English text between pics as usual
Click the pics bigger
Jippijaijoooooo! Tavoitteet on ylitetty tsiljoonaprosentisesti. Magilla on voittajaluokan JK3 koulutustunnus! En villeimmissä unissanikaan olisi ikinä uskonut tätä tapahtuvaksi. Muistan joskus kertoneeni täällä, että tavoite Magin kanssa oli JK1 ja 90 pistettä tottiksesta. No, ne saavutettiin, ja tottiksesta kerran peräti 92. Ollaan muuten vedetty niitä 70 pisteen tottiksiakin. Tämä on kyllä huippujuttu minulle. Magillehan käy mikä vaan, kunhan palkkana on palloleikki, tai jotain superherkkuruokaa; kuten broilerpallukoita.
Pakko se oli yrittää kun kerran oma seura SPL Röykkä järjesti kisat. Muutenhan mahdollisuus saada kisapaikka kolmoseen on melkein sama kun lottovoitto. Kyllä me treenattiinkin, niitä janoja , joilta jälki lähti 50 metristä. Alku oli todella hankalaa kun Magilla oli muistikuva viimekesäisistä peltojäljistä, joissa lähdettiin nuuskuttelemaan suoraan paalulta.
Koutsi ja Janna tekivät niitä vieraita jälkiä, joista kahdessa muksahdin niin, että kummallakin kerralla sattui polveen. En edes viitsi mainita, että ne jäljet eivät olleet täysmittaisia 1,5 kilometrin jälkiä. Kulmia ja piikkejä niissä kyllä oli aivan tarpeeksi. Luulin että itseltäni lähtee henki. Oli pakko vedellä astmapiippua että selviäisi elävien kirjoissa takaisin autolle. Nuoret jäljentekijätytöt vaan koikkelehtivat iloisina perässäni iPadejaan ja muita vempaimia tutkiessaan - vai mitä tabletteja ne olivat. Koutsimme Hannakin kesämekossa !
Viimeinen muksahdus oli polvelle liikaa. Metsästä oli silti päästävä pois. Sen verran kipeäksi polvi entisten vammojen lisäksi äityi, että ortopedin vastaanotto oli paikallaan. Sisäisiä ja ulkoisia ruhjeita, sanoi lääkäri, ja kirjoitti todistuksen, jossa kiellettiin urheilu ja juokseminen kuluvan kesäkuun loppuun saakka . Apua, mitäs nyt? !
Tilanteen pelasti tämä alla olevassa kuvassa poseeraava nuori, pitkäjalkainen, taitava ja iloinen Mia Lahti. Vaikka Mialla on itsellään kolme koiraa treenattavana, hän tuli avukseni. Jälkikokeessa saa maaston suorittaa toinen henkilö. Magi tunsi Mian entuudestaan, sillä olimme treenanneet talvisin yhdessä halleilla ja kesällä jälkipellolla.
Yksi treeni ehdittiin ottaa ennen koetta. Ensimmäinen oli pelkkä janalähtö, johon Magi ei lähtenyt, vaan kuikuili missä äiti on. Toiselle janalle jälkikoira lähti hyvin kun menin itse piiloon. Esineruudussa Magi ei ollut oma itsensä - siis varma esineiden tuoja. Päätimme silti että näillä mennään, ja minä teen tottissuorituksen.
Laitoin Magille valjaat ja lähtöpaikalla Mia otti koiran autosta. Tuomari näytti janan paikan (minä istuskelin autossa tietty) ja sinne läks! Täydet pisteet janalta , tuli tuomari sanomaan. Alkoi hirmuinen jännittäminen. Nostaako Magi kepit, kuten yleensä ? Puolen tunnin kuluttua lähdöstä (enimmäisaika on 40 minuuttia) Mia soitti ja kysyi " tuohon autoonko kaikki kepit palautetaan , joka seisoo tiellä "? Wuhuuu ! Siis kaikki kuusi keppiä! Jäljeltä täydet 170 pistettä ! Ei ollut helppo jälki kuulemma. Ylä- ja alamäkiä, ryteikköä ja ojien ylityksiä. Viimeinen keppi oli kuulemma juuri ennen tietä varvukon seassa, ja Magille tuotti vähän päänvaivaa sen löytäminen.
Eikun esineruutuun. Se ei mennyt kuulemma kuten Strömsössä. Vain yksi esine kolmesta vaaditusta. Tuuli oli aika kova, eikä Magi mennyt esineruudun perälle oksiston taakse. Haahuili vaan yli rajojenkin. 12 pisteen arvoinen suoritus.
Sitten olikin minun vuoro suorittaa tottisosuus. Ajattelin että jos nyt mokaan, en ikinä kehtaa näyttäytyä Mialle, joka teki upean työn Magin kanssa .
