Mandariinivaras nielaisi luun

Pingispallon kokoinen luunpala mahalaukussa

Ahne mikä ahne. Muutama päivä sitten Magille kävi melkein eläinlääkärireissua vaatinut tapaturma. Nimittäin: Koirani on tottunut luihin pienestä pitäen, mutta nyt ahneudella meinasi olla p.....n loppu. Magi järsi mammutin nilkkaluun puolikasta, ja kaikki meni hyvin. Huomasin jossain vaiheessa että jäljellä oli pingispallon kokoinen tiivis luunpala, jota koira ei saanut purtua. Ajattelin että tuon otan pois ajoissa. Myöhästyin muutaman sekunnin käydessäni keittiössä. Luunpala oli kadonnut. Yöllä Magi olikin levoton ravaten ympäri huushollia. Aamulla tilanne rauhoittui, ja annoin koiralle kupillisen ruokaa. Sapuskat olivat mahalaukussa tunnin, sitten ateria palasi olohuoneen matolle kokonaisina nappuloina. Puolen tunnin jälkeen tuli vielä annos osittain sulanutta ruokaa. Koska sulamattoman ruuan oksentaminen on huono merkki, soitin Magin omaeläinlääkäri Maijalle. Maija kehoitti keittämään puuroa ja antamaan ison kipollisen koiralle, höystettynä ruokalusikallisella parafiiniöljyä. Kymmenen minuutin kuluttua anettiin 15 ml vetyperoksiidia. Johan koiruli oksensi, ja paljon, ja toiselle matolle. Hämmästykseni oli melkoinen, sillä se luunpalanenkin tuli matkassa. Se olikin isompi kuin pingispallo, muttei onneksi pyöreä.

Maija pyysi ilmoittamaan tuloksesta. Kerroin että kaikki näyttää olevan hyvin, ja oksennuksen mukana tuli myös melkoinen määrä teräviä luunsiruja. Maijakin huokaisi helpotuksesta, sillä jos vierasesine on pyöreä, siitä on vaikea saada otetta skoopilla. Ohutsuoleenhan tuollainen mötikkä ei olisi mahtunutkaan. Loppupäivän ruoka-ohjeina oli: Pieniä määriä puuroa, tai ihan pehmeää ruokaa ärtyneeseen mahalaukkuun.

Läksy opittu. Vastaisuudessa Magi saa järsittäväkseen ainoastaan putkiluita, rustoja, tai puruluita.

Mandariinivaras

Magi on muutaman kerran käynyt kurkkaamassa keittiön työtasoilla olisiko siellä jotain kivaa naposteltavaa - vaikka mandariineja. Kun ruusupuskien kiulukat on jo syöty, niin C-vitamiiniahan on saatava:-) Olen itsekin mandariinifani, ja Magilta valuu piiiiitkä kuolavana kun se näkee kädessäni mandariinin. Oikeastaan koira kuulee vaikka porstuasta saakka kun aloitan keittiössä hedelmän kuorimisen. Mikä kuulo! Torpedo saapuu viivana paikalle. Muutama pala menee aina Magin kuppiin, tai palkkana jostain tempusta. Mandariinivadillinen on silti saanut olla rauhassa eiliseen saakka. Käydessäni pikkulassa kuului kolahdus. Mitähän nyt putosi? Ei sentään mitään rikkoontuvaa. Lattialla pyöri kauniin oranssi neljännes mandariinia. Loput oli syöty - kuorineen. Levoton läähätys oli myös eilisillan teema. Koiralla oli selvästi mahanpuruja, mutta ei hätää, kuoret sulavat kyllä, ja takapään tuotokset ovat varmasti kauniin värisiä.

Miten koira oppii - Auli Kiminki

Olin muuten eilen aivan loistavalla luennolla. Auli Kiminki luennoi koiran oppimisesta. Kuuntelin ja katselin kaksituntisen vähän niinkuin luennoitsijan silmin. Mahtava juttu. Suosittelen.

Nyt siivoan Magin sisustustavaroita lattialta, sitten lähdemme ulos kuvaamaan. Magilla on maaliskuun hankikanto. Minä uppoan reisiä myöten. Sitten kaupunkiosuuteen Lohjalle.