Kaasu-Keijo hoidossa

Hei blogin lukija. Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Vuodenvaihde on jälleen se aika, jolloin Magin paras kaveri Keijo saapuu meille viikoksi hoitoon. Pahaksi onneksi minä itse liukastuin ja mätkähdin oikean polveni päälle juuri hoitosession alkupäivinä. Viime viikon sunnuntaista lähtien koiria ei ole lenkitetty, sillä oma käveleminen, eikä polveni taivuttaminen eivät luonnistu. Onneksi nuo kaverukset liikuttavat itse itseään. Jos pihalta loppuu tila niin naapurin peltoa riittää. Täällä etelässä säät ovat olleet jokseenkin keljut. Lumesta ei oikeastaan ole ollut tietoakaan, muutamia hiutaleita lukuunottamatta. Vettä sen sijaan on piisannut. Tänä aamuna lunta leijui taivaalta sen verran että pimeys hieman helpotti. Täällä on porskuteltu lähinnä kuravaatteissa ja pyyhitty kuraisia kaveruksia.

Keijon omistaja se vaan perheineen kellii biitsillä tai altaalla Jordanian Agabassa - plus 24 asteen lämmössä. Onhan se kiva ratsastella autiomaassa kamelilla, hiljaisuutta kuunnellen. Yhden tekstiviestin mukaan minareetista kuulunut keskipäivän rukouskutsu tarkoitti kuulemma turisteille : aika nauttia lasillinen viiniä:) Juupa. Minä täällä korjailin matolle oksennettuja hirvenluun palasia.  Tasan ei käy onnen lahjat.

Keijo on hauska tyyppi - tosin sillä on yksi vika. Keijo pieree. Koira seuraa minun jokaista askeltani muutenkin kuin hai laivaa. Olen joutunut lepuuttamaan jalkaani jääkääreessä sohvalla useamman kerran päivässä, ja joka ikinen kerta Keijo parkkeeraa itsensä juuri sohvan viereen, nenäni alapuolelle. Sitten se alkaa: ykkösluokan tuhnauttelu, tai oikeammein tupruttelu. Ensimmäisen kaasupierun vielä kestää kun vetää shaalin nenänsä eteen, mutta toisessa, ja sitä seuraavissa meinaa lähteä taju. Sen sortin pössäyksiä nämä ovat, että loppuillasta olohuoneessa leijailee mädän kanamunan tuoksuinen käry. Yäk. Yäk.Yäk.On ollut aivan pakko tuulettaa - näin talvella.

Lampikin on vielä sula. Kaverukset kävivät jatkuvalla syötöllä hörppimässä siitä vettä. Magi joi (tai oikeammin söi vettä) kuten kuvasta näkyy - etutassut tukevasti lumella. Kaasu-Keijo sen sijaan pöllähti joka ikisen kerran etutassuillaan lampeen. Kerran se rupesi jopa kahlaamaan syvemmälle ja minulla tuli kiire karjaista että "pois sieltä, nyt ei kyllä mennä uimaan !". Muuten nuo koiruudet ovat rouskutelleet pihalla hirven sääriluita sulassa sovussa (muita luita ei nyt enää tarjoilla).

Kaasu-Keijo on pelastuskoira. Se on ilmaissut täällä kesäkeittiön savupiipun, monasti kissat halkopinon päältä, ja tänään taas kerran lipputangon nupin. Lipputankoon se yritti kiivetäkin. Tiedän että Janna (Kaasu-Keken omistaja) on ripustellut puihin takkeja pelastuskoira-ilmaisuja varten. Yhdessä ne katselivat yhtenä päivänä Fortumin sähkölinjoja tarksitanutta helikopteria, kunnes Magi kyllästyi hommaan ja lähti hakemaan keppejä.

Magin kanssa ei juurikaan ole tehty tottista, paitsi ihan pikkusen. Olimme torstaina Päpän hallivuorolla tekemässä liikkeitä, joissa ohjaajan ei tarvitse juurikaan kävellä. Noutoa, estehyppyä ja pikkiriikkisen seuruuta. Hakumetsä saa nyt hieman odottaa. Pellon toisella puolella olleen jälkimetsämme vei Tapani-myrsky.  The End.

Kesän pentusuunnitelmat: 29.11.2011 bloggauksessa.

(laittaisin linkin jos osaisin). Sorry.

Kiva jos jättäisit tassunjälkiä blogeihin!!!