keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Pajä 2 koe SPL-ITU Hyvinkää - tracking competition

Click the pics bigger.

English text in between pics and Finnish text
Treeniä

Hei taas. Viime päivityksestä olikin kulunut jo luvattoman kauan. On meinaan pitänyt hieman kiirettä. Puutarhahommissa meinasivat marsut karata lippalakista, ihan totaalisesti. Aika on mennyt kokeeseen treenatessa. Päpä on luotsannut meitä viimeistelyharjoituksissa mielikuvien luomisella, ja hyvin meni. Päpä sanoinkin, että kyllä tuolla tottiksella noin 85-87 pistettä saadaan, vaikka Magi onkin matalahkossa vietissä suorittava koira. Teknisesti se osaa kaiken. Edistäminen korjattiin, vaikka lohkaisin useampaan otteeseen "ei se kokeessa edistä". Eteenmenoa treenattiin maahan-käskyllä kahdesti, muuten vaan vauhdilla pallolle. "Kyllä se kokeessa menee maahan" - oli minun kommentti. Tosin ajattelin että voi pilkka osua omana nilkkaankin , hih.
 Ajeltiin koetta edeltävällä viikolla kolmasti Hyvvinkään kentällekin. Koko koetta edeltävä aika olikin yhtä Etelä-Suomen kiertuetta. Jälkeä, tottista,  jälkeä ja jälkeä.
Eeva Linnalan jälkiseminaari vielä päälle päätteeksi pari päivää ennen koetta. Tosin sain varapaikan koiralle seminaariin, mutta otin Pason mukaan. Pasolle muuten tehtiin metsään janalta lähetys. Lupaava koira kuulemma. Hyvin se poika puksutti ruokapurkille. 

Koetta edeltävänä iltana tein vielä Magille lyhyen kalliojäljen. Se ajettiin parin tunnin kuluttua yöllä. Keppi, keppi, keppi ja ruokaa. Hyvin muuten sade kasteli meidät litimäriksi. Metsäjälkiä kuudella ja kahdeksalla kulmalla sekä janalähtöjä tein itse, ja vierasta jälkeä Heli. Harhajälkeä ei kakkosen kokeessa ole, joten sitä ei harjoiteltu. Huom! Olisi pitänyt!

Hi. So sorry that I have not posted anything for a long time. I've been really busy with training Magi to our open class tracking competition. Our super coach in obedience found the time to train us in spite of the fact, that she herself had one GSD litter, busy work in her own work raw food (and other nice things to buy) shop, big house with big garden, and 7 GSDs at home. Magi performs everything (heeling, remaining movements ; sit, down, stand , fetching, fetching-jump, fetching-climb, go forward and down, and staying down - while other dog performs -  technically correct. What we have been training during the whole winter and now, is the right state of mind and eagerness. Our coach said that her temerament is not very high, but we should reach 85 to 87 points out of 100 with this. I have walked something about 15 kilometers alltogether by doing tracks for her on different surfaces in the woods. She always picked the 6 sticks. Ooops. : twice she picked only 5. My friend has also done some tracks for Magi. Searc square - which is the third part of competition - is easy for my GSD. She brings me all the objects I have left in the square 50 x 50 meters on command. I also attended on a tracking seminar one day before our competition. I got a spare place for the seminar. I did not want to bother Magi , but took Paso instead. Oh boy, he tracked fine. Very promising GSD, said the introducer of the seminar.



Koe

Esineruutu

Lähetys pusikkoon vasenta reunaa pitkin. Hyvä työskentely ja villasukkamytyn  luovutus korrektisti. Toinen lähetys ja taas tuli villasukkamytty. Tuomarin kommentti. Etenee määrätietoisesti ja tuo esineet. Luovuttaa korrektisti. Koskit koiraan toisessa lähetyksessä, (juu, asettelin sen viereen istumaan, hih). Pisteet 29/30.

Search square

Magi went for a search quite eagerly, but still with a sence of purpose. She controls the whole search area very thoroughly. First obstacle, woolen sock was handed to me correctly by sitting. The second one went the same way - woollen sock again. Points 29 out of 30. Oops, I had touched Magi in second sending.

