for 2 hours old track ( still too young, I think). She found me 2 sticks, and then lost the track. Rain was pouring down and my Goretex outfits were soaking wet, as well as my training west, my 2 blouses and my underwear and not to mention my waterproof Meindl tracking shoes. Magi was really conserned for loosing the track. We returned to a place several times, where stick number two was found.   She tried to find the tracking direction popping here and there.  " Maybe it continues there. No ,maybe there, or there. I run after her untill I noticed her nose is upwards and not tracking. She really was exhausted. But this brave girl tried!

At the end of nowhere we got lost. My baby girl was so sweet, that she offered me sticks smaller than toothpick with the idea " Will this do for you instead?" After running really about 3 kilometers or more, on supposed one kilometer track, we finally arrived on some "main road". My feet and ass were killing me:). I did have a phone number where to inform if one got lost. Hahaa, the paper with the phone number in my pocket was soaking wet. I just and just got the numbers in my f***n touch with finger- phone before it slipped off from my wet hand. Wow, according the instructions I found our parked car. We were rejected this part due to overtime. How come ?  :XDXD

Next task was to find  two hidden things from seeking square 50 x 50 meters.  This was easy for Magi. She brought me rubber brush used on horses,  and some bunny-toy. Points 29 out of 30.

It was time to change all wet clothes and shoes, exept my underpants, bra and two blouses (which all were wet too, but I didn't have extra ones with me). Only things left were real  rubber rain trousers, rubber boots  and jacket. I looked exactly like a walrus or a whale with pants too long, and arms for jackets too long as well. The obedience field was also partly like a lake. Most of the dogs did nothing. Only two brought all 6 sticks from forest, and did some decent obedience in other classes . 

Our obedience went as expected. I had our obedience taken on the video last week, and got very good advises from Magi's breeder and Magi's sires owner. Those mistakes we didn't make.

She did the whole set properly  , every part of it. Sat in the water, which happened to be a place on command "sit", and I continuing my walk, and laid down on command "down" partly in the water. Mistakes were mine, - the new ones. When moving to the fetching part, I took the heaviest (about 2 kilos) fetching stick .( Nobody has told me what to take, hahaaa :  explanation.) No wonder I couldn't throw it further than 2 meters. Grrrr. Everybody missed our very fast fetching. She fetched all right, but with normal speed. Everything in this went by the book. Jumping and fetching combination didn't succeed. She didn't jump, because I was too near  to the hinder. ...and had wrong fetching stick as well, though not the heaviest one. Climbing and fetching combination was OK. I was too near again, but she still climbed. The best part was still ahead. On command "go" she has to run ahead straight line and lay down from full speed facing me  on judge's mark on command Dooown. The field was a lake. She went : wroooooom!!!! like a cannonball, and lied down immediately on command, partly on water.

79/100 points. I was pleased, because Magi gave her everything, and really tried. In his comments the judge said that I lifted up my both hands like a bird, when asking Magi to my side. Buuuaaaah. I tried to controll my laughing, because in my mind I looked like a walrus or a whale, in my raincoat-trousers outfit:).

Summa summarum: In the future I'm never going further than 100 kilometers distance from home for competitions. This was far too demanding for my Magi. She is only two years, and has a result from last summer already. Maybe I 'm too old. Anyway, our driving home was a bit dangerous due to my own exhaustion. On one motor highway about two hours still to drive home, my eyelids began to go down, my head hummed and the car was not going steadily. I parked the car to the nearest empty supermarket parking lot, and shut my eyes for 30 minutes. It helped, and we got home safely. Summa summarum number two: I got the flu, hope Magi is not getting anything for being wet all the time.

Waiting still for her to be in heat. Pentujuoksua odotellessa.

Please leave your comments! Jättäkää ihmeessä tassunjälkiä!