JK3 result Tracking with full 170 scores. Search square scores only 12. These with Ma Lahti. Obedience scores 80 with me
Pic by Mia Lahti
En ehtinyt valmistella Magia tottisosuuteen, ja se näkyi heti. Tunnetilasta ei ollut tietoakaan, koira läsähti unimoodiinsa. Koko suoritus oli sitä Magin Kassi- Alma-tyyliä. Tämä tyyppihän tekee kaiken teknisesti oikein ja suorittaa varmasti kaikki liikkeet. Tosin tuomarit aina sanovat ..." saisi olla nopeampi, saisi mennä nopeammin ja saisi luovuttaa..... plää plää " Näinhän se just meni.
Tuomari hyväksyi lääkärintodistukseni, ja olisin saanut suorittaa juoksusta jäävät liikkeet; maahanmenon ja seisomisen, sekä hitaiden jälkeisen juoksun kävellen. Ei sisu antanut periksi, ja juoksin sellaista " ankalta toinen jalka poikki- räpellystä". Tuomari arvosti yrittämistä, mutta kaverit nauroivat. Minäkin olisin nauranut. Oli se varmaan huvittavan näköistä lyllerrystä. Ainoa liike , joka ei toiminut kuten piti, oli eteenmenon maahan-käsky. Koira meni niin lujaa että kentän reuna tuli vastaan, ja sain huutaa toisenkin käskyn ennenkuin rekku lävähti tantereeseen. Magi laskeutui niin lähelle kentän metsäreunan puuta, että minulla oli vaikeuksia mahtua puun ja koiran väliin pyytämään sitä perusasentoon. Kyllä: alkoi armoton laihis - siis minulla. Aika paljon mokasin itse, ja loput meni Magin piikkiin. Pisteet kuitenkin 80. Jei ! Samalla paukahti kvaalaus kansallisten lajien mestaruuksiin syyskuussa. Asiasta pitää ensin keskustella Mian kanssa.
I feel happy, happy, happy. Magi wants more chicken treats.
Pic by Mia Lahti
Yay ! We got a result in winner class tracking. This was not an easy piece of cake at all.
Competition consists of tracking part, length 1,5 kilometers. First scores come from starting line, where from the track starts at 30 to 50 meters. Next one is to complete the forest with bushes, ditches, thicker bushes, rocks covered with moss, up- and downhills with a dog lifting 6 sticks along the track. Next part is search square. Dog has to bring three different objects from 50 x 50 meters square. Third part is obedience, same as IPO3.
We trained the starting line with Magi. At first there were some difficulties for her to understand that the track starts not here as in the field, but she has to find it from about 50 meters in 90 degrees corner. She lost the interest and was sure there was no track that far away. Then the light lit in Magi's head. She began to go straight so far that she met the track. Next part was to get someone to do the tracks about 1,5 kilometers long.
My friend and coach both did those tracks many times with spikes and many corners in thick forests. I thought I was going to die there. I was sweating more than a sweaty pig. Had to use asthma pipe several times. My friends (young girls) just run after me & Magi with their computers like young white tailed deer. I thumbed down twice hurting my old knee. The second falling was so severe that I had to go to an orthopedist. Nothing more severe above the older injuries. He wrote anyway a doctors certificate that I'm not allowed to exercise and run until the end of June.
Luckily I have a good friend Mia, who agreed ed to help the tracking and search square. Wow, Starting line with full scores, all six sticks lifted during the difficult and thick forest tracking. Full 170 scores total.
Search square ,which is Magi's favorite, did not go well. Only one object out of three returned. Too windy. She did not run to the end of 50 x 50 square at all.
The obedience part was with me. Scores 80. I did not have enough time to prepare Magi for obedience and we went to the field in a wrong state of mind. Then I knew she does the whole obedience technically right with no motivation. That's what happened. I made many mistakes by myself as well. The most difficult part was going forward. She did it so fast that she almost stumbled to a tree at the end of a field. My command "down" was needed twice.
Anyway we have the result and also qualification for Finnish Championship in tracking held in September.
My tracking is over. I have to admit that I'm too old for that. Lets see if I can talk Mia, The Super tracker to do the job.
My good girl Magi relaxing at home
Eläinlääkäri on silloin tällöin kentällä maininnut Magin lievästä ontumisesta. Sairasta koiraahan ei treenata, joten vein Magin eilen fysioterapeutille. Niina Sorvari onkin todellinen aarre. Kukaan ei koskaan ole tutkinut koiraa niin tarkasti kuin hän. Ontmista ei hänen, eikä minunkaan mielestä ollut. Kireyttä löytyi kaularangan loppupäästä, rintarangasta reilustikin, ja vielä lannerangan alueelta. Melkoinen jumi, jota nyt hoidetaan parin viikon välein fysioterapialla ja laserilla. Kotona jumpataan ohjeiden mukaisesti. Tämä kuulemma selittää väärän seuraamisasennon - tai siis haluttomuuden oikeaan asentoon. Ei pysty kun on niin kireät lihakset. Kotiohjeita noudatetaan säntillisesti seuraavat kaksi viikkoa, eikä poika Paso saa lainkaan törmätä äitiinsä. Ne törmäykset, kuten arvelinkin, ovat olleet keskeinen tekijä tässä jumi-oireistossa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Onnea tätäkin kautta, tosi hienoa tiimityötä!!!
VastaaPoistaVoi kiitos Maret !
VastaaPoista