 Maastokatastrofi

" Hyvinkäällä on hyvät kangasmaastot" -  sanoi kaverini kisan järjestäjien puolelta. No, lämpötila ainakin oli plussan puolella - maastossa noin 30 astetta. Kyllä, muiden maasto olikin kangasmetsää. Meitä luotsattaessa janapaikalle ajattelin että tuonne hakkuualueelle jos joudumme , sieltä emme selviä hengissä. No, siellähän se meidän jälki oli. Onneksi otin vesipullon mukaan ja valelin ennen lähetystä Magin kylmällä vedellä. Eikun ryteikköön. Siis männyn taimia, noin kaksimetrisiä, ja joka välissä melkein haaroihin saakka oleva kuivanut risukasa viime- tai toissavuonna hakattuja koivuja. Magi otti ensin takajäljen, mutta eteni sitten hyvin risukasojen päällä ja minä harppoen perässä. Heureka! Keppi! Tässä vaiheessa valui hiki solkenaan silmiin. Olin laitanut takin päälle, sillä olen kosketusallerginen havupuille. Takki oli tukahduttavan kuuma, niistä kevyttoppahousuista puhumattakaan, joille järjestävän seuran tytöt naureskelivat , ja jälkiliina (antennijohtoa), joka ei ikinä tartu mihinkään, takertui koko ajan johonkin. Lääh, puuh. Minä kömmin urheasti perässä, vaikka verenpaine takuulla huiteli aika tapissa, ja sydän hakkasi vimmatusti. Kerran kävi mielessä kumpi meistä pyörtyy ensin.  Heureka!" Toinen keppi. Ja taas jatkettiin. Magikin oli aivan poikki yrittäessään edetä (varmaan silmät kiinni) siinä h.....n (piip,piip) risukossa. Minullakin oli osan matkaa varmaan silmät kiinni. Siinä samassa ajattelin, että jos nyt ei jalka katkea, niin ei sitten koskaan. Vain käärme olisi vielä puuttunut. Silloin olisin ollut kauhusta jäykkänä unten mailla. Ryömimistä minun eteneminen lähinnä muistutti. Heureka! Kolmas keppi! Meidän oli pakko huilata. Magi sai melkein vesipullon sisällyksen niskaansa. Juomaan se ei suostunut. Jaahas, tämä jatkuu vasemmalle..  Miksi tämä jälki ei nouse tuonne kangasmetsään, vaan jatkaa tätä samaa piip ryteikköä? No just. Tuossa menee kaksi lenkkeilijää kultsun kanssa - meidän jälkeä pitkin. Prkl, pääsi mun suusta. Jonkin matkaa koirani jatkoi jälkeä, mutta siirtyi sitten polulle. Lenkkeilijät olivat kävelleet juuri siitä!  Palasin pariinkin otteeseen takaisin, mutta aina sama juttu. No, sitä harhaa ei tullut mieleenkään opetella etukäteen. Siihen koira lysähti maahan, ja vedestä oli jäljellä pieni liru. Loput eliksiirit koiralle suuhun ja se loppui siihen. Tuossa vaiheessa olimme jo yliajalla. Löysimme loppujen lopuksi takaisin tielle, enkä muista koska olisin ollut niin  poikki ja lähellä pyörtymistä. Syy, miksi jouduimme tuonne oli kuulemma että jäljentekijöiltä olivat menneet kahdet jäljet ristiin ja tämä oli varajälki no 2. Metsää olisi ollut käytössä vaikka kuinka. No, bad luck.  Onneksi Heli oli mukana, en varmana olisi löytänyt takaisin tottiskentällekään. Tuomari siellä jo odotteli meitä,  kysyen jatkammeko ? No totta Mooses. Ei urheilua kesken jätetä. Kuudesta kilpailijasta kolme lähti kotiin kun kepit eivät löytyneet. Magille melkein kanisterillinen vettä niskaan ja lymfa-alueille ja Päpän ohjeiden mukaan tehty superboosteri naamaan (kananmunankeltuaista, hunajaa, kananmunankuoria ja kissojen Shebaa + vettä) .  Minulle Pepsi Maxia ja vaatteiden vähennys. Kämmenet olivat melkoisessa pilkkukuumeessa männynneulasten kosketusten jäljiltä. Nyt kreppaan niitä jälkiä jotta saan tarkkuutta, sekä pääsen kouluttamaan  ja harhatkin olisi kiva juttu jonkun tekemänä. Jäljestämisen pitää kuitenkin olla koiralle mieluisaa, jota se onkin kun sieltä saa ruokaa.
Ei tulosta jäljeltä näistä kisoista.

Tracking catastrophe

My friend on behalf of the organizing GSD Club told me that terrain is good pine woods. True, besides for us. Our track went in a so called years ago all trees chopped down woods. Pine trees were about two meters high, and in between them were huge piles of last year or two years ago chopped dry birch piles, up to my thigh. Temperature there was about 30 degrees Celcius. At that time I missed our spring, which was cold and seemed to last forever. Because I have allergy for all pines and spruces, I had to take a jacked on. Still my palms were like I had a smallbox after the tracking. Not to mention that we both, Magi and me, were almost going to faint. It was practically almost impossible to go forward and I almost crawled over the birch piles. Magi cought stuck from her harness many times, and was really exhausted trying to find the sticks. Heureka! She found the first three marked sticks, my heart bumping like a crazy. Magi tracked most of the time her eyes shut and neither did I see anything while sweat dropping to my eyes all the time and glasses really foggy. We just had to rest for a while. I poured the water , which I had with me, on her, but she stayed down lying. Then it happened, my worst nightmare. I saw two joggers with their golden retriever walking on a supposed track. Magi took the track a while, and then moved to a path. I knew she was tracking the newest tracks. I tried to go backwards and start again, but she took the ( F-word) track  again. Then she laid down so exhausted, that I thought she has something seriously wrong with her. We rested for a while, and then I knew we already were on overtime, so no point of trying to continue. If you ask my opinion (which you propably don't;) ) this was a super rescue dog track, which Magi is not. She got the remaining watersip, and we somehow managed to find our way to our parked car. My palms were quite itchy but I did not care. My main concern was my belowed dog. No result.
Three of six competitors left the game and went home - and they tracked in the pine woods.
 
