Luutarhuri

No nyt on sitten käväisty lammessakin. Viime viikolla Bertta-Berni kävi kylässä ja painui heti uimaan. Magi oli sitä mieltä että "hyi, jalat kastuu". En tiedä kävivätkö myös tyttäreni Anninan viisi kyläillyttä tolleria lampivisiitillä. Märkiä ne ainakin olivat.

Puutarhan kitkemisestä ei meinaa tulla mitään kun apulainen on koko ajan tyrkyttämässä keppejään - ja niitähän siinä Magin kasassa riittää. Kokeilin huvikseni kepinheittoa lammmen rantaveteen, 10 senttiä syvään. Nouto toimi. Heitin seuraavan kerran kepin noin 40 sentin syvyyteen ja Magi painui perään. Melkoinen huoli koiralla olikin, ettei vaan keppi huku. Siis Magi sukelsi - turhaan, olisi se keppi kellunutkin.

Meillä on vähän niinkuin samat harrastukset Magin kanssa. Minulla puutarhan hoito ja Magilla luutarhan hoito. Luutarhuri, kuten ystäväni Salla veisteli. Luita paimennetaan silloin tällöin, ja jos ne eivät ole oikeassa asennossa kuopissaan, ne mullataan kuonolla uudelleen.

Treeneissä oltiin taas viime viikolla ja pihatottista tehdään päivittäin, se noin viisi minuutttia. Jälki meni taas ihan nappiin. Magin omaohjaaja Lena oli sitä mieltä. Yhden puun kohdalla Magi kiersi sen väärältä puolelta ja pyörähti pari kertaa. Minä oli passiivien, ja annoin koiran ratkaista itse tehtävän. Tottiksessa otettiin paikallaoloa ja pätkiä seuraamista. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno on kotiläksynä. Viime viikolla oltiin taas kaupunkiosuudella rankkasateessa, ja paremmin se meni kuin ennen. Silti ne ihmiset, ne ihmiset - aijaijai kun olisivat kivoja. Lauantaina mennään sitten pentunäyttelyyn Virkkalaan. Tuomarina on Liv Evjen Norjasta. Siitä onkin suunnilleen 32 vuotta kun olin viimeeksi esittämässä koirani näyttelyssä. Alaosastomme tytöt antoivat käytännön treenipläjäyksen meille molemmille. .... niin, ja voihan sitä katsoa muista mallia. Odotuksia ei ole, katsotaan mitä tuomari sanoo. Vaikka sanoisi mitä, niin silti Magi on minulle rakas ja mielestäni hieno koira. Kerron kuulumisia seuraavassa blogissa.