Tottelevaisuus
Koska jäljellä oli enää kolme kilpailijaa, tuomari pyysi meitä tottelevaisuuteen kunhan olemme valmiita. Aloituksella oli jokseenkin kiire, sillä odotettavissa oli ukonilma (jota ei koskaan tullut ) . Ilmoitin että koiran on saatava levätä kymmenen minuuttia. Koirani hyvinvointi menee kilpailusuorituksen edelle joka tilanteessa. Tämä sopi tuomarille. Magi sai puoli kanisterillista vettä niskaansa ja olimme valmiita aloittamaan. Tiesin heti että tästä ei hyvää seuraa, koira oli niin väsynyt. Ei seurannutkaan, siitä seuraamisesta. Magi laahusti oikeasti kuin vanha lehmänkanttura laitumella. Siitä edistämisestä ei ollut tietoakaan ( huom: minähän sanoin ettei se kisoissa....). Muut liikeet olivat juuri tasisen varmaa Magia. Koira istuu liikkeestä kun käsketään ( ei nyt ihan nopeimmalla mahdollisella tavalla), menee maahan liikkeestä kun käsken ja tulee luokse laukalla, mutta viimeiset askeleet/askeleen ravilla, ja jää seisomaan niille sijoilleen kun käsken. Ainoastaan väsyneen koiran hyppynouto molempiin suuntiin oli pienellä kosketuksella esteeseen. A-esteellä näin silmäkulmastani että koiruli kävi nuuskimassa jotain, mutta sieltä se kiipesi kapulan kanssa takaisin ihan nätisti. Olin sohinut jotain vasemmalla kädelläni - niin varmaan kun välillä en tiennyt oliko koira oikealla paikallaan , hih. Hups. Taas se meinasi hyytyä henkilöryhmään.  Sitten se eteenmeno, josta olen sanonut ettei tarvitse pyytää treeneissä maahan, kyllä se kisoissa menee. Niin meni ja lähti lujaa. Paikallaolo häiriön alaisena on aina taattua tavaraa.
Pisteet 92/100. Tämä meni todella yli odotusten !!!!! Suuri haaveeni on aina ollut että pääsisi tottiksen yli 90 pistettä ja nyt se on plakkarissa. Me happy! Mahtavat pisteet ottaen huomioon että koira on alun pitäen koulutettu eri neuvojen avulla liian matalassa vietissä. Ei kun uuteen kokeeseen vaan. Maailma ei tästä heilahtanut suuntaan eikä toiseen. Pidän aina etusijalla koiran terveyttä ja hyvinvointia, viis tuloksesta.


Obedience
 
Magi was really exhausted in obedience. The judge told us to be ready immediately, to which I responded that my dog will rest 10 minutes. That was fine. I knew that all the work we have done with our trainer during the winter and spring to improve her heeling, went in the orbit. It did. Her state of mind was near to an old cow walking on a pasture. Anyway, I know that she obeys all the commands I give her in other movements. Stay under a disturbance, while the other dog is performing is secure, no matter if an aeroplane lands nearby. Sit on command while I continue walking was excellent as usual, same with down, when I continued walking excellent. Come on command excellent. Moving from my front to aside was though lazy , and I had wawed my hand. Ooops. Stay standing while I continued walking excellent as usual. All the fetching with obstacles were also excellent : over the hinder she touched slightly on both ways. A-hinder was very good though I saw from my corner of eye that she stopped sniffing something before taking the fetching stick into her mouth. She climbed still back nicely, withouth any extra command. Going forward with full speed on command was also excellent, in spite of that I never ask her go lay down in trainings. "She will go when I ask her". She did.
 
I'm very pleased with my girl. She always gives her best and obeys my commands.
Points total 92 out of 100. Never in my wildest dreams I thought that we reach such a high points. My dream come true. No problem we did not get the result, because of tracking failure. My dog's health is an issue number one, which I never risk. After three weeks we try again. Me very happy !
 
 
Posted by Picasa

0 Tassunjälkeä:

Jätä tassunjälki